Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Älykkyys määrittää elämässä menestymistä enemmän kuin yhteiskuntaluokka
12.05.2020 |
Olen muutaman kerran täällä perustellut tämän saman asian täällä siinä yhteydessä, kun on puhuttu kotitaustan määräävyydestä menestykseen ja saanut aina runsaasti alapeukkuja. En ole viitsinyt linkkejä etsiä, mutta kun tuo sattui olemaan lehdessä, niin olkaa hyvät.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006504322.html
Älykkyys selittää sen, miksi yhteiskuntaluokat syntyvät yhä uudelleen, vaikka varallisuuden kasautumista yritetään hillitä verotuksella. Hyväosaisuus ja huono-osaisuus kasautuu älykkyysosamäärän mukaan kuitenkin niin, että myös huono-osaisten joukossa on geenilotossa voittaneita, jotka menestyvät sisaruksiaan paremmin korkeamman älykkyysosamäärän mukaan. Adoptiolasten elämänura ja menestyminen muistuttaa myös enemmän heidän biologisten vanhempiensa uraa kuin adoptiovanhempien uraa. Tämä selittää monien historiasta tuttujen "äpärien" hyvää menestystä.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa myös toistettiin vanha viisaus: Tutkimusten mukaan yksi-kolmivuotiaana päiväkotiin menneet kouluttautuvat pidemmälle kuin samat ikävuodet kotihoidossa viettäneet lapset. Tästä on päätelty, että päiväkoti valmentaa lapsia koulu-uralle paremmin kuin oman äidin hoiva.
Todennäköisempi selitys Jokelan mukaan kuitenkin on, että lapsia vuosikausia kotona hoitavat äidit ovat vähemmän koulutettuja eivätkä yhtä älykkäitä kuin uraäidit, ja nämä ominaisuudet keskimäärin siirtyvät geneettisesti kummankin ryhmän äitien lapsille.
Eli ok, kotihoidossa ei ole vikaa. Lapsen voisi ihan hyvin hoitaa kotona, jos olet älykäs uraäiti. Jos ole vähemmän älykäskotiäiti on erityisen tärkeää, että viet lapsesi saamaan sivistystä päiväkotiin.
Tämä on juuri se tabu, jota ei ole saanut sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehdään nyt heti alkuun (taas) samat liibadaabat selviksi.
1. Älykyys ei ole = arvot
"Elämässä menestyminen" ei siis ole relevantti tapa mitata yhtään mitään.2. Tutkijat ovat kiinnostuneita oman tieteenalansa (opiskelijoiden) älykkyydestä suhteessa muihin tieteenaloihin.
Rekkamiesten älykkyydestä ei taida löytyä tutkimuksia, toisin kuin esim. Akateemisilta aloilta.3. Ylipäätään älykkyystutkimus- ja keskustelu on käsittämätöntä rinkkirunkkausta, joka usein olettaa älykkyyden ilmenevän jonakin universaalin unelman toteutumisena. Tämä siitä huolimatta, että kotiäitiys voi olla arvovalinta siinä missä asianajajaksi kouluttautuminenkin.
4. Älykkyys hyvin harvoin ohjaa valintojamme. Suurempi vaikutus on kasvatuksella, yhteiskunnalla ja kulttuurilla, persoonalla, haluilla, intohimoilla yms.
Tätä juuri Jokela kommentoi, että tutkimuksille kyllä nyökytellään hyväksyvästi, kun ne ovat harmittomia tai tukevat arkikäsitystä, kun puhutaan älykkyydestä, leppoisa tunnelma häviää.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se älykäs syntyy huonoon lähiöön tulevien jengiläisten kaveriksi ja on saanut syntymälahjaksi älykkyyden lisäksi esim. ADHD:n tai ADD:n?
Silläkö muka samat mahdollisuudet hyväosaisen älykkään kanssa?
Käytöshäiriöt seitsemän vuotiaana ennustavat suurempaa kuolleisuutta aikuisiällä JOkelan mukaan.
