Lue keskustelun säännöt.
Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?
Yhden ystävän luona ei saanut kiittää ruuasta, sillä ruuan valmistanut mummu olisi nolostunut. Tämä oli mielestäni melko erikoista.
Kommentit (730)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(
Onko se niin epäreilua, jos kaverisi tiesi, mitä myöhästymisestä seuraisi ja myöhästyi silti? Epäreilua olisi ollut, jos kuritettaisiin ilman syytä, tai jos ei seuraisi mitään rangaistusta, vaikka sellaisella olisi uhattu.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta on se. Lapsilta unohtuvat tuollaiset asiat, eivätkä aikuisetkaan aina niin täsmällisiä ole. En oikein usko, että susta tuntuisi reilulta, jos sua lyötäisiin aina, kun mokaat. Vai hyväksyisitkö sen, että pomo lyö sua, jos töppäät? Ja ennen kaikkea, mitä se väkivalta opettaa? Eihän se näköjään tuolle mainitulle tytöllekään opettanut mitään, kun hän saattoi silti unohtaa.
Mutta jos siihen aikaan siinä perheessä oli käytäntö, että tottelemattomuudesta seuraa kuritus, niin olisi ollut epäjohdonmukaista, jos kuritukselta olisi välttynyt sillä perusteella, että lapsen kaveri saa samasta asiasta eri rangaistuksen. Ei se ole epäreilua, että saa sen rangaistuksen, jolla on uhattukin.
No jos et jo ymmärtänyt aiemmasta.. niin epäreilua on ylipäätään noin kova ja väkivaltainen rangaistus lapselle tavallisesta, aika pienenstä mokasta/unohduksesta...
Mitä tuollainen kohtuuttomuus opettaa mielestäsi lapselle?
-eri kuin aiemmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös 70-luvun lapsi ja asuin Helsingissä kerrostalossa tiiviisti rakennetussa kaupunginosassa. Lapset tuli ja meni, ja juostiin pihoilla ja hengailtiin kodeissa. Koskaan ei tarjottu ruokia ellei sitten erikseen oltu kutsuttu kylään tai yökylään. Minusta kyllä tosi ymmärrettävää, sillä olisi melkein pitänyt olla jatkuva tarjoilu :)
Sama nyt omien lasten kanssa, asutaan tiiviissä lähiössä ja lapsia tulee ja menee. Olisi aika hankala alkaa kaikille lounaita/illallisia tarjoilemaan, mutta toki jos jotain herkkuja tms niin aina tietysti tarjotaan myös vieraille. Ja tietty yökyläilyt ja sellaiset on eri juttu, silloin ollaan meillä täysihoidossa :) Sama meininki tuntuu olevan muissakin perheissä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt valkoisia tai vaaleita sohvia lapsiperheissä, en ottaisi sellaista itse edes aikuisena sinkkuna koska on täysin mahdotonta pitää se puhtaana. Mutta jos lapsiperheeseen valkoisen sohvan tahtoo, niin ei kyllä ole oikeutta suuttua lapsille kun vahinko jossain vaiheessa tapahtuu.
Ei mikään tietty väri tee mahdottomaksi tai mahdolliseksi pitää sohva puhtaana. Valkoisessa lika tietysti näkyy paremmin, mutta valkoinen on siitä kätevä, että sen voi aina valkaista. Värillisiä ei. Kunnon kangassohvissa päälliset ovat irrotettavat, eli eivät ole mitään kertakäyttösohvia. Ja voihan lopulta teettää uudet päälliset, jos vanhat kuluvat.
Moni valkoisella sisustava korostaa valkoisen helppoutta nimenomaan siksi, että valkoiset tekstiilit voi aina valkaista, jos tahrat eivät muuten lähde.
Semmoista valkosisustusta kuin viime vuosikymmeninä on ollut, ei kyllä 70- ja 80-luvun kodeissa ollut. Ylipäätään kotien "sisustus" oli melkoisen vähän mietittyä, ainakin niissä kodeissa joissa itse kävin.
Kaverini luona oli tapana että koko perhe ja kaveritkin jotka oli kylässä katsoi leffoja yhteisen peiton alla ja koska siellä tuli kuuma isä ja äiti ja joskus kaverinikin makasi peiton alla alusvaatteissa. Perheen äidillä oli semmosia Läpinäkyviä hepeniä ja isän tangoja en unohda koskaan. Tätä jatkui ainakin sinne kun oltiin 14 vuotiaita jolloin lopetin kyläilyt juuri tästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisella kaverilla oli todellinen natsimummo. Tämä mummeli hoiti lapsenlapsiaan usein koulun jälkeen, mutta tällöin ei kaverin luo saanut mennä, kun mummo tiukasti kielsi. Ihmettelin. Mielenterveyden asiantuntijana en ihmettele enää.
