Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lopetin piirtämisen, koska olinkin siinä huono
05.05.2020 |
Ei ole oikein pointtia tällä avautumisella.
Itse en siis ollut hyvä koulussa. Tyylitajua ei ole pätkääkään, enkä osaa edes esim. sisustaa. Urheillakaan en osaa, en pysty edes juoksemaan kun keuhkoihin alkaa sattua. Suuntavaisto aivan surullinen, koulusuunnistuksessa oli jo saavutus jos en eksynyt. Sosiaalisestikin olen täysi katastrofi. En siis ole ollut koskaan ollut hyvä missään, vaan kaikessa ollut aina todella surullinen tapaus.
Aina kuitenkin lohdutti yksi asia. Tykkäsin piirtää ja olin siinä mielestäni hyvä. Omasta mielestäni tein kivannäköisiä töitä. Käytin niihin aikaa, piirsin vähintään viikottain jos en joka päivä, käytin tunnelatauksia piirtämiseen.
Ja kuten sanottu, omasta mielestäni olin hyvä siinä ja sanoin sitä ääneenkin. Mutta edes lähipiiristä ei oikein koskaan kehuja tullut. Oli outoa, kun samaan aikaan tuli luettua muiden piirtäjien valitteluja, kun aina pyydetään piirtämään sitä ja tätä.
Minua ei koskaan pyydetty. Olisin ollut innoissani, jos joku olisi pyytänyt.
Yhden teokseni annoin lahjaksi. Lahjan saajan ilme teki sydämeen epämukavan olon. Juuri se ilme, että näyttäisi kuin toinen pohtisi onko kyseessä vitsi vai ei.
Julkaisin kuvia somessa. Tykkäyksiä tuli pari, nekin läheisiltä. Kokeilin lisätä hakusanoja ja siten lisätä näkyvyyttä, ajattelin että ehkä vaan ihmiset eivät ole löytäneet näitä. Ei auttanut. Samaan aikaan aloin seurailla, miten muilla samoja hakusanoja käyttävillä meni. Kuvat keräsivät paljon tykkäyksiä ja kehuja. Omissa kuvissa taas saattoi kuulla heinäsirkkojen sirinän. Lopulta alkoi melkein hävettää, kun kuvassa oli miljoona hastagia ja kaksi tykkäystä, nekin tyyliä omilta vanhemmilta.
Sitten tein lopulta rohkean vedon ja julkaisin yhden piirustuksen keskustelupalstalla ja pyysin mielipiteitä. Kun näin kommentteja tulleen paljon, niin avasin keskustelun innoissani ja aloin lukea. Into vaihtui siihen, että tuntui kuin sydän tippuisi pois. Kilteimmätkin kertoivat, miten kuvassani kaikki oli pielessä. Ei-niin kiltit taas totesivat tyylillä, että kuva on ihan hieno jos tekijä on n. 10 vuotias. Olin sanaton ja järkyttynyt, kokeilin julkaista toisen piirroksen, jos eka vaan sattui olemaan huono. No tämä toinen sai vielä pahemmat arvostelut.
Kerran löysin kivan kuuloisen ketjun, jossa ihmiset julkaisivat tekemiään kuvia tai muita luovia teoksia. Tuntui hyvänmielen ketjulta, kun kaikkia kehuttiin ja kannustettiin. Rohkaistuin julkaisemaan omanikin. Ja jälleen aivan jäätävät palautteet.
Ei varmaan monen mielestä kuulosta pahalta. Mutta itselleni se oli, olin aina luullut olevani hyvä piirtäjä. Vaikka kaikessa muussa olen huono, niin jaksoi pysyä positiivisena, koska ajattelin olevani keskivertoa parempi piirtäjä. En tosiaan kyllä näin jälkeenpäin osaa selittää, minkä takia näin olen kuullut. Defenssi, ehkä.
Jonkin aikaa yritin vielä piirtää, mutten saanut siitä enää sitä samaa iloa ja onnistumisen tunnetta. Kuvat eivät enää näyttäneet hienoilta edes omissa silmissäni. Aloin heittää roskiin kuvia, joista ennen olin ollut niin ylpeä.
