Lue keskustelun säännöt.
Näpäytyslahja! Oletko sinä tai lapsesi saanut sellaista?
06.05.2020 |
Vihdoin sain nimen tälle ilmiölle jota olen ihmetellyt, mutta en keksinyt sille nimeä.
Meillä vanhimman lapsen kummi harrastaa tätä joka joulu ja syntymäpäivä. Hän on tuonut useasti esille, että meillä on hänen mielestään liikaa leluja, ja että se ei ole hänen mielestään kovin hyvä juttu. (Meillä ei oikeasti ole leluja niin, että niitä pursuilisi laatikoista ja että niille ei olisi omaa paikkaa missään päin kotia. Meillä on kolme lasta, ja kaksi ensimmäistä on poika ja tyttö kahden vuoden ikäerolla. Heille on tullut lahjoja, esim. Duploja siten, että pojalle Cars-juttuja ja tytölle prinsessa-juttuja. Siitä kertyy vuosien mittaan jonkun verran palikoita. Ja kun on barbeja ja on junarataa, on lennokkeja ja on sitä sun tätä.)
Kummi tietää kyllä, että me emme ostele leluja kuin harvoin. Siis toiveleluja synttäreinä ja jouluna, ja joskus jostain, esimerkiksi kerran tai kaksi vuodessa. Joku voisi olla jopa sitä mieltä, että meidän pitäisi ostaa enemmän, että ei ole reilua lapsille tällainenkään touhu.
Ne lahjat, joita kummi antaa nyt 11-vuotiaalle on, että synttärilahjaksi sukat ja viiden euron seteli. Muutama vuosi sitten pikkusisko sai joululahjaksi sukkahousut. Valkoiset, tavalliset sukkahousut ja saatesanoilla vielä "ei kaiken tarvitse olla Frozenia". Sittemmin lopetti joululahjojen ostamisen kokonaan, eikä hän kiitä, kun meiltä on hänen lapselleen lähetetty joululahja ja annettu synttärilahja (hänen toiveitaan kunnioittaen, huom!)
Sukat meni jalkaan ja seteli säästöön, eikä siinä mitään. Mutta kun tietää, että taustalla on halu näpäyttää ja näyttää, asiasta menee maku. Rahasta se ei ole hänellä kiinni, eikä meilläkään. En ole vaatimassa keneltäkään kalliita lahjoja! Onko teillä kenelläkään muulla tällaista? Miten olette asiaan mielessänne suhtautuneet?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Tytär sai pari vuotta sitten yo-lahjaksi kaksi Käytöksen kultaista kirjaa, vuohen ja kaivon kehitysmaahan, kullatun kaiverretun tinaruusun ja neljä kahvikuppia kahta eri sarjaa. Toiveena oli raha, koska hän oli lähdössä heti lakkiaisten jälkeen vuodeksi ulkomaille, ja tämä syy oli kerrottu vieraillekin, miksi tällainen toive.
Mä en ikinä ostaisi kenellekään lahjaksi mitään käytöskirjoja. Ja nämä "toisenlaiset lahjat". Pitäisi olla hyvin tarkkana näiden kanssa. Jokainen harrastakoon hyväntekeväisyyttä omissa nimissään. Itse ihan suuttuisin tuollaisesta lahjasta. Jos joku välttämättä haluaa mun nimissä laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, niin mieluummin sitten syöpätutkimukseen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei suostuttu avaamaan perinteistä säästötiliä lapselle, koska avattiin parempituottoinen kuluton rahasto niin appi ilmoitti että sitten käyttää siihen varaamansa rahat 1000e itse :,D senkus käyttää, selittäköön itse lapselle miksei antanutkaan hänelle niitä rahoja jotka serkut kyllä saivat.
Ei apen tarvitse mitään selittää. Mikä selitysvelvollinen hän on?
