Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Älykkyys määrittää elämässä menestymistä enemmän kuin yhteiskuntaluokka
12.05.2020 |
Olen muutaman kerran täällä perustellut tämän saman asian täällä siinä yhteydessä, kun on puhuttu kotitaustan määräävyydestä menestykseen ja saanut aina runsaasti alapeukkuja. En ole viitsinyt linkkejä etsiä, mutta kun tuo sattui olemaan lehdessä, niin olkaa hyvät.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006504322.html
Älykkyys selittää sen, miksi yhteiskuntaluokat syntyvät yhä uudelleen, vaikka varallisuuden kasautumista yritetään hillitä verotuksella. Hyväosaisuus ja huono-osaisuus kasautuu älykkyysosamäärän mukaan kuitenkin niin, että myös huono-osaisten joukossa on geenilotossa voittaneita, jotka menestyvät sisaruksiaan paremmin korkeamman älykkyysosamäärän mukaan. Adoptiolasten elämänura ja menestyminen muistuttaa myös enemmän heidän biologisten vanhempiensa uraa kuin adoptiovanhempien uraa. Tämä selittää monien historiasta tuttujen "äpärien" hyvää menestystä.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään nyt heti alkuun (taas) samat liibadaabat selviksi.
1. Älykyys ei ole = arvot
"Elämässä menestyminen" ei siis ole relevantti tapa mitata yhtään mitään.2. Tutkijat ovat kiinnostuneita oman tieteenalansa (opiskelijoiden) älykkyydestä suhteessa muihin tieteenaloihin.
Rekkamiesten älykkyydestä ei taida löytyä tutkimuksia, toisin kuin esim. Akateemisilta aloilta.3. Ylipäätään älykkyystutkimus- ja keskustelu on käsittämätöntä rinkkirunkkausta, joka usein olettaa älykkyyden ilmenevän jonakin universaalin unelman toteutumisena. Tämä siitä huolimatta, että kotiäitiys voi olla arvovalinta siinä missä asianajajaksi kouluttautuminenkin.
4. Älykkyys hyvin harvoin ohjaa valintojamme. Suurempi vaikutus on kasvatuksella, yhteiskunnalla ja kulttuurilla, persoonalla, haluilla, intohimoilla yms.
Tämä tukisi ajatusta system integritystä, eli että älykkyys olisi vain yksi osoitus hermoston tehokkaasta toiminnasta. Eli että älykäs ihminen on muutenkin terveempi, kyvykkäämpi ja fyysisesti paremmassa iskussa kuin vähemmän älykäs. Tällöin se on vain yksi tekijä, joka on yhteydessä pidempään elinikään, samoin kuin vaikka hyvä iho tai terve suolistobakteerikanta.
Paitsi että asiaa kun tutkittiin, niin asia oli juuri toisinpäin, että valtaväestöä enemmän mielenterveysongelmia yms
https://tekniikanmaailma.fi/huonoja-uutisia-huippualykkaille-alykkyys-t…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään nyt heti alkuun (taas) samat liibadaabat selviksi.
1. Älykyys ei ole = arvot
"Elämässä menestyminen" ei siis ole relevantti tapa mitata yhtään mitään.2. Tutkijat ovat kiinnostuneita oman tieteenalansa (opiskelijoiden) älykkyydestä suhteessa muihin tieteenaloihin.
Rekkamiesten älykkyydestä ei taida löytyä tutkimuksia, toisin kuin esim. Akateemisilta aloilta.3. Ylipäätään älykkyystutkimus- ja keskustelu on käsittämätöntä rinkkirunkkausta, joka usein olettaa älykkyyden ilmenevän jonakin universaalin unelman toteutumisena. Tämä siitä huolimatta, että kotiäitiys voi olla arvovalinta siinä missä asianajajaksi kouluttautuminenkin.
4. Älykkyys hyvin harvoin ohjaa valintojamme. Suurempi vaikutus on kasvatuksella, yhteiskunnalla ja kulttuurilla, persoonalla, haluilla, intohimoilla yms.