Mä en ihmettele lainkaan. Tosi usein käy niin, että jos jossain on joku lastenhoitaja, esim. isovanhempi lapsenlapsiaan hoitamassa, naapurit yrittävät työntää omia lapsiaan sinne myös koska ”siinähän ne hoituu samalla”.
No ei hoidu.
Itse hoidin aikanaan melko usein sisareni lapsia, ja huomasin tämän ilmiön nopeasti. Eli kummasti yritetään saada ilmainen hoitaja ja tupata ne omat lapset mukaan, jos minä olen esim. lähdössä puistoon tai ulos ”omien” lasten kanssa.
En ikinä suostuisi ottamaan vieraita lapsia mukaan esim. uimahalliin. Mitä jos tapahtuu jotain? Kuka on vastuussa?
En edes tunne lasten vanhempia, ja silti he luulevat, että minä otan heidän lapset mukaan ”koska siinähän ne menee samalla”.
Sori, mutta ei tule kuuloonkaan!Nuivaa.
Olen vienyt lasten kavereita ulos syömään ja onkiretkille, muun muassa. Minusta se oli kivaa.Vie vaan jos haluat. Kyse olikin siitä että lapset väkisin sysätään toisen ihmisen hoiviin. Sitten et välttämättä pystykään tekemään mitä olit suunnitellut tai viemään lapsia minne halusit koska a) lapsia on liikaa b) joukossa on liian nuori lapsi.
Riippuu ihan tilanteesta, mutta ehdoton mutrusuinen EI! on prseestä. Voihan asioita sopia ja sovitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin joskus teini-ikäisenä kylässä erään kaverin luona, jonka kotona ei ollut lupa istua sohvalla, kun kallis sohva olisi mennyt siitä pilalle. Olen jäänyt ihmettelemään, käyttivätkö sohvaa ikinä istumiseen.
Lapsena erään kaverin äiti edellytti, että lapset tekivät joka päivä kotitöitä, kuten tiskasivat, pyykkäsivät ja imuroivat. No lapsilta jotkin kotityöt tuppasivat väkisinkin unohtumaan ja melkein joka kerta kun heillä kävi kylässä ja äitinsä tuli kotiin, alkoi heti ensimmäiseksi katkera valitus, että "Jaaha, taas on tiskit tiskaamatta/pyykit jätetty koneeseen/talo imuroimatta..." Opin arvostamaan omaa äitiäni, joka kotiin tullessaan tervehti iloisesti ja kysyi vaikkapa, miten koulussa oli mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kaverin luona oli määrätty paljonko vessapaperia sai käyttää; pissalla käydessä kaksi palaa, kakalla kolme.
Yhen kaverin perheessä ei syöty yhteistä ateriaa, vaan äiti laittoi ruuan ja jokainen lapsi tuli syömään milloin huvitti ja tuli nälkä. Se tuntui oudolle, kun itse olin tottunut siihen että arkenakin iltaruoka syötiin yleensä koko perhe saman pöydän äärellä samaan aikaan (ja jos halusin jäädä kaverille syömään, piti soittaa kotiin ja kysyä lupaa, aina ei saanut lupaa jos ruoka oli jo tehty tms kotona).
Veikkaan että nämä vessapaperin säännöstelijät potevat kaikki kroonista ummetusta. Kun on kova kakka niin peräpää ei pahemmin likaannu. Kuvittelevat sitten että se on normaalia ja koko perheen pitäisi pärjätä yhdellä vessapaperinpalalla.
Tällaiset ihmiset pyrkivät kontrolloimaan jotain asiaa täydellisesti. Vessapaperi on kulutustavaraa, ja sen loppuminen voi kauhistuttaa kontrollifriikkiä ihmistä. Etenkin, jos ei hallitse isoja kokonaisuuksia.
Meillä oli sellaista, että olisi pitänyt säästää. Silti ei säästetty. Isot rahat valui sormien välistä, mutta jonkun mitättömän hyödykkeen katsottiin riittävän iäksi jos vain on nuuka.
