Kuinka montaa kertaa alapäätä pitää näyttää hoitohenkilökunnalle raskaana ollessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko todella näin, että äidin terveys menee synnytyksessä toissijaiseksi? Siis onko äiti terveydenhuollossa vähemmän arvokas? Ihanko totta? Onko tämä asia todella näin?

Tämä on taas ilmielävä todiste amiksen opetuksen heikosta laadusta, kun dorkat ei ymmärrä lukemaansa. Kyseisessä esimerkissä lapsi oli kuristumassa ja hänen henkensä meni äidin repeämän edelle.

Opettele itse lukemaan. Tuo menee vähän yli otsikon aiheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut epäilemään haluanko ollenkaan lapsia... Kaikki raskauden ajan vaivat, jatkuva ronkkiminen... Sen jälkeen synnytys, josta mahdollisesti jopa loppuelämän traumat ja loppuelämän virtsavaivat yms jos huonosti käy. Sen jälkeenkin kytätään kokoaja koska olethan nyt äiti etkä saa tehdä enää mitään "kivaa".

Ja mikä pahinta, ensin on joutunut alistumaan miehelle.

Ei joudu, tämä kaikki on ihan vapaaehtoista ellet tule raiskatuksi josta napsahtaa raskaus........

Silloin tehdään tietysti abortti. Ongelma ratkaistu.

Niihin tutkimuksiin ja koko neuvolaan ei ole mikään pakko mennä.

Äitiysavustuksen (pakkaus tai raha) saamiseksi pitää käydä kerran lääkärin vastaanotolla. Kerran. Ja voit valita missä käyt, neuvolan lääkäri ei ole ainoa vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko todella näin, että äidin terveys menee synnytyksessä toissijaiseksi? Siis onko äiti terveydenhuollossa vähemmän arvokas? Ihanko totta? Onko tämä asia todella näin?

Tämä on taas ilmielävä todiste amiksen opetuksen heikosta laadusta, kun dorkat ei ymmärrä lukemaansa. Kyseisessä esimerkissä lapsi oli kuristumassa ja hänen henkensä meni äidin repeämän edelle.

Opettele itse lukemaan. Tuo menee vähän yli otsikon aiheen.

Tämä on keskustelupalsta, eli ei aloituksen tekijä voi määritellä mistä ihmiset haluavat keskustella. Taidat olla vielä tyhmempi kuin miltä ensin vaikutit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut epäilemään haluanko ollenkaan lapsia... Kaikki raskauden ajan vaivat, jatkuva ronkkiminen... Sen jälkeen synnytys, josta mahdollisesti jopa loppuelämän traumat ja loppuelämän virtsavaivat yms jos huonosti käy. Sen jälkeenkin kytätään kokoaja koska olethan nyt äiti etkä saa tehdä enää mitään "kivaa".

Ja mikä pahinta, ensin on joutunut alistumaan miehelle.

Ei joudu, tämä kaikki on ihan vapaaehtoista ellet tule raiskatuksi josta napsahtaa raskaus........

Silloin tehdään tietysti abortti. Ongelma ratkaistu.

Näinpä, mutta vaatiiko sekin tutkimuksen/kaavinnan. eli joutuu ronkittavaksi

Vierailija kirjoitti:

Se nyt ei oo vielä mitään, mitä raskausaikana tehdään. Sitten kun oot synnyttänyt, niin jo on huone täynnä lääkäreitä, kätilöitä, opiskelijoita ja ties miten hoitohenkilökuntaa sun vuotavien tissien kimpussa. Yks repii paidan alta tissiä esille ja puristelee nännipäästä ja katsoo, miten maitoa valuu ja "opastaa" vauvan imetyksessä. Niin ja yks näyttää samalla toiseen rintaan miten maitoa pumpataan ja repii tisua siihen suppiloon. Samalla joku katselee sun toosaa, josta vuotaa verta kun viimestä päivää. Siinä sitten oot reva levällään ja vuotavat jättiläistisut pinkeinä. Että kylläh.. raskausaika ei oo vielä mitään. 

