Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?

Vierailija kirjoitti:

Ekanakin mentiin koulun jälkeen jääkaapille hakemaan välipalaa mut jääkaapista löytyi vain mikrohampurilaisia ja leipä tarpeet. Otettiin leivät niin perheen äiti tuli pistämään jääkaapin ovessa olevan lapsilukon lukkoon joka oli niin korkealla ettei siihen yltänyt. Nuorin lapsi oli siis 9 eikä mikään taapero. Paria tuntia myöhemmin tuli kutsu syömään ja äiti olikin vain ottanut esille kasan näitä mikrohampurikaisia joita jokainen ituse lämmitti ja söi. No tässä vaiheessa vielä mietin et ehkä tämä on vain poikkeus mut ku jatkossa kävin nii sama juttu joka kerta. Lapset sai syödäkseen vain leipää ja mikrohampurilaista.

Kerran tämä kaveri pääsi meille ha oli ihmeissää ku oli välipala vaihtoehtoja iha hedelmästä jogurttiin. Muroja ei ollut koskaan syönyt joten halusi maistaa. Ruuaksi isä teki kalakeiton ja kaveri ihmetteli et tehdäänkö kotonakin ruokaa. Hän luuli et vain koulussa on semmosta ruokaa. Hän alkoi tämän jälkeen käymään meillä paljon ja isä mielellää ruokki kaverinki

Kieltämättä surkeasti hoidettu ruokahuolto ko perheessä (elämänhallinta- ja taloushuolia?), mutta huonosti olit sinäkin kasvatettu, kun kylässä olit jääkaapilla. Vieraiden ja erityisesti lapsivieraiden ei kuulu mennä jääkaapilke vaan syövät sitä, mitä isäntäväki tarjoaa. Tutut vieraat, joilke isäntäväki antaa luvan, saavat sitten jatkossa käydä ruokakaapilla itsenäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Erään kaverin perheessä syötiin aina arkisin klo 17. Heillä oli todella tarkka tuo ruoka-aika. Luulisi olevan vanhemmillekin stressaavaa kun ruoka piti aina tähdätä tietylle kellonlyömälle.

Meilläkin oli tällainen tiukka aikataulu. klo 17 oli oltava ruokapöydässä, muuten tuli rangaistus. Muistan vieläkin ne kauhunsekaiset, verenmakuiset juoksut kotiin, kun kello lähestyi viittä ja leikeissä kaverin luona oli aika vierähtänyt odotettua nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen kaverin luona kun kävi niin joutui mennä sen kaverin huoneeseen siksi aikaa kun perhe söi. Tätä pidin outona, sillä meillä kutsuttiin aina pöytään kaverit.

Mun lähimmillä kavereilla ei ollut sisaruksia, tai parilla oli yksi sisarus, eli ei voinut johtua siitäkään, että olis iso porukka yht'äkkiä pöydässä.

Tiedän, että monilla on tällainen tapa vieläkin,mutta tätä lapsena ihmettelin.

Tätä ihmettelen vielä pienituloisena aikuisenakin. Lapset ruokitaan, oli ne sitten omia tai vieraita. Jos varsinaista ruokaa on vähän, niin sitten paistetaan lisäksi vaikka kanamunia tai taiotaan jotain muuta. T. Karjalaiset sukujuuret omaava mamma

Ei missään nimessä meillä päin ruokittu vieraita lapsia. Syynä siihen oli se, että joka huushollissa oli ruoka-aika ja lasten piti olla ruoka-aikana kotona syömässä ruoka. Sota siitä olis tullu jos naapuri oliskin tunkenut niihin evästä ja kotona ei jaksa syödä. Tämä oli 70-luvulla ja varmaan sen jälkeenkin vielä. Kenellekkään tullu mieleenkään että ruoka-aikana oltais oltu vieraassa pöydässä syömässä, jokainen söi kotona.

Vasta tätä lukiessani tajusin, ettei tosiaan koskaan kukaan kaveri istunut meidän ruokapöydässä. Jos taas kaverin vanhemmat kutsuivat syömään, kun olin heillä leikkimässä, se oli tosi kiusallista. Olin kotona tottunut, että lapset pysyvät poissa aikuisten silmistä, ja siksi oli outoa, jos jonkun kaverin vanhempi halusi joskus vaihtaa pari sanaa. Ja kun oikein muistelen, niin enpä tainnut juuri kutsua ketään meille leikkimään, kun meillä ei lapset saaneet olla häiriöksi. Kavereilla käynti oli paljon hauskempaa ja vapaampaa. Huolestuttaa vaan, kun omat lapset ei tuoneet meille juuri koskaan kavereita, vaan kävivät muualla leikkimässä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävän kotona oli supersiistiä ja perjantaisin aina siivouspäivä. Perheen äiti oli aina huonolla tuulella ja suorastaan vihainen kaikille ja hän raivosiivosi siellä. En tykännyt käydä, koska se äiti oli pelottava. Meillä siivottiin kyllä, mutta oli rentoa ja vanhemmat hyvällä tuulella.

