Lue keskustelun säännöt.
Minä vihaan äitienpäivää
10.05.2020 |
Se on päivä, jolloin petyn joka kerta. Mieheni ei ole opettanut lapsilleni kuinka äitienpäivää juhlitaan ja se ei ole meillä juhlapäivä.
Isänpäivää sen sijaan juhlimme aina marraskuussa suuresti.
Kommentit (23)
Mä vihaan äitienpäivää. Synnyttäjäni on luonnevikainen raivohullu. Elin koko lapsuuteni pelossa ja vuosien ajan olen ollut terapiassa että saisin edes jotenkin pelkojani ja tunnelukkojani käsiteltyä. Olen nyt melkein viisikymppisenä jotenkin tasapainossa. Vähän huterassa, mutta silti. Uskallan vihdoin näyttää tunteitani. Se oli kiellettyä.
Mieheni on ihana. Hän ymmärtää ja hänen seurassaan saan olla oma itseni. Saan rakkautta eikä tarvitse pelätä. Toisin oli lapsena. Rakastin äitiäni, hän oli kylmä ja kova. Haluaisin rakastaa häntä vieläkin.
Soitin hänelle. Onnittelin. Tuli paskaa niskaan. Yhtenä vuonna unohdin äitienpäivän. Silloin pelkäsin kuolevani, raivotar riehui. Olin jopa yli kaksikymppinen silloin. Nyt olen muistanut, koska en jaksa sitä unohtamisesta tulevaa riehumista. Tai pelätä henkeni puolesta.
Vihaan äitienpäivää.
Synnyttäjäni: sanon tässä sen, mitä en kunnioituksesta vanhempia kohtaan sano sinulle suoraan. Haista vinttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan myös äitienpäivää. Oma puoliso ei ole vaivautunut tänään edes haluamaan.
Anoppi ei ollut kiinnostunut lapsenlapsistaan, vaan lahjasta jonka sai. Jos lahja ei olisi ollut hänelle mieluinen, ei hän olisi ollut edes kiinnostunut siitä.
Tuntuu niin kammottavalta raahata väkisin lapsia pakolliselle onnittelukäynnille, kun kaikille jää vain pahamieli.
Äitien- ja isienpäivien vieton voisi lopettaa. Turhaa väkinäistä puuhaa.
Minä vihaan tätä korona-ajan äitienpäivää. Olisin mielelläni käynyt äitini luona vaikka ihan siellä pihalla pikaisesti. Mutta kun ei ole omaa autoa ja kuulun riskiryhmään äitini kanssa.