Lue keskustelun säännöt.
Johtuuko vaikeuksi kokeneen raivokas lyttäys defenssistä? Av:n käytös hirveää
12.05.2020 |
Olen seuraillut ketjuja pitkään ja AINA kun joku vaikeassa tilanteessa oleva hädissään ja sydän rikki avautuu, tulee aivan hirveitä raivovastauksia jossa haukutaan, raivotaan ja lytätään.
Usein aiheina esim huonot vanhemmat, huono lapsuus, vaikea kaltoinkohtelu parisuhteessa, kiusaamistausta. Kaikki asioita jotka kyllä rikkovat ihmisen ja jolloin ihmisellä on oikeus olla pettynyt ja surullinen, ja katkerakin.
Olen melko varma että hirveä raivo ja aloittajan syyttäminen asiasta (jopa pikkulapsena hakattuja syytetty että oma syysl, olit varmaan hirveä lapsi) on sitä, että koska asia on hirveä, niin syyttämällä aloittajaa tulee itselle hyvä omanarvontunto ja tunne siitä että MINULLA on elämä hallinnassani ja minulle ei ikinä voi sattua tuollaista. Tai että MINÄ osaan hoitaa asiat niin hyvin että minulle ei koskaan käy näin.
Onko kyse siis (valheellisen) turvan tunteen luomisesta itselle? Vai itsensä ylentäminen muuta polkien?
Tämä mietityttää js kummastuttaa, sillä empatia ja ystävällisyys ei maksa mitään. Samalla vaivalla (tai vähemmälläkin kuin riehumisvastaus) voi kirjoittaa kauniisti ja ystävällisestk. Kannustavasti ja tsemppavasti.
Mitäpä luulet että miltä siitä vaikeassa tilateessa olevasta tuntuu kun saa ilkeilyä vielä lisää? Monet oikeasti itkee ja ahdistuu kun täältä tulee kasa jaskaa niskaan.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olettaa, että vääryyttä kokenut ihminen on ideaaliuhri. Eli uhrin pitäisi olla miellyttävä ja hyvä ihminen, että saisi osakseen myötätuntoa ja ystävällisyyttä. Vaan kun eiväthän uhrit ole sellaisia, vaan ihan tavallisia viallisia ihmisiä ja osa jopa kokemustensa vuoksi tavallista raskaampia ihmisiä.
Totta. Usein vaikeuksia kokeneet ihmiset ovat aika vihaisia siinä vaiheessa, kun kokemusten työstäminen on vielä kesken. Viha on välttämätön osa toipumisprosessia ja se auttaa ottamaan tunnetasolla etäisyyttä kokemukseen.
Tätä vihaisuutta monet pelästyvät, kun mielikuvana on että uhrin pitäisi olla lempeä ja anteeksiantava yms. Se on kuitenkin mahdotonta, kun asian käsittely on vielä kesken.
Juu. Mutta sitten taas ulkopuolisena ei jaksa ottaa vastaan sitä uhrin vihaisuuttta. Jos uhri täällä hyökkää muita vastaan, niin siihen sitten vastataan, eikä mietitätä, että tuo nyt on vihainen, kun on kokenut kovia ja sillä nyt on menossa se vaihe, kun käsittelee vielä asioita.
Miksi menet pätemään sellaisiin ketjuihin, joiden aiheesta sinulla ei ole mitään omakohtaista kokemusta? Mitä saat siitä irti?
Kyllä mulla yleensä on omakohtaista kokemusta siitä aiheesta, josta kirjoitan. Se onkin jännää, että hirmu usein se pahaa kokenut alkaa sitten haukkumaan, että en tiedä aiheesta mitään ja olen kerrmaperrse ja milloin mitäkin, vaikka samankaltaisia kovia asioita olisin itsekin kokenut (mutta jo toipunut). En muista, että itse olisin käyttäytynyt noin silloinkaan, kun vasta olin toipumassa.
Ihmiset kokevat asioita eri tavoin. Kaikilla toipumisprosessit eivät etene samalla tavalla.