Heh, oletkohan käynyt meidän kotona, kun olin lapsi. Äitini tosiaan kiukkuisena siivosi joka perjantai. (yleensä muutenkin oli siistiä) Enpä itsekään siitä pitänyt...koitin pysytellä siivouspäivänä poissa tieltä ja hiippailla näkymättömänä. Vai kuinka yleistä tällainen perjantain raivosiivoaminen mahtaa olla?

Meillä oli myös itku- ja raivosiivoamista, mutta päivä oli lauantai! Joka ikinen lauantai oli kuulemma aivan pakko kantaa matot ja kaikki muut tekstiilit ulos, jynssätä lattiat, pestä väliovet ja kaapinovet, hangata vessat ja kylpyhuoneet lattiasta kattoon jne. Oma siivoaminen onkin sitten lähinnä joka päivä tapahtuvaa ylläpitosiivousta, ja viikkosiivoukseen kuuluu vain imurointi, pölyjenpyyhintä ja sillä hetkellä oleellinen siivouskohde. Tuntuu, että lähes traumatisoiduin siitä ahdistuneesta siivouspakosta. Sama toistui myös aina juhlapyhien alla, ja edelleen esimerkiksi joulu tuntuu ajatuksenakin ahdistavalta. Äiti siivosi raivoten kaksi päivää ennen joulua, ja yleensä aatonaattoiltana itki romahtaneena ja me isän kanssa vähin äänin lopeteltiin siivous kantamalla matot sisälle ym - eikä sekään sitten mennyt ikinä oikein.

Tuttu juttu. Joka lauantaiaamu äiti tuli kello 7 makuuhuoneeseen (meitä oli 2-3 lasta samassa huoneessa), repi ikkunan auki ja alkoi imuroimaan ja huusi, että nyt ylös ja petivaatteet pihalle, täällä haisee hiki! Ihmettelin aina kun kaveri sanoi, että heillä nukutaan lauantaisin kello 9 tai 10 asti. Meillä oli siihen mennessä jo imuroitu ja siivottu koko talo. Eikä ihmekään, että äiti oli lauantai-iltana sitten kello 20 aivan poikki kun koko päivä oli raivosiivottu. Myös viikolla oli aina pakko imuroida ennenkuin äiti tuli töistä kotiin, muuten alkoi huuto kuinka likaista täällä on. Katsoimme Jyrkiä ja aina kun se loppui niin piti alkaa imuroimaan, koska silloin sen ehti tekemään loppuun juuri ennen kuin äitin auto tuli pihalle.

Joulunaika oli meilläkin pelkkää stressiä. Äiti teki raivoissaan laatikoita, siivosi kolme päivää ja kun isä innoissaan paistoi kinkkua jouluaatoksi niin äiti makasi sängyllä migreenissä, koska keittiö ja uuni oli jo kolme kertaa siivottu kahdessa päivässä ja kinkun paisto pilasi kaiken siivouksen.

Kaverin perheen vessassa oli veitsi. En tiennyt ensin miksi, mutta kerran kaveri selitti, että sillä leikataan isoimmat kakkapökäleet osiin, jotta vessa ei mene tukkoon. Mummo oli kuulemma opettanut ja hän kysyi meilläkin että missä meidän kakkapuukko on kunnes ymmärsi, että sitä ei tehdäkään joka kodissa.

Parhaan kaverini perhe oli jotain rukoilevaisia tms. Niillä oli muistaakseni 12 lasta ja tyyliin joka vuosi tuli uusi pikkuveli tai -sisko. Niillä ei ollut TV:tä ja radiotakin sai vain kuunnella, jos sieltä tuli jumalanpalvelus tms.

Aina kun kaveri oli meillä kylässä niin olisin halunnut leikkiä ulkona, mutta tämä kaveri halusi katsoa telkkaria ja katsoimme sitten pari tuntia jotain eduskunnan kyselytuntia tai TV Shopia iltapäivällä koulun jälkeen. Hänelle oli pääasia, että sai vain katsoa telkkaria, ihan sama mitä sieltä tuli. Vanhemmat joskus kertoivat, että älkää katsoko telkkaria, koska tämä kaveri saa kotona selkäänsä isältä. Tosin tämä isä taisi antaa niille lapsille selkään ihan vain oletuksena, että olette joka tapauksessa katsoneet telkkaria. Muistan, että koulussa alaluokilla käytiin pitkä keskustelu siitä, että miksi tämä kaveri menee toiseen luokkaan lukemaan kirjaa ja me muut katsomme Koulu-TV:tä.