Minua kiinnostaa näissä tutkimuksessa usein eniten 'menestyksen' määrittely. Sanotaan, että korkeampi älykkyys korreloi menestyksen kanssa, vaikka menestystä saatetaan mitata aivan typerillä proxeilla, kuten tulotaso. Tietenkin keskimäärin kognitiivisesti lahjakas menestyy koulussa ja päätyy parempipalkkaisiin töihin, mutta onko se menestystä? Onko edes pitempi elinaika aina katsottava onnistumiseksi? Paljon vanhuksia tavanneena en pidä asiaa lainkaan niin yksinkertaisena. Onnistuminen voi hyvinkin olla sydänkohtaus kuusikymppisenä hyvineletyn, mahdollisesti terveysriskejä ja vajaatyöllisyyttäkin sisältäneen elämän jälkeen.
Ihan vaan tämmösiä ajatuksia ihmiseltä, jonka suvussa korkeimpia ÄO-tuloksia vetäneet kuuden ällän ylioppilaat ovat toimineet siivoojana ja pienituloisena yrittäjänä, joka tekee töitä lähinnä silloin tällöin. Vähän keskimääräisemmät älyköt ovat sitten päätyneet ns. hyviin hommiin, joille ovat uhranneet elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Tehdään nyt heti alkuun (taas) samat liibadaabat selviksi.
1. Älykyys ei ole = arvot
"Elämässä menestyminen" ei siis ole relevantti tapa mitata yhtään mitään.2. Tutkijat ovat kiinnostuneita oman tieteenalansa (opiskelijoiden) älykkyydestä suhteessa muihin tieteenaloihin.
Rekkamiesten älykkyydestä ei taida löytyä tutkimuksia, toisin kuin esim. Akateemisilta aloilta.3. Ylipäätään älykkyystutkimus- ja keskustelu on käsittämätöntä rinkkirunkkausta, joka usein olettaa älykkyyden ilmenevän jonakin universaalin unelman toteutumisena. Tämä siitä huolimatta, että kotiäitiys voi olla arvovalinta siinä missä asianajajaksi kouluttautuminenkin.
4. Älykkyys hyvin harvoin ohjaa valintojamme. Suurempi vaikutus on kasvatuksella, yhteiskunnalla ja kulttuurilla, persoonalla, haluilla, intohimoilla yms.
Tämä tukisi ajatusta system integritystä, eli että älykkyys olisi vain yksi osoitus hermoston tehokkaasta toiminnasta. Eli että älykäs ihminen on muutenkin terveempi, kyvykkäämpi ja fyysisesti paremmassa iskussa kuin vähemmän älykäs. Tällöin se on vain yksi tekijä, joka on yhteydessä pidempään elinikään, samoin kuin vaikka hyvä iho tai terve suolistobakteerikanta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se älykäs syntyy huonoon lähiöön tulevien jengiläisten kaveriksi ja on saanut syntymälahjaksi älykkyyden lisäksi esim. ADHD:n tai ADD:n?
Silläkö muka samat mahdollisuudet hyväosaisen älykkään kanssa?
Siitä voi tulla rikollispomo.
Nämä on juuri niitä tutkimuksia, joilla pyritään aivopesemään ihmiset niin, että he niputtaisivat ihmiset tiukasti tiettyyn ryhmiin. Älykkyyskin on niin monivivahteinen asia, ettei siitä pystytä mitään yhtä yhteistä tekijää löytämään. Tietenkin, jos älykkyys = raha, valta ja kunnia, niin OK. Sitten voidaan taas miettiä, että mitEn raha, valta ja kunnia kasvattaakaan ihmisen moraalia ja toisten ihmisten huomioon ottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään nyt heti alkuun (taas) samat liibadaabat selviksi.
1. Älykyys ei ole = arvot
"Elämässä menestyminen" ei siis ole relevantti tapa mitata yhtään mitään.2. Tutkijat ovat kiinnostuneita oman tieteenalansa (opiskelijoiden) älykkyydestä suhteessa muihin tieteenaloihin.
Rekkamiesten älykkyydestä ei taida löytyä tutkimuksia, toisin kuin esim. Akateemisilta aloilta.3. Ylipäätään älykkyystutkimus- ja keskustelu on käsittämätöntä rinkkirunkkausta, joka usein olettaa älykkyyden ilmenevän jonakin universaalin unelman toteutumisena. Tämä siitä huolimatta, että kotiäitiys voi olla arvovalinta siinä missä asianajajaksi kouluttautuminenkin.
