Jättäisitkö miehen sillä perusteella, että hän myöntää ihastuneensa työkaveriinsa
Vaikka ei olisi kuitenkaan tehnyt muuta kuin haaveillut, ei esimerkiksi pyytänyt treffeille, viestitellyt tai muutakaan?
Kommentit (53)
Mahtavia kumppaneita täällä. Toisella voi olla vaikka kuinka paha mieli ja tuntea syyllisyyttä. Vihdoin pystyy jakamaan taakkansa kumppanilleen ja rakkaalleen, mutta ai että minkä virheen menikään tekemään. Kertoo kumppanista paljon, että ei pysty keskustelemaan ja käsittelemään tällaisia asioita parisuhteessaan.
Miksi olla parisuhteessa, jos valmiiksi on edellämainitunlaista luottamuspulaa? Ihastuksia tulee ja menee, niille kun ei voi mitään. Niistä voi päästä yli, jos haluaa tehdä parisuhteen eteen vähänkin töitä...
Vierailija kirjoitti:
Mahtavia kumppaneita täällä. Toisella voi olla vaikka kuinka paha mieli ja tuntea syyllisyyttä. Vihdoin pystyy jakamaan taakkansa kumppanilleen ja rakkaalleen, mutta ai että minkä virheen menikään tekemään. Kertoo kumppanista paljon, että ei pysty keskustelemaan ja käsittelemään tällaisia asioita parisuhteessaan.
Miksi olla parisuhteessa, jos valmiiksi on edellämainitunlaista luottamuspulaa? Ihastuksia tulee ja menee, niille kun ei voi mitään. Niistä voi päästä yli, jos haluaa tehdä parisuhteen eteen vähänkin töitä...
Sama toimii varmasti puolin ja toisin, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Mahtavia kumppaneita täällä. Toisella voi olla vaikka kuinka paha mieli ja tuntea syyllisyyttä. Vihdoin pystyy jakamaan taakkansa kumppanilleen ja rakkaalleen, mutta ai että minkä virheen menikään tekemään. Kertoo kumppanista paljon, että ei pysty keskustelemaan ja käsittelemään tällaisia asioita parisuhteessaan.
Miksi olla parisuhteessa, jos valmiiksi on edellämainitunlaista luottamuspulaa? Ihastuksia tulee ja menee, niille kun ei voi mitään. Niistä voi päästä yli, jos haluaa tehdä parisuhteen eteen vähänkin töitä...
Kerroin kerran kumppanilleni ihastumisesta, koska tilanne oli absurdi. Ihastuksen kohde oli myös puolison tuttu ja hän teki selväksi kiinnostuksensa, vaikka varsin hyvin tiesi tilanteen, perheen, avoin jne. Minua ärsytti tämäkin, silti ihastuin. Puolisoni oli lähinnä sitä mieltä, että minä olin kuvitellut ja ei se voinut olla totta. Se loukkasi kun nyt mietin. Hän ei kohdannut tätä vaan oikeastaan sivuutti koki jutun. Enhän minä nyt tietenkään niin viehättävä ole...
Olisin ehkä toivonut pikkulapsi arjen näivettämässä elämässäni, että hän olisi ottanut vaikka asenteen "se jätkä ei meidän väliin tule". Mutta kun nyt mietin, minulle jäi olo etten minä tietenkään niin ihana voi olla, että minuun joku ihastuisi. Välillä tuntuu kun, että puolisoni on se todellinen saalis tässä, minä aina vähän lihava ja jotain vaan. Harmittanut muutenkin liian kauan.
Ihastumisia ei tule, jos ei anna tulla.
Kaikkien tulee kunnioittaa toisten ihmisten suhteita ja jättää flirttailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtavia kumppaneita täällä. Toisella voi olla vaikka kuinka paha mieli ja tuntea syyllisyyttä. Vihdoin pystyy jakamaan taakkansa kumppanilleen ja rakkaalleen, mutta ai että minkä virheen menikään tekemään. Kertoo kumppanista paljon, että ei pysty keskustelemaan ja käsittelemään tällaisia asioita parisuhteessaan.