Teidänhän syy se oli, ettei lapsenne saanut sitä talletusta, kun ette suostuneet avaamaan hänelle tavallista säästötiliä. Ikään kuin se nyt olisi ollut jotenkin kauhean vaivalloista tai väärin. Olisitte itse sitten myöhemmin siirtäneet sen tonnin sieltä säästötililtä sinne rahastoon. Olisitte saaneet lapsellenne tonnin rahaa, mutta kun ei millään. Ja nyt sitten maristaan.
Appi ei välttämättä usko sellaisiin rahastoihin tai hän ei edes tiedä, mikä se sellainen on. Hänen maailmassaan pankin säästötili on normaali asia. Voi teitä.
Tottakai minä sanon että kysyy vaarilta, miksi muut saivat rahaa ja hän ei saanut. Hänhän sen päätöksen teki. Siitä vasta älämölö olisi noussut jos oltaisiin ”varastettu” se tonni lapsen nimissä olevalta tililtä myöhemmin :,D ei me hänen rahojaan tarvita, lapselta tuo nyt vaan oli pois kun ei tehty taloudellisesti typeriä päätöksiä kun hän niin vaati. Kyllä tietää mikä on rahasto, ikää 60 vuotta.
Heh-heh-heh heh - nauraa ihan hirveesti! No olisitte sitten antaneet olla sen tonnin siellä säästötilillä!!!! Voi herran pieksut miten simppeliä. Sittenhän se ei olisi ollut siltä lapselta pois.
Ja kyllä se nyt vaan oli niin, että TE sen päätöksen teitte, ettei lapsi saanut tilille rahaa. TEHÄN ette suostuneet perustamaan lapselle tiliä. Vaari ei sitä olisi voinut tehdä, koska ei ole lapsenne huoltaja.
Ette tehneet taloudellisesti typerää päätöstä? No senhän te nimenomaan teitte, kun ette perustaneet lapsellenne säästötiliä ja lapsi saanut sinne sitä tonnia. Kyllä se tonni tonnina olisi siellä pysynyt. Teille lapsen kuuluu olla äkäinen, kun ette suostuneet vaarin tapaan lahjoittaa lapsellenne rahaa. Ei tuo nyt mikään uhraus olisi teiltä ollut.
Totta ymmärrän, että se tonni olisi saattanut siellä rahastotilillä jonkun verran kartuttaa tiliä, mutta nyt sitä ei ole olemassa ollenkaan. Vaarilla oli oikeus antaa lahjansa omalla tavallaan, ei teidän sanelunne mukaan.
Niin totta kai sinä kaunoissasi käsket lasta kysymään vaarilta, voi taivas. Vaarihan OLISI antanut rahaa, jos olisitte suostuneet sen vastaanottamaan VAARIN tavan mukaan, niin kuin aivan ilmeisesti ne muut lastenlasten vanhemmat.
Katsokaa peiliin ja tämä tästä.
Huoh. Ole onnellinen jos lähipiirissäsi ei ole ihmisiä jotka yrittävät koko ajan sanella miten muiden ihmisten tulee elää, Tai millaisia päätöksiä tehdä. Me olemme kertoneet että lapsilla on rahastot ja sinne voi laittaa rahaa tai olla laittamatta, piste. Ei hypitä kenenkään pillin mukaan enää. Se siitä.
Alkoi melkein harmittaa että lähipiiristä ei löydy ketään jolle tuollainen näpäytys lahja tehoaisi. Lahjasta kiitetään ja sen jälkeen lähiomainen unohdetaan. Ei yhtään aloitusta vauva palstalla siitä mitähän se halusi tuollakin lahjalla sanoa tai näpäyttää. Ehkä ihan samasta syystä en myöskään ainakaan muista itse tai lasten saaneen tuollaisia näyttely lahjoja. Ei niillä olisi mitään vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Tytär sai pari vuotta sitten yo-lahjaksi kaksi Käytöksen kultaista kirjaa, vuohen ja kaivon kehitysmaahan, kullatun kaiverretun tinaruusun ja neljä kahvikuppia kahta eri sarjaa. Toiveena oli raha, koska hän oli lähdössä heti lakkiaisten jälkeen vuodeksi ulkomaille, ja tämä syy oli kerrottu vieraillekin, miksi tällainen toive.
