Itseluottamus nollassa pituuden takia

Vierailija kirjoitti:

Minä olin lähemmäs 40-vuotias ennen kuin pystyin hyväksymään pituuteni. Olen lapsesta lähtien ollut muita päätä pitempi. Pituuttani ovat kommentoineet niin tutut kuin tuntemattomatkin ja aina kauhistelevaan tapaan kuten "Kuinka hirveän pitkä sä oikein olet?" tai "Onneksi en ole niin pitkä, etten voisi käyttää korkkareita (ja samalla merkitsevä katse ylös alas minun vartaloani)". Ajattelin ennen olevani huomiota herättävän ruma pituuteni takia ja yritin kulkea polvet hieman koukussa.

t. N173cm

173cm ei edes ole vielä erityisen pitkä naiseksi.

Itse olen 168cm nainen ja saan itsekin säännöllisin väliajoin kuulla siitä miten pitkä olen. En myöskään saa miestä pituuteni takia, koska kaikki miehet haluaa lyhyen naisen. Pituuden lisäksi minulla on myös isot rinnat ja leveä lantio ja ne estää myös miehen saamista, koska kaikki miehet tykkää vain pienirintasista ja pienilantioisista 😞

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Eikö ole mukava erottua niistä persjalkaisista kavereista ja katsella maailmaa ihmisten yläpuolelta?

Pitkäkin voi olla persjalkainen. Persjalkaisuus tarkoittaa vain sitä, että on lyhyet jalat ja pitkä selkä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 168cm nainen ja saan itsekin säännöllisin väliajoin kuulla siitä miten pitkä olen. En myöskään saa miestä pituuteni takia, koska kaikki miehet haluaa lyhyen naisen. Pituuden lisäksi minulla on myös isot rinnat ja leveä lantio ja ne estää myös miehen saamista, koska kaikki miehet tykkää vain pienirintasista ja pienilantioisista 😞

Mitä mä just luin?!

Minä olen 178 cm pitkä. Nuorena 1980-luvulla olin aika harvinainen, mutta nykynuorissa on enemmän ihania neitoja, joita minä joudun korkonilkkureistani huolimatta katselemaan ylöspäin. Kuljeskelen siis korkoineni pitempänä kuin puoli miessukukuntaa, mutta se on vain kivaa se.

Minusta on aina ollut kivaa olla pitkä, enkä antaisi pois milliäkään; ottaisin kyllä pari senttiä lisää. Yläasteella luokan häirikkö yritti kiusata minua pituudestani, mutta kun pilkka ei millään päätynyt maaliin asti, hän lopetti. Olen aina enemmänkin venyttänyt selkääni kuin tyytynyt pituuteeni, joten ilmeisesti päälle päin näkyy, että kiusaaminen on ihan turhaa. Opiskeluaikoina pari kaveria yritti nälviä, mutta kyse oli selvästi siitä, että he olisivat halunneet olla vähän pitempiä. Olenkin lopettanut huomauttelut siihen, että vastaan: "Sinä et halua olla pitkä etkä ole, ja minä taas haluan olla pitkä ja olen, joten tässähän on kaikki oikein hyvällä mallilla, vai mitä?"

Olen yhdessä suomalaisessa ja yhdessä ulkomaisessa pitkien naisten FB-ryhmästä. Siellä nimenomaan nuoret naiset (ilmeisesti muualla FB ei ole sellainen mummopaikka kuin täällä) kyselevät, miten saisi itsetuntoa paremmaksi ja miten olisi enemmän sinut pituutensa kanssa. Joukossa on tuhansia 190-senttisiä naisia ja pisin näkemäni taitaa olla 214-senttinen kaunotar. Ilmapiiri on todella hyvä ja kaikenlaisia mielenkiintoisia keskusteluja ja kuvia ja vinkkejä tulee joka päivä. Vertaistuki ja keskinäisen kehun kerho on hieno juttu. :)

Vierailija kirjoitti:

Nää miksi - kyselijät tuskin ovat yli 180 cm naisia. Itse olen. Olen jo yli 50v ja lähes päivittäin saan kuulla kommentteja pituudestani tai niitä iänikuisia kysymyksiä mistä mä saan housuja ja kenkiä. Kyllä se vaikuttaa ihmisen psyykeeseen kun on koko aja silmätikkuna ja vitsien kohteena. Housukysyjät ovat itse lyhyitä, joten tuskin tarvitsevat vastausta vinkiksi. En ymmärrä muuta syytä tiedusteluun kuin v* ttuilu.[/quote

