Lue keskustelun säännöt.
Näpäytyslahja! Oletko sinä tai lapsesi saanut sellaista?
06.05.2020 |
Vihdoin sain nimen tälle ilmiölle jota olen ihmetellyt, mutta en keksinyt sille nimeä.
Meillä vanhimman lapsen kummi harrastaa tätä joka joulu ja syntymäpäivä. Hän on tuonut useasti esille, että meillä on hänen mielestään liikaa leluja, ja että se ei ole hänen mielestään kovin hyvä juttu. (Meillä ei oikeasti ole leluja niin, että niitä pursuilisi laatikoista ja että niille ei olisi omaa paikkaa missään päin kotia. Meillä on kolme lasta, ja kaksi ensimmäistä on poika ja tyttö kahden vuoden ikäerolla. Heille on tullut lahjoja, esim. Duploja siten, että pojalle Cars-juttuja ja tytölle prinsessa-juttuja. Siitä kertyy vuosien mittaan jonkun verran palikoita. Ja kun on barbeja ja on junarataa, on lennokkeja ja on sitä sun tätä.)
Kummi tietää kyllä, että me emme ostele leluja kuin harvoin. Siis toiveleluja synttäreinä ja jouluna, ja joskus jostain, esimerkiksi kerran tai kaksi vuodessa. Joku voisi olla jopa sitä mieltä, että meidän pitäisi ostaa enemmän, että ei ole reilua lapsille tällainenkään touhu.
Ne lahjat, joita kummi antaa nyt 11-vuotiaalle on, että synttärilahjaksi sukat ja viiden euron seteli. Muutama vuosi sitten pikkusisko sai joululahjaksi sukkahousut. Valkoiset, tavalliset sukkahousut ja saatesanoilla vielä "ei kaiken tarvitse olla Frozenia". Sittemmin lopetti joululahjojen ostamisen kokonaan, eikä hän kiitä, kun meiltä on hänen lapselleen lähetetty joululahja ja annettu synttärilahja (hänen toiveitaan kunnioittaen, huom!)
Sukat meni jalkaan ja seteli säästöön, eikä siinä mitään. Mutta kun tietää, että taustalla on halu näpäyttää ja näyttää, asiasta menee maku. Rahasta se ei ole hänellä kiinni, eikä meilläkään. En ole vaatimassa keneltäkään kalliita lahjoja! Onko teillä kenelläkään muulla tällaista? Miten olette asiaan mielessänne suhtautuneet?
Kommentit (104)
Jätä tuollainen lapsellinen ihminen omaan arvoonsa. Parasta, kun et kommentoi mitenkään. Jatkat entistä enemmän ja kovemmin omaa juttuasi. Miten olisi kuvat Facebookissa upouudesta Frozen linnasta tai kokonaisesta vaatekerrasta? Se on kuule ihan sama mitä joku muu ajattelee teidän lelumäärästänne. Tärkeintä on, että se toimii teidän perheessä ja teidän lapsillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInä annan näpäytyslahjoja eli kaikkea sitä tarpeellista, mitä kummilapselta mielestäni puuttuu. Sukkia, pipoja ja käsineitä.
Vierailija kirjoitti:
MInä annan näpäytyslahjoja eli kaikkea sitä tarpeellista, mitä kummilapselta mielestäni puuttuu. Sukkia, pipoja ja käsineitä.
Meillä ei lapsilta puutu vaatteita, kaikki on ehjiä ja puhtaita, on jopa ihan juhliinkin vaatteita odottamassa (ja jos on jääneet pieniksi, hommataan uudet). On aina luistimet, sukset, pulkat, liukurit, sopivat ja ehjät pyörät ja kypärät ja niin edelleen, aivan kuten lähes jokaisessa tavallisessa perheessä on.
Joku sanoi, ettei ostaisi kummin lapselle lahjoja. Minä en enää ostakaan, mutta hän on mieheni sisko, joten mies ostaa koska haluaa. Toisaalta voi olla, että mies näpäyttää sillä sitten siskoaan, en tiedä. Pitääkin kysyä :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä annan näpäytyslahjoja eli kaikkea sitä tarpeellista, mitä kummilapselta mielestäni puuttuu. Sukkia, pipoja ja käsineitä.
Meillä ei lapsilta puutu vaatteita, kaikki on ehjiä ja puhtaita, on jopa ihan juhliinkin vaatteita odottamassa (ja jos on jääneet pieniksi, hommataan uudet). On aina luistimet, sukset, pulkat, liukurit, sopivat ja ehjät pyörät ja kypärät ja niin edelleen, aivan kuten lähes jokaisessa tavallisessa perheessä on.
