Minulla on työpaikka, mutten tiedä mitä pitäisi töissä tehdä

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon, odottele liksapäivää  ja kesälomaa. Kyllä se vielä sulle aukeaa mitä töissä tehdää.

Aiemmissa työpaikoissa ei ole ollut ikinä tällaista. Olen todella tylsistynyt.

Yrityksiin olla oma-aloitteinen on suhtauduttu todella nihkeästi. Vaikuttaa siltä, että parempi olisi ollut että olisin vain yrittänyt esittää kiireistä ratkoen netissä sudokuja.

Esimies ei ole ottanut tosissaan sitä, että töitä ei ole. Ilmeisesti hänellä on sen verran kiirettä, ettei töiden jakamista eteenpäin ehdi miettiä.

:D

Onko nyt kyseessä valtion tai kaupungin/kunnan duuni?

Kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Siis miten teille maksetaan noin paljon jostain peukaloiden pyörittelystä? Saan itse bruttopalkkaa 2000 per kk ja jokainen tunti pitää kirjata järjestelmään ja olla tuottava ja käyttää tuottavasti koska Olen Niin Kallis työnantajalle??

tv. suunnitteluassistentti

Korkeakouluopintoihin on mennyt pitkään ja työkokemusta omalta alalta on myös paljon. Työpaikan vaihtaminen kaduttaa nyt kyllä lujaa.

Mulla oli tuollainen tilanne nykyiseen työhöni vaihtaessa. Yksiköllä oli tarve laajentaa, ja lisäväkeä siis palkattiin, mutta töihin tullessa minulle ei ollut osoittaa mitään selkeää projektia, kun ne pyöri jo nykyisellä miehityksellä, enkä täysin kokemattomana olisi oiken ollut avuksikaan. Joten ehdin sitten omaehtoisesti perehtyä firman järjestelmiin, käydä uusien työntekijöiden koulutuskursseja ym. Kaikilla muilla oli tietty kiire, niin ettei mihinkään "oikeaan" työhön opastamiseen oikein ollut aikaa.

Oli tylsät kolme kuukautta, sitten pääsin mukaan osa-aikaisesti yhteen projektiin ja siitä otin ilon irti. Ja muutaman kuukauden kuluttua hommaa olikin enemmän kuin ehti tehdä.

Näin jälkikäteen koen hyödylliseksi, että alussa oli niin paljon luppoaikaa, ehdin perehtymään, kokeilemaan ja opettelemaan aika paljon sellaista, mitä työssäni tarvitsen. Mutta vähän selkeämpi työnkuva olisi saanut olla, oli niin hyödytön olo. Toinen ääripää kun firmassa on se, että opiskelija heitetään suoraan projektitehtäviin ja sitten kukin soveltaa niitä oman päänsä mukaan välittämättä yrityksen käytännöistä.

Ei ole. Mä ajaudun kerta toisensa jälkeen tilanteeseen että töissä ei ole tarpeeksi töitä, turhaudun, kyllästyn ja alan etsiä uusia töitä. Nykyiseen paikkaani mut rekrysi entinen pomoni, joka kehui että täällä kyllä riittää sulle tekemistä, ei tarvi peukaloita pyöritellä. Riitti vuoden, nyt toista vuotta oon taas kärvistellyt saman asian kanssa. Ei oo tarpeeks tekemistä, päivät kuluu netissä surffaillessa.

Jos olet paperinpyörittelijänä valtiolla kuten minä aikoinaan, niin sehän on helppoa rahaa, nojoo myönnetään vähän tylsää pidemmän päälle, mutta menee se aika nettiä selatessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän nämä kuvaillut tilanteet teidän vika ole, mutta kyllä silti vetuttaa lukea. Oma työ on sellaista, ettei työtunnit veinaa riittää sen tekemiseen, ja palkkakin on umpisurkea.

Etkö usko että töissä turhan tähden roikkuminen syö myös ammatillista itsetuntoa?

