Lue keskustelun säännöt.
Näpäytyslahja! Oletko sinä tai lapsesi saanut sellaista?
06.05.2020 |
Vihdoin sain nimen tälle ilmiölle jota olen ihmetellyt, mutta en keksinyt sille nimeä.
Meillä vanhimman lapsen kummi harrastaa tätä joka joulu ja syntymäpäivä. Hän on tuonut useasti esille, että meillä on hänen mielestään liikaa leluja, ja että se ei ole hänen mielestään kovin hyvä juttu. (Meillä ei oikeasti ole leluja niin, että niitä pursuilisi laatikoista ja että niille ei olisi omaa paikkaa missään päin kotia. Meillä on kolme lasta, ja kaksi ensimmäistä on poika ja tyttö kahden vuoden ikäerolla. Heille on tullut lahjoja, esim. Duploja siten, että pojalle Cars-juttuja ja tytölle prinsessa-juttuja. Siitä kertyy vuosien mittaan jonkun verran palikoita. Ja kun on barbeja ja on junarataa, on lennokkeja ja on sitä sun tätä.)
Kummi tietää kyllä, että me emme ostele leluja kuin harvoin. Siis toiveleluja synttäreinä ja jouluna, ja joskus jostain, esimerkiksi kerran tai kaksi vuodessa. Joku voisi olla jopa sitä mieltä, että meidän pitäisi ostaa enemmän, että ei ole reilua lapsille tällainenkään touhu.
Ne lahjat, joita kummi antaa nyt 11-vuotiaalle on, että synttärilahjaksi sukat ja viiden euron seteli. Muutama vuosi sitten pikkusisko sai joululahjaksi sukkahousut. Valkoiset, tavalliset sukkahousut ja saatesanoilla vielä "ei kaiken tarvitse olla Frozenia". Sittemmin lopetti joululahjojen ostamisen kokonaan, eikä hän kiitä, kun meiltä on hänen lapselleen lähetetty joululahja ja annettu synttärilahja (hänen toiveitaan kunnioittaen, huom!)
Sukat meni jalkaan ja seteli säästöön, eikä siinä mitään. Mutta kun tietää, että taustalla on halu näpäyttää ja näyttää, asiasta menee maku. Rahasta se ei ole hänellä kiinni, eikä meilläkään. En ole vaatimassa keneltäkään kalliita lahjoja! Onko teillä kenelläkään muulla tällaista? Miten olette asiaan mielessänne suhtautuneet?
Kommentit (130)
Minä sain 14-vuotiaana kummiltani lahjan, että nimissäni on lahjoitettu vuohi afrikkalaiselle perheelle. Tällä asialla jaksoi leuhkia ainakin 3 kuukautta facebookissa, kuinka hän on niin hyvä ihminen ja niin pois päin. Olisin voinut ottaa ennemmin vaikka kukkia ja kortin, sillä sen vuohiraasun mahdolliset olot rutiköyhässä perheessä säälittivät minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä oliko tämä näpäytys vai ihan vaan -ttuilua, mutta kiukuttelin kaupassa, kun en olisi halunnut enää uusia kurahousuja ja ne jäi silloin ostamatta. No, kurahousut löytyi sitten joululahjapaketista muutaman viikon päästä. :(
Olen itse antanut kotitöitä tekemättömälle isälleni kahvinkeittimen isänpäivälahjaksi. Ihmetteli ääneen, mitä sillä tekisi. Vastasin, että keität sillä juomasi kahvin.
Ja isä siis osteli mun äidille kodinkoneita lahjoiksi.
Muita hyväksikäyttäviä laiskureita on syytä joskus näpäyttää.
Mä näpäytin kerran erästä 15-vuotiasta itseään laittamaan kiinnostunutta kaveriani ripsienkääntimellä.... halusin näpäyttää, että olet luonnollisena kaunis, lopeta toi itsesi tälläys 😅 Turhamaisuus on kavereissa vastenmielinen ominaisuus 🙂
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi oletat, että takana on halu näpäyttää? Kummi ostaa/antaa tarpeellista eikä krääsää. Mitä merkitystä sillä on, onko kummilla rahaa tai ei, missään kun ei edellytetä, että kummilapsen lahjan tulee olla arvoltaan x% kummin vuosituloista.
Sitäkään en ymmärrä, miksi ostatte kummin lapselle lahjoja.
Tarpeellista ei varmastikaan ole vaatekappale esim. valkoiset sukkahousut, jotka eivät sovi mekkojen väreihin. Turha ostos siis tältä kummilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä suuri ero tulojen suhteen, onko miehesi sisko yh?