4. Älykkyys hyvin harvoin ohjaa valintojamme. Suurempi vaikutus on kasvatuksella, yhteiskunnalla ja kulttuurilla, persoonalla, haluilla, intohimoilla yms.
Tämä tukisi ajatusta system integritystä, eli että älykkyys olisi vain yksi osoitus hermoston tehokkaasta toiminnasta. Eli että älykäs ihminen on muutenkin terveempi, kyvykkäämpi ja fyysisesti paremmassa iskussa kuin vähemmän älykäs. Tällöin se on vain yksi tekijä, joka on yhteydessä pidempään elinikään, samoin kuin vaikka hyvä iho tai terve suolistobakteerikanta.
Stephen Hawking, Einstein jne.
Voiko joku kopsata artikkelin tänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa myös toistettiin vanha viisaus: Tutkimusten mukaan yksi-kolmivuotiaana päiväkotiin menneet kouluttautuvat pidemmälle kuin samat ikävuodet kotihoidossa viettäneet lapset. Tästä on päätelty, että päiväkoti valmentaa lapsia koulu-uralle paremmin kuin oman äidin hoiva.
Todennäköisempi selitys Jokelan mukaan kuitenkin on, että lapsia vuosikausia kotona hoitavat äidit ovat vähemmän koulutettuja eivätkä yhtä älykkäitä kuin uraäidit, ja nämä ominaisuudet keskimäärin siirtyvät geneettisesti kummankin ryhmän äitien lapsille.
Eli ok, kotihoidossa ei ole vikaa. Lapsen voisi ihan hyvin hoitaa kotona, jos olet älykäs uraäiti. Jos ole vähemmän älykäskotiäiti on erityisen tärkeää, että viet lapsesi saamaan sivistystä päiväkotiin.
Ei, vaan nimenomaan sillä ei ole kummallekaan mitään väliä missä lapsen kasvattaa, tulos on joka tapauksessa sama.
Sama kuin ikiaikaisessa jankkaamisessa, että ruumiillinen kuritus johtaa lapsen vankilaan. Tämä ajatus perustuu siihen, että vankeja on kuritettu keskimääräistä useammin fyysisesti. Syy on yksilöpsykologia, eli vangit olivat jo lapsina hankalia tyyppejä, joten saivat useammin remmistä. Eli olisivat joutuneet vankilaan joka tapauksessa, koska synnynnäiset ominaisuudet. Ja silti vanhempia syyllistetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään nyt heti alkuun (taas) samat liibadaabat selviksi.
1. Älykyys ei ole = arvot
"Elämässä menestyminen" ei siis ole relevantti tapa mitata yhtään mitään.2. Tutkijat ovat kiinnostuneita oman tieteenalansa (opiskelijoiden) älykkyydestä suhteessa muihin tieteenaloihin.
Rekkamiesten älykkyydestä ei taida löytyä tutkimuksia, toisin kuin esim. Akateemisilta aloilta.3. Ylipäätään älykkyystutkimus- ja keskustelu on käsittämätöntä rinkkirunkkausta, joka usein olettaa älykkyyden ilmenevän jonakin universaalin unelman toteutumisena. Tämä siitä huolimatta, että kotiäitiys voi olla arvovalinta siinä missä asianajajaksi kouluttautuminenkin.
4. Älykkyys hyvin harvoin ohjaa valintojamme. Suurempi vaikutus on kasvatuksella, yhteiskunnalla ja kulttuurilla, persoonalla, haluilla, intohimoilla yms.
Tämä tukisi ajatusta system integritystä, eli että älykkyys olisi vain yksi osoitus hermoston tehokkaasta toiminnasta. Eli että älykäs ihminen on muutenkin terveempi, kyvykkäämpi ja fyysisesti paremmassa iskussa kuin vähemmän älykäs. Tällöin se on vain yksi tekijä, joka on yhteydessä pidempään elinikään, samoin kuin vaikka hyvä iho tai terve suolistobakteerikanta.
Stephen Hawking, Einstein jne.
Keskimäärin. Aina on poikkeuksia. Ei kaikki urheilijatkaan mitään ruudinkeksijöitä ole, vaikka olisivat miten hyvässä fyysisessä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään nyt heti alkuun (taas) samat liibadaabat selviksi.