Totta kai uskon, mutta uskotko sinä, että sen saman tekee myös se, että et pysty ylityöllistettynä tekemään työtä niin hyvin kuin pitäisi, ja niin hyvin kuin ilman kiirettä voisit tehdä?

Kommentissani ei ollut mitään henkilökohtaista, siksi kirjoitinkin ettei ole teidän vika. Luulin, että jokainen lukija olisi ymmärtänyt että kritisoin töiden jakautumisen epäreiluutta. Että on aloja, jonne on resursseja palkata ihmisiä tekemään ei mitään ja sitten on aloja, joissa yksi ihminen venytetään ihan äärimmilleen ja säästösyistä teetetään työmäärää, josta riittäisi töitä toisellekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan antaa varoituksen sanan: voit pian löytää itsesi tilanteesta "meillä ei ole sinulle tarvetta enää, voit poistua". Älä usko, että työnantajat olisivat aina kovin fiksuja ja suunnitelmallisia. Jos haluat yrittää välttyä fuduilta, sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

- ala tehdä itsestäsi rahan arvoinen. Ota itsellesi tehtäviä, kysy mitä voisit tehdä, ehdota että opettelisit jonkun asian x.

- tai toinen, nosta kissa pöydälle. Kerro pomollesi että työnkuvasi ei oikein ole nyt auennut, kysy mitä sinulta odotetaan ja miten voisit olla enemmän avuksi.

Sittenpä olet ainakin yrittänyt.

Olen yrittänyt näistä molempia, mutta tilanne ei ole muuttunut miksikään. Täällä on aika jäykkä organisaatiohierarkia ja oma-aloitteisuus herättää pahaa verta.

Aiemmin sain työpaikallani paljon kehuja reippaasta asenteesta, mutta nyt tunnen ajautuneeni sivuraiteelle.

Olen luullut että työpaikka ilman työtehtäviä on pelkkä urbaanilegenda, mutta näköjään tällaisia oikeasti on. Todella vaikeaa yrittää keksimällä keksiä mitä työpäivän aikana voisi tehdä (ja sitten selviää että joku muu hoitaakin jo sitä hommaa jossain toisaalla, joten hukkaan meni kaikki työ).

Minä vielä jokunen vuosi sitten tein ylitöitä kun ei ehtinyt tehdä kaikkea työajalla.. nyt vuosia myöhemmin firma on vaihtunut mutta työt pysyneet samana. Ainoa ero on, että joinakin päivinä ehtisin tehdä päivän työt 20 minuutissa, lopun ajasta voisi katsoa vaikka netfilixiä (eikä kukaan edes huomaisi). Tosi on.

Minä olen ollut kyllä sellaisessa työssä jossa oli lähinnä kulutettava aikaa. Olin toisessa talossa samalla vakinaisena ,  jossa oli kk-palkka.  Yksityisellä kävin sitten tuntipalkalla, mutta  kesällä oli tosi vähän tekemistä, ei ollut asiakkaita. Kun oli omat tilat oli vähän yksinäistä,  välillä nukuin sohvalla , laskin tilejä ja kävin pankissa. Kunnostin paikkoja ja tilailin tavaraa. Puhuin puhelimessa sukulaisten kanssa. Yhteinen kahvihuone oli jossa tapasin kollegoja ja puolituttuja. Luin alan kirjoja ja olin tietysti netissä ja kävin osakekurssja läpi ym. Sain kuitenkin hyvää tuntipalkkaa. Mieheni töissä olen myös viettänyt monet pyhät kaverina , lapsikin mukana. Se oli satamassa, odoteltiin laivaa. Sekin oli ylimääräistä ja päivystysluontoista, palkka oli kaksikertainen, minä toimin ilmaisena tulkkina siellä. Sieltä mentiin mummolaan sunnuntai lounaalle. Näillä rahoilla maksettiin meidän ensimmäinen talo. Aina työ kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut kyllä sellaisessa työssä jossa oli lähinnä kulutettava aikaa. Olin toisessa talossa samalla vakinaisena ,  jossa oli kk-palkka.  Yksityisellä kävin sitten tuntipalkalla, mutta  kesällä oli tosi vähän tekemistä, ei ollut asiakkaita. Kun oli omat tilat oli vähän yksinäistä,  välillä nukuin sohvalla , laskin tilejä ja kävin pankissa. Kunnostin paikkoja ja tilailin tavaraa. Puhuin puhelimessa sukulaisten kanssa. Yhteinen kahvihuone oli jossa tapasin kollegoja ja puolituttuja. Luin alan kirjoja ja olin tietysti netissä ja kävin osakekurssja läpi ym. Sain kuitenkin hyvää tuntipalkkaa. Mieheni töissä olen myös viettänyt monet pyhät kaverina , lapsikin mukana. Se oli satamassa, odoteltiin laivaa. Sekin oli ylimääräistä ja päivystysluontoista, palkka oli kaksikertainen, minä toimin ilmaisena tulkkina siellä. Sieltä mentiin mummolaan sunnuntai lounaalle. Näillä rahoilla maksettiin meidän ensimmäinen talo. Aina työ kannattaa.

