Elän maanpäällistä helvettiä ja olen 24-vuotias.

Että miksi mulla täytyy olla näin kivulias elämä, VOIKO JOKU NYT HELVETTI SENTÄÄN TULLA OTTAMAAN MULTA JO TÄMÄN KIVUN POIS!?

Ei todellinen minä ole kaljuuntuva, ruma, monisairas.

Eikä todellinen minä elä sosiaalisesti eristäytynyttä elämää.

Elän nyt jonkun muun elämää. Tämä ei tunnu omalta.

Minun piti olla kaunis, terve, keskituloinen vaimo ja loistava äiti! Pidetty ystävä!

Mulla oli mahdollisuudet tähän kaikkeen ja murrosiän tullen nupissa meni jokin vinksalleen ja mopo lähti lapasesta!

Omassa luonteessa oli vikaa joo, mutta osasyy löytyy myös vanhemmistani jotka riiteli usein, äiti sekoili, isällä alkoholiongelma, isovanhemmat jotka lyö ja siihen päälle rajattomuus. Olen katkera!

16-vuotiaana tajusin ettei mun lapsuus ole ollut normaali ja ei mahduttu enää äidin kanssa saman katon alle koska katkerana jahtasin äitiä ison lihaveitsen kanssa ja viskelin kirjahyllyt ympäri ja sitten tämä lehmä uhkasi soittaa poliisit joka lietsoi vihaani entisestään, että se kehtaa kun vuosien ajan raivonnut itse ja ollut enemmän kaveri kuin äiti!!!

Tajuatteko nytten että mikä mun elämässä mättää. Ei pelkästään se, että minulla olisi kevytkenkäinen ja kiero luonne!

Elämä on epäreilua, mutta juuri siksi pitäisi tuntea myötätuntoa itseä ehkä muitakin kohtaan.

Ei sun tarvi tajuta kuin yksi asia: vaikka et tykkäsi itsestäsi, jokaisella on paitsi oikeus myös VELVOLLISUUS HUOLEHTIA ITSESTÄ. Eli sun on pakko alkaa olla itsesi puolella. Karsi elämästäsi kaikki turha esim roskaruoka ja ihmiset jotka jotka lannistaa. Tee pitkän tähtäimen suunnitelma: jos asut pikkupaikassa, suunnittelet muuton ja toteutat sen esim sossun avulla.

Kiusaajille ei tarvi hiiskua sanaakaan. Hakeudu esim AAL ryhmiin. Selviät jos haluat selvitä.

Toiminta ei ole tunne, vaan tahtotila.

Erityisesti vihasin vanhemmissani sitä, että heillä ei oo pokkaa nostaa kytkintä. Nyhväsivät huonossa parisuhteessa vuodesta toiseen, joten mä päätin olla erimaata ja laitoin heihin välit poikki 19-vuotiaana!

En aio tuhlata elämääni enää yhdessäkään ihmissuhteessa joka sisältää henkistä tai fyysistä väkivaltaa.

Scid testissä minulla on todettu useiden eri persoonallisuushäiriöiden piirteitä, oli epävakaata, epäluuloista, narsistista, passiivisvihamielistä yms. Että ehkä se kanssa selittää sen miksei mun ihmissuhteet toimi ja ajaudun jokaisen kanssa riitoihin.

Ja vaikka scid testissä olen saanut eri persoonallisuushäiriöiden piirteitä ja olen iskenyt varattuja poikia ja puukottanut ihmisiä selkään niin emmä silti rupea koko loppuelämääni kantamaan huonon ihmisen taakkaa harteillani. Koska olen tehnyt paljon myös hyvää, tukenut useita ihmisiä, koska parhaimmillani osaan olla avoin ja empaattinen!!!

Rauhoitu nyt jo. Aggressiivinen ilmaustyyli. Olet 24v. Et ole 15-v. teini, jolta voi odottaa kaikkea kaveri kuoli huumeisiin, yksi vankilassa. Olet rajaton.

Vierailija kirjoitti:

Rauhoitu nyt jo. Aggressiivinen ilmaustyyli. Olet 24v. Et ole 15-v. teini, jolta voi odottaa kaikkea kaveri kuoli huumeisiin, yksi vankilassa. Olet rajaton.

Totta h emmetissä olen aggressiivinen koska olen niin monta kertaa saanut elämässä siipeeni. Mielummin puran aggressioni kirjoittamalla kuin käyttämällä fyysistä väkivaltaa.

Ja toisaalta, joskus jopa koen olevani edelleen 15v koska mun elämä pysähtyi sinne. Siitä lähtien olen ollut eristäytynyt. Nuoruus jäi elämättä!

Ei millään pahalla, mut hyvä aloittaja sinä tarvitset apua. Huomion hakeminen keskustelupalstoilta on aina sen merkki. Noin mäkin toimin ja näin jälkeen päin ajateltuna se oli aika turhaa. Sulla on hyvä elämä edessä kun vaan teet noille asioille jotain etkä jää vellomaan itsesääliin. Anteeks karkea ilmaisu, mut tarvitset potkun persuksille. Ja voin tässä nyt kertoa itsestänikin muutaman asian, niin pystyt miettimään ehkä elämääsi eri kannalta.

