Lue keskustelun säännöt.
Näpäytyslahja! Oletko sinä tai lapsesi saanut sellaista?
06.05.2020 |
Vihdoin sain nimen tälle ilmiölle jota olen ihmetellyt, mutta en keksinyt sille nimeä.
Meillä vanhimman lapsen kummi harrastaa tätä joka joulu ja syntymäpäivä. Hän on tuonut useasti esille, että meillä on hänen mielestään liikaa leluja, ja että se ei ole hänen mielestään kovin hyvä juttu. (Meillä ei oikeasti ole leluja niin, että niitä pursuilisi laatikoista ja että niille ei olisi omaa paikkaa missään päin kotia. Meillä on kolme lasta, ja kaksi ensimmäistä on poika ja tyttö kahden vuoden ikäerolla. Heille on tullut lahjoja, esim. Duploja siten, että pojalle Cars-juttuja ja tytölle prinsessa-juttuja. Siitä kertyy vuosien mittaan jonkun verran palikoita. Ja kun on barbeja ja on junarataa, on lennokkeja ja on sitä sun tätä.)
Kummi tietää kyllä, että me emme ostele leluja kuin harvoin. Siis toiveleluja synttäreinä ja jouluna, ja joskus jostain, esimerkiksi kerran tai kaksi vuodessa. Joku voisi olla jopa sitä mieltä, että meidän pitäisi ostaa enemmän, että ei ole reilua lapsille tällainenkään touhu.
Ne lahjat, joita kummi antaa nyt 11-vuotiaalle on, että synttärilahjaksi sukat ja viiden euron seteli. Muutama vuosi sitten pikkusisko sai joululahjaksi sukkahousut. Valkoiset, tavalliset sukkahousut ja saatesanoilla vielä "ei kaiken tarvitse olla Frozenia". Sittemmin lopetti joululahjojen ostamisen kokonaan, eikä hän kiitä, kun meiltä on hänen lapselleen lähetetty joululahja ja annettu synttärilahja (hänen toiveitaan kunnioittaen, huom!)
Sukat meni jalkaan ja seteli säästöön, eikä siinä mitään. Mutta kun tietää, että taustalla on halu näpäyttää ja näyttää, asiasta menee maku. Rahasta se ei ole hänellä kiinni, eikä meilläkään. En ole vaatimassa keneltäkään kalliita lahjoja! Onko teillä kenelläkään muulla tällaista? Miten olette asiaan mielessänne suhtautuneet?
Kommentit (130)
Itse olen ollut tuollainen krääsää karttava kummi. Lahjani eivät olleet näpäytyksiä kummilapsille tai heidän vanhemmilleen, vaan vastalause sille kulutukselle, joihin lapsia kasvatetaan esim mainoksissa. Olen pahoillani jos se on tulkittu henkilökohtaisesti. Lapset kyllä pitivät asioista, joita multa saivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä näpäytyslahjoissa on jotain passiivisagressiivista, ei niiden antaja halua puhtaasti ilahduttaa saajaa, eikä ajattele tämän mieltymyksiä ja tarpeita, vaan haluaa osoittaa omien ideologioidensa paremmuutta.
En tiedä, oliko ajattelematonta vai näpäytys, mutta lapseni mummo osti yhtenä jouluna kaikille paikalla olleille lapsenlapsille (omani 3 v, serkkupojat 8 ja 10 v) pussillisen sellaisia kuusenkoriste-suklaapalloja. Ei siinä tietenkään mitään, ihanasti ajateltu, paitsi että 3v oli suklaalle allerginen ja muutenkin sellainen jättipussi suklaita suoraan lapselle annettuna ei ehkä ole ihan hyvä idea. Niillä ei voi leikkiä, niitä ei voi syödä ja vaikka voisi syödä, niin ehkä vain yhden-kaksi. (Ja minä olin se tyhmä äiti, joka joutui ottamaan suklaat parempaan talteen)
Luulen, että saimme häälahjaksi tällaisen näpäytyslahjan. Näpäytys oli tosin tarkoitettu äidilleni, ei meille. Äitini on aina halunnut esittää vähän hienompaa kuin on. Ovat isäni kanssa ihan keskituloisia virkamies-tyylisissä ammateissa, eli ei mitään valittamista ollenkaan. Äidilleni on vaan jollain tavalla tärkeää korostaa jokaista pientäkin matkaa ja ostosta ja meidän lapsien ammateilla ja menestyksellä on yrittänyt päteä erityisesti.