Minä en koe näin. Olen alkanut vihata työtäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut kyllä sellaisessa työssä jossa oli lähinnä kulutettava aikaa. Olin toisessa talossa samalla vakinaisena ,  jossa oli kk-palkka.  Yksityisellä kävin sitten tuntipalkalla, mutta  kesällä oli tosi vähän tekemistä, ei ollut asiakkaita. Kun oli omat tilat oli vähän yksinäistä,  välillä nukuin sohvalla , laskin tilejä ja kävin pankissa. Kunnostin paikkoja ja tilailin tavaraa. Puhuin puhelimessa sukulaisten kanssa. Yhteinen kahvihuone oli jossa tapasin kollegoja ja puolituttuja. Luin alan kirjoja ja olin tietysti netissä ja kävin osakekurssja läpi ym. Sain kuitenkin hyvää tuntipalkkaa. Mieheni töissä olen myös viettänyt monet pyhät kaverina , lapsikin mukana. Se oli satamassa, odoteltiin laivaa. Sekin oli ylimääräistä ja päivystysluontoista, palkka oli kaksikertainen, minä toimin ilmaisena tulkkina siellä. Sieltä mentiin mummolaan sunnuntai lounaalle. Näillä rahoilla maksettiin meidän ensimmäinen talo. Aina työ kannattaa.

Minä en koe näin. Olen alkanut vihata työtäni.

Päivästä päivään itsensä tarpeettomaksi tunteminen töissä, jonne silti on mentävä tekee todella pahaa jälkeä mielenterveydelle. Palkka on tällaisen työn ainoa hyvä puoli. Ei se silti paikkaa sitä, ettei työstä saa minkäänlaisia onnistumisen tai kehittymisen kokemuksia. Jos olisi isot säästöt, niin irtisanoutuisin ilman tietoa uudesta työpaikasta.

Mistä saisin voimia siihen, että jotenkin jaksaisin sinnitellä tuolla siihen asti, kunnes löydän uuden työpaikan? Lähistöllä on työpaikkoja huonosti eikä muutto ole vaihtoehto, joten voin joutua etsimään uutta työtä pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Mistä saisin voimia siihen, että jotenkin jaksaisin sinnitellä tuolla siihen asti, kunnes löydän uuden työpaikan? Lähistöllä on työpaikkoja huonosti eikä muutto ole vaihtoehto, joten voin joutua etsimään uutta työtä pitkään.

Pitääkö vain opiskella johonkin toiseen ammattiin, kun mikään ei tunnu etenevän mihinkään suuntaan?

Ala opiskella työajalla jotain joka ehkä voisi auttaa työnantajaasi tulevaisuudessa.