Noin inhottavalle ihmiselle saatetaan hyvinkin v**tuilla.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin lähemmäs 40-vuotias ennen kuin pystyin hyväksymään pituuteni. Olen lapsesta lähtien ollut muita päätä pitempi. Pituuttani ovat kommentoineet niin tutut kuin tuntemattomatkin ja aina kauhistelevaan tapaan kuten "Kuinka hirveän pitkä sä oikein olet?" tai "Onneksi en ole niin pitkä, etten voisi käyttää korkkareita (ja samalla merkitsevä katse ylös alas minun vartaloani)". Ajattelin ennen olevani huomiota herättävän ruma pituuteni takia ja yritin kulkea polvet hieman koukussa.

t. N173cm

Missä hemmetin perämetsässä sinä olet asut jos nuo ovat kokemuksiasi?? Itse olen 52-vuotias, 174 cm pitkä, eikä minulle ole ikinä kukaan sanonut mitään tuon suuntaista, ei edes kouluaikoina yli 30 vuotta sitten. Ei 173 cm tai 174 cm ole mitenkään erityisen pitkä nainen. Se on eri asia jos aletaan puhua jostain 185-senttisestä, sitten varmaan saakin kuulla kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin lähemmäs 40-vuotias ennen kuin pystyin hyväksymään pituuteni. Olen lapsesta lähtien ollut muita päätä pitempi. Pituuttani ovat kommentoineet niin tutut kuin tuntemattomatkin ja aina kauhistelevaan tapaan kuten "Kuinka hirveän pitkä sä oikein olet?" tai "Onneksi en ole niin pitkä, etten voisi käyttää korkkareita (ja samalla merkitsevä katse ylös alas minun vartaloani)". Ajattelin ennen olevani huomiota herättävän ruma pituuteni takia ja yritin kulkea polvet hieman koukussa.

t. N173cm

Missä kääpiöiden maassa olet kasvanut? Suomessa naisten keskipituus on 168 cm eli et ole juuri keskimittaa pitempi.

Jaa. Mäkin olen pitkä (173) ja sitä on aina kadehdittu.

Kun mulla on ollut 150 kavereita. Musta pituus on juttu mihin on koko ikä aikaa sopeutua.

Jos on 145 tai 195 ni sit on ehkä ongelma.

Muuten ei.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 168cm nainen ja saan itsekin säännöllisin väliajoin kuulla siitä miten pitkä olen. En myöskään saa miestä pituuteni takia, koska kaikki miehet haluaa lyhyen naisen. Pituuden lisäksi minulla on myös isot rinnat ja leveä lantio ja ne estää myös miehen saamista, koska kaikki miehet tykkää vain pienirintasista ja pienilantioisista 😞

Naisten vaatteet mitoitetaan juuri 168-senttisille. Sinä olet ihan keskimittainen suomalaiseksi naiseksi. Miten hirveän lyhyiden ihmisten kanssa sinä vietät aikasi?

olen 169cm pitkä mutta olisi tosi makeeta olla esim. 175 tai 180 :) Mieheni on 183.

Voin vain kuvitella millaista pällistelyä ja typeriä kommentteja te todella pitkät naiset saatte. Itse olen 170cm ja olen koko ikäni saanut kuulla ihmettelyä siitä, kuinka pitkä olen. "Siis miten älyttömän pitkä sä olet?", "olet kyllä tosi pitkä!" ja muut naiset tulee viereen vertailemaan itseään ja hihittelemään, kuinka olenkin pitkä heihin verrattuna. Ja kyllä, olen todellakin tasan 170cm pitkä.

Itse vihaan pituuttani, koska koen muutenkin olevani niin isokokoinen. Olisin mieluusti 10 cm lyhyempi ja muutenkin sirompi.

Mutta silti kannustaisin kaikkia pitkiä naisia olemaan ylpeitä mitoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pituus ei ole ongelma. Urheilen tavoitteellisesti lajeissa, joissa pituudesta on hyötyä. Persjalkoja tappeja ei myöskään malleina juuri näe. Meidän perheessä veljet ja isä on yli 190 cm pitkiä. Itse olen vain 184 cm.

Unohtui mainita etten esim peruskoulussa/lukiossa luokallani on aina ollut myös useampia pitempiä tyttöjä.

Useampia pitempiä kuin 184? Aika pitkä luokka.

Kuten sanottu tietyissä lajeissa pituudesta on etua ja täällä on useita maajoukkuetason urheilijoita.

Olen 184 cm pitkä nainen ja ymmärrän hyvin miltä tuntuu, kun saa jatkuvasti kuulla huomautuksia ja kysymyksiä pituudesta. En usko, että ihmiset pahalla kyselee, siihen vaan alkaa jossain vaiheessa väsyä. 