Myös tiettyjä ihmisiä kyylättiin, mutta toisten huonot puolet meni siinä sivussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä liittyy edelliseen. Itselläni oli ala-asteikäisenä samassa kaveriporukassa lapsi, joka lähti aina yllättäen, sanaakaan sanomatta, kesken leikkien juoksemaan kotiin. Hieman porukassa ihmettelimme tätä. Myöhemmin sattumalta kuulin, kun äitinsä ohjeisti tyttöä, että tulet kotiin sitten kuudelta ja tulet YKSIN!
Sinänsä outoa, kun emme olleet missään aikeissakaan koskaan liittyä hänen seuraansa heille kotiin. Olimme n. 10-vuotiaita, ei tarvittu hoitajia tai muutakaan huoltoa, jokaisella oma koti siinä vieressä. Meitä oli sen kokoinen porukka, että leikittiin lähes aina ulkona, todella harvoin kenenkään kotona.
Samainen perhe muutti myöhemmin ja jostain syystä eivät kertoneet kenellekään mihin muutto suuntautuu (myöhemmin selvisi, että toiselle puolelle. Suomea), en tiedä mikä tämän salaisuudenpidon taustalla oli. Julistivat vain että me ei kerrota kenellekään! Ihan tavallinen perhe muutoin olivat, kai jokaisella sitten on omat omituisuutensa.
Tulee mieleen että olikohan perheellä joku vainoaja minkä takia piti tytärtäkin vannottaa tulemaan yksin kotiin?
Ohis, mut luulisi että vainoamistilanteessa nimenomaan käskettäis aina kulkemaan kaverin kanssa, eikä jätettäisi kymmenvuotiasta yksin... mut muuttojuttuun tuo vainoominen voisi sopiakin.
Toisaalta se kaveri olisi voinut lörpötellä tuon perheen asuinpaikan varomattomuuksissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän kotona oli supersiistiä ja perjantaisin aina siivouspäivä. Perheen äiti oli aina huonolla tuulella ja suorastaan vihainen kaikille ja hän raivosiivosi siellä. En tykännyt käydä, koska se äiti oli pelottava. Meillä siivottiin kyllä, mutta oli rentoa ja vanhemmat hyvällä tuulella.
Heh, oletkohan käynyt meidän kotona, kun olin lapsi. Äitini tosiaan kiukkuisena siivosi joka perjantai. (yleensä muutenkin oli siistiä) Enpä itsekään siitä pitänyt...koitin pysytellä siivouspäivänä poissa tieltä ja hiippailla näkymättömänä. Vai kuinka yleistä tällainen perjantain raivosiivoaminen mahtaa olla?
Meillä oli myös itku- ja raivosiivoamista, mutta päivä oli lauantai! Joka ikinen lauantai oli kuulemma aivan pakko kantaa matot ja kaikki muut tekstiilit ulos, jynssätä lattiat, pestä väliovet ja kaapinovet, hangata vessat ja kylpyhuoneet lattiasta kattoon jne. Oma siivoaminen onkin sitten lähinnä joka päivä tapahtuvaa ylläpitosiivousta, ja viikkosiivoukseen kuuluu vain imurointi, pölyjenpyyhintä ja sillä hetkellä oleellinen siivouskohde. Tuntuu, että lähes traumatisoiduin siitä ahdistuneesta siivouspakosta. Sama toistui myös aina juhlapyhien alla, ja edelleen esimerkiksi joulu tuntuu ajatuksenakin ahdistavalta. Äiti siivosi raivoten kaksi päivää ennen joulua, ja yleensä aatonaattoiltana itki romahtaneena ja me isän kanssa vähin äänin lopeteltiin siivous kantamalla matot sisälle ym - eikä sekään sitten mennyt ikinä oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erään kaverin perheessä syötiin aina arkisin klo 17. Heillä oli todella tarkka tuo ruoka-aika. Luulisi olevan vanhemmillekin stressaavaa kun ruoka piti aina tähdätä tietylle kellonlyömälle.
Yhden kaverin isällä oli pornolehtiä ja hän säilytti niitä olohuoneen kirjahyllyn laatikossa. Aina kun vanhemmat eivät olleet kotona me lapset tietysti katseltiin niitä lehtiä. Tuntui oudolta, että heillä oli sellaisia lehtiä, kun omassa kodissa ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan tilanteesta, mutta ehdoton mutrusuinen EI! on prseestä. Voihan asioita sopia ja sovitella.
Nimenomaan voi sopia.
Mutta sehän ei ole mitään sopimista, että lapset vain tuupataan mukaan kysymättä mitään.
