Äitini suuttuu, kun hänelle sanoo siitä, että ei osannut antaa minulle lapsuudessa tunnetta siitä, että hän rakastaa minua

Hänen pitäisi ymmärtää, että hänen kyvyttömyytensä saada lapsi tuntemaan, että äiti rakastaa on hänen syytään ja kärsijä olin minä. Hän on minulle anteeksipyynnön velkaa. Jos sitä ei tule, aion muistuttaa häntä asiasta hänen lopun ikäänsä, jos hän väittää lapsen itsensä olevan syypää siihen tunteeseen, ettei vanhempi rakasta, kuten hän tekee.

Ap

Onko tämä nyt se kristallikissa? Viimeksi tunnistin silmienvälihullun, joten olisiko tässä toinen raksi ruutuun?

Lapsi ei ole siihen ikinä syypää, syypää on aina vanhempi, jos lapsi ei koe itseään rakastetuksi. Vanhempi ei silloin joko ymmärrä lasta tai on liiana ankara tai paha ihmisenä. Se on inhimillistä epätäydellisyyttä, mutta jos vanhempaa arvostellaan asiasta, hänen kuuluu hävetä paskuuttaan, jos ei myönnä mitään. Koska syyllisyys ei häneltä lähde asioita kieltämällä.

Ap

Äitini kuvittelee, että hän ei ole syyllinen, jos kieltää asian ja vastuunsa. Näin ei asia ole.

Ap

Kyllä täytyy sanoa rehellisesti, että jos lapset sanoisivat minulle, että heistä tuntuu tai on tuntunut siltä, etten rakasta heitä, herättäisi se todella surullisia tunteita minussa. En tiedä suutuisinko siitä kuitenkaan, vai vaan loukkaantuisin? 

Toisaalta lapsi voi olla loputtoman vaativa, mikään ei riitä. Ei tunteet eikä teot. Se, ettei tunne olevansa rakastettu, voi olla persoonallisuuden piirre. Miten muut ihmissuhteet? Tunnetko niissä olevasi rakastettu?

Lapsi voi kokea äidin kielteiset tunteet rakkauden puutteena. Kiukutteleva lapsi ja teini herättää äidissäkin tunteita. Äiti on ihminen, ei kallio.

Lapseen voi ja saa tuskastua eikä se tarkoita ettei lastaan rakastaisi.

Terve vaan, johan sä olitkin kauan poissa. Nyt tulit purkamaan taas patoutumasi tänne. Toivotaan että helpottaa hetkeksi. Kuuria se on tämäkin.

Aloittaja puhuu ihan totta. Ja äidiltä olisi reilua myöntää että teki virheitä. Vaikeaa se tietysti on, eikä kaikilta onnistu.

Jätä se vanha äitisi jo rauhaan, ärsyttävä alati valittava räkänokka!

Digidingdingdong tää meno on.

Loputon laulu.

Vaihda levy tai mieluummin riko se.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta lapsi voi olla loputtoman vaativa, mikään ei riitä. Ei tunteet eikä teot. Se, ettei tunne olevansa rakastettu, voi olla persoonallisuuden piirre. Miten muut ihmissuhteet? Tunnetko niissä olevasi rakastettu?

Olen tuntenut, mutta se ei auta, koska asuin kaksin äidin kanssa, ja hän mitätöi muiden merkitystä minulle ja minua itseäni mitätöi minulle myös. Eli että jos joku minua rakastaa, se on äidin mielestä ollut sen toisen huonoutta ihmisenä. Minusta ei voi kuulemma kukaan pitää.

Ap

MIELENKIINTOISTA. Kerro ihmeessä lisää. Aloita ihan alusta ja yllätä meidät, eiku...

Jos on päästään vialla, ei huomaa sitä itse, vaan suuttuu, jos saa kritiikkiä käyttäytymisestään.

Hän ei ole ollut mikään rakastava äiti, hän on tehnyt virheitä, haluan, että hän tajuaa sen itsekin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos on päästään vialla, ei huomaa sitä itse, vaan suuttuu, jos saa kritiikkiä käyttäytymisestään.

Niinpä. Sillä suuttumisellaan sitten vielä entisestään pahensi sitä haittaa, minkä rakastamattomuus ja viha olivat aiheuttaneet. Pahensi sitä minun huonoa käsitystä itsestäni.

Ap

.

Trollin monologi käynnissä. Vaikka itsekin joskus provoilen ja olen sitkeä, niin suosittelen sinulle nuppitohtoria ja pitkää terapiaa, arvon ap.

T. Osapäivämultitrolli

Ok, no sitten hän suuttuu. Mitäs sitten? miksi edes kaivelet vanhoja asioita? omia lapsuus traumoja ei koskaan kannata käydä läpi äitinsä kanssa, ei hän tule ikinä ymmärtämään sinun kantaasi. Sinulla menee aivan liikaa energiaa äitisi suhteeseen. katkaise välit häneen ja elä omaa elämääsi ilman myrkyllistä äiti suhdetta. 

Vain otettu lääke auttaa!