En oikeasti tajua noita jotka haluavat näpäyttää kaikenlaisilla kihveleillä ja kahveleilla lahjansaajaa, joka on pyytänyt rahaa jotain ihan normaalia tarkoitusta varten. Hääparille on mukavampi antaa rahaa häämatkakassaan tai uuden yhteisen kodin laittamiseen ja valmistuvalle ylioppilaalle alkavaa itsenäistä elämää varten. Mielummin vaikka sitten lahjakortteja jos haluaa varmistaa rahan menevän järkevään tarkoitukseen. Sain itsekin ylioppilaana noita lorukirjoja ja hajanaisia sarjoja kahvikuppeja jotka eivät ollenkaan istunut omaan makuuni, kyllä se raha olisi ollut paljon enemmän tarpeen että olisi saanut opiskelijakämppään hankittua tarpeelliset tavarat ja vähän pääomaa uuteen elämään. Joillakin vain on jääräpäinen vakaumus sen suhteen että rahaa ei anneta, mielummin sitten rontataan roinaa roinan päälle ihan vain mielenosoituksena.
Vierailija kirjoitti:
No tuota, taisin vasta teininä tajuta että tätini suosi aina pikkusiskoani. Olin käynyt perheemme tuloihin nähden kalliin öljyvärikurssin ja olin innostunut maalaamisesta. Sain 12-vuotiaana häneltä lahjaksi halvimmat mahdollisimmat vesivärit ja 8-vuotias pikkusiskoni sai kalliin öljyvärisetin. Sisko ei ollut millään tasolla kiinnostunut maalaamisesta. Saatesanoina sain "No kun sinulle meni se edellinen matikankoekin niin heikosti niin et sitten liikaa keskity siihen maalaamiseen" Olin saanut arvosanaksi 8½.
Rippilahjaksi sain hammasharjan "se sinun edellinen oli niin hapsottava" Kun siskon rippilahjan aika koitti, hän sai 150€ korun.
Noita voisin kutsua näpäytyslahjoiksi... Ja tädillä ei todellakaan ollut rahasta pulaa.
Kauheaa 😐 mikä tuollaista ihmistä vaivaa? Eivätkö vanhemmat sanoneet mitään? Tuo täti on pakko olla luonnehäiriöinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin on surkea ja pieni mieli ihmisellä, jonka täytyy ruveta näpäyttelemään lasten lahjoilla. Ei ole ihan tasapainossa tuollainen tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näissä taustalla on jotain aikuisten välistä katkeruutta, kateutta ja inhoa... Lapsille ei missään nimessä saisi kostaa, mutta helppoa se on esimerkiksi näpäyttää sitä lellittyä ja paapottua veljen lasta?
Jep, jotain tällaista pakko olla! Ehkä ilkeä kummi ei olekaan vanhempien hyvä ystävä vaan salaa heitä inhoava frenemy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytär sai pari vuotta sitten yo-lahjaksi kaksi Käytöksen kultaista kirjaa, vuohen ja kaivon kehitysmaahan, kullatun kaiverretun tinaruusun ja neljä kahvikuppia kahta eri sarjaa. Toiveena oli raha, koska hän oli lähdössä heti lakkiaisten jälkeen vuodeksi ulkomaille, ja tämä syy oli kerrottu vieraillekin, miksi tällainen toive.
Ylioppilasta on erityinen ilo lahjoa rahalla. Melkein jokaisella se tulee taatusti tarpeeseen. Suomessa on ehkä viisi ylioppialsta vuosittain, joilla ei ole lahjarahalle tarvetta.