Joku sanoi, ettei ostaisi kummin lapselle lahjoja. Minä en enää ostakaan, mutta hän on mieheni sisko, joten mies ostaa koska haluaa. Toisaalta voi olla, että mies näpäyttää sillä sitten siskoaan, en tiedä. Pitääkin kysyä :D
Ap
Miksi lapsellesi pitää ostaa lahjoja, jos hän ei tarvitse yhtään mitään? Ei lasta pidä opettaa yltäkylläisyyteen.
Eiköhän sinua harmita pelkästään se, että mies ostaa omalle kummilapselleen (siskon lapsi) lahjoja, mutta sisko ei tajua, että hänen pitää ostaa vastaavasti teidän lapselle samalla summalla, jotta elämä olisi tasapuolista.
Kyllä meidänkin lapset saa kummeilta lahjaksi vaatteita, esim. 5v poika sai urheilukerraston mikä oli oikein hyvä ja tarpeellinen. Joululahjoista lapset ei ees tiedä mikä on keneltäkin, nehän tuo joulupukki!
Muutenkin käytännölliset lahjat on lapsille myös mieluisia, poika oli ikionnellinen kun sai lego-pyyhkeen ja lego ninjago-lakanat. Ja adidas-lippis oli tosi toivottu ja tarpeellinen. Mutta ei kai niiden vaatteidenkaan tarvi olla mahdollisimman ankeita, vaan voi valita oikein hienon pipon joka olisi käyttäjälle mieluinen. Sukiksi ostin just pokemon-sukkia ja niistä hahmosukista lapsi on tosi onnellinen ja kaivelee aina kaapista juuri niitä.
Omille kummilapsille ostan sellaista mitä ovat toivoneet tai mistä arvelen sen ikäisen tykkäävän, vaikka leluja olis paljon, niin uusia tietysti toivotaan. 12v kummitytölle olen antanut viime kerroilla lahjakortin vaatekauppaan, että saa itse valita mistä tykkää - joulun jälkeen on vielä aina alennusmyynnit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mitä ne muut mahtaa nyt tästä sitten ajatella... kirjoitti:
Jätä tuollainen lapsellinen ihminen omaan arvoonsa. Parasta, kun et kommentoi mitenkään. Jatkat entistä enemmän ja kovemmin omaa juttuasi. Miten olisi kuvat Facebookissa upouudesta Frozen linnasta tai kokonaisesta vaatekerrasta? Se on kuule ihan sama mitä joku muu ajattelee teidän lelumäärästänne. Tärkeintä on, että se toimii teidän perheessä ja teidän lapsillenne.
Ettäkö näpäyttäminen on lapsellista, mutta vastanäpäyttäminen ei?
Kummi voi olla sitä mieltä että teillä on paljon leluja, so what. Kuvauksesta päätellen teillä on! paljon leluja. Ehkä olisi jo aika siivota ne pikkulasten lelut pois? Ja kummi on voinut huomata että lapselta puuttuu jotain mitä te ettei huomaa, tai ehkä hän sivulauseessa maininnut jotain.
Mitä noihin lahjoihin tulee niin meillä jo 10v halus pelkästään rahaa lahjaksi. Rahat meni säästöön, kohteisiin joita ei ostettu huvin vuoksi. Säästivät siis itse osan ja vanhemmat maksoi loput.
Suosittelen että teini kertoo itse kummitädille mitä toivoo lahjaksi. Jotenkin en usko että toive on leluja prinsessateemalla😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä annan näpäytyslahjoja eli kaikkea sitä tarpeellista, mitä kummilapselta mielestäni puuttuu. Sukkia, pipoja ja käsineitä.
Meillä ei lapsilta puutu vaatteita, kaikki on ehjiä ja puhtaita, on jopa ihan juhliinkin vaatteita odottamassa (ja jos on jääneet pieniksi, hommataan uudet). On aina luistimet, sukset, pulkat, liukurit, sopivat ja ehjät pyörät ja kypärät ja niin edelleen, aivan kuten lähes jokaisessa tavallisessa perheessä on.
Joku sanoi, ettei ostaisi kummin lapselle lahjoja. Minä en enää ostakaan, mutta hän on mieheni sisko, joten mies ostaa koska haluaa. Toisaalta voi olla, että mies näpäyttää sillä sitten siskoaan, en tiedä. Pitääkin kysyä :D
Ap
Miksi lapsellesi pitää ostaa lahjoja, jos hän ei tarvitse yhtään mitään? Ei lasta pidä opettaa yltäkylläisyyteen.