Äitini sisko on varakas, lähes miljonääri. Olen aina tykännyt hänestä paljon ja kävin pienenä hänellä usein kylässä. Hän ei ole missään nimessä pihi ihminen. Häälahjaksi saimme häneltä muovisen salaattikulhon. En sitä edes kauheasti häissä tai edes häiden jälkeen itse ihmetellyt, mutta äitini siitä jaksoi todellakin huomautella vuosikaudet.
Meille muovinen salaattikulho oli oikein hyvä häälahja. Olemme käyttäneet sitä todella paljon, ja aina muistan tädin kun sen näen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain teininä Käytöksen kultaisen kirjan.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että saimme häälahjaksi tällaisen näpäytyslahjan. Näpäytys oli tosin tarkoitettu äidilleni, ei meille. Äitini on aina halunnut esittää vähän hienompaa kuin on. Ovat isäni kanssa ihan keskituloisia virkamies-tyylisissä ammateissa, eli ei mitään valittamista ollenkaan. Äidilleni on vaan jollain tavalla tärkeää korostaa jokaista pientäkin matkaa ja ostosta ja meidän lapsien ammateilla ja menestyksellä on yrittänyt päteä erityisesti.
Äitini sisko on varakas, lähes miljonääri. Olen aina tykännyt hänestä paljon ja kävin pienenä hänellä usein kylässä. Hän ei ole missään nimessä pihi ihminen. Häälahjaksi saimme häneltä muovisen salaattikulhon. En sitä edes kauheasti häissä tai edes häiden jälkeen itse ihmetellyt, mutta äitini siitä jaksoi todellakin huomautella vuosikaudet.
Meille muovinen salaattikulho oli oikein hyvä häälahja. Olemme käyttäneet sitä todella paljon, ja aina muistan tädin kun sen näen.
Pidän kyllä muovista salaattikulhoa hiukan outona häälahjaksi. En muutenkaan haluaisi käyttää paljon muoviastioita, kun vanhenevat ja naarmuuntuvat, varsinkin kulho josta teräsottimilla otetaan salaattia, saattavat päästää muovia ruuan sekaan. Joskus rikkailla on outo käsitys lahjoista. En haluaisi että joku muistaa minut jostain muovisesta keittiöhärpäkkeestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kummi on voinut huomata että lapselta puuttuu jotain mitä te ettei huomaa, tai ehkä hän sivulauseessa maininnut jotain.
Uskot noin vahvasti, että kun kummi antaa viiden euron setelin 11-vuotiaalle, niin tämä pääsee vihdoinkin ostamaan kovasti kaipaamansa sukkahousut?
Vierailija kirjoitti:
Sain teininä Käytöksen kultaisen kirjan.
Tätä en pidä näpäytyksenä vaan yleissivistävänä teoksena. Olen antanut itsekin joskus lahjaksi, samoin lääkärikirjan, en edes ajatellut että niistä joku voisi loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän kyllä muovista salaattikulhoa hiukan outona häälahjaksi. En muutenkaan haluaisi käyttää paljon muoviastioita, kun vanhenevat ja naarmuuntuvat, varsinkin kulho josta teräsottimilla otetaan salaattia, saattavat päästää muovia ruuan sekaan.
Ehkä siihen settiin kuului myös muoviset ottimet.
Ehkä tuon ikäiselle voisi antaa enemmänkin rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saimme neljännen poikamme ja anoppi antoi ristiäislahjaksi vaaleanpunaisen pehmopupun. Minulle lastemme sukupuoli ei ole ollut merkityksillinen, mutta toisille neljä poikaa yhdessä perheessä on ongelma. Kuten anopilleni, ja on siitä aina jaksanut mainita.
Voisitko ap kertoa, että mitä sen kummin pitäisi antaa lapselle lahjaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ateistina olen saanut ison kasan uskontoon liittyvää tavaraa, mm. tyynyliinoja, joissa on uskontoon liittyviä tekstinpätkiä. Roskiskamaa, ja mielestäni todella törkeää minua kohtaan. Ja tietysti päin naamaani on sanottu perheenjäsenten puolesta, että päädyn h* l vettiin.
