Kuinka montaa kertaa alapäätä pitää näyttää hoitohenkilökunnalle raskaana ollessa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi te sitä alapään näyttämistä/ronkkimista kammoksutte?

Mä sain minipillerit 16 vuotiaana nuorten ehkäisyneuvolasta (syynä oli erittäin kivuliaat, epäsäännölliset kuukautiset) ja edellytyksenä reseptin uusimiselle oli joka vuotinen sisätutkimus. Siellä sai käydä 25 vuotiaaksi asti. Ensimmäinen tutkimus tietysti jännitti kun oli kuullut vain "kauhukertomuksia", äidiltä joka häpesi kertoa tälläisia asioita, ties mistä levittimistä ja kivuliaista kokeista. Ainoa asia mikä piti paikkaansa oli se että se metallinen levittäjä oli melko kylmä. Yksikään tutkimus ei ole ollut kivulias tai varsinaisesti epämiellyttävä, ei papakoe tai mikään muukaan. Onneksi mun oli pakko hankkia ne pillerit niin nuorena että selvisi ettei se tutkimus ole niin kauhea kuin vanhat naiset väittää. Kerran vuodessa käyn ronkittava ihan vapaaehtoisesti ja vieläpä maksan siitä.

Ihmiset ovat yksilöitä ja anatomialtaan erilaisia. Hyvä, että sinulla on mennyt noin kivuttomasti.  Aika moni kuitenkin kokee voimakastakin kipua papakokeen aikana, se että sinulla niin ei ole käynyt ei tarkoita että kaikilla tuntuisi samalta. Paljon on kiinni gynekologin otteistakin. 

Minulla on murtunut polvilumpio kolmeen osaan. En tajunnut sitä ennen kuin muutama päivä tapahtuman jälkeen älysin mennä lääkäriin kun kävely tuntui inhottavalta. Kierukan laitto oli miljoona kertaa epämiellyttävämpi ja kivuliaampi kokemus kuin tuo polven murtaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi te sitä alapään näyttämistä/ronkkimista kammoksutte?

Mä sain minipillerit 16 vuotiaana nuorten ehkäisyneuvolasta (syynä oli erittäin kivuliaat, epäsäännölliset kuukautiset) ja edellytyksenä reseptin uusimiselle oli joka vuotinen sisätutkimus. Siellä sai käydä 25 vuotiaaksi asti. Ensimmäinen tutkimus tietysti jännitti kun oli kuullut vain "kauhukertomuksia", äidiltä joka häpesi kertoa tälläisia asioita, ties mistä levittimistä ja kivuliaista kokeista. Ainoa asia mikä piti paikkaansa oli se että se metallinen levittäjä oli melko kylmä. Yksikään tutkimus ei ole ollut kivulias tai varsinaisesti epämiellyttävä, ei papakoe tai mikään muukaan. Onneksi mun oli pakko hankkia ne pillerit niin nuorena että selvisi ettei se tutkimus ole niin kauhea kuin vanhat naiset väittää. Kerran vuodessa käyn ronkittava ihan vapaaehtoisesti ja vieläpä maksan siitä.

Kerran vuodessa?! Miksi ihmeessä? Itse käyn ainoastaan joukkopapoissa jos mitään epäilyttävää ei ole.

Alapään tutkimukset olivat raskauden loppuvaiheessa niin toistuvia, että aloin pitämään hametta päivittäin toimenpiteen nopeuttamiseksi.

Huomaa että uniikit lumihiutaleet ja minäminä sukupolvi on synnytysiässä, ”mun keho, siihen ei kosketa” jne. Se on raskaus ja synnytys vähän sellanen asia että se ei ole pelkästään ”mun juttu” vaan siinä on lääketieteellisiä osapuolia ja se lapsi, jolla on ihmisoikeudet myös.

Esim minä sain pahan 3. aste repeämän synnytyksessä kun lapsi piti vetää napnuoraan kuristumisen takia rajusti imukupilla. Lääkäri silloin huusi hätätilanteessa että ”lapsen etu ratkaisee, äitiä ei nyt kuunnella”.

Tän ansiosta sain elävän lapsen ja ne haitat mitä jäi, ovat sitten sitä paskaa tuuria. Ei tuossa tilanteessa voi alkaa kimisemään että ”mun keho, mä määrään”. Silloin siinä on lapsi ja sen etu ykkösenä.