Eiköhän sinua harmita pelkästään se, että mies ostaa omalle kummilapselleen (siskon lapsi) lahjoja, mutta sisko ei tajua, että hänen pitää ostaa vastaavasti teidän lapselle samalla summalla, jotta elämä olisi tasapuolista.
Ei, vaan harmittaa se, että hän antaa lahjansa, ja sitten loppu kyläilyn aikana ääneen kommentoi ja kauhistelee lelumäärää tai sitä, että pienin tykkää Frozenista. Nämä siis tapahtui loppuvuodesta, kun viimeksi olemme nähneet. Pienin ei vielä ymmärrä, mutta isompi lapsi harmistui jo siitä, että hänen huoneeseen tullaan kommentoimaan ivalliseen sävyyn jotakin, mistä hän pitää.
Olisi pitänyt aloitukseen kirjoittaa selvemmin tästä.
Eikä tämä ole maata kaatava asia, kunhan aloin pohtia "ääneen".
Ap
No tuota, taisin vasta teininä tajuta että tätini suosi aina pikkusiskoani. Olin käynyt perheemme tuloihin nähden kalliin öljyvärikurssin ja olin innostunut maalaamisesta. Sain 12-vuotiaana häneltä lahjaksi halvimmat mahdollisimmat vesivärit ja 8-vuotias pikkusiskoni sai kalliin öljyvärisetin. Sisko ei ollut millään tasolla kiinnostunut maalaamisesta. Saatesanoina sain "No kun sinulle meni se edellinen matikankoekin niin heikosti niin et sitten liikaa keskity siihen maalaamiseen" Olin saanut arvosanaksi 8½.
Rippilahjaksi sain hammasharjan "se sinun edellinen oli niin hapsottava" Kun siskon rippilahjan aika koitti, hän sai 150€ korun.
Noita voisin kutsua näpäytyslahjoiksi... Ja tädillä ei todellakaan ollut rahasta pulaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi apua! Onkohan minun kummilapsilleni antamat lahjat tulkittu näpäytyslahjoiksi!?! Kummilapseni ovat hyvin toimeentulevista perheistä, eikä heiltä todellakaan näytä puuttuvan mitään. Minulla on aina iso vaikeus keksiä jotain vähän erilaista, etten ostaisi sitä sadatta dublo-pakettia tai barbia (näitäkin olen jo jokuset kappaleet ehtinyt ostaa). Niinpä olen päätynyt etsimään erilaisia vähän harvinaisempia "tiede"-leluja/tarvikkeita, taiteiljatarvikkeita, lasten tietokirjoja - eli lahjoja jotka ehkä kehittävät jollain tavalla.
Nyt jos tämä onkin tulkittu näpäytykseksi, että pidän kummilapsiani idiootteina...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä annan näpäytyslahjoja eli kaikkea sitä tarpeellista, mitä kummilapselta mielestäni puuttuu. Sukkia, pipoja ja käsineitä.
Meillä ei lapsilta puutu vaatteita, kaikki on ehjiä ja puhtaita, on jopa ihan juhliinkin vaatteita odottamassa (ja jos on jääneet pieniksi, hommataan uudet). On aina luistimet, sukset, pulkat, liukurit, sopivat ja ehjät pyörät ja kypärät ja niin edelleen, aivan kuten lähes jokaisessa tavallisessa perheessä on.
Joku sanoi, ettei ostaisi kummin lapselle lahjoja. Minä en enää ostakaan, mutta hän on mieheni sisko, joten mies ostaa koska haluaa. Toisaalta voi olla, että mies näpäyttää sillä sitten siskoaan, en tiedä. Pitääkin kysyä :D
Ap
Miksi lapsellesi pitää ostaa lahjoja, jos hän ei tarvitse yhtään mitään? Ei lasta pidä opettaa yltäkylläisyyteen.
Eiköhän sinua harmita pelkästään se, että mies ostaa omalle kummilapselleen (siskon lapsi) lahjoja, mutta sisko ei tajua, että hänen pitää ostaa vastaavasti teidän lapselle samalla summalla, jotta elämä olisi tasapuolista.
Ei, vaan harmittaa se, että hän antaa lahjansa, ja sitten loppu kyläilyn aikana ääneen kommentoi ja kauhistelee lelumäärää tai sitä, että pienin tykkää Frozenista. Nämä siis tapahtui loppuvuodesta, kun viimeksi olemme nähneet. Pienin ei vielä ymmärrä, mutta isompi lapsi harmistui jo siitä, että hänen huoneeseen tullaan kommentoimaan ivalliseen sävyyn jotakin, mistä hän pitää.