Ostaako mitään edes omille lapsille en? Vai onko kaikki turhaa heidänkin suhteen? Jos näin on, niin minusta on hyvä että miehesi muistaa näitä lapsia. Muuten olis aika kolkko lapsuus materiaalin suhteen, kultanen keskitie on aina paras.
Vierailija kirjoitti:
Vähän aiheesta sivuun, mutta: Tätä olisikin mielenkiintoista tutkia, onko eri sukupolvilla erilainen käsitys lahjan antamisesta ja sen tarkoituksesta!
76-vuotias äitini on aina antanut jotenkin outoja lahjoja, just näitä sukkahousuja ja halpiskirppiskoriste-esineitä yms, joita miniät täällä paheksuu. Itse ajattelen, että todella niukoista oloista kotoisin olevana, pian sodan jälkeen syntyneenä hänellä on jotenkin erilainen käsitys lahjasta kuin esim. minulla nelikymppisellä.
Varmasti sitäkin. Mutta kuinka moni oikeasti haluaa jostain Halpakaupan alelaarista löydettyä koriste-esinettä lahjaksi. Mun mummu oli oikein mestari tässä. Ikinä ei itse halunnut mitään, muiden nurkkiin osti mitä tahansa laadutonta "käyttötavaraa", kunhan sai halvalla. Kun olin muuttamassa kotoa, mummu osti mulle kasan aluslakanoita. Kun halvalla sai. Laatu oli sitä, että näkyi jo paketista ottaessa läpi. Taisivat kestää käytössä keskimäärin 3 pesua. Olisi mieluummin ostanut yhden kunnollisen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse kyllä ostaisi kenellekään käytettyä lahjaa kirpparilta. Todella mautonta.
Käyn kyllä kirppareilla, kyse ei ole siitä. Arvostan ihmisiä ja mielestäni huomioonottavampaa on antaa esim.lahjakortti tai rahaa. Ei jo toisen tai useimpien ihmisten käyttämää esinettä/vaatetta.
Me tytöt saatiin isovanhemmilta ensimmäiset henkilövaa'at siinä murrosiän kynnyksellä, toiset muutamaa vuotta myöhemmin. Olimme kaikki normaalipainoisia, emmekä sen isompia, kuin veljeni ja poikaserkkuni, mutta jostain syystä laihdutusvihjailu ei koskenut heitä. Keski-ikäiselle tädilleni puolestaan annettiin verenpainemittari, isä ja setä säästyivät nöyryytykseltä.
Isovanhempani olivat sen verran rikkaita, että halutessaan olisivat voineet ostaa meille kaikille polkupyörät, salikortit tai kustantaa kalliinkin urheiluharrastuksen, mutta ehkä näpäytyksen ei olekaan tarkoitus ilahduttaa, tai tässä tapauksessa edes herättää urheilukärpästä.
Eihän se lahja näpäytys olisikaan, jos se osuisi ja uppoaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostettiin siskon ja veljen kanssa isälle synttärilahjaksi muutama päkki kaljaa. On alkoholisti ja tuhlaa kaikki rahansa bisseen, en tiedä, tajusiko näpäytystä, vai oliko lahja hänen mielestään täys napakymppi.
En tiedä onko ollut näpäytys vai ei mutta olen saanut niin äidiltä, siskolta kuin poikaystävältäkin lahjaksi keittiötavaraa. Esim. kattiloita, pannuja, astioita, leivänpaahtimen ja munankeittimen. Kaikki ovat olleet tervetulleita ja olen niistä ilahtunut. Ne henkilökohtaiset jutut kuten vaatteet, parfyymit ja korut ostan sitten itse niin saan juuri oman maun mukaiset. Minusta tämä on hyvä diili, en tarvitse rahaa lahjaksi sillä tienaan itse omat rahani, olen tienannut sen jälkeen kun pääsin ylioppilaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut häälahjaksi pölynimurin, jota ei oltu pyydetty. Lahjan antajan mielestä tarvitsimme sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Tytär sai pari vuotta sitten yo-lahjaksi kaksi Käytöksen kultaista kirjaa, vuohen ja kaivon kehitysmaahan, kullatun kaiverretun tinaruusun ja neljä kahvikuppia kahta eri sarjaa. Toiveena oli raha, koska hän oli lähdössä heti lakkiaisten jälkeen vuodeksi ulkomaille, ja tämä syy oli kerrottu vieraillekin, miksi tällainen toive.