Jos on itsellä ylimääräistä, voi sitten "tuplata" sen antamalla rahaa hyväntekeväisyyteen tai mahdollisesti tarpeettoman tavaran.
Itsekin sain aikanaan ainakin yhden Kalevala korun muistaakseni isäni ystävältä (tai pikemmin tämän naisystävältä). Ei ollut minun tyyliäni, mutta mistä nämä ihmiset sen olisivat edes tunteneet? Hassua ajatella, että tässä tilanteessa ei olisi voinut antaa rahaa.
Tässä ketjussa on kyllä vastaamassa ja keskustelemassa paljon ihmisiä, jotka eivät ole ymmärtäneet, mikä näpäytyslahja on.
Näpäytyslahja ei ole sitä, että antaa astiaston, jos on toivottu rahaa. Se ei myöskään ole kirpparilta ostettu lahja tai hyvin käytännöllinen lahja.
Näpäytyslahjalla tarkoitetaan lahjaa, jossa lahjan antaja ei vilpittömästi haluakaan vain ilahduttaa lahjan saajaa, vaan sen lahjan kautta ja avulla tuo esiin omia, esimerkiksi politiikkaan, uskontoon, muuhun ideologiaan tai elämäntapaan liittyviä (parempana pitämiään) arvoja. Näpäytyslahjaan sisältyy usein rivien väliin kirjoitettu toive siitä, että lahjan saaja jotenkin muuttuisi.
Minä sain näpäytyslahja viimeksi jouluna. Hyvin siistissä ja valkoharmaaksi minimalistisesti sisustetussa kodissa asuva isosiskoni kauhistelee ja arvostelee usein minun ei-niin-siistiä ja ei ollenkaan pelkistettyä kotiani. Sain häneltä joululahjaksi minimalistisesta sisustuksesta kertovan kirjan. Selvä näpäytys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär sai pari vuotta sitten yo-lahjaksi kaksi Käytöksen kultaista kirjaa, vuohen ja kaivon kehitysmaahan, kullatun kaiverretun tinaruusun ja neljä kahvikuppia kahta eri sarjaa. Toiveena oli raha, koska hän oli lähdössä heti lakkiaisten jälkeen vuodeksi ulkomaille, ja tämä syy oli kerrottu vieraillekin, miksi tällainen toive.
En oikeasti tajua noita jotka haluavat näpäyttää kaikenlaisilla kihveleillä ja kahveleilla lahjansaajaa, joka on pyytänyt rahaa jotain ihan normaalia tarkoitusta varten. Hääparille on mukavampi antaa rahaa häämatkakassaan tai uuden yhteisen kodin laittamiseen ja valmistuvalle ylioppilaalle alkavaa itsenäistä elämää varten. Mielummin vaikka sitten lahjakortteja jos haluaa varmistaa rahan menevän järkevään tarkoitukseen. Sain itsekin ylioppilaana noita lorukirjoja ja hajanaisia sarjoja kahvikuppeja jotka eivät ollenkaan istunut omaan makuuni, kyllä se raha olisi ollut paljon enemmän tarpeen että olisi saanut opiskelijakämppään hankittua tarpeelliset tavarat ja vähän pääomaa uuteen elämään. Joillakin vain on jääräpäinen vakaumus sen suhteen että rahaa ei anneta, mielummin sitten rontataan roinaa roinan päälle ihan vain mielenosoituksena.
Mun äiti on vasta viime vuosina tajunnut, että lahjan ensisijainen tarkoitus on ilahduttaa sitä lahjan saajaa, eikä jäädä tälle lahjan saajalle muistoksi lahjan antajasta. Jossain vaiheessa huomasi, että pääsee itsekin helpommalla kun pistää sinne kirjekuoreen setelin, eikä tarvitse ravata kaupossa etsimässä jotain sopivaa, josta "jää muisto".
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on kyllä vastaamassa ja keskustelemassa paljon ihmisiä, jotka eivät ole ymmärtäneet, mikä näpäytyslahja on.
