Lue keskustelun säännöt.
Miksi, oi MIKSI te vanhemmat ette hoidata lastenne puhevikoja???
07.05.2020 |
Jos lapsi on henkiseltä kehitykseltään normaali, eikä ole rakenteellisia ongelmia, niin miksi ette hoida tuollaista asiaa kuntoon?
On tosi ankeaa olla puhevikainen sitten koko elämänsä. Se vie uskottavuutta monessa yhteydessä, ja sulkee kokonaan ovia monista ammateista.
Tuli vaan mieleen kun ystävälläni on kolme puhevikaista lasta, ja on vaan silleen, että ei jaksa paneutua asiaan. Mulle se vaan ottaa niin pahasti korvaan, kun oma työkin on sellainen, missä ei puhevikaisena käytännössä voi työskennellä.
Kommentit (104)
Olisi kiva kuulla esimerkki työstä, jota r-vikainen ei voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi vanhinta lasta oppivat R:n vasta kouluiässä, puheterapiaa ja kotiharjoitteita tarvittiin lopulta melko vähän aikaa. Mutta näistä tokaluokkalainen ei vieläkään sano "oikeata" ärrää kodin ulkopuolella, enkä halua painostaa. Isosisarus alkoi myös puhua "normaalisti" kodin ulkopuolella vasta jonkin aikaa ärrän opittuaan.
Moni varmasti luulee, etten ole tokaluokkalainen kohdalla "tehnyt mitään" vaikka lapsi todellisuudessa osaa puhua ihan kuin muutkin. Ja varmasti kohta surauttaa ärrät muidenkin kuin kotiväen kuullen.
Lapsellani on r-vika (tulee kurkusta) ja on käynyt kaksi eri jaksoa puheterapiassa. Ensimmäisen jakson kävi alle kouluiässä. Juuri ja juuri oppi sanomaan r:n oikein, mutta keskittyminen ei oikein onnistunut harjoitella enempää. Pari vuotta myöhemmin onnistui jo paremmin, mutta oli jo niin iso, että vanhasta r:stä pois oppiminen on vaikeaa. Kotona ei millään malta harjoitella, suuttuu kun yritetään harjoitella. Mutta mitä se haittaa? Eihän se haittaa edes presidentiksi pääsyä.
Olen hoitanut molempien lasten ärrävian.
Käyttänyt yksityisellä ja treenauttanut kotona. Kumpikin oppi ennen kouluun menoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ymmärtänyt, ettei kaikkia puhevikoja edes saada korjattua. Vanhemman kyllä pitäisi jaksaa paneutua lapsen vaikeuksiin, mutta puheterapeutit on erikseen ja sinne pitäisi kyllä saada tarvittaessa lähete. Vai miten se sun kaveri ei jaksa paneutua?
Ei jaksa viedä sinne puheterapeutille, ei pyytää lähetettä, ei tehdä kotona harjoitteita. On siis sanonut itse ääneen, että ei jaksa niihin puhevikoihin paneutua ja hoitaa, vaikka kaikilla lapsillaan on tosi selkeät puheviat. Muuten ovat tosi fiksuja ja ihania ja hyvin hoidettuja lapsia, mutta jotenkin vaan mietin, onko se sitten kivaa, jos aikuisena pitäisi vaikka esitelmöidä ammatin puolesta, ja aina joutuu miettimään sitä omaa puhevikaansa. Koska harva sitä ei mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tykkään kun poikani puhe on kuin variksen raakuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan se on huutaa vierestä kaikenlaista. Lapsellani ei ole puhevikoja, mutta muunlaista kuntoutusta saa ja tarvitsee runsaasti. On ammattilaisia kuntouttamassa ja me vanhemmat tietysti. Ei kukaan ymmärrä sitä määrää, mitä vanhempi voi käyttää lapseensa ja perheen ulkopuoliselle se ei oikeastaan näy mitenkään.
