Näpäytyslahja! Oletko sinä tai lapsesi saanut sellaista?
Vihdoin sain nimen tälle ilmiölle jota olen ihmetellyt, mutta en keksinyt sille nimeä.
Meillä vanhimman lapsen kummi harrastaa tätä joka joulu ja syntymäpäivä. Hän on tuonut useasti esille, että meillä on hänen mielestään liikaa leluja, ja että se ei ole hänen mielestään kovin hyvä juttu. (Meillä ei oikeasti ole leluja niin, että niitä pursuilisi laatikoista ja että niille ei olisi omaa paikkaa missään päin kotia. Meillä on kolme lasta, ja kaksi ensimmäistä on poika ja tyttö kahden vuoden ikäerolla. Heille on tullut lahjoja, esim. Duploja siten, että pojalle Cars-juttuja ja tytölle prinsessa-juttuja. Siitä kertyy vuosien mittaan jonkun verran palikoita. Ja kun on barbeja ja on junarataa, on lennokkeja ja on sitä sun tätä.)
Kummi tietää kyllä, että me emme ostele leluja kuin harvoin. Siis toiveleluja synttäreinä ja jouluna, ja joskus jostain, esimerkiksi kerran tai kaksi vuodessa. Joku voisi olla jopa sitä mieltä, että meidän pitäisi ostaa enemmän, että ei ole reilua lapsille tällainenkään touhu.
Ne lahjat, joita kummi antaa nyt 11-vuotiaalle on, että synttärilahjaksi sukat ja viiden euron seteli. Muutama vuosi sitten pikkusisko sai joululahjaksi sukkahousut. Valkoiset, tavalliset sukkahousut ja saatesanoilla vielä "ei kaiken tarvitse olla Frozenia". Sittemmin lopetti joululahjojen ostamisen kokonaan, eikä hän kiitä, kun meiltä on hänen lapselleen lähetetty joululahja ja annettu synttärilahja (hänen toiveitaan kunnioittaen, huom!)
Sukat meni jalkaan ja seteli säästöön, eikä siinä mitään. Mutta kun tietää, että taustalla on halu näpäyttää ja näyttää, asiasta menee maku. Rahasta se ei ole hänellä kiinni, eikä meilläkään. En ole vaatimassa keneltäkään kalliita lahjoja! Onko teillä kenelläkään muulla tällaista? Miten olette asiaan mielessänne suhtautuneet?
Kommentit (130)
Minä olen saanut näpäytyslahjoja. Kun kirjoitin ylioppilaaksi, kateellinen veli osti keittokirjan ja laittoi saatesanoiksi "näsäviisaalle". Opiskelin historiaa, jota pelle ex-poikkis ei arvostanut, se osti Korkeajännityksen joululahjaksi. Itsestään ne kertovat typerillä lahjoillaan.
En ainakaan muista saaneeni noita näpäytyslahjoja, vaan aina toisaalta tarpeellisia (pyjama, kerrasto, saunapyyhe jne.) ja toisaalta hauskoja toivelahjoja (kirjoja, hajuvettä, ison nallen jne.). Sen sijaan kummipojalleni antamani synttäri- ja joululahjat herättivät joskus hänen vaariltaan vähän tulkinnanvaraisia kommentteja. Monenlaisia kirjoja olen ostanut, ikäkaudelleen sopivia, koska hän oli jo ihan pienestä kirjoista kiinnostunut. Yhtään lelua en ostanut, sen päätin heti, kun minusta tuli kummi. Koska pojan äiti ei ole mikään käsityöihminen, niin jouluksi neuloin sukkia, lapasia, pipoja ja pari villapaitaakin. Ne kyllä olivat varmasti myös vaarin mieleen! Ai niin lelut! Kun kummipoika avioitui, pidin edelleen linjani: käytännöllistä ja tarpeellista, kohtuuhintaista. Lahjalistan tuotteet olivat budjetilleni liian kalliita ja minusta vähän mielikuvituksettomia, joten ratkaisin ongelman omalla tavallani. Kokosin pakettiin kaikkea, mitä saunareissulla tarvitaan pyyhkeistä harjoihin ja saippuoihin ym. ja kaiken kukkuraksi molemmille oman kylpyankan. Sain nuorelta parilta todella sydämelliset ja lämpimät kiitokset kekseliäästä ja hyödyllisestä lahjasta. Ja erityiskiitokset ankoista!