Kävin 8-vuotiaana ekaa kertaa uuden kaverin luona. Kaveri oli venäläissyntyinen ja kävi heti ekalla käynnillä ilmi, että hän oli varastanut koulusta luokan yhteiseksi keräämää rahaa! Kertoi siitä siis minulle ja laittoi rahat pöytälaatikkoonsa. Sanoin tietty siitä ja äitinsä heitti minut heti ulos. Kotona sanoin myös ja äitini soitti kouluun, mikä johti sittemmin minun ja tämän tytön välieroon. En vaan voi ymmärtää, että vanhemmasta on oikein opettaa lapsensa varastamaan.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No höh jonkun kidnappaamisen kanssa.

Jos läheinen tuntisi lapset ja tämän perhe läheiset, niin sehän olisi jo puoli tuttavuutta.

Kun olen työssäkin paimentanut uppo-outoja lapsia, niin eihän asiassa olisi paljon uutta.

Olen opettaja, joten osaan toimia lasten kanssa ja ymmärrän myös juridisessa mielessä vastuun käsitteen.

Ymmärrätkö sinä, että alaikäisiä lapsia ei voi viedä yhtään mihinkään ilman huoltajien lupaa?

Taidat olla se yksi opettaja Hailuodon suurperheestä, tai ainakin yhtä sopimaton lasten kanssa toimimiseen

Onneksi lapseni on aikuisia. Raivopää.

Kaverin kodin vara-avain oli selvästi näkyvillä oven vieressä. Se roikkui siis naulassa siinä oven vieressä ja kuka tahansa olisi voinut mennä sillä sisään. Koskaan ei kuitenkaan käynyt tietääkseni kutsumattomia vieraita.

Jos kaverin kotona oli yökylässä, niin kaverin huoneen ovea ei saanut laittaa kiinni. Joskus laitoin ja kaverin äiti oli käynyt yöllä avaamassa sen.

Heillä piti myös kysyä lupa esimerkiksi saiko jääkaapista ottaa jotain. Olimme siis jo yläasteikäisiä. Koskaan ei saatu leipoa tai kokata mitään jos vanhemmat ei ollut kotona. Tää oli musta outoa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kodin vara-avain oli selvästi näkyvillä oven vieressä. Se roikkui siis naulassa siinä oven vieressä ja kuka tahansa olisi voinut mennä sillä sisään. Koskaan ei kuitenkaan käynyt tietääkseni kutsumattomia vieraita.

Meillä! Oli myös auton ovet aina auki kun ne oli parkissa pihalla. Ja pyörät lukitsematta oven edessä. Ei meiltä pihalta tai kotoa koskaan kukaan mitään varastettu. 

Ajat ovat muuttuneet Pohjois-Helsingissä. Toisin oli 1980-luvulla.

Mikäköhän ois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(

Onko se niin epäreilua, jos kaverisi tiesi, mitä myöhästymisestä seuraisi ja myöhästyi silti? Epäreilua olisi ollut, jos kuritettaisiin ilman syytä, tai jos ei seuraisi mitään rangaistusta, vaikka sellaisella olisi uhattu.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta on se. Lapsilta unohtuvat tuollaiset asiat, eivätkä aikuisetkaan aina niin täsmällisiä ole. En oikein usko, että susta tuntuisi reilulta, jos sua lyötäisiin aina, kun mokaat. Vai hyväksyisitkö sen, että pomo lyö sua, jos töppäät? Ja ennen kaikkea, mitä se väkivalta opettaa? Eihän se näköjään tuolle mainitulle tytöllekään opettanut mitään, kun hän saattoi silti unohtaa.

Mutta jos siihen aikaan siinä perheessä oli käytäntö, että tottelemattomuudesta seuraa kuritus, niin olisi ollut epäjohdonmukaista, jos kuritukselta olisi välttynyt sillä perusteella, että lapsen kaveri saa samasta asiasta eri rangaistuksen. Ei se ole epäreilua, että saa sen rangaistuksen, jolla on uhattukin.

Itse olen syntynyt ja kasvanut 50-luvulla. Meitä oli neljä sisarusta, ihan kilttejä lapsia kaikki... mutta keskenään tapeltiin, jonkin verran. Äidistä se oli jotenkin kauheaa, kun itse oli ollut ainoa lapsi niin ei ymmärtänyt sitä. Yritti saada meidät lopettamaan, mutta ei puhumalla onnistunut ja lopuksi uhkasi antaa vitsaa. Ei sekään tepsinyt, joten antoi sitten. Pakkohan oli antaa, turhaan ei meillä uhkailtu. Eihän se paljon sattunut, mutta itkettiin, ja äiti itki. En muista loppuiko tappelut siihen. Reilua kyllä, mutta itse uhkailukin on tarpeetonta. Osoittaa ettei vanhempi osaa muuta. Esimerkiksi selvittää lasten kanssa, mistä ne tappelut lähtevät. Nykyään kai osataan paremmin, ainakin osa vanhemmista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini pyyhki aina suunsa syömisen jälkeen isoon talouspaperiin (perheen äiti laittoi paperit aina valmiiksi lautasen viereen). Ei käyttänyt sitä muuhun kuin suun pyyhkimiseen lopuksi.