Lopulta koko piirtäminen sitten vaan loppui. Kun nyt vuosienkin jälkeen katson piirustustarvikkeita, niin inspiraation ja ilon sijasta niekeskelen itkua. Kuvitellessani olevani hyvä piirtäjä, ostin kalliit tarvikkeet. Jo puuvärini ovat todella hinnakkaat ja laadukkaat. Ja ne keräävät jo toista vuotta pölyä laatikossa. Ehkä laitan ne syksyllä myyntiin.
En enää tee vapaa - ajalla muuta, kun selailen nettiä ja käyn joskus kävelyllä. Olo on täysin tyhjä. Ja epäonnistumisen tunne on mukana kaikkialla. Hetken koin tänään iloa, kun näin että pitkään hoitaman ruukkuruusu oli alkanut kasvattaa nuppua. Mutta ilo haihtui heti, kun tajusin miten surullinen juttu taas oli. Että minulle on saavutus, kun kukkia tuottava kasvin kasvattaa kukan. Aika matalilla mennään.
Kommentit (186)
Minusta jokaisen, joka on tyytymätön piirustustaitoihinsa kannattaisi kysyä itseltään miksi näin on. Onko kyse siitä, mitä kommentteja sai muilta, siitä ettei kuva näytä realistiselta vai siitä ettei siinä ole "sielua"? Nämä on kuitenkin kaikki täysin eri asioita.
Täysin realistisestikin piirretty kuva voi olla tylsä ja sieluton, ja voi tuntua ns. turhalta kuvalta. Minusta tällaisella kuvalla on paljon perustavanlaatuisempi ongelma kuin kuvalla, josta saisi paremman vain hieman fiksaamalla.
Itselläni on sellainen piirre, että en koskaan piirrä silloin kun "haluan tehdä oikein hienon kuvan" (haluan onnistua), sillä silloin se varmasti epäonnistuu. Parhaiten omalla kohdalla toimii, kun fiilis on että "haluan piirtää" (prosessi) tai haluaisin tällaisen kuvan (kiinnostus itse kuvaan).
Myös ap:n kannattaisi minusta miettiä, että mikä on hänen tavoitteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuottikorvan saa syntymälahjana, kaikki eivät sitä saa, eivätkä todellakaan opi ikinä laulamaan nuotilleen, vaikka niin kuulee väitettävän " kaikki oppivat", ei opi.
Sama asia on piirtämisen ja maalaamisen suhteen. Sitä ei voi oppimalla oppia, vaikka kehittyä aina voi. Se on synnyinlahja. - Tuon aiemman kommentin kirjoittaja, jossa aiheesta puhuin.
Toki soittimia voi oppia soittamaan nuoteista, siihen ei nuottikorvaa tarvita
Kiitos ap:lle tämän ketjun aloittamisesta. Olen aika pitkälle samaistunut kokemuksiisi, paitsi että luulin pitkään olevani hyvä kirjoittaja. Minun kohdallani vaan on niin, että en oikeasti ole. Keskinkertaisuus oli (ja on) vaikea hyväksyä, sillä itsetuntoni oli osittain sen varassa, että on minulla sentään kirjoittaminen vaikkei muuta olisikaan.
On ollut tosi mielenkiintoista lukea kommentteja, niistä on saanut paljon irti. Olen joskus ajatellut kirjoittaa ironisen pienoisromaanin aiheesta "nainen joka ei onnistu missään". Mitä jos ap irrottelisit toisen lajin parissa ja ihan omaksi huviksi kirjoittaisit kokemuksistasi, vähän samaan tapaan kuin täällä. Paitsi että hiukan gogolia ja kafkaa voisi lisätä joukkoon, luovuuden nimessä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap:lle tämän ketjun aloittamisesta. Olen aika pitkälle samaistunut kokemuksiisi, paitsi että luulin pitkään olevani hyvä kirjoittaja. Minun kohdallani vaan on niin, että en oikeasti ole. Keskinkertaisuus oli (ja on) vaikea hyväksyä, sillä itsetuntoni oli osittain sen varassa, että on minulla sentään kirjoittaminen vaikkei muuta olisikaan.