Nyt ois tilaisuus opettaa arvostamaan kaikkia lahjoja ja yleensä sitä, että toinen huomioi. Ei se elämän varrella mikään itsestäänselvyys.
Itse olette kumminne valinneet.
Kyllä niitä aina riittää ketkä ostaa lahjat perustuen omiin ajatuksiin ja mieltymyksiin, eikä edes tunne tai halua tuntea lahjan saajaa ja hänen tarpeitaan.
Lahja on aina vastaanottajalle, ei antajalle. Tämä on käsittämätöntä.
Kaukaisemmat sukulaiset osti kerran lahjaksi kirjan, että miten käsitellä yksinäisyyttä.
Olihan se pakko ottaa vittuiluna, sillä vaikka olinkin paljon yksin, se oli itsevalittua. Ja se oli vielä uskovaisten löpinää.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ois tilaisuus opettaa arvostamaan kaikkia lahjoja ja yleensä sitä, että toinen huomioi. Ei se elämän varrella mikään itsestäänselvyys.
Viisas ajatus. Toki ei se arvostaminen ole aina niin helppoa.
Mieheni osti minulle synttärilahjaksi (isoluku) ruoat perheelle.
Kyllä on hyvä fiilis siitä, että mies lahjoittaa minulle tällaisen lahjan minun harvinaisena päivänä.
Muutenhan on erittäin pihi eikä mitään lounaita maksele, mutta silti, ei ole mikään synttärilahja kenelleen, korkeintaan äitienpäivänä tai muuna yleisempänä juhlapäivänä.
Että jotkut vaan ei osaa ajatella sitä lahjan saajaa ollenkaan.
Lukioaikaiset ystäväni ostivat minulle lahjaksi lasten lelun, jossa pitää laittaa eri muotoiset palikat oikeisiin reikiin, kun pääsin opiskelemaan ammattikorkeakouluun. He tietysti jatkoivat "hienompiin" opiskelupaikkoihin lääkikseen, Aaltoon ja sellaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ois tilaisuus opettaa arvostamaan kaikkia lahjoja ja yleensä sitä, että toinen huomioi. Ei se elämän varrella mikään itsestäänselvyys.
Viisas ajatus. Toki ei se arvostaminen ole aina niin helppoa.
Mieheni osti minulle synttärilahjaksi (isoluku) ruoat perheelle.
Kyllä on hyvä fiilis siitä, että mies lahjoittaa minulle tällaisen lahjan minun harvinaisena päivänä.
Muutenhan on erittäin pihi eikä mitään lounaita maksele, mutta silti, ei ole mikään synttärilahja kenelleen, korkeintaan äitienpäivänä tai muuna yleisempänä juhlapäivänä.
Että jotkut vaan ei osaa ajatella sitä lahjan saajaa ollenkaan.
Aika törppöä, sillä mieshän osti lahjan myös itselleen. Eikä tietenkään ollut ainoa törppö asia tuossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ois tilaisuus opettaa arvostamaan kaikkia lahjoja ja yleensä sitä, että toinen huomioi. Ei se elämän varrella mikään itsestäänselvyys.
Viisas ajatus. Toki ei se arvostaminen ole aina niin helppoa.
Mieheni osti minulle synttärilahjaksi (isoluku) ruoat perheelle.
Kyllä on hyvä fiilis siitä, että mies lahjoittaa minulle tällaisen lahjan minun harvinaisena päivänä.