Eivät tietenkään. Mutta silti en pidä velvollisuutenani jäädä kuuntelemeen toisen kovia kokeneen minuun kohdistuvaa asiatonta haukkumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa vastaajista on myös mt-ongelmaisia jankuttajia jotka tunnistaa omintakeisesta tyylistä, yksi tällainen selkeästi tunnistettava on jo tässäkin ketjussa raivoamassa. Alkaa aina haastamaan riitaa ja inttää vaikka maailman tappiin asti. Tällaiset jankuttajat ja tahallaansuuttujat tekevät pahasti hallaa kovia kokeneelle, sillä vaikean taakan ja trauman lisäksi joutuu jotenkin perustelemaan kokemaansa, itseään ja olemisen oikeuttaan tällaisille ammatti-tappelijoille.
Av ei ole ollenkaan oikea foorumi kirjoittaa vaikeista asioista, mutta ongelma lienee se että parempaakaan ei ole. Sellaista missä voi olla anonyymi.
Ap, olet oikeassa.
Täällä suurimman suosion saavat ketjut, joissa setvitään vaikkapa joidenkin maisatorpan tai sofiebelorfin edesottamuksia.
Jos kerrot sydänverellä erosta, tuskasta tai ahdistuksesta, saat vastaasi vähättelevää vi-lua ainakin 90%.
Jos teet iloisen päivityksen, jossa kerrot kaikkea positiivista, toivotat ehkäpä hyvää päivänjatkoa, tilanne on ihan sama: vi-lua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olettaa, että vääryyttä kokenut ihminen on ideaaliuhri. Eli uhrin pitäisi olla miellyttävä ja hyvä ihminen, että saisi osakseen myötätuntoa ja ystävällisyyttä. Vaan kun eiväthän uhrit ole sellaisia, vaan ihan tavallisia viallisia ihmisiä ja osa jopa kokemustensa vuoksi tavallista raskaampia ihmisiä.
Totta. Usein vaikeuksia kokeneet ihmiset ovat aika vihaisia siinä vaiheessa, kun kokemusten työstäminen on vielä kesken. Viha on välttämätön osa toipumisprosessia ja se auttaa ottamaan tunnetasolla etäisyyttä kokemukseen.
Tätä vihaisuutta monet pelästyvät, kun mielikuvana on että uhrin pitäisi olla lempeä ja anteeksiantava yms. Se on kuitenkin mahdotonta, kun asian käsittely on vielä kesken.
Juu. Mutta sitten taas ulkopuolisena ei jaksa ottaa vastaan sitä uhrin vihaisuuttta. Jos uhri täällä hyökkää muita vastaan, niin siihen sitten vastataan, eikä mietitätä, että tuo nyt on vihainen, kun on kokenut kovia ja sillä nyt on menossa se vaihe, kun käsittelee vielä asioita.
Miksi menet pätemään sellaisiin ketjuihin, joiden aiheesta sinulla ei ole mitään omakohtaista kokemusta? Mitä saat siitä irti?
Kyllä mulla yleensä on omakohtaista kokemusta siitä aiheesta, josta kirjoitan. Se onkin jännää, että hirmu usein se pahaa kokenut alkaa sitten haukkumaan, että en tiedä aiheesta mitään ja olen kerrmaperrse ja milloin mitäkin, vaikka samankaltaisia kovia asioita olisin itsekin kokenut (mutta jo toipunut). En muista, että itse olisin käyttäytynyt noin silloinkaan, kun vasta olin toipumassa.
Ja ulkopuolisuudella tarkoitan sitä, että en tunne tuota ihmistä, mutta silti hän hyökkää minua vastaan ja olettaa tietävänsä, että olen elänyt helpon elämän.
Ehkä sinun kannattaisi sitten avata omaa taustaasi enemmän kommenteissasi, jos usein tulee tällaista reagointia.
Empatia on synnynnäinen ominaisuus. Suomalaiset kuuluu epäempaattisimpien kansojen joukkoon. "Sääli on sairautta" on yleisasenne täällä.