On ollut tosi mielenkiintoista lukea kommentteja, niistä on saanut paljon irti. Olen joskus ajatellut kirjoittaa ironisen pienoisromaanin aiheesta "nainen joka ei onnistu missään". Mitä jos ap irrottelisit toisen lajin parissa ja ihan omaksi huviksi kirjoittaisit kokemuksistasi, vähän samaan tapaan kuin täällä. Paitsi että hiukan gogolia ja kafkaa voisi lisätä joukkoon, luovuuden nimessä.
Mistä sinulle tuli se tunne, ettet olekaan hyvä kirjoittaja?
Haluatko antaa kirjoitusnäytteen?
Toisten hyväksyntä on tärkeää. Olemme laumaeläimiä.
Hyväksyntää massoilta saa piirtämällä jos sattumoisin on niin keskinkertainen että kaikki tuotokset noudattavat valtaosalle makua.
Toinen lähestymistapa on kuitenkin se että piirtämällä voi kehittää omaa itseään, tulla enemmän omaksi itsekseen. Piirrä jos piirtäjyys on sinulle olennaista.
Oman kädenjäljen tunnistaminen ja kehittäminen ei ole aivan helppoa, mutta se on se juttu jonka vain sinä pystyt tekemään.
Ja tsekkaa myös David Shrigley. Oma kädenjälki on olennaista, ei se mikä keskimäärin "hyväksi" määritellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap:lle tämän ketjun aloittamisesta. Olen aika pitkälle samaistunut kokemuksiisi, paitsi että luulin pitkään olevani hyvä kirjoittaja. Minun kohdallani vaan on niin, että en oikeasti ole. Keskinkertaisuus oli (ja on) vaikea hyväksyä, sillä itsetuntoni oli osittain sen varassa, että on minulla sentään kirjoittaminen vaikkei muuta olisikaan.
On ollut tosi mielenkiintoista lukea kommentteja, niistä on saanut paljon irti. Olen joskus ajatellut kirjoittaa ironisen pienoisromaanin aiheesta "nainen joka ei onnistu missään". Mitä jos ap irrottelisit toisen lajin parissa ja ihan omaksi huviksi kirjoittaisit kokemuksistasi, vähän samaan tapaan kuin täällä. Paitsi että hiukan gogolia ja kafkaa voisi lisätä joukkoon, luovuuden nimessä.
Mistä sinulle tuli se tunne, ettet olekaan hyvä kirjoittaja?
Haluatko antaa kirjoitusnäytteen?
En halua :)
En nyt suorastaan huono ole, mutten kovin hyväkään. Olen kirjoittanut muutaman viihdejutun, niitä litteitä pikku kirjasia, ja arviot olivat laimeita. Samoin arviot vähän taiteellisemmista yrityksistä. Hukkuvat massaan. Nyt olen lämmittänyt valokuvausharrastusta ja huomannut, että siihen onkin enemmän intohimoa kuin kirjoittamiseen. Torjunnasta voi seurata hyvääkin.
Jos joku haluaa katsoa näihin tunnelmiin sopivia elokuvia ghibliltä löytyisi lähettipalvelu ja sydämen kuiskaus :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on lapsellista kiukuttelua.
Entä se taiteilija joka katkaisi piirrustuskätensä kirveellä vihastuksissaan, kun ei ollut tyytyväinen työhönsä.
Ajattele häntä.
Voih, sympatiseeraan ja empatiseeraankin, itse en ole myöskään missään hyvä. Kun muut saa kehuja jostain, saan itse "okei" reaktion. Oikeasti :D
En osaa edes piirtää erityisen hyvin. Eka tuli mullekin mieleen onko piirrostesi aiheet jotenkin outoja, vaikka jotain fantasiahahmoja. Mutta sellaisille varmaan just löytyykin fanittajia.