Tämä tukisi ajatusta system integritystä, eli että älykkyys olisi vain yksi osoitus hermoston tehokkaasta toiminnasta. Eli että älykäs ihminen on muutenkin terveempi, kyvykkäämpi ja fyysisesti paremmassa iskussa kuin vähemmän älykäs. Tällöin se on vain yksi tekijä, joka on yhteydessä pidempään elinikään, samoin kuin vaikka hyvä iho tai terve suolistobakteerikanta.
Paitsi että asiaa kun tutkittiin, niin asia oli juuri toisinpäin, että valtaväestöä enemmän mielenterveysongelmia yms
https://tekniikanmaailma.fi/huonoja-uutisia-huippualykkaille-alykkyys-t…
Luin hieman hätäisesti, pahoittelen 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa saa tuollaisesta puhua, että yksittäisissä ihmisissä tai kansakunnissa on älykkyyseroja. Se on nykyään katsos rasssssisssmia.
Kansakuntia ei biologisiin tosiasioihin perustuvan tieteen näkökulmasta ole olemassa. Ne ovat enemmän humanistien heiniä. Ap
>>
Kansan vaihtovuodet (1990->) menossa, tosin IQ >105 korvautuu osin tuonnin 400 000 määrällä IQ < 80 lopputulemaa laajennettuna kattamaan koko maapalloa.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui vuoden 2018 lopussa 402 619 ulkomaalaistaustaista henkilöä, mikä oli 7,3 prosenttia koko väestöstä.
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2014062818447456
Suomalaisten älykkyysosamäärä on Euroopan korkein ja heillä on myös Euroopan parhaat tulokset pisa-testeissä.
https://www.is.fi/tiede/art-2000000832704.html
Suomalaisten karut olot menneisyydessä tekivät heistä Euroopan älykkäimmän kansan.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006504322.html?utm_campaign=tf-HS&utm_t…
Älykkyys on verraten pysyvä ominaisuus, jolla on paljon suurempi merkitys kuin kirjanoppineisuudella, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Markus Jokela.
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ei jakaudu tasaisaisesti kaikille, se saatetaan jopa periä, ja on siksi lähtökohtaisesti epätasa-arvoista. Epätasa-arvo taas on asia mitä ei voi hyväksyä. Eli älykkyyden merkityksestä ei ole soveliasta puhua.
Tuossa maksumuurin takana olevassa jutussa professori toteaakin, että älykkyyden merkitystä koulu- ym. menestykselle ei Suomessa tunnusteta koska se ei ole asia jota punavihreät voisivat ohjailla yhteiskunnallisilla päätöksillä. Älykkyys on perinnöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on alkanut kuvottamaan psykologia tieteenä. Psykologisen tutkimuksen arvomaailma on jotenkin sairas. Aina pitäisi pyrkiä parempaan älykkyydessä ja nyt jopa perimässä. Johtuuko siitä että alalle on nykyään niin vaikeaa päästä ja vain huippuälykkäät pääsevät? Tekevät tutkimusta siis itsestään?
Kuitenkin arjessa ongelmana on että kenelläkään ole varaa terapiaan. Mikseivät psykologit pyri ratkaisemaan tätä ongelmaa ja kehittämään jotain kustannustehokkaampaa terapiaa? Vai onko psykologian kuin taloustieteenkin lopullinen tarkoitus työllistää ekonomeja, työllistää psykologeja?Älykkyysosamäärä on synnynnäinen ominaisuus. Sillä ei voi siksi kerskailla mitenkään. Ap
Eikä ole. Älykkyyttä on mahdollista kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Luonnonvalinta toimii.
Mutta väärään suuntaan, älykkäät eivät lisäänny koska eivät halua ottaa riskejä ja heidän voi olla hankalampi löytää kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on alkanut kuvottamaan psykologia tieteenä. Psykologisen tutkimuksen arvomaailma on jotenkin sairas. Aina pitäisi pyrkiä parempaan älykkyydessä ja nyt jopa perimässä. Johtuuko siitä että alalle on nykyään niin vaikeaa päästä ja vain huippuälykkäät pääsevät? Tekevät tutkimusta siis itsestään?