Itse ihmettelin tätä turhaa paperin käyttöä, koska kotonani pestiin suu aina vedellä ja kuivattiin siihen tarkoitettuun omaan pieneen pyyhkeeseen. En sitten tiedä kumpi on ”oudompaa”, mutta tuntui hassulta tuhlata iso pala kertakäyttöistä paperia vain suun pyyhkimiseen.

Oliko teillä jokaisella oma pyyhe suun kuivaamiseen ja missä pesitte suun? Meillä käytettiin talouspaperia, joten teidän tapa kuulostaa oudolta, mutta toki paljon edullisempi ja ekolokisempi tapa :)

Rupesin miettimään, miten meillä kotona asia hoidettiin. Ei ainakaan pesty suuta vedellä... eikä ollut mitään paperiakaan. Kämmenselkään kai suu pyyhittiin? Vauvoilta pyyhittiin suu harsokangaspalaan. Oli toki kankaisia "salvietteja" ja niille hienoja renkaita, mutta ei kai niitä käytetty kuin jouluna. Tai jos oli vieraita. Miten te ihmiset nykyään menettelette?

Up

Kaverin perheessä oli tasan kello viisi ruoka-aika. Se ihmetytti kun meillä ei sellaista ollut, ruokaa laitettiin nälän ja menojen mukaan.

Löytyykö vielä juttuja..

Yksi kaveri söi lähinnä leipää ja muroja, hänen äitinsä ei kuulemma  laittanut  ruokaa. Äiti oli jollain tavoin hyvin boheemi tai sitten masentunut, kulki ympäriinsä tupakka huulessa ja pelkät alushousut päällä rähisten ettei jaksa hel""i  imuroida. Kerran kävi lähikaupassa aamutakki päällä ja paljain jaloin. Kun tämä äiti löysi mieskaverin, naivat keskellä päivää olkkarissa  ja me kaverini kanssa käveltiin suoraan keskelle aktia. 

En yhtään yllättynyt kun tämä kaverini joutui teini-ikäisenä koulukotiin...

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ysärinä paljon kavereita joiden kotona kaverit eivät saaneet koskaan ruokaa. Eli sitten vaan odotettiin jossain kaverin huoneessa kun muu perhe syö tms. Meillä kyllä tarjottiin aina ruokaa kaikille vieraillekin vaikka oltiin köyhiä kuin kirkon rotat. Eräällä koulukaverilla oli tiukka äitipuoli ja heillä oli kotona keittiön pöydällä lista että mitä saa syödä ja kuinka paljon. Esimerkiksi ota jääkaapista mehukannu, kaada siitä yksi lasillinen mehua. Ota vaaleaa leipää 2 palaa ja pistä margariinia päälle. Minusta se oli jo lapsena erikoista ettei syöty nälän mukaan vaan joku muu päätti määrän, varsinkin kun oli halvoista ruoka-aineista kyse, ei siitä että jokaiselle olisi vaikkapa yksi munkki tai jäätelö varattu. Kaverini ja hänen isosiskonsa sairastuivat molemmat syömishäiriöön, en tiedä oliko tuolla ruokakontrollilla jotain tekemistä asian kanssa. 

Mun on ihan pakko kommentoida tähän, sillä meillä ruokaa riitti vain meille kahdelle. Olin yhden lapsen yksinhuoltaja ja osa-aikatyössä. Palkka oli niin pieni, ettei siitä riittänyt aina edes perustarpeisiin. Lapsen ystävät saattoivat välillä ihmetellä kun ruoka-aikaan joutuivat istumaan tyttäreni huoneessa, mutta meillä ei todellakaan ollut ylimääräistä ruokaa. Saattoi olla kahdesta nakista tehty kastike parin perunan kanssa tai tarjousmaksalaatikko puoliksi. Ei kahden normitöissä käyvän vanhemman lapset välttämättä tätä ymmärrä.

Kaverillani oli pahvilaatikko likaisia vessapapereita varten pytyn vieressä. Niitä ei saanut laittaa pönttöön, ettei viemäri tukkeudu.

Muistan kauhistukseni, kun joskus automaattisesti pudotin paperin pyttyyn...

Perheen isä sitten poltti käyteyt paperit karjakeittiön pesässä. Ällöä! Ja niin se haiseva paperilootakin...