Vierailija kirjoitti:
Sain teininä Käytöksen kultaisen kirjan.
Minä sain murrosikäisenä Joy Adamsonin kirjan "Perheeseemme kuuluu leijona". Olin noina vuosina oikea painajainen perheelleni. Anteeksi, rakkaat. Tajusin vihjeen, mutta en suuttunut, vaikka siihen aikaan loukkaannuin verisesti ihan kaikesta. Kirjasta tykkäsin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain teininä Käytöksen kultaisen kirjan.
Tätä en pidä näpäytyksenä vaan yleissivistävänä teoksena. Olen antanut itsekin joskus lahjaksi, samoin lääkärikirjan, en edes ajatellut että niistä joku voisi loukkaantua.
En loukkaantunut kyseisestä kirjasta, mutta ymmärsin kyllä sen yhteyden silloiseen käytökseeni.
Meillä elettiin vauva-arkea, ja sain joululahjaksi Kevyet herkut - kirjan.
AP, minä tiedän ihan tarkalleen, mitä tarkoitat "näpäytyslahjoilla" ja on sellaisia tullut meidän perheeseenkin vuosien varrella.
Minä olin nuorena pussikaljalla ja festareilla viihtyvä kovaääninen ja vilkas teini, jonkun mielestä ehkä vähän pahis, omasta mielestä aika tavallinen sosiaalinen teinityttö. Lähipiirissä ja suvussakin on sattuneesta syystä vahvasti uskonnollisia ihmisiä jonkin verran. Luonnollisesti minua varmaan vähän paheksuttiin, kun en monien muiden tuttujen nuorten tapaan viihtynyt seurakunnan riennoissa. Sain ylioppilaslahjaksi tädiltäni uskonnollisen kirjan ja kortin, johon oli merkitty joku raamatunjae tyyliin Joh.1-2.Psalmi 12 tms. Uteliaisuuttani katsoin, mikä jae tämä oli ja sehän oli joku parannuksen tekemiseen ja Jeesuksen ottamisen sydämeen liittyvä. Outs! Näpäytys!
Ex-anoppini ei ikinä erityisesti pitänyt minusta. Vuosien varrella sain monia erikoisia lahjoja anopilta, mutta yksi mieleenjääneistä on valmistujaislahjani. Perheenäitinä jouduin vaihtamaan alaa terveydellisistä syistä aikuisena. Oli lapset, yritys, pitkät välimatkat ja mitä kaikkea, mutta niin vain opiskelin itselleni uuden ammatin kolmessa vuodessa. Valmistujaisia juhlittiin ja miehen puolen suku oli oikein kerännyt rahaa yhteistä isompaa lahjaa varten. Anoppi oli täksi yhteislahjaksi ostanut kirpputorilta kehystetyn julisteen! Toi vielä oikein ylpeänä juhlissakin esiin, että kirpputorilta löysi. Joku kukkajuliste halvoissa kehyksissä. Maksanut korkeintaan 10 euroa, tuskin sitäkään En tiedä, mihin ne suvulta kerätyt rahat menivät, varmaan anopin omaan pussiin.
En tiedä, oliko tuo hiukan omalaatuisen anoppini ajattelemattomuutta vai ihan tarkoituksellinen näpäytys minulle.
En saanut koskaan haluamiani lahjoja, koska tyttö ei olisi saanut toivoa "poikien juttuja" Ja niihin laskettiin äidin mukaan esimerkiksi perus legot. Sain kyllä kaiken maailman prinsessalinnoja, hörhelömekkoja ja barbeja. Niitä sitten sovelsin niin, että leikkasin barbit kaljuiksi ja puin isoveljen Action-manin vaatteisiin. Prinsessalinnan väritin tusseilla tummasävyiseksi.
Tästä toki suututtiin ja otettiin lelut pois. Onneksi minulla oli äärimmäisen vilkas mielikuvitus ja leikin sitten itse olevani action-man. Salassa toki, metsikössä. Nykyään olen ihan naisellinen, meikeistä ja tyylistä kiinnostunut kolmekymppinen heteronainen. En vieläkään tajua mitä niin kamalaa tekemisissäni oli.