1. Älykyys ei ole = arvot
"Elämässä menestyminen" ei siis ole relevantti tapa mitata yhtään mitään.2. Tutkijat ovat kiinnostuneita oman tieteenalansa (opiskelijoiden) älykkyydestä suhteessa muihin tieteenaloihin.
Rekkamiesten älykkyydestä ei taida löytyä tutkimuksia, toisin kuin esim. Akateemisilta aloilta.3. Ylipäätään älykkyystutkimus- ja keskustelu on käsittämätöntä rinkkirunkkausta, joka usein olettaa älykkyyden ilmenevän jonakin universaalin unelman toteutumisena. Tämä siitä huolimatta, että kotiäitiys voi olla arvovalinta siinä missä asianajajaksi kouluttautuminenkin.
4. Älykkyys hyvin harvoin ohjaa valintojamme. Suurempi vaikutus on kasvatuksella, yhteiskunnalla ja kulttuurilla, persoonalla, haluilla, intohimoilla yms.
Tämä tukisi ajatusta system integritystä, eli että älykkyys olisi vain yksi osoitus hermoston tehokkaasta toiminnasta. Eli että älykäs ihminen on muutenkin terveempi, kyvykkäämpi ja fyysisesti paremmassa iskussa kuin vähemmän älykäs. Tällöin se on vain yksi tekijä, joka on yhteydessä pidempään elinikään, samoin kuin vaikka hyvä iho tai terve suolistobakteerikanta.
Aivan, mutta tuosta on olemassa vasta heikkoja viitteitä. Kauneuden ja komeuden suhteesta älykkyyteen on kyllä jonkun verran näyttöä, mikä myöskään ei ole "kiva" tutkimustulos. Kuitenkin looginen, kun ajattelee hyväosaisuuden kasautumista. Kauneus/komeus, älykkyys, tasapainoisuus kasautuvat pariutumisen voimalla. Suomestakin on tutkimustuloksia, joiden mukaan hyväosaiset eroavat harvemmin, ovat onnellisempia, terveempiä ja elävät kauemmin mikä jälleen vaikuttaa jälkeläisten menestymiseen ja hyväosaisuuden kasautumiseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa myös toistettiin vanha viisaus: Tutkimusten mukaan yksi-kolmivuotiaana päiväkotiin menneet kouluttautuvat pidemmälle kuin samat ikävuodet kotihoidossa viettäneet lapset. Tästä on päätelty, että päiväkoti valmentaa lapsia koulu-uralle paremmin kuin oman äidin hoiva.
Todennäköisempi selitys Jokelan mukaan kuitenkin on, että lapsia vuosikausia kotona hoitavat äidit ovat vähemmän koulutettuja eivätkä yhtä älykkäitä kuin uraäidit, ja nämä ominaisuudet keskimäärin siirtyvät geneettisesti kummankin ryhmän äitien lapsille.
Eli ok, kotihoidossa ei ole vikaa. Lapsen voisi ihan hyvin hoitaa kotona, jos olet älykäs uraäiti. Jos ole vähemmän älykäskotiäiti on erityisen tärkeää, että viet lapsesi saamaan sivistystä päiväkotiin.
Ei, vaan nimenomaan sillä ei ole kummallekaan mitään väliä missä lapsen kasvattaa, tulos on joka tapauksessa sama.
Sama kuin ikiaikaisessa jankkaamisessa, että ruumiillinen kuritus johtaa lapsen vankilaan. Tämä ajatus perustuu siihen, että vankeja on kuritettu keskimääräistä useammin fyysisesti. Syy on yksilöpsykologia, eli vangit olivat jo lapsina hankalia tyyppejä, joten saivat useammin remmistä. Eli olisivat joutuneet vankilaan joka tapauksessa, koska synnynnäiset ominaisuudet. Ja silti vanhempia syyllistetään.