- panranna kielitaitoasi esim jokin aiemmin ostamasi kieli tai ihan uusi

- opettele jokin uusi alaasi liittyvä asia esim lakiin liittyviä asioita alaltasi

- opettele käyttämään tehokkaasti tietokoneohjelmistoja esim Word ja excel sisältävät todella paljon mahdollisuuksia tehdä entistä hienompia juttuja

- opettele joku uusi ohjelmisto esim ilmainen kuvankäsittelyohjelma jota voisit tarvittaessa käyttää töissä

Vierailija kirjoitti:

Ala opiskella työajalla jotain joka ehkä voisi auttaa työnantajaasi tulevaisuudessa.

- panranna kielitaitoasi esim jokin aiemmin ostamasi kieli tai ihan uusi

- opettele jokin uusi alaasi liittyvä asia esim lakiin liittyviä asioita alaltasi

- opettele käyttämään tehokkaasti tietokoneohjelmistoja esim Word ja excel sisältävät todella paljon mahdollisuuksia tehdä entistä hienompia juttuja

- opettele joku uusi ohjelmisto esim ilmainen kuvankäsittelyohjelma jota voisit tarvittaessa käyttää töissä

Olen tehnyt tällaisia juttuja, mutta työnantajalla ei siltikään tunnu olevan käyttöä osaamiselleni.

