Miksi, oi MIKSI te vanhemmat ette hoidata lastenne puhevikoja???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli tän mun aloituksen pointti. Jos lapsella on ( oletettavasti) valmiuksia, ja vanhemmilla selkeästi resursseja, niin miten ihmeessä tällaiseen asiaan puuttumista ei pidä tärkeänä?Ap

Yleensä puhevika on pelkästään esteettinen haitta eikä vaikuta ymmärtämiseen millään tavalla.

Pitäisikö muihinkin esteettisiin haittoihin suhtautua samalla tavalla. Suurinenäiset lapset leikkaukseen ja niin edespäin.

Kannattaako kielten opiskelu jättää sikseen, jos ei opi tuottamaan täysin oikein opiskeltavan kielen äänteitä? Monet eivät opi. Esimerkiksi espanjalaistyylinen ärrä jää monilta oppimatta.

Äänteen opiskelu vaatii ainoastaan harjoittelua, ei mitään operaatiota. Uskon, että jos lapsella olisi poikkeuksellinen nenä, ja sen saisi normaaliksi pienellä harjoittelulla, aika moni tekisi niin.

Koskaan kuullut esim. kielijänteestä?

Koskaan kuullut. Marginaalinen syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vika oli niin lievä, että puheterapeutin mukaan ei kannata hoitaa. Kyllähän se häiritsee välillä itseä. Etenkin uusien ihmisten seurassa nousee usein esille, kun toinen siitä huomauttaa.

Huomauttaa? Taidat tavata aikamoisia pösilöitä.

Ei uskoiskaan minkälaisia pösilöitä aikuisista ihmisistä paljastuu kun kohtaavat puhevikaisia. Näyttävät normaaleilta ulospäin mutta paljastuvat metsämökin tontuiksi.

Puhevikahullujen seuraava ketju koskee weeteerumiluslasten kauneuskirurgiaa että olisivat uskottavampia idioottien silmissä. Sellaiset ketjuthan pitävät teidän pahansuopuuden sopivasti kierroksilla.

Mulla oli lapsena sekä r- että s-vika, ensinmainittu pahempi. Taisin käydä puheterapiassa jo ennen kouluikää asiaa hiomassa, ja r-viasta pääsinkin suht helposti. S-vika sen sijaan jäi pysyvämmäksi, osittain siihen saattoi kyllä vaikuttaa hammasrautojen yläetuhampaiden takana ollut kaari, joka esti kielen saamisen oikeaan kohtaan. 

Yläasteella s-viasta sai kyllä kuulla, ja se johti pahimmillaan erinäisten kiertoilmaisujen keksimiseen silloin, kun joutui puhumaan luokan edessä. Ei ollut kovin kivaa. Sittemmin olen tehnyt ns. puhetöitä, eikä s-vika ole enää aikuisiällä itseäni haitannut, enkä tiedä kiinnittääkö siihen kukaan enää huomiota. Jotkut äänneyhdistelmät ovat pahoja varsinkin väsyneenä, mutta nykyään niistä voi onneksi itsekin heittää vitsiä. aikuisena en ole yrittänytkään itse asiaa enää korjata. Jos jotain häiritsee, so be it :) 

Omista lapsista vanhemmalla on joitain äännepuutteita vielä 4-vuotiaana, mutta niitä ei itse hirveästi edes huomaa. Muuten lapsi on hyvin sujuvasanainen ja käyttää ikäisekseen todella rikasta ja vivahteikasta kieltä. Yleensä häntä luullaan ikäistään vanhemmaksi. 4-vuotisneuvolassa asia vain todettiin, ja päätettiin katsoa seuraavaan neuvolaan, jossa suunnitellaan sitten tarvittavat jatkot. Saa nähdä, mikä on tilanne täällä Keski-Suomessa, noin muuten lasten kanssa on kyllä saatu palveluita julkiselta puolelta todella hyvin. Pienemmällä 2-vuotiaalla tulee tässä vaiheessa nuo "vaikeat" kirjaimet jopa paremmin, saa nähdä miten jatkossa.