Kuitenkin arjessa ongelmana on että kenelläkään ole varaa terapiaan. Mikseivät psykologit pyri ratkaisemaan tätä ongelmaa ja kehittämään jotain kustannustehokkaampaa terapiaa? Vai onko psykologian kuin taloustieteenkin lopullinen tarkoitus työllistää ekonomeja, työllistää psykologeja?Älykkyysosamäärä on synnynnäinen ominaisuus. Sillä ei voi siksi kerskailla mitenkään. Ap
Eikä ole. Älykkyyttä on mahdollista kasvattaa.
No siis, se on suurimmaksi osaksi synnynnäinen (tutkimuksien mukaan n. 80-prosenttisesti). Älykkyyttä voi kasvattaa harjoittamalla aivoja, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Esim. lapsesta, jonka ÄO on 70, ei koskaan tule aikuista, jonka ÄO on 130, vaikka kuinka yrittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa myös toistettiin vanha viisaus: Tutkimusten mukaan yksi-kolmivuotiaana päiväkotiin menneet kouluttautuvat pidemmälle kuin samat ikävuodet kotihoidossa viettäneet lapset. Tästä on päätelty, että päiväkoti valmentaa lapsia koulu-uralle paremmin kuin oman äidin hoiva.
Todennäköisempi selitys Jokelan mukaan kuitenkin on, että lapsia vuosikausia kotona hoitavat äidit ovat vähemmän koulutettuja eivätkä yhtä älykkäitä kuin uraäidit, ja nämä ominaisuudet keskimäärin siirtyvät geneettisesti kummankin ryhmän äitien lapsille.
Eli ok, kotihoidossa ei ole vikaa. Lapsen voisi ihan hyvin hoitaa kotona, jos olet älykäs uraäiti. Jos ole vähemmän älykäskotiäiti on erityisen tärkeää, että viet lapsesi saamaan sivistystä päiväkotiin.
Ei, vaan nimenomaan sillä ei ole kummallekaan mitään väliä missä lapsen kasvattaa, tulos on joka tapauksessa sama.
Sama kuin ikiaikaisessa jankkaamisessa, että ruumiillinen kuritus johtaa lapsen vankilaan. Tämä ajatus perustuu siihen, että vankeja on kuritettu keskimääräistä useammin fyysisesti. Syy on yksilöpsykologia, eli vangit olivat jo lapsina hankalia tyyppejä, joten saivat useammin remmistä. Eli olisivat joutuneet vankilaan joka tapauksessa, koska synnynnäiset ominaisuudet. Ja silti vanhempia syyllistetään.
Vangit ovat siinä mielessä kiinnostava ryhmä, että heitä on tutkittu paljon laajemmin ja perusteellisemmin kuin muita väestöryhmiä. Heitä tutkimalla on saatu selville miten huono-osaisuus syntyy (esimerkiksi mainitut varhaislapsuuden käytöshäiriöt). Ja vangeissa on paljon enemmän lievästi kehitysvammaisia ja alhaisen älykkyysosamäärän omaavia kuin väestössä keskimäärin. Ap
Totta, mutta usein tutkimukset eivät ota huomioon sitä, että asemasi yhteiskunnassa vaikuttaa siihen kuinka pitkän tuomion saat tai saatko tuomiota ylipäätään.
Myös adhd:ta diagnosoidaan alemmille sosiaaliluokille muita enemmän, sosiaaliekonominen asema voi jopa nousta yhdeksi kriteereistä.
Toisaalta alemmat luokat ovat muita riippuvaisempia yhteiskuntarakenteista. Varakkaan perheen adhd-muksulla on usein suurempi vapaus toteuttaa itseään, eikä koulujen kesken jääminen/huono menestys pois sulje esim. Johtotehtäviä. Tästäkin on esimerkki ihan lähiajoilta, kun varakkaan perheen vesa keskittyi yritysjohtamiseen ja jätti hintavan yksityiskoulun suorittamisen vielä hautumaan.
Menestyneessä perheen lapsen huono koulumenestys katsotaan kuinkas muuten kuin osoitukseksi liiallisesta älykkyydestä, johon "tasapäistävä" koulu ei pysty vastaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa saa tuollaisesta puhua, että yksittäisissä ihmisissä tai kansakunnissa on älykkyyseroja. Se on nykyään katsos rasssssisssmia.
