Miksi, oi MIKSI te vanhemmat ette hoidata lastenne puhevikoja???

Viimeistään koulussa ne kyllä lykätään puheopettajan hoiviin.

Mä olen ymmärtänyt, ettei kaikkia puhevikoja edes saada korjattua. Vanhemman kyllä pitäisi jaksaa paneutua lapsen vaikeuksiin, mutta puheterapeutit on erikseen ja sinne pitäisi kyllä saada tarvittaessa lähete. Vai miten se sun kaveri ei jaksa paneutua?

Mun vika oli niin lievä, että puheterapeutin mukaan ei kannata hoitaa. Kyllähän se häiritsee välillä itseä. Etenkin uusien ihmisten seurassa nousee usein esille, kun toinen siitä huomauttaa.

Kunnalliselle puheterapeutille pääsyä pihdataan eikä kaikilla ole varaa yksityiseen tai osaa opettaa itse

Minkä ikäisiä lapsia ja millaisia puheongelmia? Osa korjaantuu iän myötä. Minulla oli lapsena s-vika ja jouduin käymään puheopettajalla harjoituttamassa ässää. Siellä sitten piti suhistä ja sihistä sekä tehdä kotona harjoituksia. Ässävika parani, kun hampaani oikaistiin eli ihan turhaan kävin puheopetuksessa.

Tyttäreni r-vika ei meinaa korjautua millään. Paneuduttu on.

Mitä se sinulle kuuluu? En minäkään arvosta puhevikoja, mutta ehkä vanhemmat ovat nähneet asian eteen vaivaa ja mikään ei ole tepsinyt. Älä puutu asioihin, jotka eivät sinulle kuulu.

Mä kyllä vein lapsen puheterapeutille kun lähestyi jo viiden vuoden ikää ja r oli hakusessa. Otin sen vähän sillä asenteella, että se on nyt meidän harrastus ja maksaa ne muutkin harrastukset. 10 kertaa käytiin ja oliko se joku 50€/kerta. Viikon välein me siellä ravattiin ja viimeinen käynti oli sellainen, jossa käytiin esittelemässä joululomalla opittua ärrää. 

Tosi hyvät muistot jäi! Se oli meille vähän sellaista yhteistä kahdenkeskistä aikaa ja kun ei hänellä tuossa kohtaa vielä muitakaan harrastuksia tainnut olla, niin tuo ihan kävi sellaisesta. Eikä ollut paha hinta siitä että sai ärrän kuntoon! Lapsi käytti puheterapiaa ennen j:tä ärrän paikalla ja olihan se lapsellekin hienoa, että oppi sanomaan sen.

Vierailija kirjoitti:

Mun vika oli niin lievä, että puheterapeutin mukaan ei kannata hoitaa. Kyllähän se häiritsee välillä itseä. Etenkin uusien ihmisten seurassa nousee usein esille, kun toinen siitä huomauttaa.

Huomauttaa? Taidat tavata aikamoisia pösilöitä.

Helppoahan se on huutaa vierestä kaikenlaista. Lapsellani ei ole puhevikoja, mutta muunlaista kuntoutusta saa ja tarvitsee runsaasti. On ammattilaisia kuntouttamassa ja me vanhemmat tietysti. Ei kukaan ymmärrä sitä määrää, mitä vanhempi voi käyttää lapseensa ja perheen ulkopuoliselle se ei oikeastaan näy mitenkään.

Helppoa se on tuomita, jos ei ole toisen saappaissa kulkenut. Eivät ne puheviatkaan ole millään taikatempuilla hoidettavissa. Ja kuka tietää, vaikka joillain lapsista on sellaista sen taustalla, mitä ei ole vielä diagnosoitukaan.

Neuvolasta ohjataan puheterapiaan ennen koulua. Kun ne puhuvat siellä neukkulassa puheen kehityksen viivästymisestä ja muista puheen kehityksen ongelmista ja neuvovat ottamaan yhteyttä kunnan puheterapeuttiin, vanhemmat loukkaantuvat tai säilähtävät ja opettavat itse. Sitä harva kuitenkaan osaa. Terkut voisivat puhua vähemmän kliinisin termein. Ihan vaikka niin, että ”korjataan R kuntoon ennen koulua”.

On huomattu. Teineilläkin L, S ja R-vikaa ihan kauheasti tänä päivänä!

