Jättäisitkö miehen sillä perusteella, että hän myöntää ihastuneensa työkaveriinsa

Olis sairaan kiusallista jos sais tietää, että jonkun työkaverin vaimo olis jättänyt miehensä vaan sen takia että olis ihastunut muhun.

Ottaisin sen luottamuksenosoituksena suhteemme vakauteen. Se, että pystyy kertomaan suhdetta periaatteessa horjuttavua asioita, on merkki siitä, että luottaa toiseen ja on valmis niitä käsittelemään.

Inhottavaa olisi tietää, että hakkaa tattia työkaverin mielessä. En tiedä miten reagoisin.

Miksi kertoi? Koska haluaa sinusta reaktion. Älä teeskentele välinpitämätöntä, jos et ole.

Meillä meni näin: mies kertoi ihastuksestaan, minä "jaahas, no onneks se on hyvä nainen ja naimisissa, rauhoitu nyt vaan". Luotin siihen, että ihastuksia tulee ja menee. Annoin väärän signaslin? Puoli vuotta eteenpäin: suhde paljastui vilkkuvasta viestistä kännykässä.

Älkääkä kukaan tulko sanomaan "olisit pitänyt itsestäsi huolta, laihduttanut". Tuo nainen oli minua vuosia vanhempi nelikymppinen ja myös kiloiltaan reilumpi, soppelin höveli eikä säästellyt flirttiään.

Ei siitä vuosisadan rakkaustarinaa tullut, loppui siihen viestiin, mutta meidän millenium-satu kyllä töhriintyi. Vaikea nimittää enää parisuhteeksi sellaista, jonka toinen on tärvellyt. Se on vaan samaa paskaa minkä saisi kauhomalla parisuhdemarkkinoita sokkona.

Joskus sitä ajatteli, että tässä on Sitä Jotain. Hyvin nopeasti lentää se hohto kun tämmöistä tapahtuu. Mitä jotain? Mikä ainutlaatuinen? Toivonpa että jokainen ihastuja ymmärtäisi, minkä riskin ottaa kun tulee puolison tietoon. Mikään ei enää palaa ennalleen, ei ole enää ainutlaatuista "meitä", sitä ei mikään hemmottelu voi palauttaa ja sanatkin on jo todistettu pelkäksi roolipeliksi.

Siinä vaiheessa, kun ihastuksesta aletaan puhua puolisolle, voit olla varma, että sun selän takana on jo paneskeltu ja paljon. Noilla puheilla aletaan valmistella toista avioeroon.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun ihastuksesta aletaan puhua puolisolle, voit olla varma, että sun selän takana on jo paneskeltu ja paljon. Noilla puheilla aletaan valmistella toista avioeroon.

Riippuu tapauksesta. Meillä ainakin (vapaaehtoinen!!) viestien näyttö osoitti, että lapsellista läppää oli vasta heitetty, kun ihastuksesta kertoi. Niin lapsellista, että se "alkuvaiheen" kömpelyys suorastaan hävetti miehen puolesta. Vielä erityisesti naisen nokkeluuden puute, jota mies yritti häivyttää tekeytymällä itsekin viesteissään yksinkertaiseksi. Luulen, että minua traumatisoi enemmän ne kakaramaiset 10-vuotiaan tasolla olevat viestit, kuin se jos olisin lukenut kunnon toimintakertomusta vilauttelukuvineen.

Vierailija kirjoitti:

Ihastumisia tulee ja menee, mutta en välttämättä haluaisi olla tietoinen asiasta. Jos kertoisi, en tiedä pystyisinkö luottamaan siihen, ettei mitään tapahtuisi, loisi varmasti jonkinlaisen epävarmuuden välillemme ja epävarmuuden tunnetta en voi sietää.

Jep. Exäni ihastui työpaikallaan toiseen ja pitkään uskotteli minulle että on löytänyt uuden ystävän ja kavereita vaan ovat. Epäilyni heräsi sitten kun alkoi puhelin mennä mukana vessaan ja suihkuun, puhelin siis piipaili jatkuvasti aamusta iltaan. Miehellä oli aina nälkä, kun saapui kotiin ja aina kysyi mitä tänään syödään mutta naisen tavattua ei ollut enää nälkäinen. Selvisi sitten pitkän vääntämisen jälkeen että oli ihastunut tähän ja tunne oli molemminpuolinen, kävi syömässä ja kaljalla tän naisen kanssa. Kävi jopa hänen kotonaan. Loppuun asti vannoi ettei mitään fyysisesti tapahtunut heidän välillään vaikka tästä silloin haaveili ja kehui naisen kroppaa kun oli lähettänyt puolialastomana kuvia itsestään. Mies lopetti yhteydenpidon naiseen ja seurustelimme vielä pari vuotta tapauksen jälkeen mutta juurikin tämä epävarmuuden tunne jäi. Luottamus vain oli mennyt ja oli tietysti muitakin juttuja mitkä vaikuttivat eroon. Olin varma että sama tapahtuisi vielä uudestaan ja en vain kaipaa sellaista paskaa elämääni.

Minä pyydän hartaasti, että te naiset, miehet ja kaikki siltä väliltä, älkää ikinä kertoko vakavassa parisuhteessa ihastuneenne toiseen, älkääkä käyttäytykö niin oudosti ihastuneena, että toinen alkaa ihmetellä, jos haluatte jatkossakin olla nykysuhteessa ja uskollisena. Kaikki osapuolet pääsevät NIIN paljon vähemmällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en. Ainahan miehet kuolaa muualle.