Kansakuntia ei biologisiin tosiasioihin perustuvan tieteen näkökulmasta ole olemassa. Ne ovat enemmän humanistien heiniä. Ap
>>
Kansan vaihtovuodet (1990->) menossa, tosin IQ >105 korvautuu osin tuonnin 400 000 määrällä IQ < 80 lopputulemaa laajennettuna kattamaan koko maapalloa.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui vuoden 2018 lopussa 402 619 ulkomaalaistaustaista henkilöä, mikä oli 7,3 prosenttia koko väestöstä.
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2014062818447456
Suomalaisten älykkyysosamäärä on Euroopan korkein ja heillä on myös Euroopan parhaat tulokset pisa-testeissä.
https://www.is.fi/tiede/art-2000000832704.html
Suomalaisten karut olot menneisyydessä tekivät heistä Euroopan älykkäimmän kansan.https://www.hs.fi/tiede/art-2000006504322.html?utm_campaign=tf-HS&utm_t…
Älykkyys on verraten pysyvä ominaisuus, jolla on paljon suurempi merkitys kuin kirjanoppineisuudella, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Markus Jokela.
Ei kannata pisa-tutkimuksilla mehustella, Suomen menestys oli kertaluontoinen. Tulos myös kertoo yksittäisten oppilaiden sijasta laajemmin koulujärjestelmästä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hyvin köyhästä perheestä. Lapsena pärjäsin koulussa oikein hyvin, mutta aikuisena olen menestynyt elämässä todella huonosti. Näyttäisi siis siltä, että yhteiskuntaluokka on vaikuttanut enemmän, mutta itselleni ei tulisi mieleen syyttää vaikeuksistani vanhempien sosioekonomista asemaa. En tiedä mikä on todellinen syy, mutta kyllä se varmaan minussa itsessäni on.
Senkin olen huomannut, että tyhmät ihmiset pärjäävät elämässä minua paremmin. Ehkä tyhmyydestä on loppujen lopuksi hyötyä, kun tyhmät eivät edes tajua olevansa tyhmiä eivätkä kyseenalaista omaa osaamistaan. Sen kun vain tekevät asioita ja porskuttavat eteenpäin.
Minäkin tulen köyhästä duunariperheestä. Tein kuitenkin koulutuksen ja älyni avulla luokkaretken ylempään keskiluokkaan ja olen vaurastunutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonnonvalinta toimii.
Juuri niin. Luonnonvalintahan sisältää ympäristön vaikutuksen myös. Älykkyys selittää omassa viiteryhmässä menestymistä, koska älykäs kykenee enemmän säätelemään käyttäytymistään ja muuttamaan sitä tarpeen mukaan. Näin älykäs pystyy tekemään ns. luokkaretken savimajasta ministeriksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän moni menestynyt haluaa uskoa. Itse mitatulla 148 ÄO:llä olen persaukinen ja käytännössä aina tuomittu epäonnistumaan.
Kaikki kiitos lapsuuteni kouluajasta, jolloin rikkaan perheen kersat tekivät minusta nyrkkeilypussinsa. Koulunkäynti meni suoraan sanoen v*tuiksi.
Onhan se mukavaa tietää olevansa "älykäs", mutta kun sillä ei ole Suomessa mitään merkitystä. Ainoastaan koulun todistuksilla ja vuokratyöfirmojen itseäni typerämpien Lissujen ja Petterien höpöhöpö -haastatteluilla on merkitystä.
Eli jos lastanne piestään tai kiusataan koulussa, käykää lopettamassa se välittömästi näiden vanhempien kotona. Sillä on tässä yhteiskynnassa enemmän merkitystä kuin älykkyydellä.
Ensinnäkään en puhuisi mitään jos testi on itse tehty. Toisekseen on olemassa resilienssi, jossa äly antaa enemmän liikkumavaraa.
Resilienssin määrä ei ole vakio. Olosuhteet vaikuttavat siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Immiset kyllä nyky-yhteiskunnassa protestoivat sitä vastaan, että synnynnäisillä ominaisuuksilla olisi merkitystä elämässä.
Itse kyllä uskon, että on, vaikka on monilla muillakin asioilla.