Vangit ovat siinä mielessä kiinnostava ryhmä, että heitä on tutkittu paljon laajemmin ja perusteellisemmin kuin muita väestöryhmiä. Heitä tutkimalla on saatu selville miten huono-osaisuus syntyy (esimerkiksi mainitut varhaislapsuuden käytöshäiriöt). Ja vangeissa on paljon enemmän lievästi kehitysvammaisia ja alhaisen älykkyysosamäärän omaavia kuin väestössä keskimäärin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että Suomessa geneettiset erot ovat melko vähäisiä koska olemme niin pieni ja geneettisesti yhtenäinen kansakunta. Myös yhteiskuntarakenne on vaikuttanut siten, että esim. omat 40-luvulla syntyneet vanhempani eivät vielä voineet opiskella ja heidän lapsuudenperheeseensä ja kasvatukseensa vaikuttivat vielä sota-ajan tapahtumat. Suomalaisille korkealle kouluttautuminen ja oman aivokapasiteetin vapaa hyödyntäminen on ollut mahdollista vasta ihan vähän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se älykäs syntyy huonoon lähiöön tulevien jengiläisten kaveriksi ja on saanut syntymälahjaksi älykkyyden lisäksi esim. ADHD:n tai ADD:n?
Silläkö muka samat mahdollisuudet hyväosaisen älykkään kanssa?
Siitä voi tulla rikollispomo.
Näinhän se taitaa mennä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän moni menestynyt haluaa uskoa. Itse mitatulla 148 ÄO:llä olen persaukinen ja käytännössä aina tuomittu epäonnistumaan.
Kaikki kiitos lapsuuteni kouluajasta, jolloin rikkaan perheen kersat tekivät minusta nyrkkeilypussinsa. Koulunkäynti meni suoraan sanoen v*tuiksi.
Onhan se mukavaa tietää olevansa "älykäs", mutta kun sillä ei ole Suomessa mitään merkitystä. Ainoastaan koulun todistuksilla ja vuokratyöfirmojen itseäni typerämpien Lissujen ja Petterien höpöhöpö -haastatteluilla on merkitystä.
Eli jos lastanne piestään tai kiusataan koulussa, käykää lopettamassa se välittömästi näiden vanhempien kotona. Sillä on tässä yhteiskynnassa enemmän merkitystä kuin älykkyydellä.
Ensinnäkään en puhuisi mitään jos testi on itse tehty. Toisekseen on olemassa resilienssi, jossa äly antaa enemmän liikkumavaraa.
Itse tehty?
Olen tehnyt mensan testin, mutta en ole mensan jäsen.
Resilienssi-kommenttisi on typerä. Kasvuiässä olevan ihmisen hakkaaminen ja syrjiminen vaikuttaa peruuttamattomasti tulevaisuuden minäkuvaan ja suhtautumiseen muihin ihmisiin. On naivia ajatella muulla tavalla.
Jos annat minun pistää itsesi kaappiin olen varma että kykenisin tekemään sinusta muutamassa viikossa itselleni orjan vaikka päästäisin sinut ehdollistamisvaiheen jälkeen pihalle. Ihmismielen murtaminen on yllättävänkin helppoa. Ja jos aikuisen mielen murtaminen on helppoa, niin lapsen mielen murtaminen on... No, lasten leikkiä.
-edellinen
Vaikka olisit millä Valittuje Palojen mensatestillä itseäsi testaillut, tulos on arvoton. Testit suorittavat ammattitaitoiset psykologit. Mitä tulee muuhun pöpötykseesi, niin mielenterveyden ongelmasi vaativat hoitoa.
Olen sanaton.
Ja tuollaiset tyypit ovat olleet viimeiset 20-vuotta parasta kamaa työmarkkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Tehdään nyt heti alkuun (taas) samat liibadaabat selviksi.
1. Älykyys ei ole = arvot
"Elämässä menestyminen" ei siis ole relevantti tapa mitata yhtään mitään.2. Tutkijat ovat kiinnostuneita oman tieteenalansa (opiskelijoiden) älykkyydestä suhteessa muihin tieteenaloihin.
Rekkamiesten älykkyydestä ei taida löytyä tutkimuksia, toisin kuin esim. Akateemisilta aloilta.3. Ylipäätään älykkyystutkimus- ja keskustelu on käsittämätöntä rinkkirunkkausta, joka usein olettaa älykkyyden ilmenevän jonakin universaalin unelman toteutumisena. Tämä siitä huolimatta, että kotiäitiys voi olla arvovalinta siinä missä asianajajaksi kouluttautuminenkin.
4. Älykkyys hyvin harvoin ohjaa valintojamme. Suurempi vaikutus on kasvatuksella, yhteiskunnalla ja kulttuurilla, persoonalla, haluilla, intohimoilla yms.