Helppoa se on tuomita, jos ei ole toisen saappaissa kulkenut. Eivät ne puheviatkaan ole millään taikatempuilla hoidettavissa. Ja kuka tietää, vaikka joillain lapsista on sellaista sen taustalla, mitä ei ole vielä diagnosoitukaan.
Ap tässä, mun lapsista kaksi on käynyt puheterapeutilla, ja toisella näistä on myös ADHD, ja sen myötä jonkin verran terapioita ja tukitoimia. Tiedän kyllä millaista lapsen kuntouttaminen on, ja ymmärrän myös että siihen voi väsyä.
Ystäväni lapsi oppi R:n vasta 12-vuotiaana sitkeän harjoittelun jälkeen. Tämä siis vain niille, jotka ovat epätoivoisia, jos lapsi ei vielä kouluiässä osaa sanoa jotain äännettä.
Mutta joo, tämä aihe mulle tuli vaan mieleen kun kuuntelin sen nuoren ihanan tyypin tekemää Juice-biisiä, ja sen esittelyä, ja mietin jälleen kerran, miksi lapsen puhevikoja ei korjata. Varmaan tosi kivaa olla just esim. muusikko noin räikeällä R-vialla. Koska itse esim en pidemmän päälle pysty kuuntelemaan musiikkia tai puhetta, jossa on äänessä puhevikainen. Miksi näin, se on sitten taas toinen tarina.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kaikissa asioissa yhtä pinnallinen, kun nyt puhevika vie uskottavuutta?
En mä usko että ihan hirveän monessa asiassa. ENkä missään nimessä ajattele, että jos ihmisellä on puhevika, se tekisi ihmisestä jotenkin huonomman.
Mutta monia ovia se sulkee ammatillisesti ja aivan varmasti aiheuttaa pitkin elämää aika paljon ihan turhaa haittaa.
Ymmärrän hyvin monia syitä joita ihmiset on esittäneet tässä keskustelussa. Ehkä eniten ihmettelen sitä, että jotkut eivät pidä puhevikojen korjaamista kovinkaan tärkeänä. Kun itselle se on ollut tosi tärkeää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kaikissa asioissa yhtä pinnallinen, kun nyt puhevika vie uskottavuutta?
En mä usko että ihan hirveän monessa asiassa. ENkä missään nimessä ajattele, että jos ihmisellä on puhevika, se tekisi ihmisestä jotenkin huonomman.
Mutta monia ovia se sulkee ammatillisesti ja aivan varmasti aiheuttaa pitkin elämää aika paljon ihan turhaa haittaa.
Ymmärrän hyvin monia syitä joita ihmiset on esittäneet tässä keskustelussa. Ehkä eniten ihmettelen sitä, että jotkut eivät pidä puhevikojen korjaamista kovinkaan tärkeänä. Kun itselle se on ollut tosi tärkeää.
Ap
Edelleen täällä odotellaan listaa niistä ammateista, jotka ovat mahdottomia ärrävikaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni ovat artikuloineet selvästi jo viimeistään kolme vuotiaana.
Kävin lapsena puheterapiassa ties kuinka kauan oppimatta ärrää ja ässää, vaikka tein kotona kovasti harjoitteita ja kärsin puhevian aiheuttamasta häpeästä.
Aikuisenakin puhevika on haitannut elämääni paljon, mutta minkäs teet.
Usein puhevioissa kysymys lienee fysiologisista ominaisuuksista. Jos ääntöelimistön rakenne vain on sellainen, että äänteet saa tuotettua, ne tulevat luontevasti. Jos ei ole, niiden opettelemiseksi joutuu näkemään vaivaa tai niitä ei saa ulos ollenkaan.