Tuntuu olevan tabu puhua synnynnäisestä puolesta, geeneistä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa myös toistettiin vanha viisaus: Tutkimusten mukaan yksi-kolmivuotiaana päiväkotiin menneet kouluttautuvat pidemmälle kuin samat ikävuodet kotihoidossa viettäneet lapset. Tästä on päätelty, että päiväkoti valmentaa lapsia koulu-uralle paremmin kuin oman äidin hoiva.
Todennäköisempi selitys Jokelan mukaan kuitenkin on, että lapsia vuosikausia kotona hoitavat äidit ovat vähemmän koulutettuja eivätkä yhtä älykkäitä kuin uraäidit, ja nämä ominaisuudet keskimäärin siirtyvät geneettisesti kummankin ryhmän äitien lapsille.
Eli ok, kotihoidossa ei ole vikaa. Lapsen voisi ihan hyvin hoitaa kotona, jos olet älykäs uraäiti. Jos ole vähemmän älykäskotiäiti on erityisen tärkeää, että viet lapsesi saamaan sivistystä päiväkotiin.
Ei, vaan nimenomaan sillä ei ole kummallekaan mitään väliä missä lapsen kasvattaa, tulos on joka tapauksessa sama.
Sama kuin ikiaikaisessa jankkaamisessa, että ruumiillinen kuritus johtaa lapsen vankilaan. Tämä ajatus perustuu siihen, että vankeja on kuritettu keskimääräistä useammin fyysisesti. Syy on yksilöpsykologia, eli vangit olivat jo lapsina hankalia tyyppejä, joten saivat useammin remmistä. Eli olisivat joutuneet vankilaan joka tapauksessa, koska synnynnäiset ominaisuudet. Ja silti vanhempia syyllistetään.
Vangit ovat siinä mielessä kiinnostava ryhmä, että heitä on tutkittu paljon laajemmin ja perusteellisemmin kuin muita väestöryhmiä. Heitä tutkimalla on saatu selville miten huono-osaisuus syntyy (esimerkiksi mainitut varhaislapsuuden käytöshäiriöt). Ja vangeissa on paljon enemmän lievästi kehitysvammaisia ja alhaisen älykkyysosamäärän omaavia kuin väestössä keskimäärin. Ap
Totta, mutta usein tutkimukset eivät ota huomioon sitä, että asemasi yhteiskunnassa vaikuttaa siihen kuinka pitkän tuomion saat tai saatko tuomiota ylipäätään.
Myös adhd:ta diagnosoidaan alemmille sosiaaliluokille muita enemmän, sosiaaliekonominen asema voi jopa nousta yhdeksi kriteereistä.
Toisaalta alemmat luokat ovat muita riippuvaisempia yhteiskuntarakenteista. Varakkaan perheen adhd-muksulla on usein suurempi vapaus toteuttaa itseään, eikä koulujen kesken jääminen/huono menestys pois sulje esim. Johtotehtäviä. Tästäkin on esimerkki ihan lähiajoilta, kun varakkaan perheen vesa keskittyi yritysjohtamiseen ja jätti hintavan yksityiskoulun suorittamisen vielä hautumaan.
Menestyneessä perheen lapsen huono koulumenestys katsotaan kuinkas muuten kuin osoitukseksi liiallisesta älykkyydestä, johon "tasapäistävä" koulu ei pysty vastaamaan.
Älykkyystutkimuksiin sotketaan usein asioita, jotka eivät siihen kuulu. Vankien joukossa eivät ole älykkäimmät väestönosat, vaan täysin päinvastoin, sen tutkimus on kertonut, joten vankien tutkimisella ei saada näyttöä siitä, miten korkea älykkyysosamäärä vaikuttaa elämänuraan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Immiset kyllä nyky-yhteiskunnassa protestoivat sitä vastaan, että synnynnäisillä ominaisuuksilla olisi merkitystä elämässä.
Itse kyllä uskon, että on, vaikka on monilla muillakin asioilla.
Tuntuu olevan tabu puhua synnynnäisestä puolesta, geeneistä jne.