Kehtaisitpa laittaa anonyyminä johonkin aijaa vaikka yhden tuollaisen hedelmäkuvan, näkisi onko oikeasti kommentoijilla perää vai onko kateus/kavereiden komppaaminen syynä miksi muut saa kehuja ja sinä et. Olen huomannut että suositut saa aina huomiota ja epäsuositut ei. Varmaan voisi päteä forumeillakin missä aina muodostuu klikkejä.
Ja lopuksi vaikka itse olen myös kova lannistumaan, suosittelen silti jatkamaan harrastusta. Joku art techniques kirja, tee kaikki harjoitteet läpi. Jos tulisi iloa tekemiseen ja jos ollut joku moka vaikka perspektiivissä niin tulee korjattua se.
Itse muistan yhden tapauksen kun kaveri kehui maalaamaani kuvaa teininä. Katsoin itse kuvaa myöhemmin ja totesin että olipa ruma. Naisen silmät erillään toisistaan, jotenkin animenaama vaikka yritin piirtää 1800-luvun leidiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap:lle tämän ketjun aloittamisesta. Olen aika pitkälle samaistunut kokemuksiisi, paitsi että luulin pitkään olevani hyvä kirjoittaja. Minun kohdallani vaan on niin, että en oikeasti ole. Keskinkertaisuus oli (ja on) vaikea hyväksyä, sillä itsetuntoni oli osittain sen varassa, että on minulla sentään kirjoittaminen vaikkei muuta olisikaan.
On ollut tosi mielenkiintoista lukea kommentteja, niistä on saanut paljon irti. Olen joskus ajatellut kirjoittaa ironisen pienoisromaanin aiheesta "nainen joka ei onnistu missään". Mitä jos ap irrottelisit toisen lajin parissa ja ihan omaksi huviksi kirjoittaisit kokemuksistasi, vähän samaan tapaan kuin täällä. Paitsi että hiukan gogolia ja kafkaa voisi lisätä joukkoon, luovuuden nimessä.
Mistä sinulle tuli se tunne, ettet olekaan hyvä kirjoittaja?
Haluatko antaa kirjoitusnäytteen?En halua :)
En nyt suorastaan huono ole, mutten kovin hyväkään. Olen kirjoittanut muutaman viihdejutun, niitä litteitä pikku kirjasia, ja arviot olivat laimeita. Samoin arviot vähän taiteellisemmista yrityksistä. Hukkuvat massaan. Nyt olen lämmittänyt valokuvausharrastusta ja huomannut, että siihen onkin enemmän intohimoa kuin kirjoittamiseen. Torjunnasta voi seurata hyvääkin.
Eli olet kuitenkin saanut julkaistua... se on hyvä se! :) Tunnen yhden käsikirjoittajan, joka saa jatkuvasti kritiikkiä siitä, että henkilöhahmot on liian "ohuita". Mutta ei hän välitä, on käsikirjoittanut ja ohjannut ammatikseen jo monta kymmentä vuotta.
Somessa huomion ja hyväksynnän haku on todella itsetuhoista ja täysin turhaa. Se ei myöskään ole todellakaan mikään kuvitustaidon mittari. Tunnen monta todella lahjakasta kuvittajaa, joiden töitä on julkaistu-siis he tekevät kuvituksillaan oikeaa rahaa, mutta eivät ole saavuttaneet "ns.some huomiota". On erittäin arpapeliä, ja vähän itsensä myymistäkin, että onnistuu saamaan somesuosiota.
Tee taidetta itsellesi ja omaksi iloksesi. Älä välitä siitä miltä lopputulos näyttää, ja mitä muut siitä ajattelevat, vaan keskity siihen miten hyvältä ja rentouttavalta sen tekeminen sinusta tuntuu (ellet sitten tee asiakkaalle työtä, turha on harrastuksesta stressata-keskity nauttimaan siitä!) Kukaan ei koskaan epäonnistu piirtämisessä, koska voit täysin itse määritellä millaisen lopputuloksen haluat. Tsemppiä!