Minulla on täysin sama tilanne. Vaihdoin uuteen työhön ison organisaation sisällä siinä uskossa että pääsen urallani eteenpäin ja tekemään uusia mielenkiintoisia tehtäviä. Pesti oli suhteellisen uusi ja sitä ennen tehtäviä on hoitanut eri ihmiset. Ongelmaksi osoittautui se, että ne samat ihmiset halusi jatkaa tehtävien hoitamisen vaikka minut oli palkattu sinne. Näillä tyypeillä oli kuitenkin kädet täynnä omiakin töitä, mutta jostain syystä niiden oli silti erittäin vaikeaa antaa minun hoitaa omiani ja jatkoi töideni tekemistä. Minulle selvisi usein kun olin aloittanut tehtävän hoitamista, että joku olikin sen jo hoitanut tai aloittanut selkäni takana. Yksinkertaisesti minulle ei riittänyt töitä. Tilanne on ollut aivan kamalaa. Päivät venyy todella pitkiksi kun istuu lukemassa netistä juttuja. Olen myös alkanut epäillä että vika on minussa, vaikka koskaan ennen en ole ollut tällaisessa tilanteessa. Usko omaan ammattitaitoon on mennyt ja tunnen olevani todella uupunut vaikka en tee juuri mitään töitä. Huomaan kanssa olevani kateellinen heille, jotka ovat kiireisiä töissä. Sanon kaikille, että koska vaan valitsisin mieluummin tilanteen, jossa töitä on liikaa kun liian vähän, mutta huomaan että kiireisten ihmisten on vaikeaa tajuta tätä. Olen yrittänyt kyllä kaikkeni jotta tilanne muuttuisi. Olen puhunut näiden ihmisten kanssa, esimiehelleni ja tiiminvetäjälle useita kertoja, mutta mikään ei ole muuttunut. Tuntuu ettei ketään edes kiinnosta tehdä asian eteen mitään ja oikeastaan ne ei edes tiedä miksi minut on sinne palkattu. Aloin siis hakemaan muita töitä.  Nyt olen sitten saanut paikan muualta ja tämä on vika viikkoni täällä suurorganisaatiohelvetissä :D. Olen niin onnellinen että pääsin pois ennen kuin olisin romahtanut täysin. Olin jopa valmis ottamaan palkanalennuksen, sillä en vaan yksinkertaisesti enää kestä päivääkään istuskelua toimettomana. Ja kyllä minullekin monet ovat neuvoneet ottamaan rennosti ja nauttimaan hyvästä palkasta. Epäilen että tätä neuvoa antavat olisivat itse tätä kokeileet. Kyse ei kuitenkaan ole mistään lomailusta. Sinne työpaikalle on mentävä joka aamu ja istuttava 8 tuntia ruutua tuijottamassa päivästä toiseen. Aikas äkkiä sieltä ne luettavat loppuu ja rentous muuttuu levottomuudeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on täysin sama tilanne. Vaihdoin uuteen työhön ison organisaation sisällä siinä uskossa että pääsen urallani eteenpäin ja tekemään uusia mielenkiintoisia tehtäviä. Pesti oli suhteellisen uusi ja sitä ennen tehtäviä on hoitanut eri ihmiset. Ongelmaksi osoittautui se, että ne samat ihmiset halusi jatkaa tehtävien hoitamisen vaikka minut oli palkattu sinne. Näillä tyypeillä oli kuitenkin kädet täynnä omiakin töitä, mutta jostain syystä niiden oli silti erittäin vaikeaa antaa minun hoitaa omiani ja jatkoi töideni tekemistä. Minulle selvisi usein kun olin aloittanut tehtävän hoitamista, että joku olikin sen jo hoitanut tai aloittanut selkäni takana. Yksinkertaisesti minulle ei riittänyt töitä. Tilanne on ollut aivan kamalaa. Päivät venyy todella pitkiksi kun istuu lukemassa netistä juttuja. Olen myös alkanut epäillä että vika on minussa, vaikka koskaan ennen en ole ollut tällaisessa tilanteessa. Usko omaan ammattitaitoon on mennyt ja tunnen olevani todella uupunut vaikka en tee juuri mitään töitä. Huomaan kanssa olevani kateellinen heille, jotka ovat kiireisiä töissä. Sanon kaikille, että koska vaan valitsisin mieluummin tilanteen, jossa töitä on liikaa kun liian vähän, mutta huomaan että kiireisten ihmisten on vaikeaa tajuta tätä. Olen yrittänyt kyllä kaikkeni jotta tilanne muuttuisi. Olen puhunut näiden ihmisten kanssa, esimiehelleni ja tiiminvetäjälle useita kertoja, mutta mikään ei ole muuttunut. Tuntuu ettei ketään edes kiinnosta tehdä asian eteen mitään ja oikeastaan ne ei edes tiedä miksi minut on sinne palkattu. Aloin siis hakemaan muita töitä.  Nyt olen sitten saanut paikan muualta ja tämä on vika viikkoni täällä suurorganisaatiohelvetissä :D. Olen niin onnellinen että pääsin pois ennen kuin olisin romahtanut täysin. Olin jopa valmis ottamaan palkanalennuksen, sillä en vaan yksinkertaisesti enää kestä päivääkään istuskelua toimettomana. Ja kyllä minullekin monet ovat neuvoneet ottamaan rennosti ja nauttimaan hyvästä palkasta. Epäilen että tätä neuvoa antavat olisivat itse tätä kokeileet. Kyse ei kuitenkaan ole mistään lomailusta. Sinne työpaikalle on mentävä joka aamu ja istuttava 8 tuntia ruutua tuijottamassa päivästä toiseen. Aikas äkkiä sieltä ne luettavat loppuu ja rentous muuttuu levottomuudeksi. 

Olen onnellinen puolestasi. Toivottavasti jonain päivänä olen itse myös tuossa tilanteessa. Meillä on ollut työpaikalla paljon vaihtuvuutta tässä tehtävässä ja ihmiset jotka ovat väliaikaisesti joutuneet omien töidensä ohella niitä hoitamaan eivät sitten jostain syystä haluakaan päästää irti niistä ylimääräisistä työtehtävistä, vaan edelleen hoitaa niitä. Minulla ei sitten olekaan niitä töitä , joita luulin tänne tulleeni tekemään. Tietysti voi olla nopeampaa alussa tehdä jokin homma itse kuin neuvoa uutta työntekijää, mutta ei se uusi työntekijä opi mitään, jos ei anneta mitään tehdä.