Osaatko sanoa "ei"? Yksi asia kerrallaan. Tyypit pois alapään kimpusta ja tissejäkin voi käsitellä rauhallisesti. Mua auttoi yksi rauhallinen ja kiltti kätilö.

Olisin saanut suunnilleen paniikkikohtauksen tuollaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko todella näin, että äidin terveys menee synnytyksessä toissijaiseksi? Siis onko äiti terveydenhuollossa vähemmän arvokas? Ihanko totta? Onko tämä asia todella näin?

Tämä on taas ilmielävä todiste amiksen opetuksen heikosta laadusta, kun dorkat ei ymmärrä lukemaansa. Kyseisessä esimerkissä lapsi oli kuristumassa ja hänen henkensä meni äidin repeämän edelle.

Opettele itse lukemaan. Tuo menee vähän yli otsikon aiheen.

Tämä on keskustelupalsta, eli ei aloituksen tekijä voi määritellä mistä ihmiset haluavat keskustella. Taidat olla vielä tyhmempi kuin miltä ensin vaikutit.

On täällä muitakin ketjuja joissa saa riidellä ja haukkua sekä päteä toisille omaa erinomaisuuttaan. Kauanhan se tämäkin yritti olla asiallinen.

Vauvalla on selkeästi korona raivo käynnissä. Vuosi sitten meininki oli hiukkasen asiallisempaa. Mutta vain hiukkasen, ei täällä ikinä oo kukaan osannu käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Niihin tutkimuksiin ja koko neuvolaan ei ole mikään pakko mennä.

Äitiysavustuksen (pakkaus tai raha) saamiseksi pitää käydä kerran lääkärin vastaanotolla. Kerran. Ja voit valita missä käyt, neuvolan lääkäri ei ole ainoa vaihtoehto.

Mä jätin loppuraskaudessa menemättä. En ymmärrä miksi siellä pitäisi rampata kerran viikossa kun lapsikin on jo kehittynyt ns. valmiiksi.

Selvästi on menossamurros, jossa vihdokn naiset ovat alkaneet tiedostaa oikeutensa kunnioittavaan kohteluun.

Tsemppiä teille kaikille, ihanat <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että uniikit lumihiutaleet ja minäminä sukupolvi on synnytysiässä, ”mun keho, siihen ei kosketa” jne. Se on raskaus ja synnytys vähän sellanen asia että se ei ole pelkästään ”mun juttu” vaan siinä on lääketieteellisiä osapuolia ja se lapsi, jolla on ihmisoikeudet myös.

Esim minä sain pahan 3. aste repeämän synnytyksessä kun lapsi piti vetää napnuoraan kuristumisen takia rajusti imukupilla. Lääkäri silloin huusi hätätilanteessa että ”lapsen etu ratkaisee, äitiä ei nyt kuunnella”.

Tän ansiosta sain elävän lapsen ja ne haitat mitä jäi, ovat sitten sitä paskaa tuuria. Ei tuossa tilanteessa voi alkaa kimisemään että ”mun keho, mä määrään”. Silloin siinä on lapsi ja sen etu ykkösenä.

Tämä on mahtava esimerkki siitä ettei synnyttävällä naisella ole mitään arvoa. Kunhan se nainen vaan synnyttää lapsen tänne niin sitten sillä ei tee enää mitään. Juttusi oli kamalaa luettavaa. Todella surullista.

Ehkä velan mielestä. Mutta synnytystilanteessa ajatellaan aina lapsen etua. Se on ihan lääkäreiden yleinen linja.

Lääkärineuvoloita on kaksi, mutta vasta jälkimmäisessä vkolla 35 tms katsotaan alakautta kohdunsuun tilanne. Ja ainakin Hgissä tänä keväänä jokainen ultra on tehty vatsan päältä, paitsi yksityisellä käymäni varhaisraskauden ultra jonka teki lapsettomuuslääkäri. Tämä varhaisultra ei ole pakollinen. Eikä papaa ole suositeltu eikä muutakaan turhaa ronkkimista raskausaikana.

