Onko oma lapsi?!

Meillä tuo poika on vasta niin pieni, ettei sitä ole " ulkopuoliset" nähneet. Sairaalassa hoitajatädit vaan mittailivat keltaisuutta kovin ahkerasti (syntyi rv 35+5) ja aluksi laittoivat verikokeisiinkin, koska arvot ihomittarilla olivat korkeat. Verikokeessa arvot olivat tosi reilusti alle käyrän, jonka mukaan valohoito aloitetaan. Hoitaja täditkin sitten naureskelivat, että eivät olleet tajunneet (vaikka olivat lapsen isänkin nähneet) että vauvan iho saattaa olla hiukan keskiverto suomalaista " keltaisempi" ihan isän ihonväristä johtuen. Totesivat siinä samalla, että mittarikin taitaa olla säädetty valkoisen vauvan mukaan, joten lukemat korkeat :)

mrs_O:

Eipä tunnu olevan joillekuille sama asia. Jostakin syystä moni suomalainen pitää adoptoituja, suomalaisesta perusväristä poikkeavia lapsia parempina kuin niitä itse synnytettyjä . Adoptoinut on sitten kai hyvä ihminen, joka pelastaa maailman hädänalaisia, kun taas itse " vääränväriset" lapsensa synnyttänyt nainen sitten kai on vain huorahtava maanpetturi. Surullista :( Lapsia kuitenkin kaikki, eiköstä vaan?

Adoptioäitihän on Äiti Teresa. Siis eihän kukaan adoptoi itsekkäistä syistä (mitä se nyt on adoption perusedellytys) vaan halustaan pelastaa lapsi kauheista oloista. ME, täältä YLHÄÄLTÄ ollaan käyty siellä ALHAALLA ja tuotu lapsonen tänne YLÖS. = kolonialismiajatus

Vaan me huorahtavat maanpetturit ollaan jääty tänne alas... Näinhän se menee. heh heh. = globalisaatioajatus

Ja tää on sitten muutes huumoria! :)

Nyt en muista, olenko jo tällä foorumilla kertonut, mutta kun kaverini näki meidän vauvan viimeinkin pitkän odottamisen jälkeen, kysyi multa ensin ihasteltuaan, että tuntuuko toi omalta, kun se on niin tumma?! En siinä edes tajunnu kuinka hullu toi kysymys oli. Vasta kotiinpäin kävellessäni (tavattiin kaupalla) aloin miettimään sitä ja nauratti lähinnä tollanen kommentti.



Sitten työpaikalla vieraillessani (sekin kauppa) yks vakkariasiakas kysy, että mistä sä tollasen tumman vauvan oot saanu? Ei se sun oma ainakaan ole. Joo, ei tietenkää ole mun oma, varastanu oon. Mietittiin sitten siskon tytön kanssa, että olis vaan pitäny sanoo, että tuolla kaupungilla on sellanen kauppa, jossa näitä nykyään myydään (ota kolme, maksa kaks).



Odotin mun kaveria sen kerrostalon pihassa, johon sitten yks humalainen mies tuli jutteleen ja monta kertaa kurkkas vaunuihin ja kyseli, että minkäs ikänen ja muuta, hetken päästä taas kurkkas vaunuihin, että siellä se vaan nukkuu ja sitten totes jotenkin, että onpas se väriä saanu jo. En siis tiedä tajusko se edes, että ihan on pojan perusväri vai että on poika ruskettunu, mutta sanoin vaan naureskellen, että niin on poika jo väriä saanu tosi hyvin.