Eikä ole mitään ideaa mitä tehdä jos esimies ottaa alaiselta kaikki tehtävät itselleen, sillä perusteella, että haluaa niitä oppia tekemään. Vastalauseita ei alaisen suunnasta kuunnella, vaan vastaus on joka kerta että keksi jotain muuta, ei työ lopu jne.

Nykyisin ei ole enää mitään kiirettä hoitaa pieniäkään tehtäviä nopeasti alta pois, koska niin kauan kun on joku tehtävä on edes jossain määrin tarpeellinen olo. Sitten sitä yrittää pitää tehtävän itsellään niin pitkään kuin mahdollista, jottei taas joutuisi olemaan ilman töitä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on täysin sama tilanne. Vaihdoin uuteen työhön ison organisaation sisällä siinä uskossa että pääsen urallani eteenpäin ja tekemään uusia mielenkiintoisia tehtäviä. Pesti oli suhteellisen uusi ja sitä ennen tehtäviä on hoitanut eri ihmiset. Ongelmaksi osoittautui se, että ne samat ihmiset halusi jatkaa tehtävien hoitamisen vaikka minut oli palkattu sinne. Näillä tyypeillä oli kuitenkin kädet täynnä omiakin töitä, mutta jostain syystä niiden oli silti erittäin vaikeaa antaa minun hoitaa omiani ja jatkoi töideni tekemistä. Minulle selvisi usein kun olin aloittanut tehtävän hoitamista, että joku olikin sen jo hoitanut tai aloittanut selkäni takana. Yksinkertaisesti minulle ei riittänyt töitä. Tilanne on ollut aivan kamalaa. Päivät venyy todella pitkiksi kun istuu lukemassa netistä juttuja. Olen myös alkanut epäillä että vika on minussa, vaikka koskaan ennen en ole ollut tällaisessa tilanteessa. Usko omaan ammattitaitoon on mennyt ja tunnen olevani todella uupunut vaikka en tee juuri mitään töitä. Huomaan kanssa olevani kateellinen heille, jotka ovat kiireisiä töissä. Sanon kaikille, että koska vaan valitsisin mieluummin tilanteen, jossa töitä on liikaa kun liian vähän, mutta huomaan että kiireisten ihmisten on vaikeaa tajuta tätä. Olen yrittänyt kyllä kaikkeni jotta tilanne muuttuisi. Olen puhunut näiden ihmisten kanssa, esimiehelleni ja tiiminvetäjälle useita kertoja, mutta mikään ei ole muuttunut. Tuntuu ettei ketään edes kiinnosta tehdä asian eteen mitään ja oikeastaan ne ei edes tiedä miksi minut on sinne palkattu. Aloin siis hakemaan muita töitä.  Nyt olen sitten saanut paikan muualta ja tämä on vika viikkoni täällä suurorganisaatiohelvetissä :D. Olen niin onnellinen että pääsin pois ennen kuin olisin romahtanut täysin. Olin jopa valmis ottamaan palkanalennuksen, sillä en vaan yksinkertaisesti enää kestä päivääkään istuskelua toimettomana. Ja kyllä minullekin monet ovat neuvoneet ottamaan rennosti ja nauttimaan hyvästä palkasta. Epäilen että tätä neuvoa antavat olisivat itse tätä kokeileet. Kyse ei kuitenkaan ole mistään lomailusta. Sinne työpaikalle on mentävä joka aamu ja istuttava 8 tuntia ruutua tuijottamassa päivästä toiseen. Aikas äkkiä sieltä ne luettavat loppuu ja rentous muuttuu levottomuudeksi. 

Vaihdoitko alaa vai jatkatko yhä samoissa töissä? Toivottavasti uusi työpaikka on entistä mukavampi. Jos työpaikalla ei ole kenelläkään halukkuutta keskustella työnkuvasta, niin sitten tilanne ei pelkällä työntekijän aktiivisuudella parane.