Teini-iässä minua kiusattiin ja nimiteltiin. Toivoin, että olisin alle 170 cm, suloinen ja pyöreä tyttö, koska pojat kiersivät "kirahvin" kaukaa. Mutta minkäs teit, olin se laiha hujoppi, jonka kengännumero oli (ja on) 42. Jossain vaiheessa se oma pituus piti vain hyväksyä ja kun sen teki, niin johan helpotti vaikka vaikeaa olikin.  

Ja mitä tulee vaatteisiin, niin nettikaupoissa on nykyään hyvät valikoimat pitkien mallistoja ja isoja kokoja löytyy myös kengistä. 

Vierailija kirjoitti:

olen 169cm pitkä mutta olisi tosi makeeta olla esim. 175 tai 180 :) Mieheni on 183.

Mä haluaisin myös olla pitkä. 180 olis sopiva mitta. Ja tietty pitää olla myös hoikka. Pituus sinällään on eduksi, mutta jos on lisäksi roteva, se tekee naisesta äijämäisen korston, jota ehkä pidetään oudon näköisenä.

Huippumalli- /korkeushyppääjävartalo on kaunein.

Ai että olet oikein EPÄVARMA pituutesi takia? Yritäppä olla lyhyt mies, kukaan ei kunnioita lyhyttä miestä. Yhteiskunta vihaa meitä puutarhatonttuja. Siis te naiset  oikeasti kehtaatte...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin lähemmäs 40-vuotias ennen kuin pystyin hyväksymään pituuteni. Olen lapsesta lähtien ollut muita päätä pitempi. Pituuttani ovat kommentoineet niin tutut kuin tuntemattomatkin ja aina kauhistelevaan tapaan kuten "Kuinka hirveän pitkä sä oikein olet?" tai "Onneksi en ole niin pitkä, etten voisi käyttää korkkareita (ja samalla merkitsevä katse ylös alas minun vartaloani)". Ajattelin ennen olevani huomiota herättävän ruma pituuteni takia ja yritin kulkea polvet hieman koukussa.

t. N173cm

Missä hemmetin perämetsässä sinä olet asut jos nuo ovat kokemuksiasi?? Itse olen 52-vuotias, 174 cm pitkä, eikä minulle ole ikinä kukaan sanonut mitään tuon suuntaista, ei edes kouluaikoina yli 30 vuotta sitten. Ei 173 cm tai 174 cm ole mitenkään erityisen pitkä nainen. Se on eri asia jos aletaan puhua jostain 185-senttisestä, sitten varmaan saakin kuulla kommentteja.

Helsingissä. Ja olen 42-vuotias. En nykyisin omastakaan mielestäni ole erityisen pitkä. Silti läpi lapsuuden, nuoruuden ja pari-kolmikymppisenäkin sain näitä pituuttani kauhistelevia kommentteja perheenjäseniltäni, sukulaisiltani, kavereiltani ja myös aivan tuntemattomilta ihmisiltä. Eli sitä alkoi itsekin uskoa olevansa todellinen kummajainen. Mukava kuulla tosin, että te jotkut muut ette ole kohdanneet arvostelijoita. Olen itsekin nykyisin tyytyväinen pituuteeni.

Vierailija kirjoitti:

Ai että olet oikein EPÄVARMA pituutesi takia? Yritäppä olla lyhyt mies, kukaan ei kunnioita lyhyttä miestä. Yhteiskunta vihaa meitä puutarhatonttuja. Siis te naiset  oikeasti kehtaatte...

Yritäppä olla pitkä melkein 170cm nainen, joka lisäksi on kaukana sirosta ja lisäksi vielä rumuutta lisäämässä isot rinnat ja leveä lantio - voin sanoa, että meitä vihataan paljon enemmän. Keskustelupalstoilla aina haukutaan meitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että olet oikein EPÄVARMA pituutesi takia? Yritäppä olla lyhyt mies, kukaan ei kunnioita lyhyttä miestä. Yhteiskunta vihaa meitä puutarhatonttuja. Siis te naiset  oikeasti kehtaatte...

Yritäppä olla pitkä melkein 170cm nainen, joka lisäksi on kaukana sirosta ja lisäksi vielä rumuutta lisäämässä isot rinnat ja leveä lantio - voin sanoa, että meitä vihataan paljon enemmän. Keskustelupalstoilla aina haukutaan meitä.

Pitkä ja melkein 170 eivät kuulu samaan lauseeseen. Sinulla on jotain muita ongelmia. Et kuulu tähän ketjuun.

Olen 176 cm nainen enkä haluaisi olla yhtään lyhyempi. Tuleehan niitä ihmetteleviä kommentteja, mutta ihan yhtä paljon ihmetellään lyhyitä, laihoja, lihavia jne. Antaa niiden vaan jauhaa, kaikilla ei nuo hyvät käytöstavat ole hallussa. Pitkä, itsevarma ja muille mukava nainen on aivan ihana näky!