Olisi pitänyt aloitukseen kirjoittaa selvemmin tästä.
Eikä tämä ole maata kaatava asia, kunhan aloin pohtia "ääneen".
Ap
Kommunikoinnin helpottamiseksi saattaisi olla paikallaan, että kirjoitat mieltäsi painavan asian ja keskustellaan siitä eikä kuten nyt eli kerrot jotain ihan muuta ja sitten ihmettelet, että miksi aloituksen asiasta puhutaan. Ongelmahan on ihan muualla!
Ongelmasi on siis miehen sisko, joka kauhistelee lelumääräänne. Itse en oikein ymmärrä, miten sitä voi kauhistella, jos lelut ovat piilossa kaapeissa ja laatikoissa, mutta nähtävästi miehen sisko siis tonkii kaikki kaapit, viskoo lelut keskelle huonetta ja kauhistelee asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidänkin lapset saa kummeilta lahjaksi vaatteita, esim. 5v poika sai urheilukerraston mikä oli oikein hyvä ja tarpeellinen. Joululahjoista lapset ei ees tiedä mikä on keneltäkin, nehän tuo joulupukki!
Muutenkin käytännölliset lahjat on lapsille myös mieluisia, poika oli ikionnellinen kun sai lego-pyyhkeen ja lego ninjago-lakanat. Ja adidas-lippis oli tosi toivottu ja tarpeellinen. Mutta ei kai niiden vaatteidenkaan tarvi olla mahdollisimman ankeita, vaan voi valita oikein hienon pipon joka olisi käyttäjälle mieluinen. Sukiksi ostin just pokemon-sukkia ja niistä hahmosukista lapsi on tosi onnellinen ja kaivelee aina kaapista juuri niitä.
Omille kummilapsille ostan sellaista mitä ovat toivoneet tai mistä arvelen sen ikäisen tykkäävän, vaikka leluja olis paljon, niin uusia tietysti toivotaan. 12v kummitytölle olen antanut viime kerroilla lahjakortin vaatekauppaan, että saa itse valita mistä tykkää - joulun jälkeen on vielä aina alennusmyynnit.
No eihän tuosta ollut kyse, ettei vaatelahja kelpaisi. Vaan siitä, että tarkotuksella ostetaan jotakin vain korostaakseen paheksuntaa valittua elämäntapaa kohtaan. Kärjistettynä esimerkkinä olisi kirkkoon kuulumattomalle lapselle lasten rukouskirja.
Vierailija kirjoitti:
Voi apua! Onkohan minun kummilapsilleni antamat lahjat tulkittu näpäytyslahjoiksi!?! Kummilapseni ovat hyvin toimeentulevista perheistä, eikä heiltä todellakaan näytä puuttuvan mitään. Minulla on aina iso vaikeus keksiä jotain vähän erilaista, etten ostaisi sitä sadatta dublo-pakettia tai barbia (näitäkin olen jo jokuset kappaleet ehtinyt ostaa). Niinpä olen päätynyt etsimään erilaisia vähän harvinaisempia "tiede"-leluja/tarvikkeita, taiteiljatarvikkeita, lasten tietokirjoja - eli lahjoja jotka ehkä kehittävät jollain tavalla.
Nyt jos tämä onkin tulkittu näpäytykseksi, että pidän kummilapsiani idiootteina...
Minä olisin ainakin vaan iloinen tuollaisista lahjoista lapselleni! Jos et nyt niitä antanut minkään saarnan kanssa, että tässä teille kerrankin jotain kehittävää? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, ei suostuttu avaamaan perinteistä säästötiliä lapselle, koska avattiin parempituottoinen kuluton rahasto niin appi ilmoitti että sitten käyttää siihen varaamansa rahat 1000e itse :,D senkus käyttää, selittäköön itse lapselle miksei antanutkaan hänelle niitä rahoja jotka serkut kyllä saivat.
Olen aika harvoin saanut lahjoja, mutta muistui mieleen kummitätini 80-luvulla antama ylioppilaslahja: kauniit, kultaiset, koukuissa riippuvat moniosaiset helmikukkakorvakorut. Osasin loukkaantua, koska kummini tiesi aivan tarkkaan, että korvien lävistäminen jo ajatuksena sai minut voimaan pahoin ja että tuollaiset korut olisivat saaneet minut näyttämään naurettavalta. Olin nimittäin kömpelö, farkkuihin ja flanellipaitaan pukeutuva rumilus, joka ei käyttänyt koruja eikä edes harkinnut esimerkiksi meikkaamista.