AInakaan esikoisen kohdalla synnytyslaitoksella ei ollut mitään joukkotungosta, yksi kätilö neuvoi imetyksen ja tikkasi mut. Kätilöopiskelija oli läsnä synnytyksessä, ja ponnistusvaiheessa tuli toinen kätilö mukaan. Sinne jakkaran alle hän ei kyllä ryöminyt alapäätä kyyläämään.

En oo näyttänyt kertaakaan, laskettu aika 10 päivän päästä. Itse sanoin, etten halua sisätutkimusta. Ei oo siis mikään pakko.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että uniikit lumihiutaleet ja minäminä sukupolvi on synnytysiässä, ”mun keho, siihen ei kosketa” jne. Se on raskaus ja synnytys vähän sellanen asia että se ei ole pelkästään ”mun juttu” vaan siinä on lääketieteellisiä osapuolia ja se lapsi, jolla on ihmisoikeudet myös.

Esim minä sain pahan 3. aste repeämän synnytyksessä kun lapsi piti vetää napnuoraan kuristumisen takia rajusti imukupilla. Lääkäri silloin huusi hätätilanteessa että ”lapsen etu ratkaisee, äitiä ei nyt kuunnella”.

Tän ansiosta sain elävän lapsen ja ne haitat mitä jäi, ovat sitten sitä paskaa tuuria. Ei tuossa tilanteessa voi alkaa kimisemään että ”mun keho, mä määrään”. Silloin siinä on lapsi ja sen etu ykkösenä.

Lapsen oikeudet taitaa alkaa vasta syntymän jälkeen. Muutenhan päihteitä käyttävät yms. odottajat otettaisiin pakolla hoitoon.

Lisäksi hätäsektio on olemassa hätätilanteita varten.

Vierailija kirjoitti:

Mä en näyttänyt kertaakaan. Ultrat tehtiin kaikki vatsan päältä, ei mitään tarvetta tunkea sitä värkkiä toosaan kun en halunnut. Lapsi syntyi sektiolla, joten silloinkaan ei tarvinnut olla reva levällään.

Kyllä sisätutkimus tehdään jokaiselle muutaman kerran. Tekeehän gyne sen aina muutenkin joka kerta, ei pelkkä ultra riitä. Omituista, että normaaleista naisten terveyteen kuuluvista jutuista, tulee nykyisin ihan ufojuttuja

Ekassa ennen synnytystä kuusi kertaa. 4 neuvolassa ja kaksi yliaikavastaanotolla. Ultra mahan läpi.

Toisella kolme ennen synnytystä eli se normimäärä. Ultra mahan päältä. Onneksi syntyi laskettuna aikana niin ei joutunut useampaan kaiveluun.

Ystävä kävi viikolta 20 lähtien joka viikko kohdunkauian ns tsekkauksessa ja vaikka missä ultrissa. Lapsi syntyi sitten lasketun ajan jälkeen ja ystävä oli loppuun asti töissä. Sanoi ettei tee toista. Yksi kerta riitti olla tongittavana lehmänä.

Raskauden aikanahan pitäisi oikeasti tehdä mahdollisimman vähän sisätutkimuksia. Sormet kovakouraisesti sisällä on aivan eri asia kuin penis. Minulla ainakin aina alapää tykyttåå ikävästi kun lähden tutkimuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että uniikit lumihiutaleet ja minäminä sukupolvi on synnytysiässä, ”mun keho, siihen ei kosketa” jne. Se on raskaus ja synnytys vähän sellanen asia että se ei ole pelkästään ”mun juttu” vaan siinä on lääketieteellisiä osapuolia ja se lapsi, jolla on ihmisoikeudet myös.

Esim minä sain pahan 3. aste repeämän synnytyksessä kun lapsi piti vetää napnuoraan kuristumisen takia rajusti imukupilla. Lääkäri silloin huusi hätätilanteessa että ”lapsen etu ratkaisee, äitiä ei nyt kuunnella”.

Tän ansiosta sain elävän lapsen ja ne haitat mitä jäi, ovat sitten sitä paskaa tuuria. Ei tuossa tilanteessa voi alkaa kimisemään että ”mun keho, mä määrään”. Silloin siinä on lapsi ja sen etu ykkösenä.