No shit, tuo artikkelihan nimenomaan puhui tästä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hyvin köyhästä perheestä. Lapsena pärjäsin koulussa oikein hyvin, mutta aikuisena olen menestynyt elämässä todella huonosti. Näyttäisi siis siltä, että yhteiskuntaluokka on vaikuttanut enemmän, mutta itselleni ei tulisi mieleen syyttää vaikeuksistani vanhempien sosioekonomista asemaa. En tiedä mikä on todellinen syy, mutta kyllä se varmaan minussa itsessäni on.
Senkin olen huomannut, että tyhmät ihmiset pärjäävät elämässä minua paremmin. Ehkä tyhmyydestä on loppujen lopuksi hyötyä, kun tyhmät eivät edes tajua olevansa tyhmiä eivätkä kyseenalaista omaa osaamistaan. Sen kun vain tekevät asioita ja porskuttavat eteenpäin.
Tyhmyys mahdollistaa tietynlaisen naiiviuden vielä aikuisuudessakin. Itsellä on hieman keskimääräistä korkeampi äo ja täytyy jatkuvasti muistuttaa itselle, että asioita ei kannata ylianalysoida ja esimerkiksi se, jos minua on kaltoinkohdeltu ei usein johdu niinkään ilkeistä ja monimutkaisista suunnitelmista minua kohtaan, vaan toisen huolimattomuudesta ja yksinkertaisuudesta. Ja kun itse epäonnistun jossain tärkeässä karvaasti, niin mielessä pyörii, että täytyisi olla joku sääntö tai systeemi mikä tällaisen selittää, ja haluaisi kovasti saada selville mistä sattuman osasista ja omista teoista tapahtumien summa koostuu. Tällaiseen on sekä piinaavaa, että epäjärkevää jäädä jumiin. Jos olisin vielä älykkäämpi, niin pystyisin varmaan helpommin välttämään tällaiset kompastuskivet eikä itseä täytyisi muistuttaa tästä näkökulmasta.
On tietenkin mahdollista, että aina välillä joku yrittää oikeasti huijata minua älykkäällä ja ilkeällä suunnitelmalla ja olisin joko silti liian epä-älykäs huomaamaan, tai sitten säästyn kohtalolta, jonka uhriksi tyhmempi joutuisi. Niin on jälkeenpäin miettien monesti käynytkin, että olen torjunut alkutekijöihinsä manipulointiyrityksen. Kuitenkin uskoisin, että elämässä pärjääminen olisi helpompaa yksioikoisena ja luottavaisena ihmisenä. Olen miettinyt, että ovatkohan saman älykkyystason ihmiset helposti skitsofrenialle altistuvia. Paranoidiset ajatukset ovat tietyssä mielessä ihan järkeenkäypiä ja älykkäitä ja ääriepäluuloisuuteen taipuvaiset geenit ovat kuitenkin jostain hyvästä syystä päässeet evoluutiossa eteenpäin tähänkin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonvalinta toimii.
Mutta väärään suuntaan, älykkäät eivät lisäänny koska eivät halua ottaa riskejä ja heidän voi olla hankalampi löytää kumppania.
Tämä ei nimenomaan pidä paikkaansa.
Toki vähäosaiset saavat lapsia, mutta aika hiljattain juuri uutisoitiin, että hyvin pärjäävät koulutetut naiset ovat varsin iso osa ensisynnyttäjistä. Yksi iso syy lapsettomuudella naisilla oli vähäiset tulot ja epävarmuus työrintamalla.
Vierailija kirjoitti:
Liian suuri ero normaaliin älykkyysosamäärään aiheuttaa vaikeuksia. Siitä tulee vaikeutta toimia yhteistyössä tai olla johtajana tavallisille ihmisille. Hyvin harva todella älykäs tulee loppujen lopuksi esimerkiksi menestyneeksi tutkijaksi tai kirjailijaksi tms. Vielä vähemmän heitä hakeutuu aloille, joista heistä olisi eniten hyötyä, esimerkiksi politiikkaan. Älykkäillä on enemmän yksinäisyyttä, vaikeutta löytää samantasoisia ystäviä ja kumppaneita ja vaikea löytää sopivaa paikkaa maailmassa. Ja jos menee vaikka yliopistoon opiskelemaan kiinnostavaa alaa, niin siitä voi seurata kyllä pitkä ja mielenkiintoinen ura, mutta ei välttämättä suuria rahavirtoja.