Näpäytyslahja ei ole sitä, että antaa astiaston, jos on toivottu rahaa. Se ei myöskään ole kirpparilta ostettu lahja tai hyvin käytännöllinen lahja.
Näpäytyslahjalla tarkoitetaan lahjaa, jossa lahjan antaja ei vilpittömästi haluakaan vain ilahduttaa lahjan saajaa, vaan sen lahjan kautta ja avulla tuo esiin omia, esimerkiksi politiikkaan, uskontoon, muuhun ideologiaan tai elämäntapaan liittyviä (parempana pitämiään) arvoja. Näpäytyslahjaan sisältyy usein rivien väliin kirjoitettu toive siitä, että lahjan saaja jotenkin muuttuisi.
Minä sain näpäytyslahja viimeksi jouluna. Hyvin siistissä ja valkoharmaaksi minimalistisesti sisustetussa kodissa asuva isosiskoni kauhistelee ja arvostelee usein minun ei-niin-siistiä ja ei ollenkaan pelkistettyä kotiani. Sain häneltä joululahjaksi minimalistisesta sisustuksesta kertovan kirjan. Selvä näpäytys!
Mun anoppi ei tykkää siitä, että en ole tästä samalta kylältä kotoisin enkä aiokaan opetella puhumaan kuten täällä asuvat ihmiset. En siis arvosta paikan tapoja ja historiaa riittävästi. Saadaan sitten yhteisesti miehen kanssa lahjaksi milloin mitäkin "Perähikiän kotiseutuhistoria" "Perähikiä värikuvina" -kirjoja, tai pyyhkeitä, joihin joku paikallinen "taitelijia" on painanut "Perähikiä" -tekstin. Täällä kuitenkin asun ja maksan veroja, tarviiko mun silti pyyhkiä suihkun jälkeen itseni pyyhkeeseen, jossa muistutetaan missä asun? Muistan sen kyllä muutenkin. On vielä todella karheita ja inhottavan tuntuisia pyyhkeitä, joten tuolla ne odottavat kesää, käsken miestä viemään ne mökkipyyhkeiksi. Koen tulleeni näpäytetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän aiheesta sivuun, mutta: Tätä olisikin mielenkiintoista tutkia, onko eri sukupolvilla erilainen käsitys lahjan antamisesta ja sen tarkoituksesta!
76-vuotias äitini on aina antanut jotenkin outoja lahjoja, just näitä sukkahousuja ja halpiskirppiskoriste-esineitä yms, joita miniät täällä paheksuu. Itse ajattelen, että todella niukoista oloista kotoisin olevana, pian sodan jälkeen syntyneenä hänellä on jotenkin erilainen käsitys lahjasta kuin esim. minulla nelikymppisellä.
Veljeni, joka hanakasti arvostelee naisten ulkonäköä ja etenkin painoa, osti joskus vaimolleen lahjaksi jotain jumppavälineitä (semmonen reisienlähentäjä jota ysärillä myytiin) ja kirjan, jonka nimi oli joku "Näin saat upean hoikan vartalon" tms.
Avioliitto oli jo tuolloin ilmeisen kitkerä ja vaimokin oli arvostelun kohteeksi joutunut. Ero tuli muutama vuosi myöhemmin.
Tämä on kyllä mun mielestä yksi törkeimmistä näpäytyslahjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota, taisin vasta teininä tajuta että tätini suosi aina pikkusiskoani. Olin käynyt perheemme tuloihin nähden kalliin öljyvärikurssin ja olin innostunut maalaamisesta. Sain 12-vuotiaana häneltä lahjaksi halvimmat mahdollisimmat vesivärit ja 8-vuotias pikkusiskoni sai kalliin öljyvärisetin. Sisko ei ollut millään tasolla kiinnostunut maalaamisesta. Saatesanoina sain "No kun sinulle meni se edellinen matikankoekin niin heikosti niin et sitten liikaa keskity siihen maalaamiseen" Olin saanut arvosanaksi 8½.