T: Kuvittaja, edelleen piirtämisestä todella paljon nauttiva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsopa elokuva Van goghista, lähes kaikki inhosivat hänen taulujaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuottikorvan saa syntymälahjana, kaikki eivät sitä saa, eivätkä todellakaan opi ikinä laulamaan nuotilleen, vaikka niin kuulee väitettävän " kaikki oppivat", ei opi.
Sama asia on piirtämisen ja maalaamisen suhteen. Sitä ei voi oppimalla oppia, vaikka kehittyä aina voi. Se on synnyinlahja. - Tuon aiemman kommentin kirjoittaja, jossa aiheesta puhuin.
Toki soittimia voi oppia soittamaan nuoteista, siihen ei nuottikorvaa tarvita
Nuottikorvaa voi kehittää myös. Ei minulla ole koskaan ollut nuottikorvaa, mutta intensiivisen soittamisen ja treenaamisen ansiosta, huomasin joskus 17 vuotiaana pystyväni virittämään kitarani täysin oikeaan vireeseen yhtä tiettyä kappaletta soittamalla, siis niin, että soitto kuulosti väärältä jos kitara oli hiukankin ylä- tai alavireessä.
Epäilemättä kuvataiteessa ja musiikissa voi olla lahjakkuuksia, jotka pääsevät muita helpommalla. Omasta kokemuksessta voin kyllä sanoa että ne tuhannet tunnit piirtämisen parissa, vain siksi että nautin piirtämisestä, kasvattivat taitoni.
Piirtäminen/maalaaminen on käden motoriikan ja näkevien silmien yhteispeliä, ja sitä voi ja kannattaa treenata, ja olla kärsivällinen. Muistan lapsena äitini piirtäneen kuvan isästäni, ja minä ihmettelin miten hän sen teki, muutamalla viivalla ihan näköinen. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, minulle maksettiin piirtämisestä, en kuitenkaan ammatikseni sitä tehnyt, mieluummin harrastan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä piirustuksissasi sitten on vikana? Jos et osaa piirtää mallista ollenkaan, niin kannattaa nyt kirjastojen avautuessa lainata Betty Edwardsin kirja Luovan piirtämisen opas. Kirja on tunnettu siitä, että sen avulla oppii helposti ja nopeasti piirtämään. Eri asia tietysti on, että ovatko piirustukset jotenkin taiteellisia, mutta sitä suurin osa ihmisistä ei osaa edes arvostella.
Ne palautteet, mitä sain, oli mm. suttuisuus, jälki todella haparoivaa, liian vahvat ja sarjakuvamaisen ääriviivat, mittasuhteet päin persettä, yleisesti ottaen kaikki vialla. Eli niistä ei löytynyt mitään positiivista.
Se riippuu siitä, mihin pyritään. Jos oikeat mittasuhteet ovat piirustuksen oleellinen pointti, niin on tietysti ikävää jos mittasuhteet ovat väärin. Se ei päde kaikissa tapauksissa.
ikävä kyllä, oikeat mittasuhteet on todella tärkeä pointti. ihmissilmä havainnoi vaistomaisesti ja alitajuisesti virheitä varsinkin ihmisen mittasuhteissa. Esim. harjaantumaton henkilö piirtää ihmiselle vaistomaisesti liian lyhyet käsivarret ja liian pienet kädet. kaula piirretään usein liian pitkänä ja se alkaa hartioiden suhteen väärästä paikasta, kuin se "leijuisi" hartioiden päällä.
Näitä juttuja tuskin kukaan pystyy itse tajuamaan. Ne on kyllä helppo oppia kenen vaan jos saa opetusta niihin. Sitten vasta kun mittasuhteiden hallinta on kunnossa, voi lähteä hallitusti, tehokeinona, rikkomaan muotoa.