Olen edelleen vakuuttunut siitä, että kummini yritti näpäyttää minua siitä, että olin ruma tyttö. Ehkä hän yritti myös kannustaa minua olemaan olematta ruma tyttö, mutta kannustus ei takuulla osunut maaliin. Yleensä ovelat, vaivihkaa valistavat temput ovat liian ovelia onnistuakseen.
Olen saanut :(
Olin 6-vuotias ja muistan tilanteen hämmentävän tarkasti. Olin toivonut pitkään tiettyä nukkekotia. Jouluna isä paiskasi syliini kenkälaatikon jonka sisällä oli se halpis-barbi. Ei ollut ihan sama asia... 5-vuotias veljeni sai samana jouluna oman tietokoneen.
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut :(
Olin 6-vuotias ja muistan tilanteen hämmentävän tarkasti. Olin toivonut pitkään tiettyä nukkekotia. Jouluna isä paiskasi syliini kenkälaatikon jonka sisällä oli se halpis-barbi. Ei ollut ihan sama asia... 5-vuotias veljeni sai samana jouluna oman tietokoneen.
Täällä sama muisto, muutama vuosi enemmän ikäeroa tosin. Aivan samat lahjat myös...
Kyllä vain ovat tuttuja, mieheni sisko oli hänkin joka halusi näpäyttää. Lisäksi hän kertoi lahjaa anatessaan aina tarinan jotta varmaan ymmärrän että kyseessä on näpäytys.
En kerro yksityiskohtia jottei paljastu, mutta voin hyvin kuten perheemmekin. Onkohan syy se etten edes muista milloin viimeksi olemme heitä nähneet.
Luulen että on sellaisia sairaita jotka eivät koskaan hyväksy veljelleen naista tai perhettä, vaan tämän veljen tulisi aina olla se hauskuuttaja eno-eemeli joka on palvelemassa siskoaan. Sekä ostamassa arvokkaita lahjoja hänen lapsilleen. Jos vaikka isä kuolee..
Vierailija kirjoitti:
No tuota, taisin vasta teininä tajuta että tätini suosi aina pikkusiskoani. Olin käynyt perheemme tuloihin nähden kalliin öljyvärikurssin ja olin innostunut maalaamisesta. Sain 12-vuotiaana häneltä lahjaksi halvimmat mahdollisimmat vesivärit ja 8-vuotias pikkusiskoni sai kalliin öljyvärisetin. Sisko ei ollut millään tasolla kiinnostunut maalaamisesta. Saatesanoina sain "No kun sinulle meni se edellinen matikankoekin niin heikosti niin et sitten liikaa keskity siihen maalaamiseen" Olin saanut arvosanaksi 8½.
Rippilahjaksi sain hammasharjan "se sinun edellinen oli niin hapsottava" Kun siskon rippilahjan aika koitti, hän sai 150€ korun.
Noita voisin kutsua näpäytyslahjoiksi... Ja tädillä ei todellakaan ollut rahasta pulaa.
En käsitä miten ihmiset kehtaa noin räikeästi suosia toista noin.
Meillä mummo tykkäsi enemmän pojista,
ja kerran mummo antoi ison kasan hienoja ja erikoisia tarroja mun veljelle joka oli silloin vuoden ikäinen, eikä niitä tarvinnut tai niistä mitään tajunnut, muuten kun olisi liimaillut pitkin lattioita.
Minä olin silloin jo koulussa, ja tykkäsin paljon tarroista ja tarrakirjoista.
Äiti antoi ne tarrat mulle :D
Ja ihmeteltiin siis, että jos haluaisi antaa myös veljelle tarroja kun siskollakin on, niin miksei anna sellaisia mitkä sen ikäinen vauva hahmottaa ja tykkää, kun antoi kaikkia sellaisia jotka oli just kouluikäisten tyttöjen mieleen siihen aikaan.
Siis miksi oletat, että takana on halu näpäyttää? Kummi ostaa/antaa tarpeellista eikä krääsää. Mitä merkitystä sillä on, onko kummilla rahaa tai ei, missään kun ei edellytetä, että kummilapsen lahjan tulee olla arvoltaan x% kummin vuosituloista.
Sitäkään en ymmärrä, miksi ostatte kummin lapselle lahjoja.