Rippilahjaksi sain hammasharjan "se sinun edellinen oli niin hapsottava" Kun siskon rippilahjan aika koitti, hän sai 150€ korun.
Noita voisin kutsua näpäytyslahjoiksi... Ja tädillä ei todellakaan ollut rahasta pulaa.
Kauheaa 😐 mikä tuollaista ihmistä vaivaa? Eivätkö vanhemmat sanoneet mitään? Tuo täti on pakko olla luonnehäiriöinen
Isä ei oikein sanonut mitään koska oikeastaan pelkäsi ilkeää siskoaan. Äiti sitten hyvitteli tilannetta mahdollisimman "tasan" eli vei minut shoppailemaan ja syömään tai huvipuistoon/eläinpuistoon/elokuviin. Ei siskonikaan tuota tädin käytöstä ymmärtänyt ja oli enemmänkin häpeissään kun sai jotain kallista ja minä samaan aikaan jotain arvotonta roinaa. Tarjoutui myös antamaan sen rippilahjakorunsa minulle, mihin en tietenkään suostunut vaan sanoin ettei se hänen vikansa ollut vaan tädin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on kyllä vastaamassa ja keskustelemassa paljon ihmisiä, jotka eivät ole ymmärtäneet, mikä näpäytyslahja on.
Näpäytyslahja ei ole sitä, että antaa astiaston, jos on toivottu rahaa. Se ei myöskään ole kirpparilta ostettu lahja tai hyvin käytännöllinen lahja.
Näpäytyslahjalla tarkoitetaan lahjaa, jossa lahjan antaja ei vilpittömästi haluakaan vain ilahduttaa lahjan saajaa, vaan sen lahjan kautta ja avulla tuo esiin omia, esimerkiksi politiikkaan, uskontoon, muuhun ideologiaan tai elämäntapaan liittyviä (parempana pitämiään) arvoja. Näpäytyslahjaan sisältyy usein rivien väliin kirjoitettu toive siitä, että lahjan saaja jotenkin muuttuisi.
Minä sain näpäytyslahja viimeksi jouluna. Hyvin siistissä ja valkoharmaaksi minimalistisesti sisustetussa kodissa asuva isosiskoni kauhistelee ja arvostelee usein minun ei-niin-siistiä ja ei ollenkaan pelkistettyä kotiani. Sain häneltä joululahjaksi minimalistisesta sisustuksesta kertovan kirjan. Selvä näpäytys!
Kyllähän krääsän antaminen lahjaksi silloin kun toivotaan rahaa on omaan ideologiaan liittyvä näpäytys. Ei haluta antaa juhlakalulle rahaa koska rahan pyytäminen on ahneutta, joten tahdotaan näpäyttää "maan tasolle" antamalla pakolla joku ruma hopealusikka tai kamala kahvikuppisetti. Monelle tuo on jotain vallan osoittamista, halutaan jättää itsestään näkyvä "jälki" lahjan saajalle joka ei ilahduta kuin raha, mutta pysyy mielessä. Näpäytyslahjoina näen myös kaikki Afrikan vuohet ja kaivot (ellei lahjansaaja nimenomaan toivo sitä) koska välillä tuntuu että niiden antajat haluavat nimenomaan nähdä lahjansaajan kiemurtelemassa kiusaantuneena.
Anoppini harrasti tätä joitakin vuosia sitten, kun lapset olivat vielä pieniä. En kerro esimerkkejä, ettei tutut tunnista. 😄 Mutta tuttua on. Näpäytyslahja onkin hyvä nimi ilmiölle.