-Olin 10v kun 16v poitsu käytti hyväksi. Tunki väkisin siis sormet mun vehjeosaston sisälle. Aika järkyttävä kokemus mistä ei tiedä kukaan muu kun mun nykyinen aviomies.

-Olin koulukiusattu ala-asteen toiselta luokalta ammattikoulun viimeselle.

-Teini-iässä oli pientä syömishäiriötä vaikka olin ihan normaalipainossa.

-Teiniajan paha olo purkautu itsetuhoisuuteen monella tavalla.

-Olen ollut ystävän hautajaisissa, hän teki itsemurhan.

-Sain masennusdiagnoosin muutama vuosi sitten kun nykyinen mieheni patisti hakemaan apua. Parannuin siitä alle vuodessa, koska minulla oli halu saada elämäni takaisin.

Että aika synkeä on ollut mullakin elämä. Monia muitakin pikkuasioita voisi mainita, mut tuossa suurimmat. Ja tässä kuitenkin olen hyvinkin elämän iloisena. Olen viljelijän vaimo, meillä on pieni lapsi ja kissa. Eli sinäkin saat elämäs kuntoon kun haluat. Lääkkeistä kieltäytyminen on melkeimpä typerää, kun luultavasti tarvitset niitä. Eikä minulla ollut masennuslääkityksestä mitään pahaa sanottavaa, auttoi eteenpäin.

Luonteessani on monta puolta, on avoimuus ja empaattisuus.

Sitten on ollut myös kierous ja kevytkenkäisyys.

Kyllä, koen itseni aika ristiriitaiseksi ja sitä varmasti olen myös monen muun silmissä.

Haastetta minussa löytyy jos meinaa munlaisen oikukkaan ihmisen kanssa olla tekemisissä!

Mutta milloin elämä olisikaan mustavalkoista...?

Esimerkiksi Matti Nykänen oli herkkä ja ystävällinen luonne, mutta myös väkivaltainen... miten herkkä ihminen kykenee väkivaltaan, eikö herkkä ennemmin pelkää väkivaltaa, niin siinäpä pähkinää purtavaksi.

Elämä ei oo helppo laji ja herkät ei yleensä tätä elämää kestä koska maailmasta on tehty niin oksettavan julma paikka! Miksi haluatte ylläpitää tätä julmuutta? Miksi kaikki ei vaan voisi kohdella toisiaan ystävällisesti?

N25 kirjoitti:

Ei millään pahalla, mut hyvä aloittaja sinä tarvitset apua. Huomion hakeminen keskustelupalstoilta on aina sen merkki. Noin mäkin toimin ja näin jälkeen päin ajateltuna se oli aika turhaa. Sulla on hyvä elämä edessä kun vaan teet noille asioille jotain etkä jää vellomaan itsesääliin. Anteeks karkea ilmaisu, mut tarvitset potkun persuksille. Ja voin tässä nyt kertoa itsestänikin muutaman asian, niin pystyt miettimään ehkä elämääsi eri kannalta.

-Olin 10v kun 16v poitsu käytti hyväksi. Tunki väkisin siis sormet mun vehjeosaston sisälle. Aika järkyttävä kokemus mistä ei tiedä kukaan muu kun mun nykyinen aviomies.

-Olin koulukiusattu ala-asteen toiselta luokalta ammattikoulun viimeselle.

-Teini-iässä oli pientä syömishäiriötä vaikka olin ihan normaalipainossa.

-Teiniajan paha olo purkautu itsetuhoisuuteen monella tavalla.

-Olen ollut ystävän hautajaisissa, hän teki itsemurhan.

-Sain masennusdiagnoosin muutama vuosi sitten kun nykyinen mieheni patisti hakemaan apua. Parannuin siitä alle vuodessa, koska minulla oli halu saada elämäni takaisin.

Että aika synkeä on ollut mullakin elämä. Monia muitakin pikkuasioita voisi mainita, mut tuossa suurimmat. Ja tässä kuitenkin olen hyvinkin elämän iloisena. Olen viljelijän vaimo, meillä on pieni lapsi ja kissa. Eli sinäkin saat elämäs kuntoon kun haluat. Lääkkeistä kieltäytyminen on melkeimpä typerää, kun luultavasti tarvitset niitä. Eikä minulla ollut masennuslääkityksestä mitään pahaa sanottavaa, auttoi eteenpäin.

Hienoa että olet päässyt elämässäsi eteenpäin <3 Katsotaan miten mulla auttaa esimerkiksi tuo terapia jonka pääsen aloittamaan koronan jälkeen.