Vierailija kirjoitti:

Olen terveydenhoitaja mutten enää neuvolassa töissä. Suositukset ovat siis saattaneet muuttua, mutta ainakin 5 vuotta sitten moni äideistä ei joutunut välttämättä kertaakaan paljastamaan alapäätään hoitohenkilökunnalle ennenkuin tuli synnyttämään.

Esimerkiksi tulehdusoireiselta saatetaan joutua ottamaan tarkempi näyte, stiksaaminen virtsasta ei riitä. Yleensä ultrat voidaan ottaa päältä päin, mutta mikäli rasvaa on välissä runsaasti niin sikiön rakenteet eivät välttämättä näy kunnolla. Jos äidillä on supistuksia saatetaan joutua ultraamaan alakautta että kohdunkaulan pituus ja sisäsuun funneloituminen nähdään ja riski ennenaikaiselle synnytykselle voidaan arvioida. Karkeasti voisi sanoa että mitä helpompi raskaus niin sitä vähemmän tarvetta tutkimuksille on.

Mutta kaikista tutkimuksistahan voi kieltäytyä. On vain eriasia kuinka järkevää se on. Suosittelen mieluummin kysymään miksi tutkimus tehdään että voit arvioida onko paljastamisesta aiheutuva ahdistus isompi vai pienempi paha kuin tutkimuksesta aiheutuva hyöty.

Tämä.

Te jotka näytätte kerran vuodessa alapäätä, kai käytte tutkituttamassa kaikki muutkin kehon osat kerran vuodessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on neuvolan täti sanonu, että suomessa EI OLE hoitopakkoa (paitsi psykoosissa), raskaus ei ole psykoosi, joten mikään pakko ei ole edes käydä neuvolassa (paitsi jos haluaa jonkun tuen mikä asiaan liittyy niin sitten oli muutama pakollinen käynti). Näissäkin "pakollisissa" käynneissä voit ihan vapaasti sanoa, että pilluuni ei kukaan työnnä mitään.

On varauduttu myös syyllistämiseen ("minkälainen ihminen ei tekisi kaikkeansa vauvan eteen jne blaablaa"), ja terveydenhoitaja siihenkin sanoi, että stressi on odottajalle kaikken riskein asia, joten tuollainen syyllistäminen lisää riskiä eikä ole ammattimaista.

Jos neuvolan täti on syyllistäjä niin vaihda tätiä, ne on nykyään asiakaspalvelijoita jota saa kyllä vaihtaa ja jonka asenteesta saa tehdä valituksen.

Ja voisitko sä lakata puhumasta tädeistä. Ei ne ole mitään TÄTEJÄ vaan neuvolan terveydenhoitajia!

Anteeksi ei ollut tarkoitus loukata, se tuli ihan vahingossa.. Voin kyllä yrittää lopettaa, mutta älähdätkö kaupassakin naiselle joka sanoo lapselleen, että "antaa tädin mennä ensin", että "anteeksi, olen kyllä neiti!".. ei kaikki tarkoita tädillä mitään pahaa... minua harmittaa ihmisten hyökkäävyys :(

Täällä alkuraskauden ultra tehdään kaikille alakautta. Se sanotaan jo ohjeissa.

Lisäksi lääkärineuvolassa katsotaan kohdunsuu, otetaan papa ja bakteerinäyte.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että uniikit lumihiutaleet ja minäminä sukupolvi on synnytysiässä, ”mun keho, siihen ei kosketa” jne. Se on raskaus ja synnytys vähän sellanen asia että se ei ole pelkästään ”mun juttu” vaan siinä on lääketieteellisiä osapuolia ja se lapsi, jolla on ihmisoikeudet myös.

Esim minä sain pahan 3. aste repeämän synnytyksessä kun lapsi piti vetää napnuoraan kuristumisen takia rajusti imukupilla. Lääkäri silloin huusi hätätilanteessa että ”lapsen etu ratkaisee, äitiä ei nyt kuunnella”.

Tän ansiosta sain elävän lapsen ja ne haitat mitä jäi, ovat sitten sitä paskaa tuuria. Ei tuossa tilanteessa voi alkaa kimisemään että ”mun keho, mä määrään”. Silloin siinä on lapsi ja sen etu ykkösenä.