Myös ääriviivoilla on suuri merkitys: missä kohdassa se on paksu ja terävä ja missä hento tai samea yms. piirtäminen on viestimistä.
AP:n tarvitsisi nyt vain löytää hyvä opettaja. Esim. juurikin kansalaisopiston piirtämisen kurssi.
Ap voi olla kuinka lahjakas tahansa, mutta hän ei pysty kilpailemaan piirtämisen perusteita opiskelleiden kanssa. perusteiden hallinta vie piirtämisen kokonaan uudelle levelille.
jos ap nyt menee piirtämisen kurssille ja katsoo vuoden päästä vanhoja töitään, niin hän ymmärtää mistä puhun.
Ehkä lainaamassasi kommentissa tarkoitettiin tyylisuuntien eroja: joissain tyylisuunnissa realistiset mittasuhteet ovat oleellista, joissain taas epäoleellisia.
Tästä tulee mieleeni eräs tilanne lapsuudestani. Olin perheeni kanssa syömässä espanjalaisessa ravintolassa, jonka seinällä oli maalaus härästä. Maalaus oli yksinkertainen, ja härän mittasuhteet olivat vääristyneet. Ihmettelin "huonosti piirrettyä kuvaa" vanhemmilleni, ja äitini vastasi viisaasti maalauksen olevan "taiteilijan näkemys". Vaikka olin silloin alle kouluikäinen, muistan tilanteen vieläkin, koska opin jotain uutta. Teos edusti tyylisuuntaa, jossa mittasuhteiden realistisuus ei ollut oleellista.
Eli kyse on enemmän siitä, millainen maalauksen tai piirroksen tyylisuunta kokonaisuudessaan on. Jos teoksesta näkee, ettei siinä olla haetukaan realistisia mittasuhteita, vaan luovaa ja yksilöllistä ilmaisua, ehkä symbolisten merkitysten välittämistä, epärealistiset mittasuhteet eivät tee teoksesta huonoa.
Jos taas teos kokonaisuudessaan vaikuttaa siltä, että tekijä on pyrkinyt mittasuhteiden realistisuuteen, mutta epäonnistunut siinä, teos ei ole kovin hyvä.
En tiedä mikä on ap:n piirrosten tyylisuunta tai onko hän miettinyt asiaa tältä kannalta. Nuo kritiikit "suttuinen, liian voimakkaat ääriviivat, kynänvedot ovat haparoivat" ovat kaikki ymmärtääkseni teknisiä ongelmia, joissa harjoittelu ja ehkä ammattilaisen opetus voisivat auttaa.
Olin itse lapsena ja nuorena hyvä piirtäjä, voitin monia piirustuskilpailuja ja sain kuvaamataidon opettajilta hyvää palautetta. Tyylisuuntani (vaikken silloin osannut tuollaisia ajatella) oli realistinen.
Nyt en enää ole piirtänyt yli kymmeneen vuoteen ja taitoni ovat varmaan ruostuneet. En myöskään suhtaudu kuvataiteelliseen ilmaisuun niin intohimoisesti, että jaksaisin hioa tekniikkaani. Jos nyt saisin tehtäväksi piirtää tai maalata kuvan, en lähtisi edes tavoittelemaan realistista tyylisuuntaa, vaan lähtisin irroittelemaan ja tavoittelemaan luovaa itseilmaisua ja ehkä symbolismia. Ei sekään helppoa kyllä ole, luova itseilmaisu.
Sanoisin myös ap:lle, että kannattaa jatkaa piirtämistä heti jos siltä tuntuu. Tekniikkaa voi hioa, sekä erilaisia tyylisuuntia kokeilla.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä piirustuksissasi sitten on vikana? Jos et osaa piirtää mallista ollenkaan, niin kannattaa nyt kirjastojen avautuessa lainata Betty Edwardsin kirja Luovan piirtämisen opas. Kirja on tunnettu siitä, että sen avulla oppii helposti ja nopeasti piirtämään. Eri asia tietysti on, että ovatko piirustukset jotenkin taiteellisia, mutta sitä suurin osa ihmisistä ei osaa edes arvostella.