Vähän ohis, mutta minä en ole ikinä käsittänyt noita kehitysmaa lahjoitus "lahjoja". Ajatus on tietysti kaunis, mutta minusta se jos mikä on näpäytyslahja. Mielikuva siitä on kutakuinkin tämä: "Hei, emmä nyt viitsinyt tuoda sulle mitään, vaan käytin sen rahan mielummin siihen, että joku TOINEN jossain muualla saa jotain, koska ethän SINÄ nyt mitään tartte senkin yltäkylläisyydessä kylpevä hölmö". Lahjan idea olisi kuitenkin nimenomaan se, että sen kohde saa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain niitä koko lapsuuden ja nuoruuden. Eivät vanhemmat pahaa tarkoittaneet, mutteivät ymmärtäneet että jos toivoin jotain tiettyä juttua, olisin halunnut sen, enkä sen kolmea halpisversiota. Esimerkkejä: Toivoin tiettyä, kohtuuhintaista, minulle mieleistä reppua - Sain kolme rumaa markettireppua. Toivoin merenneito-Barbieta, sain kolme epämuodostunutta halpisversiota "kun ne oli tarjouksessakin" Olisin mieluummin siis odottanut vaikka vuoden saadakseni sen aidon. Enkä ollut mikään muodin mukaan eläjä joka vaati kalleinta, olisin vaan halunnut minulle mieluisen.
Itsekin muistan tätä lapsuudesta! Minäkään en usko, että kyseessä oli mitkään tahalliset näpäytyslahjat, vaan enemmänkin vanhempien ymmärtämättömyyttä yksityiskohdista. Jos halusin hartaasti Mattelin Ariel-barbin niin ei se ole yhtään sama saada jotain rumakasvoista hiirulaiselta näyttävää halpismerenneitoa :P Jos siihen toivelahjaan ei syystä tai toisesta ole mahdollisuuksia, niin mielummin sitten jotain ihan muuta mieluista. Se halpa korvaajalahja vaan muistuttaa siitä ettei saanut sitä mitä oikeasti halusi.
Vierailija kirjoitti:
Laminoitu BMI taulokko anopilta
Ai, joku muukin on saanut kokea tämän. Ehkä anoppi on saanut idiksen käymällä palstalla joskus.
t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon
Joka ikinen kerta kun näen tämän otsikon, niin luen "näpistyslahja".
Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei suostuttu avaamaan perinteistä säästötiliä lapselle, koska avattiin parempituottoinen kuluton rahasto niin appi ilmoitti että sitten käyttää siihen varaamansa rahat 1000e itse :,D senkus käyttää, selittäköön itse lapselle miksei antanutkaan hänelle niitä rahoja jotka serkut kyllä saivat.
Ei apen tarvitse mitään selittää. Mikä selitysvelvollinen hän on?
Teidänhän syy se oli, ettei lapsenne saanut sitä talletusta, kun ette suostuneet avaamaan hänelle tavallista säästötiliä. Ikään kuin se nyt olisi ollut jotenkin kauhean vaivalloista tai väärin. Olisitte itse sitten myöhemmin siirtäneet sen tonnin sieltä säästötililtä sinne rahastoon. Olisitte saaneet lapsellenne tonnin rahaa, mutta kun ei millään. Ja nyt sitten maristaan.
Appi ei välttämättä usko sellaisiin rahastoihin tai hän ei edes tiedä, mikä se sellainen on. Hänen maailmassaan pankin säästötili on normaali asia. Voi teitä.
Tottakai minä sanon että kysyy vaarilta, miksi muut saivat rahaa ja hän ei saanut. Hänhän sen päätöksen teki. Siitä vasta älämölö olisi noussut jos oltaisiin ”varastettu” se tonni lapsen nimissä olevalta tililtä myöhemmin :,D ei me hänen rahojaan tarvita, lapselta tuo nyt vaan oli pois kun ei tehty taloudellisesti typeriä päätöksiä kun hän niin vaati. Kyllä tietää mikä on rahasto, ikää 60 vuotta.
Heh-heh-heh heh - nauraa ihan hirveesti! No olisitte sitten antaneet olla sen tonnin siellä säästötilillä!!!! Voi herran pieksut miten simppeliä. Sittenhän se ei olisi ollut siltä lapselta pois.
Ja kyllä se nyt vaan oli niin, että TE sen päätöksen teitte, ettei lapsi saanut tilille rahaa. TEHÄN ette suostuneet perustamaan lapselle tiliä. Vaari ei sitä olisi voinut tehdä, koska ei ole lapsenne huoltaja.
Ette tehneet taloudellisesti typerää päätöstä? No senhän te nimenomaan teitte, kun ette perustaneet lapsellenne säästötiliä ja lapsi saanut sinne sitä tonnia. Kyllä se tonni tonnina olisi siellä pysynyt. Teille lapsen kuuluu olla äkäinen, kun ette suostuneet vaarin tapaan lahjoittaa lapsellenne rahaa. Ei tuo nyt mikään uhraus olisi teiltä ollut.