Tämä on mahtava esimerkki siitä ettei synnyttävällä naisella ole mitään arvoa. Kunhan se nainen vaan synnyttää lapsen tänne niin sitten sillä ei tee enää mitään. Juttusi oli kamalaa luettavaa. Todella surullista.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että uniikit lumihiutaleet ja minäminä sukupolvi on synnytysiässä, ”mun keho, siihen ei kosketa” jne. Se on raskaus ja synnytys vähän sellanen asia että se ei ole pelkästään ”mun juttu” vaan siinä on lääketieteellisiä osapuolia ja se lapsi, jolla on ihmisoikeudet myös.

Esim minä sain pahan 3. aste repeämän synnytyksessä kun lapsi piti vetää napnuoraan kuristumisen takia rajusti imukupilla. Lääkäri silloin huusi hätätilanteessa että ”lapsen etu ratkaisee, äitiä ei nyt kuunnella”.

Tän ansiosta sain elävän lapsen ja ne haitat mitä jäi, ovat sitten sitä paskaa tuuria. Ei tuossa tilanteessa voi alkaa kimisemään että ”mun keho, mä määrään”. Silloin siinä on lapsi ja sen etu ykkösenä.

Onko todella näin, että äidin terveys menee synnytyksessä toissijaiseksi? Siis onko äiti terveydenhuollossa vähemmän arvokas? Ihanko totta? Onko tämä asia todella näin?

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että uniikit lumihiutaleet ja minäminä sukupolvi on synnytysiässä, ”mun keho, siihen ei kosketa” jne. Se on raskaus ja synnytys vähän sellanen asia että se ei ole pelkästään ”mun juttu” vaan siinä on lääketieteellisiä osapuolia ja se lapsi, jolla on ihmisoikeudet myös.

Esim minä sain pahan 3. aste repeämän synnytyksessä kun lapsi piti vetää napnuoraan kuristumisen takia rajusti imukupilla. Lääkäri silloin huusi hätätilanteessa että ”lapsen etu ratkaisee, äitiä ei nyt kuunnella”.

Tän ansiosta sain elävän lapsen ja ne haitat mitä jäi, ovat sitten sitä paskaa tuuria. Ei tuossa tilanteessa voi alkaa kimisemään että ”mun keho, mä määrään”. Silloin siinä on lapsi ja sen etu ykkösenä.

Sun tilannetta nyt vaan ei voi mitenkään verrata ketjun aiheeseen.

Nyt puhuttiin perustutkimuksista, ei hengenhädästä! Kyllä meistä kaikki tietää, että synnytystilanteessa lääkäri saattaa tehdä tuon kaltaisen päätöksen ja se on aivan oikein.

Ihnottaa tuollainen haukkuminen kun tulit tahallaan ymmärtämään asiat väärin... Tämä uniikki lumihiutale ei pidä itseään minään erinomaisena prinsessana, vaan minulla on niin paha operaatio pelko, että sen takia jouduin käymään terapiassa ennekuin uskalsin raskautua. Mutta tokihan sä tiedät kaikkien tilanteesta kaiken, olen niin itsekäs minäminä ihminen...

Voisit hankkia vähän käytöstapojakin...

Vierailija kirjoitti:

Täällä alkuraskauden ultra tehdään kaikille alakautta. Se sanotaan jo ohjeissa.

Lisäksi lääkärineuvolassa katsotaan kohdunsuu, otetaan papa ja bakteerinäyte.

Ihan sama jotkut ohjeet, mihinkään ei ole pakko suostua. Onneksi meillä päin riitti kun sanoi haluavansa ultran vatsan päältä, mitään bakteerinäytteitä ym. ei edes otettu. Kohdunsuu on ihan paikoillaan, ei sitä ole tarvetta ronkkia.

Tämä keskustelu saa kyllä tuntemaan etten halua lapsia :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että uniikit lumihiutaleet ja minäminä sukupolvi on synnytysiässä, ”mun keho, siihen ei kosketa” jne. Se on raskaus ja synnytys vähän sellanen asia että se ei ole pelkästään ”mun juttu” vaan siinä on lääketieteellisiä osapuolia ja se lapsi, jolla on ihmisoikeudet myös.

Esim minä sain pahan 3. aste repeämän synnytyksessä kun lapsi piti vetää napnuoraan kuristumisen takia rajusti imukupilla. Lääkäri silloin huusi hätätilanteessa että ”lapsen etu ratkaisee, äitiä ei nyt kuunnella”.