Siksi, oi siksi, että puheterapeutti kyllä soitti mulle syksyllä, mutta sanoi vain, ettäajat menevät pitkälle. Täällä ei ole yksityisiä puheterapeutteja, enkä ole kiinnostunut käymään viikottain satojen kilsojen päässä. Olen yrittänyt pyytää lasta harjoittelemaan kanssani - hän ei suostu, vaikka r-vika harmittaa häntä itseäänkin.

Riittääkö tämä sinulle aloittaja vastaukseksi?

Miksi aloittaja ei tee mitään lapsensa typeryydelle, ei luulisi olevan vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Neuvolasta ohjataan puheterapiaan ennen koulua. Kun ne puhuvat siellä neukkulassa puheen kehityksen viivästymisestä ja muista puheen kehityksen ongelmista ja neuvovat ottamaan yhteyttä kunnan puheterapeuttiin, vanhemmat loukkaantuvat tai säilähtävät ja opettavat itse. Sitä harva kuitenkaan osaa. Terkut voisivat puhua vähemmän kliinisin termein. Ihan vaikka niin, että ”korjataan R kuntoon ennen koulua”.

Hienoa, että teidän kunnassa on noin paljon puheterapeutin aikoja äänteiden korjaamiseen! Saanko kysyä, mitä kautta olet tuota tietoa saanut?

Mä opin sanomaan ärrän vasta joskus yläasteella, aika paljon siitä sai kuulla kyllä kavereilta. Sitkeesti vaan, ni kyl se siitä. Joku ferrari on sanana edelleen satunnaisesti vaikea sanoa. Eipä sillä että ei se mua kauheasti aikoinaan haitannut. Sitä mä kyllä ihmettelen että ns. kurkkuärrää jotkut on hionut ihan viimeiseen päälle, sama tarmo normiärrään niin sujuisi varmasti.

Lapseni on ollut 3 vuotta jonossa puheterapeutille. Kerran vuodessa sieltä soitetaan, onko tarve vielä. On. Kunnassamme ei vaan ole puheterapeuttia, joten jonotellaan vielä... että näin niitä ärrävikoja hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä vein lapsen puheterapeutille kun lähestyi jo viiden vuoden ikää ja r oli hakusessa. Otin sen vähän sillä asenteella, että se on nyt meidän harrastus ja maksaa ne muutkin harrastukset. 10 kertaa käytiin ja oliko se joku 50€/kerta. Viikon välein me siellä ravattiin ja viimeinen käynti oli sellainen, jossa käytiin esittelemässä joululomalla opittua ärrää. 

Tosi hyvät muistot jäi! Se oli meille vähän sellaista yhteistä kahdenkeskistä aikaa ja kun ei hänellä tuossa kohtaa vielä muitakaan harrastuksia tainnut olla, niin tuo ihan kävi sellaisesta. Eikä ollut paha hinta siitä että sai ärrän kuntoon! Lapsi käytti puheterapiaa ennen j:tä ärrän paikalla ja olihan se lapsellekin hienoa, että oppi sanomaan sen.

Tekstistäsi huomaa, että olet kasvatustietoinen ihminen. Mutta monella ei ole tuohon varaa. 

Olet varmaan tosi ihana äiti! 

Yritättekö itse opettaa lapsianne, jos terapeutille ei pääse?

Joku ”kasvatustietoiseksi” kehuttu kertoi ketjussa vieneensä lapsen nelivuotiaana yksityiselle puheterapeutille. Kuitenkaan monella lapsella ei vielä viittä vuotta lähestyttäessä ole motorisia valmiuksia oppia r-kirjainta. Silloin raha ja vaiva on hukkaan heitettyä, ja kiva harrastus johtaa väistämättä pettymykseen.

Monessa kunnassa ei ole resursseja puheterapiaan. Tällöin välttämättömyydestä tehdään hyve ja todetaan, että esimerkiksi kurkku-r on osa ihmisen persoonallisuutta. Eikä ole mielestäni pelkästään paha asia, jos käsityksemme normaalista puheesta hieman laajenee. Suomalaiset ovat tavanneet suhtautua esimerkiksi vieraisiin aksentteihin aika ahdasmielisesti.

Kaikki eivät kaikkia kirjaimia opi, ja tärkeintä on ihmisen oma motivaatio. Jos lapsi itse on tyytyväinen omaan puheeseensa, kaikki on hyvin. Eikä koskaan ole liian myöhäistä opetella sitä oikeaa muotoa kirjaimesta.