Totta ymmärrän, että se tonni olisi saattanut siellä rahastotilillä jonkun verran kartuttaa tiliä, mutta nyt sitä ei ole olemassa ollenkaan. Vaarilla oli oikeus antaa lahjansa omalla tavallaan, ei teidän sanelunne mukaan.
Niin totta kai sinä kaunoissasi käsket lasta kysymään vaarilta, voi taivas. Vaarihan OLISI antanut rahaa, jos olisitte suostuneet sen vastaanottamaan VAARIN tavan mukaan, niin kuin aivan ilmeisesti ne muut lastenlasten vanhemmat.
Katsokaa peiliin ja tämä tästä.
Tässä kirjoittaa selvästi joku isovanhempi jota ärsyttää suunnattomasti kun lapset eivät aikuisena tottele häntä kaikessa. Senkus jättää lahjan sitten antamatta jos siihen kuuluu jotain ”ehtoja” toimia vaarin haluamalla tavalla. Semmosta se on.
Vierailija kirjoitti:
No mä olen aina ostanut lapsille lahjaksi kirjoja, mun mielestä ei ikinä voi lukea liikaa. Kirjat on aina valittu lapsen mielenkiinnon mukaan (eli jos en tunne lasta, annan lahjakortin enkä osta itse).
Kiva jos joku nyt pitää sitä näpäytyksenä.
Olen vain halunnut tarjota jotain muuta kuin sitä mitä jo on ennestään kaapit täynnä ja jos perheessä jo on kaapit täynnä kirjoja, he todennäköisesti arvostavat kirjalahjaa.
Meillä ennen kyllä oli kirjalahjat kivoja. Tosin aina ei osunut nappiin, isovanhemmat välttämättä halusivat ostaa Mauri Kunnaksen kirjoja ja meillä ei lapset ole niistä ikinä pitäneet. Kerrankin pinkkiä ja prinsessoja rakastavalle tytölle merirosvokirja, se lojuu edelleen lukemattomana meillä ja jostain syystä on pitänyt kirjaan mennä kirjoittamaan, että "Neealle jouluna -18 t. Mummo ja pappa", vaikeuttaa myyntiäkin.
No nyt poikkesi jo aiheesta, mutta jos niitä kirjoja todellakin pursuaa kaapit väärällään, niin ei niitäkään jaksa arvostaa enää, etenkään kun itsellä on minimalistinen arvomaailma ja haluaisin opettaa lapsille, että kaikkea ei tarvitse omistaa. Kirjastosta saa kirjoja ja järkevämpikin sieltä lainata kun lukea kerran ja sen jälkeen vaan jää pyörimään hyllyihin ja kaappeihin.
Mielestäni vaikka se 5e setelikin kivempi. Lapsi saa säästää johonki kalliiseen mitä kovasti haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär sai pari vuotta sitten yo-lahjaksi kaksi Käytöksen kultaista kirjaa, vuohen ja kaivon kehitysmaahan, kullatun kaiverretun tinaruusun ja neljä kahvikuppia kahta eri sarjaa. Toiveena oli raha, koska hän oli lähdössä heti lakkiaisten jälkeen vuodeksi ulkomaille, ja tämä syy oli kerrottu vieraillekin, miksi tällainen toive.
Vähän ohis, mutta minä en ole ikinä käsittänyt noita kehitysmaa lahjoitus "lahjoja". Ajatus on tietysti kaunis, mutta minusta se jos mikä on näpäytyslahja. Mielikuva siitä on kutakuinkin tämä: "Hei, emmä nyt viitsinyt tuoda sulle mitään, vaan käytin sen rahan mielummin siihen, että joku TOINEN jossain muualla saa jotain, koska ethän SINÄ nyt mitään tartte senkin yltäkylläisyydessä kylpevä hölmö". Lahjan idea olisi kuitenkin nimenomaan se, että sen kohde saa jotain.
Mun mielestä se on sama, kuin ostaisin Piialle lahjaksi kattilan, mutta veisin sen Petralle, koska Petra sitä enemmän tarvitsee. Ilahduttaa varmasti Piiaa se kattila.
Sain niitä koko lapsuuden ja nuoruuden. Eivät vanhemmat pahaa tarkoittaneet, mutteivät ymmärtäneet että jos toivoin jotain tiettyä juttua, olisin halunnut sen, enkä sen kolmea halpisversiota. Esimerkkejä: Toivoin tiettyä, kohtuuhintaista, minulle mieleistä reppua - Sain kolme rumaa markettireppua. Toivoin merenneito-Barbieta, sain kolme epämuodostunutta halpisversiota "kun ne oli tarjouksessakin" Olisin mieluummin siis odottanut vaikka vuoden saadakseni sen aidon. Enkä ollut mikään muodin mukaan eläjä joka vaati kalleinta, olisin vaan halunnut minulle mieluisen.