Tän ansiosta sain elävän lapsen ja ne haitat mitä jäi, ovat sitten sitä paskaa tuuria. Ei tuossa tilanteessa voi alkaa kimisemään että ”mun keho, mä määrään”. Silloin siinä on lapsi ja sen etu ykkösenä.

Tämä on mahtava esimerkki siitä ettei synnyttävällä naisella ole mitään arvoa. Kunhan se nainen vaan synnyttää lapsen tänne niin sitten sillä ei tee enää mitään. Juttusi oli kamalaa luettavaa. Todella surullista.

Siis poikalapsen!

Olen alkanut epäilemään haluanko ollenkaan lapsia... Kaikki raskauden ajan vaivat, jatkuva ronkkiminen... Sen jälkeen synnytys, josta mahdollisesti jopa loppuelämän traumat ja loppuelämän virtsavaivat yms jos huonosti käy. Sen jälkeenkin kytätään kokoaja koska olethan nyt äiti etkä saa tehdä enää mitään "kivaa".

Vierailija kirjoitti:

Onko todella näin, että äidin terveys menee synnytyksessä toissijaiseksi? Siis onko äiti terveydenhuollossa vähemmän arvokas? Ihanko totta? Onko tämä asia todella näin?

Tämä on taas ilmielävä todiste amiksen opetuksen heikosta laadusta, kun dorkat ei ymmärrä lukemaansa. Kyseisessä esimerkissä lapsi oli kuristumassa ja hänen henkensä meni äidin repeämän edelle.

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut epäilemään haluanko ollenkaan lapsia... Kaikki raskauden ajan vaivat, jatkuva ronkkiminen... Sen jälkeen synnytys, josta mahdollisesti jopa loppuelämän traumat ja loppuelämän virtsavaivat yms jos huonosti käy. Sen jälkeenkin kytätään kokoaja koska olethan nyt äiti etkä saa tehdä enää mitään "kivaa".

Ja mikä pahinta, ensin on joutunut alistumaan miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko todella näin, että äidin terveys menee synnytyksessä toissijaiseksi? Siis onko äiti terveydenhuollossa vähemmän arvokas? Ihanko totta? Onko tämä asia todella näin?

Tämä on taas ilmielävä todiste amiksen opetuksen heikosta laadusta, kun dorkat ei ymmärrä lukemaansa. Kyseisessä esimerkissä lapsi oli kuristumassa ja hänen henkensä meni äidin repeämän edelle.

Koskaan en ole amiksessa opiskellut, mutta kiitos oikein ystävällisestä ja aikuismaisesta vastauksestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut epäilemään haluanko ollenkaan lapsia... Kaikki raskauden ajan vaivat, jatkuva ronkkiminen... Sen jälkeen synnytys, josta mahdollisesti jopa loppuelämän traumat ja loppuelämän virtsavaivat yms jos huonosti käy. Sen jälkeenkin kytätään kokoaja koska olethan nyt äiti etkä saa tehdä enää mitään "kivaa".

Ja mikä pahinta, ensin on joutunut alistumaan miehelle.

Ei joudu, tämä kaikki on ihan vapaaehtoista ellet tule raiskatuksi josta napsahtaa raskaus........

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että uniikit lumihiutaleet ja minäminä sukupolvi on synnytysiässä, ”mun keho, siihen ei kosketa” jne. Se on raskaus ja synnytys vähän sellanen asia että se ei ole pelkästään ”mun juttu” vaan siinä on lääketieteellisiä osapuolia ja se lapsi, jolla on ihmisoikeudet myös.

Esim minä sain pahan 3. aste repeämän synnytyksessä kun lapsi piti vetää napnuoraan kuristumisen takia rajusti imukupilla. Lääkäri silloin huusi hätätilanteessa että ”lapsen etu ratkaisee, äitiä ei nyt kuunnella”.

Tän ansiosta sain elävän lapsen ja ne haitat mitä jäi, ovat sitten sitä paskaa tuuria. Ei tuossa tilanteessa voi alkaa kimisemään että ”mun keho, mä määrään”. Silloin siinä on lapsi ja sen etu ykkösenä.

Mahtoi olla hieno fiilis olla pelkkä kakarankantoteline! Ajatusmaailmasi on sairas. Miksi kukaan täysjärkinen itseään arvostava nainen suostuisi tuollaiseen kohteluun? Kannattaa jättää lisääntymättä niin saa pitää kehonsa ja itsekunnioituksensa.