En minä vieläkään ymmärrä, miksi ässäni sihisee ja suhisee. En minä saa sitä sihinää loppumaan, vaikka mitä teen ja vaikka kuinka keskityn ja teen ohjeiden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on r-vika (tulee kurkusta) ja on käynyt kaksi eri jaksoa puheterapiassa. Ensimmäisen jakson kävi alle kouluiässä. Juuri ja juuri oppi sanomaan r:n oikein, mutta keskittyminen ei oikein onnistunut harjoitella enempää. Pari vuotta myöhemmin onnistui jo paremmin, mutta oli jo niin iso, että vanhasta r:stä pois oppiminen on vaikeaa. Kotona ei millään malta harjoitella, suuttuu kun yritetään harjoitella. Mutta mitä se haittaa? Eihän se haittaa edes presidentiksi pääsyä.
Aika montaa muuta asiaa se kyllä haittaa. Vaikkapa töitä toimittajana radiossa tai TV:ssä, missä tahansa muussa ammatissa jossa pitää puhua paljon. Olisiko kiva olla puhevikainen opettaja esimerkiksi? Aivan varmasti siitä saisi kuulla jatkuvasti.
Ja jos Tarjalta kysytään, että haluaisiko hän olla puhevialla vai ilman, niin... toki saa vastata hän miten tykkää, mutta en itse keksi mitään positiivista, mitä puhevika olisi hänen asemaansa tai työhönsä tai uskottavuuteensa tuonut.
Vierailija kirjoitti:
Kävin lapsena puheterapiassa ties kuinka kauan oppimatta ärrää ja ässää, vaikka tein kotona kovasti harjoitteita ja kärsin puhevian aiheuttamasta häpeästä.
Aikuisenakin puhevika on haitannut elämääni paljon, mutta minkäs teet.
Usein puhevioissa kysymys lienee fysiologisista ominaisuuksista. Jos ääntöelimistön rakenne vain on sellainen, että äänteet saa tuotettua, ne tulevat luontevasti. Jos ei ole, niiden opettelemiseksi joutuu näkemään vaivaa tai niitä ei saa ulos ollenkaan.
En minä vieläkään ymmärrä, miksi ässäni sihisee ja suhisee. En minä saa sitä sihinää loppumaan, vaikka mitä teen ja vaikka kuinka keskityn ja teen ohjeiden mukaan.
Juuri näin. Lisäksi kysymyksessä voi olla laajempikin motorinen tai neurologinen ongelma. Omilla lapsillani on ollut puhevikojen lisäksi haasteita joillakin karkeamotoriikan alueilla, ei kuitenkaan niin paljoa että olisivat päässeet niiden vuoksi kuntoutukseen. Se on aika haastavaa ratkoa näitä pelkästään puheterapeutin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kaikissa asioissa yhtä pinnallinen, kun nyt puhevika vie uskottavuutta?
En mä usko että ihan hirveän monessa asiassa. ENkä missään nimessä ajattele, että jos ihmisellä on puhevika, se tekisi ihmisestä jotenkin huonomman.
Mutta monia ovia se sulkee ammatillisesti ja aivan varmasti aiheuttaa pitkin elämää aika paljon ihan turhaa haittaa.
Ymmärrän hyvin monia syitä joita ihmiset on esittäneet tässä keskustelussa. Ehkä eniten ihmettelen sitä, että jotkut eivät pidä puhevikojen korjaamista kovinkaan tärkeänä. Kun itselle se on ollut tosi tärkeää.
Ap
Edelleen täällä odotellaan listaa niistä ammateista, jotka ovat mahdottomia ärrävikaiselle.
Ei ehkä täysin mahdottomia, mutta jo opiskelemaan hakiessa esim. media-alalle raakataan pois selkeästi puhevikaiset. Jos haet radioon töihin, niin täytyy aikamoinen ihmejannu olla, että ääneen pääsee vaikkapa kunnon kurkku-ärrällä. Tai TV-töihin. Ja joo Lola oli, mutta hän olikin ensin missi, ja sitten vasta sai misseyden takia jonkin verran TV-töitä.