Kateus, katkeruus ja ivallisuus ovat Suomessa liian yleisiä piirteitä ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olettaa, että vääryyttä kokenut ihminen on ideaaliuhri. Eli uhrin pitäisi olla miellyttävä ja hyvä ihminen, että saisi osakseen myötätuntoa ja ystävällisyyttä. Vaan kun eiväthän uhrit ole sellaisia, vaan ihan tavallisia viallisia ihmisiä ja osa jopa kokemustensa vuoksi tavallista raskaampia ihmisiä.
Totta. Usein vaikeuksia kokeneet ihmiset ovat aika vihaisia siinä vaiheessa, kun kokemusten työstäminen on vielä kesken. Viha on välttämätön osa toipumisprosessia ja se auttaa ottamaan tunnetasolla etäisyyttä kokemukseen.
Tätä vihaisuutta monet pelästyvät, kun mielikuvana on että uhrin pitäisi olla lempeä ja anteeksiantava yms. Se on kuitenkin mahdotonta, kun asian käsittely on vielä kesken.
Juu. Mutta sitten taas ulkopuolisena ei jaksa ottaa vastaan sitä uhrin vihaisuuttta. Jos uhri täällä hyökkää muita vastaan, niin siihen sitten vastataan, eikä mietitätä, että tuo nyt on vihainen, kun on kokenut kovia ja sillä nyt on menossa se vaihe, kun käsittelee vielä asioita.
Miksi menet pätemään sellaisiin ketjuihin, joiden aiheesta sinulla ei ole mitään omakohtaista kokemusta? Mitä saat siitä irti?
Kyllä mulla yleensä on omakohtaista kokemusta siitä aiheesta, josta kirjoitan. Se onkin jännää, että hirmu usein se pahaa kokenut alkaa sitten haukkumaan, että en tiedä aiheesta mitään ja olen kerrmaperrse ja milloin mitäkin, vaikka samankaltaisia kovia asioita olisin itsekin kokenut (mutta jo toipunut). En muista, että itse olisin käyttäytynyt noin silloinkaan, kun vasta olin toipumassa.
En mä halua avata, jos ilmapiiri on tuo. Se on yksi asia minkä opin toipumiseni myötä, rajojen asettaminen. Avaan kipeitä asioita vain ihmisille, joihin voin luottaa.
Ja ulkopuolisuudella tarkoitan sitä, että en tunne tuota ihmistä, mutta silti hän hyökkää minua vastaan ja olettaa tietävänsä, että olen elänyt helpon elämän.
Ehkä sinun kannattaisi sitten avata omaa taustaasi enemmän kommenteissasi, jos usein tulee tällaista reagointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olettaa, että vääryyttä kokenut ihminen on ideaaliuhri. Eli uhrin pitäisi olla miellyttävä ja hyvä ihminen, että saisi osakseen myötätuntoa ja ystävällisyyttä. Vaan kun eiväthän uhrit ole sellaisia, vaan ihan tavallisia viallisia ihmisiä ja osa jopa kokemustensa vuoksi tavallista raskaampia ihmisiä.
Totta. Usein vaikeuksia kokeneet ihmiset ovat aika vihaisia siinä vaiheessa, kun kokemusten työstäminen on vielä kesken. Viha on välttämätön osa toipumisprosessia ja se auttaa ottamaan tunnetasolla etäisyyttä kokemukseen.
Tätä vihaisuutta monet pelästyvät, kun mielikuvana on että uhrin pitäisi olla lempeä ja anteeksiantava yms. Se on kuitenkin mahdotonta, kun asian käsittely on vielä kesken.
Juu. Mutta sitten taas ulkopuolisena ei jaksa ottaa vastaan sitä uhrin vihaisuuttta. Jos uhri täällä hyökkää muita vastaan, niin siihen sitten vastataan, eikä mietitätä, että tuo nyt on vihainen, kun on kokenut kovia ja sillä nyt on menossa se vaihe, kun käsittelee vielä asioita.