Kertoo vain av-mammojen omasta tasosta.

Olette saaneet sen bensalenkkarin nalkkiin ainoastaan  plopsauttamalla kakaran kun "pillerit petti" 

Osaat viehättävällä tavalla ilmaista itseäsi. 

Jos et näyttäisi, miltä näytät, niin ehdottaisin piuhojen katkaisua.

En

No joo. Mulle molemminpuolinen rakkaus on tärkeää parisuhteessa samoin miehelle, joten en usko kummankaan meistä haluavan jatkaa siinä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Minä pyydän hartaasti, että te naiset, miehet ja kaikki siltä väliltä, älkää ikinä kertoko vakavassa parisuhteessa ihastuneenne toiseen, älkääkä käyttäytykö niin oudosti ihastuneena, että toinen alkaa ihmetellä, jos haluatte jatkossakin olla nykysuhteessa ja uskollisena. Kaikki osapuolet pääsevät NIIN paljon vähemmällä.

Se on totta, mutta vaikeaa. Vaikka ei pettäisi fyysisesti, eikä lähettelisi viestejä, voi käytös silti muuttua. Esimerkiksi itse valvoin 2kk putkeen, siis nukuin yössä välillä vain 1-2 tuntia. Tulin sekopäiseksi. Toivoin koko ajan, että ihastumisen tunne lähtisi pois. Puoliso sai tietää ja sai siitä raivarit, eikä suhde palautunut koskaan ennalleen.

En päättänyt ihastua kehenkään toiseen, enkä koskaan viettänyt aikaa tämän ihastuksen kohteen kanssa mitenkään enempää kuin yhteistyöhön sisältyi.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies kertoisi sen jälkeen, kun olisit huomannut jotain hassua käytöksessä ja selvästi miehellä olisi huono omatunto ja valvoisi öitä. Vastailisi ensin että on työstressiä, mutta sitten kun saisit paskaraivarit, tunnustaisi asian. Olisiko se sitten niin, että esim. 5 - 10 - 15 - 20 v suhde olisi ohitse? Vai antaisitko olla?

Mies ei ole tehnyt mitään ihastuksen eteenpäin viemiseksi, on potenut asiasta huonoa omaatuntoa, ei ole halunnut loukata tunteitasi ja kun sait raivarit tunnusti. Miten mies on toiminut väärin? Siinä että meni ihastumaan?

Hohhoijaa. Olet varmaan aika nuori.

Avioliittomme aikan kumpikin on ihastunut muihin. Minäkin. Ja juuri niin, että en tehnyt asian eteen mitään, kuten ei miehesikään.

Sellaista suhdetta ei ole olemassakaan, jossa ei välillä vuosien kuluessa kiinnostuisi muistakin. Ratkaisevaa on, että ryhtyykö tekoihin. Miehesi oli ainakin rehellinen. Jos sellaisesta meinaat erota, joudut etsimään uutta miestä melko tiheään.

N51

Mitä, jos mies olisikin tyytyväinen? Entä, jos asunto on miehen omistama?

Mitä siitä, jos sun mies on ihastunut työkaverinaiseen. Tuskin se nainen on kiinnostunut sun miehestäs. Vai onko sun mies 190cm pitkä, sopivasti lihaksikas laatikkopäinen kirurgi??

Vierailija kirjoitti:

Mitä, jos mies olisikin tyytyväinen? Entä, jos asunto on miehen omistama?

Hei, kaikki meistä ei ole kakaroita joita voisi rahalla tai asunnolla kiristää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun ihastuksesta aletaan puhua puolisolle, voit olla varma, että sun selän takana on jo paneskeltu ja paljon. Noilla puheilla aletaan valmistella toista avioeroon.

Riippuu tapauksesta. Meillä ainakin (vapaaehtoinen!!) viestien näyttö osoitti, että lapsellista läppää oli vasta heitetty, kun ihastuksesta kertoi. Niin lapsellista, että se "alkuvaiheen" kömpelyys suorastaan hävetti miehen puolesta. Vielä erityisesti naisen nokkeluuden puute, jota mies yritti häivyttää tekeytymällä itsekin viesteissään yksinkertaiseksi. Luulen, että minua traumatisoi enemmän ne kakaramaiset 10-vuotiaan tasolla olevat viestit, kuin se jos olisin lukenut kunnon toimintakertomusta vilauttelukuvineen.

En hirveästi nauraisi lapsellisille viesteille, koska ne juurikin kertoo ihastumisen/rakastumisen aitoudesta. Ihminenhän taantuu ihastuessaan/rakastuessaan ja puheet ja teot kuulostaa ja näyttää naurettavan siirappisilta ja hölmöiltä muiden korvissa.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin sen luottamuksenosoituksena suhteemme vakauteen. Se, että pystyy kertomaan suhdetta periaatteessa horjuttavua asioita, on merkki siitä, että luottaa toiseen ja on valmis niitä käsittelemään.

Ymmärrän että suurin osa ihmisistä ei kertoisi, koska luulee että toinen jättää. Mielestäni on kuitenkin reilumpaa kertoa senkin uhalla mitä tapahtuisi. Ainahan tuollainen jonkunlaisen jäljen jättää. Kertominen varsinkin sellaisessa tilanteessa olisi kivempi, jos toinen jotain on jo kysynyt asiaan liittyen. Epävarmuus on pahinta.

Mitä jos mies pohjimmiltaan toivoo tulevansa jätetyksi, ei joudu tekemään likaista työtä itse 😒