Haitata puhevika voi merkittävästi kaikissa puhumiseen perustuvissa töissä, kuten opettajilla, myyntityötä tekevillä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on r-vika (tulee kurkusta) ja on käynyt kaksi eri jaksoa puheterapiassa. Ensimmäisen jakson kävi alle kouluiässä. Juuri ja juuri oppi sanomaan r:n oikein, mutta keskittyminen ei oikein onnistunut harjoitella enempää. Pari vuotta myöhemmin onnistui jo paremmin, mutta oli jo niin iso, että vanhasta r:stä pois oppiminen on vaikeaa. Kotona ei millään malta harjoitella, suuttuu kun yritetään harjoitella. Mutta mitä se haittaa? Eihän se haittaa edes presidentiksi pääsyä.
Aika montaa muuta asiaa se kyllä haittaa. Vaikkapa töitä toimittajana radiossa tai TV:ssä, missä tahansa muussa ammatissa jossa pitää puhua paljon. Olisiko kiva olla puhevikainen opettaja esimerkiksi? Aivan varmasti siitä saisi kuulla jatkuvasti.
Ja jos Tarjalta kysytään, että haluaisiko hän olla puhevialla vai ilman, niin... toki saa vastata hän miten tykkää, mutta en itse keksi mitään positiivista, mitä puhevika olisi hänen asemaansa tai työhönsä tai uskottavuuteensa tuonut.
Ei kai tässä kysymys ollut siitä, tuoko puhevika jotain etua, vaan siitä että estääkö se tietyissä ammateissa toimimista. Tunnen puhevikaisia opettajia ja toimittajia. Mielestäni se että joku ”saa kuulla” omasta puheviastaan on kyllä enemmänkin sanojan häpeä.
Vanha isäni (sitä sukupolvea, jonka mielestä puhevika oli häpeä) väittää, että radiossa ei nykyään edes ole toimittajina muita kuin puhevikaisia.
Vierailija kirjoitti:
Aika montaa muuta asiaa se kyllä haittaa. Vaikkapa töitä toimittajana radiossa tai TV:ssä
Kyllä niitä puhevikaisia toimittajiakin on, erityisesti ässän sössöttäjiä, mutta myös ärrän sorauttelijoita riittää. Esimerkiksi Tero Karhu selviää toimittajan työstään oikein mainiosti, vaikka ei osaa ärrää sanoakaan.
Uutistenlukijaksi ei puhevikaista kaiketi päästetä, mutta televisiotoimittajaksi kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kaikissa asioissa yhtä pinnallinen, kun nyt puhevika vie uskottavuutta?
En mä usko että ihan hirveän monessa asiassa. ENkä missään nimessä ajattele, että jos ihmisellä on puhevika, se tekisi ihmisestä jotenkin huonomman.
Mutta monia ovia se sulkee ammatillisesti ja aivan varmasti aiheuttaa pitkin elämää aika paljon ihan turhaa haittaa.
Ymmärrän hyvin monia syitä joita ihmiset on esittäneet tässä keskustelussa. Ehkä eniten ihmettelen sitä, että jotkut eivät pidä puhevikojen korjaamista kovinkaan tärkeänä. Kun itselle se on ollut tosi tärkeää.
Ap
Edelleen täällä odotellaan listaa niistä ammateista, jotka ovat mahdottomia ärrävikaiselle.
Ei ehkä täysin mahdottomia, mutta jo opiskelemaan hakiessa esim. media-alalle raakataan pois selkeästi puhevikaiset. Jos haet radioon töihin, niin täytyy aikamoinen ihmejannu olla, että ääneen pääsee vaikkapa kunnon kurkku-ärrällä. Tai TV-töihin. Ja joo Lola oli, mutta hän olikin ensin missi, ja sitten vasta sai misseyden takia jonkin verran TV-töitä.
Haitata puhevika voi merkittävästi kaikissa puhumiseen perustuvissa töissä, kuten opettajilla, myyntityötä tekevillä jne.