Miksi menet pätemään sellaisiin ketjuihin, joiden aiheesta sinulla ei ole mitään omakohtaista kokemusta? Mitä saat siitä irti?
Kyllä mulla yleensä on omakohtaista kokemusta siitä aiheesta, josta kirjoitan. Se onkin jännää, että hirmu usein se pahaa kokenut alkaa sitten haukkumaan, että en tiedä aiheesta mitään ja olen kerrmaperrse ja milloin mitäkin, vaikka samankaltaisia kovia asioita olisin itsekin kokenut (mutta jo toipunut). En muista, että itse olisin käyttäytynyt noin silloinkaan, kun vasta olin toipumassa.
En mä halua avata, jos ilmapiiri on tuo. Se on yksi asia minkä opin toipumiseni myötä, rajojen asettaminen. Avaan kipeitä asioita vain ihmisille, joihin voin luottaa.
Ja ulkopuolisuudella tarkoitan sitä, että en tunne tuota ihmistä, mutta silti hän hyökkää minua vastaan ja olettaa tietävänsä, että olen elänyt helpon elämän.
Ehkä sinun kannattaisi sitten avata omaa taustaasi enemmän kommenteissasi, jos usein tulee tällaista reagointia.
Jäikö kommentti pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Empatia on synnynnäinen ominaisuus. Suomalaiset kuuluu epäempaattisimpien kansojen joukkoon. "Sääli on sairautta" on yleisasenne täällä.
Kateus, katkeruus ja ivallisuus ovat Suomessa liian yleisiä piirteitä ihmisillä.
Arvaa onko raskasta olla tällaisten ihmisten keskellä lempeä ja empaattinen...
Vierailija kirjoitti:
Niin moni on täällä vain trollatakseen, moniko noista nyyhkytarinoista oikeasti onkaan keksittyjä. Kyynistyy täällä ruudun takana, eikä saa tarvittavaa empatiaa aikaiseksi.
Kyllä täällä on enemmän näitä aivan aivopierutasoisia trollialoituksia. Tekaistut nyyhkyt usein erottaa. Joskus voi olla vaan tärkeä kertoa jotain, se kipu on ehkä jo kärsitty. Ei tämä mikään terapeuttikeskus ole, ei kai kukaan tosissaan sitä odota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin moni on täällä vain trollatakseen, moniko noista nyyhkytarinoista oikeasti onkaan keksittyjä. Kyynistyy täällä ruudun takana, eikä saa tarvittavaa empatiaa aikaiseksi.
Kyllä täällä on enemmän näitä aivan aivopierutasoisia trollialoituksia. Tekaistut nyyhkyt usein erottaa. Joskus voi olla vaan tärkeä kertoa jotain, se kipu on ehkä jo kärsitty. Ei tämä mikään terapeuttikeskus ole, ei kai kukaan tosissaan sitä odota.
Miksei? Usein mitään kunnollista apua on vaikea saada, joten oman tyydyttävä siihen mitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin moni on täällä vain trollatakseen, moniko noista nyyhkytarinoista oikeasti onkaan keksittyjä. Kyynistyy täällä ruudun takana, eikä saa tarvittavaa empatiaa aikaiseksi.
Kyllä täällä on enemmän näitä aivan aivopierutasoisia trollialoituksia. Tekaistut nyyhkyt usein erottaa. Joskus voi olla vaan tärkeä kertoa jotain, se kipu on ehkä jo kärsitty. Ei tämä mikään terapeuttikeskus ole, ei kai kukaan tosissaan sitä odota.
No olen eri mieltä, kyllä tämä on ja saa olla terapeuttikeskus sillä kaikilla ei ole mitään muutakaan paikkaa. On ihan ok että yksinäinen kirjoittaa tänne ja sekin on ok että ahdistunut ja kovia kokenut kirjoittaa tänne.
On paljon ihmisiä joilla ei ole ketään. Tätä on tietenkin hyväosaisen vaikea tajuta, mutta on ihan valtavasti perheettömiä, vanhemmattomia, suvuttomia, tukiverkottomia, ystävättömiä jne.