Miksi olla parisuhteessa, jos valmiiksi on edellämainitunlaista luottamuspulaa? Ihastuksia tulee ja menee, niille kun ei voi mitään. Niistä voi päästä yli, jos haluaa tehdä parisuhteen eteen vähänkin töitä...
Sama toimii varmasti puolin ja toisin, eikö?
Kyllä puolin ja toisin. En lähtenyt erittelemään tekstissäni sukupuolia, vaikka aloituksessa olikin kyse miehen ihastumisesta ja naisen reaktiosta.
Vierailija kirjoitti:
Ihastumisia ei tule, jos ei anna tulla.
Kaikkien tulee kunnioittaa toisten ihmisten suhteita ja jättää flirttailu.
Kaikkien ihmisten ..aika paljon vaadittu. Ihastumisia tulee, mutta toisille toki vähemmän.
Ei sille ihastukselle ihan oikeasti aina voi mitään. Omalle kohdalle se kolahti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mitään flirttiä ei ollut eikä mies mikään laatikkoleukainen järkäle, joka saa kaikkien naisten polvet veteliksi. Oli vain kuin mulle luotu ja ihastuin välittömästi niin että pelkäsin psykoosia.
Mitään ei välillämme tapahtunut eikä tapahdu, vaikka kuinka on jäytänyt ajatuksia jo vuosia. Miehelle ei tulisi mieleenkään kertoa koska sillä ei saavuteta mitään. Suhteessa ei myöskään ole mitään sellaista vikaa jota voisi korjata, joten huonossa parisuhteessakaan ei ollut syy ihastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei sille ihastukselle ihan oikeasti aina voi mitään. Omalle kohdalle se kolahti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mitään flirttiä ei ollut eikä mies mikään laatikkoleukainen järkäle, joka saa kaikkien naisten polvet veteliksi. Oli vain kuin mulle luotu ja ihastuin välittömästi niin että pelkäsin psykoosia.
Mitään ei välillämme tapahtunut eikä tapahdu, vaikka kuinka on jäytänyt ajatuksia jo vuosia. Miehelle ei tulisi mieleenkään kertoa koska sillä ei saavuteta mitään. Suhteessa ei myöskään ole mitään sellaista vikaa jota voisi korjata, joten huonossa parisuhteessakaan ei ollut syy ihastukseen.
Minulla aivan sama kokemus. Tsemppiä siis meille. Yritetään pitää lippu korkealla. Elämä on hämmentävää.
Vierailija kirjoitti:
Ihastumisia ei tule, jos ei anna tulla.
Kaikkien tulee kunnioittaa toisten ihmisten suhteita ja jättää flirttailu.
Ei ihastumiseen tarvita välttämättä flirttailua tai lirkuttelua. Kyllä se voi syntyä ihan tavallisessa kanssakäymisessä. Ihmisten reaktiot toisiinsa voivat olla tahattomia mikroilmeitä, jotka kuitenkin rekisteröityvät.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies kertoisi sen jälkeen, kun olisit huomannut jotain hassua käytöksessä ja selvästi miehellä olisi huono omatunto ja valvoisi öitä. Vastailisi ensin että on työstressiä, mutta sitten kun saisit paskaraivarit, tunnustaisi asian. Olisiko se sitten niin, että esim. 5 - 10 - 15 - 20 v suhde olisi ohitse? Vai antaisitko olla?
Miten se suhteen pituus vaikuttaa asiaan? Lähteehän ihmisiä 5-10-15-20 v suhteesta, osa jonkun toisen takia. Yleistäen, pitäiskö suhteessa antaa enemmän anteeksi jos se on kestänyt pidempään?
Viisainta mitä mies saattoi tehdä oli kertoa sinulle. Arvosta hänen elettään, hän luottaa sinuun ja haluaa olla kanssasi. Käy tunteet hänen kanssaan läpi, jokin päivä ne menevät ohi.
Pitkissä suhteissa tulee ihastuksia. Se ei tarkoita,vettä oma suhde olisi huono. Ihastukset pitää vain osata käsitellä ja jutella niistä oman kumppanin kanssa.
Mieti asiat valmiiksi kuka muuttaa kämpästä veke ja mihin yms käytännön asiat kuten tilit ero yhteinen omaisuus lapset jne jos ja kun asia etenee ja onhan se jo edennyt kun sulle tommosta kertoo