Toki älykkyyden avulla on helpompi oppia vaikka sijoittamista ja kaikenlaista kikkailua, millä pystyy saamaan paljon rahaa. Käytännössähän muu vaihtoehto kuin tavallinen työ ei onnistu monelta ollenkaan. Mutta älykkäitä uhkaa useammin myös sellaiset terveysriskit kuin yksinäisyys, päihteet ja masennus. Olen myös huomannut, ettei älykkyys korreloi kauhean paljon hyvien elämänvalintojen kanssa. Itsesabotaasia tapahtuu yllättävän monella ja älykkäillä se tuntuu olevan vielä yleisempää kuin muilla. Ei välttämättä kaikilla juuri raha-asioissa, mutta jollain elämänalueella. En tiedä, yrittääkö monet alitajuisesti luoda elämäänsä lisähaastetta ja älypähkinöitä aiheuttamalla ylimääräisiä esteitä ja ongelmia, vai onko kyse enemmän lapsuudessa syvälle juurtuneista malleista, joiden mukaan ei saa saa liian hyvää ja helppoa elämää.
Olisi kiva olla samaa mieltä, mutta valitettavasti väestötason tutkimustulokset eivät tue useimpia väitteitäsi.
Ensimmäisestä lauseesta olen samaa mieltä sen perusteella, mitä tiedetään vaikkapa ns. nerojen elämänurasta ja mitä arkikokemukseni perusteella olen nähnyt. Sukuuni kuuluva huippuälykäs ihminen sai toki koulusta lähes kaikista aineista kympin, mutta se aiheutti erinäisiä kommelluksia, että hän oli fiksumpi kuin opettaja. Kaikki opettajat ja muutkaan ihmiset eivät vain kestä sitä, että toinen on niin selkeästi älykkäämpi ja hän joutui epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, vaikka osasikin luovia mestarillisesti noissakin tilanteissa nolaamatta vastapuolta. Yliopistossa hän sai vapaasti toteuttaa itseään ja on tällä hetkellä oman alansa tunnettu vaikuttaja kansainvälisesti. Ap
Alue: Aihe vapaa
Liian suuri ero normaaliin älykkyysosamäärään aiheuttaa vaikeuksia. Siitä tulee vaikeutta toimia yhteistyössä tai olla johtajana tavallisille ihmisille. Hyvin harva todella älykäs tulee loppujen lopuksi esimerkiksi menestyneeksi tutkijaksi tai kirjailijaksi tms. Vielä vähemmän heitä hakeutuu aloille, joista heistä olisi eniten hyötyä, esimerkiksi politiikkaan. Älykkäillä on enemmän yksinäisyyttä, vaikeutta löytää samantasoisia ystäviä ja kumppaneita ja vaikea löytää sopivaa paikkaa maailmassa. Ja jos menee vaikka yliopistoon opiskelemaan kiinnostavaa alaa, niin siitä voi seurata kyllä pitkä ja mielenkiintoinen ura, mutta ei välttämättä suuria rahavirtoja.
Toki älykkyyden avulla on helpompi oppia vaikka sijoittamista ja kaikenlaista kikkailua, millä pystyy saamaan paljon rahaa. Käytännössähän muu vaihtoehto kuin tavallinen työ ei onnistu monelta ollenkaan. Mutta älykkäitä uhkaa useammin myös sellaiset terveysriskit kuin yksinäisyys, päihteet ja masennus. Olen myös huomannut, ettei älykkyys korreloi kauhean paljon hyvien elämänvalintojen kanssa. Itsesabotaasia tapahtuu yllättävän monella ja älykkäillä se tuntuu olevan vielä yleisempää kuin muilla. Ei välttämättä kaikilla juuri raha-asioissa, mutta jollain elämänalueella. En tiedä, yrittääkö monet alitajuisesti luoda elämäänsä lisähaastetta ja älypähkinöitä aiheuttamalla ylimääräisiä esteitä ja ongelmia, vai onko kyse enemmän lapsuudessa syvälle juurtuneista malleista, joiden mukaan ei saa saa liian hyvää ja helppoa elämää.