Olen opiskellut media-alaa, ja voin kertoa että ei raakata pois puhevikaisia. Ja esimerkiksi televisiossa yhtä ruutunaamaa kohti on monta taustatyön tekijää, joilla saa ärrä sorahtaa ihan vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Itse hyväksyin sen, että kunnallista puheterapiaa ei enää saa, niin kuin joskus 90-luvulla. Soitin yksityisiä puheterapeutteja monia läpi ennen kuin tärppäsi. Noin puoli vuotta, 15 kertaa, harjoituksia joka päivä, ja viimein poika oppi ärrän. Voi miten olen edelleen tyytyväinen.
Lähipiirissä vanhempia, joiden kaikilla lapsilla r-vikaa. Ei muka ole varaa puheterapiaan, mutta etelän reissuihin kyllä on varaa! Kyllä se puheterapuetille vienti olisi parempi. Mutta se vaatii myös vanhemmalta viitseliäisyyttä rahan lisäksi. Mutta on satsaus lapseen, joka kannattaa!
Tämä oli tän mun aloituksen pointti. Jos lapsella on ( oletettavasti) valmiuksia, ja vanhemmilla selkeästi resursseja, niin miten ihmeessä tällaiseen asiaan puuttumista ei pidä tärkeänä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kaikissa asioissa yhtä pinnallinen, kun nyt puhevika vie uskottavuutta?
En mä usko että ihan hirveän monessa asiassa. ENkä missään nimessä ajattele, että jos ihmisellä on puhevika, se tekisi ihmisestä jotenkin huonomman.
Mutta monia ovia se sulkee ammatillisesti ja aivan varmasti aiheuttaa pitkin elämää aika paljon ihan turhaa haittaa.
Ymmärrän hyvin monia syitä joita ihmiset on esittäneet tässä keskustelussa. Ehkä eniten ihmettelen sitä, että jotkut eivät pidä puhevikojen korjaamista kovinkaan tärkeänä. Kun itselle se on ollut tosi tärkeää.
Ap
Edelleen täällä odotellaan listaa niistä ammateista, jotka ovat mahdottomia ärrävikaiselle.
Ei ehkä täysin mahdottomia, mutta jo opiskelemaan hakiessa esim. media-alalle raakataan pois selkeästi puhevikaiset. Jos haet radioon töihin, niin täytyy aikamoinen ihmejannu olla, että ääneen pääsee vaikkapa kunnon kurkku-ärrällä. Tai TV-töihin. Ja joo Lola oli, mutta hän olikin ensin missi, ja sitten vasta sai misseyden takia jonkin verran TV-töitä.
Haitata puhevika voi merkittävästi kaikissa puhumiseen perustuvissa töissä, kuten opettajilla, myyntityötä tekevillä jne.
Olen opiskellut media-alaa, ja voin kertoa että ei raakata pois puhevikaisia. Ja esimerkiksi televisiossa yhtä ruutunaamaa kohti on monta taustatyön tekijää, joilla saa ärrä sorahtaa ihan vapaasti.
Media-alalla, etkä osaa yhdyssanoja? No mutta mä olen ollut valitsemassa niitä ihmisiä, jotka haluavat radioon töihin. Ja niitä jotka haluavat opiskelemaan radio-ja tv-alaa. Riippuu varmasti paikastakin millaiset ovat pääsykokeet, mutta monissa on näin.
Enkä kyllä tiedä yhtäkään esiintyvää radio- tai tv-toimittajaa, joilla olisi selkeä puhevika. Taustalla toki voi häärätä monenlaista, mutta ovia se puhevika edelleen vaan väistämättä sulkee.
Kyllä niitä puhevikaisia oli 90-luvullakin, ja puheterapia on kehittynyt noista ajoista suunnattomasti.
Yksi iso muutos on se, että puhevika ei ole enää niin suuri häpeä ja kiusaamisen aihe kuin silloin. Jotkut tässä ketjussa tosin tuntuvat kaipaavan noita aikoja.