Muutenhan on erittäin pihi eikä mitään lounaita maksele, mutta silti, ei ole mikään synttärilahja kenelleen, korkeintaan äitienpäivänä tai muuna yleisempänä juhlapäivänä.
Että jotkut vaan ei osaa ajatella sitä lahjan saajaa ollenkaan.
Aika törppöä, sillä mieshän osti lahjan myös itselleen. Eikä tietenkään ollut ainoa törppö asia tuossa.
Ja lapsille. En kyllä arvosta ollenkaan. Se siitä kiitollisuudesta.
Onneksi en one kenenkään kummi, niin säästyn näiltä "huono lshja, halpa lahja, näpäytys vanhemmille-lahja" - purkauksilta. Enpä usko, että sukat on näpäytys vasn käyttötavaraa ja hyödyllistä. Olkaa ihmiset kiitollisia joskus!!!!
Mulla olisi ollut ihan listakin mitä olisin halunnut itselleni, mutta ei sitä koskaan edes kysytty.
En ala urpolle sanelemaan mitä ostaa, jos itse on noin tyhmä ettei edes ymmärrä kysyä.
T se joka sai perheelle ruoan lahjaksi
Vierailija kirjoitti:
KETJU
ON
TEHTY
06.05.2020
Mikä ongelma se on sinulle?
Ystäväni sai anopilta joululahjaksi Yves Rocherin matkakokoisen suihkugeelin - joka ei ollut täynnä vaan anoppi oli itse testannut sitä jo 😂.
Kaiken huipuksi ko. perhe avaa lahjat vuorotellen niin että kaikki tuijottavat kun sinä avaat lahjaa ja näkevät siis ilmeesi.
Itse tein kerran niin, että kun oli kertynyt kosmetiikkapurnukkaa kaappeihin yli oman tarpeen (kaupanpäällisiä jne) niin yksi joulu annoin niitä, en toki ollut käyttänyt niitä itse ollenkaan kun oli tuotteita joita en itse käytä.
Eli annoin niitä ihmiselle joiden tiesin käyttävän niitä. Tämä lienee ok.
Kauhea ajatus että joku joka ei vaikka tykkää lahjansaajan lempiväristä, valitsee tarkoituksella toisen värin lahjalleen.
Näpäytys ja kertoo kyllä lahjan antajasta itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en one kenenkään kummi, niin säästyn näiltä "huono lshja, halpa lahja, näpäytys vanhemmille-lahja" - purkauksilta. Enpä usko, että sukat on näpäytys vasn käyttötavaraa ja hyödyllistä. Olkaa ihmiset kiitollisia joskus!!!!
Minä lopetin hyvin pian ostamasta yhtään mitään kummilapselle ja pitämästä yhteyttä siihen perheeseen kokonaan. Kun oli esim synttärit niin vanhemmat sen jälkeen, kyllä kumpikin, isoon ääneen minkä hintaisia lahjoja kukin oli tuonut, no kun kahvia tarjosi kertoi aina kahvikuppien hinnan. Ei ihan normaali perhe ollut, toki erosivat ja lapset otettiin huostaan jne
Varmasti on näitä näpäytyslahjojakin olemassa.
Ihmisillä voi myös olla täysin erilaiset käsitykset joulunvietosta. Esimerkiksi omassa perheessä lahjoja annetaan lähinnä lapsille. Aikuisten kesken lahjat ovat enimmäkseen symbolisia, ja keskitytään leppoisaan yhdessäoloon, lasten iloon, hyvään ruokaan jne. Lapset puolestaan saattavat saada melko runsaitakin lahjoja.
Kummitäti taas saattaa lähestyä koko asiaa oman tapakulttuurinsa kautta. Hänellä on sellainen käsitys joulusta, että ei anneta mitään "turhaa".
Eli kummi halusi kiillottaa sädekehäänsä sinun kustannuksella. Aika ikävästi tehty :(