Ei ole kummin tehtävä puuttua teidän perheen asioihin. Naisilla (joo, yleistys) on usein rasittava tapa kajota toisten asioihin ja kertoa muille, mikä on heille parasta. Ja jos näitä komentoja ei noudateta, niin sitten närkästytään ja sanotaan sukulaisille, että "on niin jääräpäinen, että mikään ei kelpaa".
t.mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär sai pari vuotta sitten yo-lahjaksi kaksi Käytöksen kultaista kirjaa, vuohen ja kaivon kehitysmaahan, kullatun kaiverretun tinaruusun ja neljä kahvikuppia kahta eri sarjaa. Toiveena oli raha, koska hän oli lähdössä heti lakkiaisten jälkeen vuodeksi ulkomaille, ja tämä syy oli kerrottu vieraillekin, miksi tällainen toive.
Mä en ikinä ostaisi kenellekään lahjaksi mitään käytöskirjoja. Ja nämä "toisenlaiset lahjat". Pitäisi olla hyvin tarkkana näiden kanssa. Jokainen harrastakoon hyväntekeväisyyttä omissa nimissään. Itse ihan suuttuisin tuollaisesta lahjasta. Jos joku välttämättä haluaa mun nimissä laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, niin mieluummin sitten syöpätutkimukseen tms.
Juuri näin. Lahjan saajaa pitäisi kuunnella ja lahja antaa sen mukaan. Tuo kehitysmaavuohi on loppujen lopuksi lahja sille antajalle itselleen. Hän varmaan pitää vuohta erittäin hienoja juttuna. Mutta entäs jos lahjatoiveena olisi ollut vaikka kuumailmapallolla lennätys? Tai kausikortti laskettelurinteeseen? Tai rahaa ajokorttiin? Eikö lahja pitäisi kohdistaa sille saajalle? Lahjan pitäisi olla henkilökohtainen, eihän se muuten ole edes lahja!
No mä olen aina ostanut lapsille lahjaksi kirjoja, mun mielestä ei ikinä voi lukea liikaa. Kirjat on aina valittu lapsen mielenkiinnon mukaan (eli jos en tunne lasta, annan lahjakortin enkä osta itse).
Kiva jos joku nyt pitää sitä näpäytyksenä.
Olen vain halunnut tarjota jotain muuta kuin sitä mitä jo on ennestään kaapit täynnä ja jos perheessä jo on kaapit täynnä kirjoja, he todennäköisesti arvostavat kirjalahjaa.
Heh-heh-heh heh - nauraa ihan hirveesti! No olisitte sitten antaneet olla sen tonnin siellä säästötilillä!!!! Voi herran pieksut miten simppeliä. Sittenhän se ei olisi ollut siltä lapselta pois.
Ja kyllä se nyt vaan oli niin, että TE sen päätöksen teitte, ettei lapsi saanut tilille rahaa. TEHÄN ette suostuneet perustamaan lapselle tiliä. Vaari ei sitä olisi voinut tehdä, koska ei ole lapsenne huoltaja.
Ette tehneet taloudellisesti typerää päätöstä? No senhän te nimenomaan teitte, kun ette perustaneet lapsellenne säästötiliä ja lapsi saanut sinne sitä tonnia. Kyllä se tonni tonnina olisi siellä pysynyt. Teille lapsen kuuluu olla äkäinen, kun ette suostuneet vaarin tapaan lahjoittaa lapsellenne rahaa. Ei tuo nyt mikään uhraus olisi teiltä ollut.
Totta ymmärrän, että se tonni olisi saattanut siellä rahastotilillä jonkun verran kartuttaa tiliä, mutta nyt sitä ei ole olemassa ollenkaan. Vaarilla oli oikeus antaa lahjansa omalla tavallaan, ei teidän sanelunne mukaan.
Niin totta kai sinä kaunoissasi käsket lasta kysymään vaarilta, voi taivas. Vaarihan OLISI antanut rahaa, jos olisitte suostuneet sen vastaanottamaan VAARIN tavan mukaan, niin kuin aivan ilmeisesti ne muut lastenlasten vanhemmat.
Katsokaa peiliin ja tämä tästä.