Hetken luulin sekoittaneeni jotain ja että ap oletkin nyt vasta teini-ikäinen. Olet niin vahvasti kietoutunut menneisyyteesi että vaikuttaa että elät edelleen menneisyydessäsi. Näin omaa nuoruuttasi muistuttavan nuoruuden itsekin eläneenä mutta nyt jo vanhempana seesteistä elämää elävänä haluan kokemuksesta sanoa että mitä aiemmin päästät irti vanhoista asioista, sitä armollisempaa sinulle itsellesi. Itse olen nyt siinä iässä että rankimmat asiat elämässäni joihin en itse voinut vaikuttaa loppuivat yhtä kauan aikaa sitten kuin niiden loppumisesta oli syntymääni. Oli ihan kamalaa tajuta vähän aikaa sitten että edelleen minulla on tapana vähän nähdä itseni noiden asioiden kautta vaikka niistä on jo parikin vuosikymmentä. Eli ainoa joka niitä asioita on mieleeni tuputtanut on ollut minä ja muut rajattomat ihmiset noilta ajoilta joiden olen antanut niin tehdä, muuten olen täysin vapaa.

Universumia ei kiinnosta miten hyvin tai huonosti ihmisillä menee.

Emme ole yhtään mitään. Eikä ketään kiinnosta. Jos elämää ei kestä niin kannatta lopettaa olemassaoleminen itse.

Ei kuulosta ihan mahdottomalta tilanteelta. Myös asenne ratkaisee paljon.

Toki siis ymmärrän silti, että rankkaa on ja olet aika väsynyt ja kypsä tilanteeseen.

Se Helvetti alkoi, kun sinä olit noin 9-vuotias. Siitä lähtien on kaikki mennyt päin vittua ja helvettiä tässä maassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile ruokavalio muutosta. Minua auttanut paljon, on ollut ennen peräsuolesta vuotoa, on ibsmaha, refluxtauti.

Jos olet kotona, niin joko kotijumppaa tai kävelylenkki päivittäin. Itselläni kun oli burnout niin lääkäri neuvoni 30 min. kävelyä kello 10 ja kahden välillä. Tärkeää liikkua ja saada päivänvaloa kasvoille.

Jos mietin esimerkiksi tätä ärtynyttä suoltani ja kaljuuntumista, niin koen niiden puhjenneen liiallisesta stressistä. Yleensä aina kun jonkun ihmisen elämä menee pilalle, niin osasyyllisenä on MUUT IHMISET, millä helvetin oikeudella joku toinen tulee laittamaan elämääni pilalle, MIKÄ TEKEE HÄNESTÄ NIIN HIENON IHMISEN ETTÄ HÄNELLÄ ON KAIKKI VALTA SIIHEN!?

Ei mikään, suurin osa ihmisistä on kusipäitä ja idiootteja

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta ihan mahdottomalta tilanteelta. Myös asenne ratkaisee paljon.

Toki siis ymmärrän silti, että rankkaa on ja olet aika väsynyt ja kypsä tilanteeseen.

Ei siinä asenne auta, kun ostovoima on varastettu pois.

Systemaattiselle kiusaamiselle STOP kirjoitti:

Mistä näitä empatiakyvyttömiä ihmisiä sikiää? Kun katson palstalaisten tilaa, niin olen erittäin huolissani. Kiusataan ja potkitaan kilpaa, maassa makaavia. Mikä helvetti teitä vaivaa ihmiset?

Kusipäisyys niitä vaivaa.

Olet vain säälittävä uhriutuja. Sun asenteella susta ei olisi missään olosuhteissa tullut mitään. Olet katkeran ja vähäjärkisen oloinen. Yrität vierittää yhteiskunnalle vastuuta omasta selkärangattomuudestasi.

Hanki ap itsetunto ja yritä kasvaa henkisesti.

Sairastan itse Crohnin tautia, mutta en ole pitänyt sairautta esteenä työnteolle, opiskelulle tai ihmissuhteille. Olen seurustellut normaalisti ja tänä keväänä valmistun tavoiteajassa ylioppilaaksi.

Ihmettelen kovasti asennettasi, mitä noloa on suolistosairauksissa? Ne ovat erittäin yleisiä ja hyvällä hoidolla pysyvät lähes oireettomina.

Oletko kokeillut FODMAP-ruokavaliota? Liikunta ja lantionpohjalihasten treenaaminen auttaa myös virtsankarkailuun. Kannattaa käydä tutkimuksissa myös endometrioosin varalta, sekin aiheuttaa virtsankarkailua ja suolistovaivoja. Kaljuuntumiseen saanee apua ihotautilääkäriltä.

Ei tämä elämä niin vakavaa ole. Tsemppiä!

N18

Kehoitan myös päästämään irti menneisyydestä ja jatkamaan elämässä eteenpäin, eivät kiusaajat enää sinua muista ja ala-asteaikaisia, tai edes lukioaikaisia tapahtumia ei kukaan enää tuossa iässä muista. Suurin osa näistä ihmisistä on luultavasti jo itse työelämässä ja opiskelee, on omat piirit ja oma elämä.

Itse sain ainakin sinusta naiivin kuvan ja kouluttamattomuus paistaa myös tekstistäsi ja asenteestasi hyvin läpi.

Suosittelen että haet psykiatrista apua fyysisten vaivojen korjaamisen lisäksi.

N18

Painonhallinta auttaa suolistosairauksiin ja virtsankarkailuun.