Jos av on heille ainoa ystävä niin ilman muuta näin saa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin moni on täällä vain trollatakseen, moniko noista nyyhkytarinoista oikeasti onkaan keksittyjä. Kyynistyy täällä ruudun takana, eikä saa tarvittavaa empatiaa aikaiseksi.
Kyllä täällä on enemmän näitä aivan aivopierutasoisia trollialoituksia. Tekaistut nyyhkyt usein erottaa. Joskus voi olla vaan tärkeä kertoa jotain, se kipu on ehkä jo kärsitty. Ei tämä mikään terapeuttikeskus ole, ei kai kukaan tosissaan sitä odota.
No olen eri mieltä, kyllä tämä on ja saa olla terapeuttikeskus sillä kaikilla ei ole mitään muutakaan paikkaa. On ihan ok että yksinäinen kirjoittaa tänne ja sekin on ok että ahdistunut ja kovia kokenut kirjoittaa tänne.
On paljon ihmisiä joilla ei ole ketään. Tätä on tietenkin hyväosaisen vaikea tajuta, mutta on ihan valtavasti perheettömiä, vanhemmattomia, suvuttomia, tukiverkottomia, ystävättömiä jne.
Jos av on heille ainoa ystävä niin ilman muuta näin saa olla.
Kyllä, varsinkin koska ammattiapua voi olla todella hankalaa saada.
Olen ihmetellyt usein samaa kuin aloittaja. Voisiko yksi syy olla se, että ihmiset haluavat ylläpitää (valheellistakin) perusturvallisuudentunnetta siitä, että kaikki on itsestä kiinni ja syy-seuraussuhteet ovat "loogisia"
Kun joku avautuu väkivaltaisesta puolisostaan, kommentoidaan:
-ne mietipä syitä, ehkä sillä kuitenkin on syy hakata - eli halutaan elää harhassa, että jos minä olen ok toiselle, toinen on ok minulle eli minulla on valta kaikkeen, mitä minulle tapahtuu.
-mitä otit sellaisen paskan, kuka käski mennä naimisiin sellaisen kanssa- syyllistetään taas uhri. Ei ymmärretä, että ihminen voi muuttua. Varsinkin lasten syntymä muuttaa ihmistä paljon; toisesta voi nousta esiin piirteitä, joita ei olisi aikemmin voinut kuvitellakaan. Olisi pitänyt olla selvänäkijä.
-mitä et heti eronnut - parisuhde ei ole mustavalkoinen. Jos sekä rakastaa että on yhteiset lapset ja velat ja toinen esim. pyytelee kovasti anteeksi, ei eroaminen heti ole helppoa, vaikka niin tietysti "pitäisi" tehdä. Vaakakupissa on monia asioita. Jos ei elä siinä todellisuudessa, on helppo sanoa: lähde heti, lähde mieluummin jo siinä vaiheessa, kun puoliso näyttää vihaiselta.
-Kerro, ettei voi olla totta - eli syytetään trolliksi, liioitteluksi, "ei ole koko totuus/nyt ap jättää jotain kertomatta/mikä oli oma osuutesi asiaan?" Maailmassa tapahtuu valitettavasti hirveitä asioita. On Vilja-Eerikoita, on valelääkäreitä jne. Ja valtava määrä näitä lievempiä juttuja.
Josku 80-luvulla vielä Suomessakin ajateltiin yleisesti, että nainen ansaitsi tulla raiskatuksi. Nykyään näin ajatellaan joissakin kulttuureissa aivan virallisestikin ja naista rangaistaan. Tämä "saat ansioisi mukaan" -ajattelu yhdistettynä siihen, ettei itselle vielä siihen mennessä ole sattunut kovinkaan ikävää vaan vastoinkäymiset ovat juurikin tasoa naapurin koira tuijottaa, mies piereskelee ym. voi olla syynä empatiakyvyttömyyteen. En tiedä.
Niin totta! 💕