Ne palautteet, mitä sain, oli mm. suttuisuus, jälki todella haparoivaa, liian vahvat ja sarjakuvamaisen ääriviivat, mittasuhteet päin persettä, yleisesti ottaen kaikki vialla. Eli niistä ei löytynyt mitään positiivista.
Kai sinä olet piirtänyt mallista? Se on ainoa keino saada mittasuhteita oikeiksi, ja mallit voivat olla vaikka mitä arkisia esineitä ja maisemia. Jos tyylisi viittaa sarjakuvailmaisuun, koita sitä, mutta tosiaan sitäkin on hyvä tietää miltä asiat oikeasti näyttävät. Jälki kyllä kohentuu piirtäessä, ja kaikilla viivan laatu on omanlaisensa.
Mun on myös pakko kompata että kirjoitat kyllä ainakin tosi hyvin.
Ehkä tosiaan sinulle ei sovi sellainen realistinen piirtäminen, vaan voisit vaikka ottaa hieman futuristisen otteen sun piirustuksiin.
Tässä esim. sitruuna https://i.pinimg.com/564x/1c/95/d2/1c95d2ea005346206b337aa43c88abac.jpg…;
Siis eihän tuo kauhean hyvä realistisella tavalla ole, mutta melkoisen söpö.
Tässä toinen https://i.pinimg.com/564x/b6/6e/c4/b66ec495066b703755a3b39f32d2a836.jpg
Eihän tässäkään kauhean teknisesti taitavasta teoksesta välttämättä ole kyse, mutta silti tuo ainakin minun mielestä kivannäköinen.
Monesti esim. instassa näkee tyyppejä jotka tekee piirustuksia, maalauksia, askarteluja, neulomuksia, vaatteita tms. eivätkä ne tosiaan ole hirveän hienoja mutta niitä silti porukka kehuu. Niissä on joku juttu mikä ihmisiä viehättää tai sitten he tykkäävät sen niitä tekevän ihmisen takia.
En sinuna luovuttaisi, mutta tosiaan ehkä siirtyisin vaikka piirtelemään hahmoja ja muotoja, joita värittelet ja leikkaa+liimaa tyylillä tee erilaisia kollaaseja.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ole huono ja kaikessa epäonnistunut ihminen, vaan selkeästi koulukiusattu sekä opettajiesi että luokkatovereiden taholta.
Ja mistä vetoa, että vanhempasikin ovat kasvattaneet sinut ilman "turhia" kehuja, ettei vaan 'likka pääse ylpistymään'.
Suosittelisin ehkä ihan ammattiapua huonommuuden tunteiden käsittelemiseen.
Toisaalta, ehkä piirtäminen ei ole sinulle 'se juttu', vaikka mukavaa onkin. Ehkä se todellinen intohimo ja lahjakkuus löytyy vasta myöhemmin, kun ensin pääset yli noista ilon ja luovuuden tappavista kokemuksista, joita ei ainoankaan lapsen tai nuoren kohdalle toivoisi.
Mulle tuli niin sama mieleen! Siis että ollut kiusattu ja väheksytty, luokan musta lammas tms. Valitettavasti kaikki opettajat ei ole reiluja, ja suku ja jopa kaveritkin voi kohdella epäsuosittua ihmistä tosi kurjasti. Esim pyörittelee silmiään tai on vaivaantuneita kun annatkin heille lahjan, ihan sama mitä siinä kuvassa on. Siis oikeasti, itsellä vähän samaa taustaa ja nyt aikuisena tajunnut miten mua on kohdeltu. Ja lyttäävä kasvatus justiin myös.
No jos Musta neliö on 1900-luvun kuvataiteen ikoni, niin tuskin sinunkaan piirustuksesi kovin huonoa kuvataidetta ovat.
Alue: Aihe vapaa
Ei kaikki saa ruukkuruusuja kukkimaan uudelleen. :) Ehkä sinulla on hyvä viherpeukalo?