Jatkan vielä parilla lähimenneisyyden esimerkillä:
Pari vuotta sitten tutkija selitti pankkialan petosvyyhtiä alalla työskentelevien huikean suurella älykkyydellä, jonka tulkitsi olevan syynä lain "venyttämiseen" älykkyyden nähtiin jopa velvoittavan oman edun tavoitteluun ja haastamaan vallitsevia lakeja ja normeja.
Hetki sitten vastaavasta petoksesta jäi kiinni sosiaaliekonomisesti "alempana" oleva. Kyseistä tempausta ei enää selitettykään älykkyydellä, vaan sen puutteella ja huonolla sosiaaliekonomisella asemalla.
Samoin menestyvien päihdeongelmia selitetään usein "liialla älykkyydellä" ja "herkkyydellä", reaktiona koviin (kohtuuttomiin) vaatimuksiin, kun taas köyhien ongelmat ovat yksiselitteisesti tyhmyyden aiheuttaman impulsiivisuuden seurausta.
En pahemmin luottaisi psykologeihin, sillä ko alalle pääsee opiskelemaan myös ilman ns soveltuvuustestejäkin.
Ainoastaa psykiatrit ovat tässä riittävän älykkäitä ymmärtämään haastateltaviaan, tosin eivät heistäkään kaikki.
leonardo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään nyt heti alkuun (taas) samat liibadaabat selviksi.
1. Älykyys ei ole = arvot
"Elämässä menestyminen" ei siis ole relevantti tapa mitata yhtään mitään.2. Tutkijat ovat kiinnostuneita oman tieteenalansa (opiskelijoiden) älykkyydestä suhteessa muihin tieteenaloihin.
Rekkamiesten älykkyydestä ei taida löytyä tutkimuksia, toisin kuin esim. Akateemisilta aloilta.3. Ylipäätään älykkyystutkimus- ja keskustelu on käsittämätöntä rinkkirunkkausta, joka usein olettaa älykkyyden ilmenevän jonakin universaalin unelman toteutumisena. Tämä siitä huolimatta, että kotiäitiys voi olla arvovalinta siinä missä asianajajaksi kouluttautuminenkin.
4. Älykkyys hyvin harvoin ohjaa valintojamme. Suurempi vaikutus on kasvatuksella, yhteiskunnalla ja kulttuurilla, persoonalla, haluilla, intohimoilla yms.
Tämä tukisi ajatusta system integritystä, eli että älykkyys olisi vain yksi osoitus hermoston tehokkaasta toiminnasta. Eli että älykäs ihminen on muutenkin terveempi, kyvykkäämpi ja fyysisesti paremmassa iskussa kuin vähemmän älykäs. Tällöin se on vain yksi tekijä, joka on yhteydessä pidempään elinikään, samoin kuin vaikka hyvä iho tai terve suolistobakteerikanta.
Stephen Hawking, Einstein jne.
Keskimäärin. Aina on poikkeuksia. Ei kaikki urheilijatkaan mitään ruudinkeksijöitä ole, vaikka olisivat miten hyvässä fyysisessä kunnossa.
Keskimäärin mallit ovat lähihoitajia kauniimpia. Kysymys onkin, onko mieltä verrata pienehköä ja huomattavasti homogeenisempää joukkoa laajaan heterogeeniseen joukkoon?
Alue: Aihe vapaa
Tehdään nyt heti alkuun (taas) samat liibadaabat selviksi.
1. Älykyys ei ole = arvot
"Elämässä menestyminen" ei siis ole relevantti tapa mitata yhtään mitään.
2. Tutkijat ovat kiinnostuneita oman tieteenalansa (opiskelijoiden) älykkyydestä suhteessa muihin tieteenaloihin.
Rekkamiesten älykkyydestä ei taida löytyä tutkimuksia, toisin kuin esim. Akateemisilta aloilta.
3. Ylipäätään älykkyystutkimus- ja keskustelu on käsittämätöntä rinkkirunkkausta, joka usein olettaa älykkyyden ilmenevän jonakin universaalin unelman toteutumisena. Tämä siitä huolimatta, että kotiäitiys voi olla arvovalinta siinä missä asianajajaksi kouluttautuminenkin.
4. Älykkyys hyvin harvoin ohjaa valintojamme. Suurempi vaikutus on kasvatuksella, yhteiskunnalla ja kulttuurilla, persoonalla, haluilla, intohimoilla yms.