Tämä on mahtava esimerkki siitä ettei synnyttävällä naisella ole mitään arvoa. Kunhan se nainen vaan synnyttää lapsen tänne niin sitten sillä ei tee enää mitään. Juttusi oli kamalaa luettavaa. Todella surullista.

Ehkä velan mielestä. Mutta synnytystilanteessa ajatellaan aina lapsen etua. Se on ihan lääkäreiden yleinen linja.

Se lapsi elää yleensä seuraavat noin 18 vuotta sen äidin kanssa, joten luulisi olevan äidilläkin jotain väliä. Luulisi, että äidin hyvinvointi olisi lapsen edun mukaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en näyttänyt kertaakaan. Ultrat tehtiin kaikki vatsan päältä, ei mitään tarvetta tunkea sitä värkkiä toosaan kun en halunnut. Lapsi syntyi sektiolla, joten silloinkaan ei tarvinnut olla reva levällään.

Kyllä sisätutkimus tehdään jokaiselle muutaman kerran. Tekeehän gyne sen aina muutenkin joka kerta, ei pelkkä ultra riitä. Omituista, että normaaleista naisten terveyteen kuuluvista jutuista, tulee nykyisin ihan ufojuttuja

Niissä tutkimuksissa on niin paljon täysin turhia. Kun mahamitta kasvaa raskaudessa normitahtia niin alkuraskauden tutkimus on paikallaan mutta sen jälkeen riittää viikolla 35 tehtävä tutkimus. Jos mitåän vuotoa yms ei ole niin siinä välissä ei tarvitse tehdä sisätutkimusta. Ultra mahan läpi kertoo tarpeellisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että uniikit lumihiutaleet ja minäminä sukupolvi on synnytysiässä, ”mun keho, siihen ei kosketa” jne. Se on raskaus ja synnytys vähän sellanen asia että se ei ole pelkästään ”mun juttu” vaan siinä on lääketieteellisiä osapuolia ja se lapsi, jolla on ihmisoikeudet myös.

Esim minä sain pahan 3. aste repeämän synnytyksessä kun lapsi piti vetää napnuoraan kuristumisen takia rajusti imukupilla. Lääkäri silloin huusi hätätilanteessa että ”lapsen etu ratkaisee, äitiä ei nyt kuunnella”.

Tän ansiosta sain elävän lapsen ja ne haitat mitä jäi, ovat sitten sitä paskaa tuuria. Ei tuossa tilanteessa voi alkaa kimisemään että ”mun keho, mä määrään”. Silloin siinä on lapsi ja sen etu ykkösenä.

Tämä on mahtava esimerkki siitä ettei synnyttävällä naisella ole mitään arvoa. Kunhan se nainen vaan synnyttää lapsen tänne niin sitten sillä ei tee enää mitään. Juttusi oli kamalaa luettavaa. Todella surullista.

Ehkä velan mielestä. Mutta synnytystilanteessa ajatellaan aina lapsen etua. Se on ihan lääkäreiden yleinen linja.

Se lapsi elää yleensä seuraavat noin 18 vuotta sen äidin kanssa, joten luulisi olevan äidilläkin jotain väliä. Luulisi, että äidin hyvinvointi olisi lapsen edun mukaista.

Esimerkki tarinassa lapsi ei olisi elänyt päivääkään jos lääkärillä ei olisi oikeutta tehdä itsenäisesti hätätilanteessa päätöstä. Ja kyllä, on ihan itsestään selvää, että äidin hyvinvointi on lapsen edun mukaista. Olisikohan äiti ollut hyvinvoivampi, jos lapsen olisi annettu tukehtua, kunhan toosa vain ei repeäisi? Veikkaan, että masennus olisi ollut syvempi vauvan kuollessa.

Mä näytin kolmesti ja mies kahdesti. Naapurin Pena kerran.

Minä käyn aina gynekologilla tiukat farkut jalassa, kurkkimoon mun värkkiä lahkeesta!