Mietittiin vaan meidän äitin kanssa, että adoptiovanhemmat ja -lapset kohtaa varmaan ihan samanlailla rasismia, mutta onkohan monetkaan adoptiovanhemmat edes tajunneet sitä ennen lapsen tuloa ja niitä ikäviä kommentteja. Ja miten ne sitten siihen suhtautuu, jos ennen lapsen tuloa ei ole koskaan rasismia silmästä silmään kohdannut. Onkohan se vielä kovempi paikka kuin meille mokuvanhemmille, koska tavallaan meillä se tuntuma jo ennen lapsia on?

meidan moku-lapsi on ihan tavallisen suomalaisen nakoinen kun isakin on ihan vain Keski-Euroopasta. Mutta seuraava lapsemme tulee Etiopiasta ja muilta adoptio-aideilta kuultuna en kylla voi allekirjoittaa tota, etta ado-lapsi olisi jotenkin hyvaksyttavampi kuin itsetehty tumma. Koko ajan kyseenalaistetaan sita, etta lapsi voisi olla oma. Se loukkaa. Lapsi on kuin koko kansan yhteista omaisuutta. Ja lapsen kuullen surkutellaan hanen kohtaloaan. Ja kommentoidaan miksi ihmeessa raahataan moisia mutiaisia Suomeen jne. Joskus tietenkin joku saattaa antaa pyhimyksen tittelia adoptoinneille, mutta sita kukaan adoptoija ei toki kaipaa. En todella toivo, etta kukaan tulevan lapseni kuullen pitaa minua hyvantekijana.

Adoptoijat varmasti etukateen rasismin tiedostavat (kuulevat kohtalotovereilta), mutta totta, kukaan ei sita voi taysin kasittaa ennen kuin omalle kohdalle sattuu.

..että joku kysyy ihan ystävälliseti, että onko lapseni adoptoitu! Aluksi satutti, mutta nyt olen oppinut jättämään kommentit omaan arvoonsa. Joskus ihmiset vaan sanovat mitä sylki suuhun tuo ja kun ei tuo kuitenkaan ole " pahalla sanottu" en takerru siihen. Toisaalta jos joku tarkoittaa pahaa, mitäpä silläkään päiväänsä pilamaan. Olen opetellut ja yritän opetella faktaa " voin itse valita tunteeni ja reaktiotapani, mutten sitä miten toiset käyttäytyy" .



Joskus juuri tämä kysymys " onko adoptoitu" onkin tarkoitetttu keskustelun avaajaksi ja vastassa on ollutkin ystävällinen ihminen, joka vaan nyt ei satu tietämään small talk- keskustelun avaussanoja... :) eli tilanteesta usein näkee, mikä on kommentin takana oleva ajatus.. en halua nykyään tyrmätä ihmistä vain sen perusteella, että hän ei tiedä miten suhtautua erottuvaan, mutta hänelle mielenkiintoiseen asiaan. Eli tilanteent mukaan...

Meillä ei ole vielä lapsia, joten mitään poikkisanaa tai kummallista ihmettelyä en ole vielä kuullut ;) Mutta minä oikeastaan haluaisin adoptoida lapset, olen aina halunnut. Kamala ajatus että joku korottaisi minut jalustalle tämän takia, mutta vielä ikävämpää että joku pitäisi minua jonain kolonialismi herrana... :(



Minulla ei ole mitään erityistä tarvetta saada omia biologisia lapsia ja kun kerta maailmassa on paljon lapsia vailla vanhempia, niin miksi en sitten mieluummin päätyisi adoptioon.



Itseäni vain epäilyttää osaltaan adoption eettisyys. Meidän perheemme on jo kaksi kulttuurinen, miten onnistuisi tuoda mukaan vielä kolmas ilman että pieni viaton lapsi siitä kärsisi. Adoptio on myös todella kallista ja olenkin miettinyt voisiko kenties sillä rahalla mieluummin tukea jonkun äidin mahdollisuutta kasvattaa itse lapsensa omassa tutussa ympäristössä, kuin että lapsi annettaisiin adoptoitavaksi.



Sori meni hieman ohi aiheen ;) Kunhan pohdiskelin...

Tytöllä tummat kiharat hiukset ja isänsä tummat silmät! Poika muistuttaa aivan isäänsä on tummempikin kuin siskonsa!!! Usein tulee kyselyitä että mink' maalainen isä lapsilla on....