Mä olen esim. pari kertaa ollut lähdössä sisaren lasten kanssa kaupungille, ja sisareni on olettanut, että otan naapurin lapset mukaan.
Tietenkään en ota! En tunne vanhempia, enkä ole keskustellut heidän kanssaan asiasta sanaakaan. Miksi ihmeessä ottaisin täysin ventovieraita lapsia mukaani. Mitä jos he vaikka karkaavat? Tai jotain tapahtuu?
Vielä puuttuisi, että poliisit tulevat perään ja saan syytteen lasten kidnappaamisesta....
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan tilanteesta, mutta ehdoton mutrusuinen EI! on prseestä. Voihan asioita sopia ja sovitella.
Nimenomaan voi sopia.
Mutta sehän ei ole mitään sopimista, että lapset vain tuupataan mukaan kysymättä mitään.
Mä olen esim. pari kertaa ollut lähdössä sisaren lasten kanssa kaupungille, ja sisareni on olettanut, että otan naapurin lapset mukaan.
Tietenkään en ota! En tunne vanhempia, enkä ole keskustellut heidän kanssaan asiasta sanaakaan. Miksi ihmeessä ottaisin täysin ventovieraita lapsia mukaani. Mitä jos he vaikka karkaavat? Tai jotain tapahtuu?
Vielä puuttuisi, että poliisit tulevat perään ja saan syytteen lasten kidnappaamisesta....
No höh jonkun kidnappaamisen kanssa.
Jos läheinen tuntisi lapset ja tämän perhe läheiset, niin sehän olisi jo puoli tuttavuutta.
Kun olen työssäkin paimentanut uppo-outoja lapsia, niin eihän asiassa olisi paljon uutta.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini luona oli tapana että koko perhe ja kaveritkin jotka oli kylässä katsoi leffoja yhteisen peiton alla ja koska siellä tuli kuuma isä ja äiti ja joskus kaverinikin makasi peiton alla alusvaatteissa. Perheen äidillä oli semmosia Läpinäkyviä hepeniä ja isän tangoja en unohda koskaan. Tätä jatkui ainakin sinne kun oltiin 14 vuotiaita jolloin lopetin kyläilyt juuri tästä syystä.
Meilläkin katsotaan leffoja koko perhe kasassa sohvalla ja jos on kesä, niin me miehen kanssa ollaan kyllä alusvaateissa ja nuorempi lapsi ihan naku .D Tosin miehen boxerit eivät paljon uikkareista poikkea ja lapset ovat tottuneet äidin stringipeffaan, toki jos lasten kavereita olisi yökylässä pukisin hameen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini luona oli tapana että koko perhe ja kaveritkin jotka oli kylässä katsoi leffoja yhteisen peiton alla ja koska siellä tuli kuuma isä ja äiti ja joskus kaverinikin makasi peiton alla alusvaatteissa. Perheen äidillä oli semmosia Läpinäkyviä hepeniä ja isän tangoja en unohda koskaan. Tätä jatkui ainakin sinne kun oltiin 14 vuotiaita jolloin lopetin kyläilyt juuri tästä syystä.
Meilläkin katsotaan leffoja koko perhe kasassa sohvalla ja jos on kesä, niin me miehen kanssa ollaan kyllä alusvaateissa ja nuorempi lapsi ihan naku .D Tosin miehen boxerit eivät paljon uikkareista poikkea ja lapset ovat tottuneet äidin stringipeffaan, toki jos lasten kavereita olisi yökylässä pukisin hameen
Kun ovat teini-ikäisiä niin eivät takuulla enää halua katella äidin stringipeffaa ja iskän boxereita... YÖK!
Tämä menee nyt varmaan todella ohi aiheen, mutta tuli aloittajan kommentista mieleen. Menköön ketjun nostamiseksi.
Olin au pairina, ja ensimmäisen illallisen jälkeen kiitin ruuasta. Sanoin siis "thank you" ja nousin viemään astioitani pois. Perhe katsoi minua silmät suurina ja perheen lapsi kysyi "...for what?" Oli siis todella omituinen ajatus heille että ruuasta kiitetään syömisen jälkeen :D Mitään ruokarukousta ei siis ollut ennen syömistä myöskään. Kiitin siitä huolimatta aina, perhe tottui
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisella kaverilla oli todellinen natsimummo. Tämä mummeli hoiti lapsenlapsiaan usein koulun jälkeen, mutta tällöin ei kaverin luo saanut mennä, kun mummo tiukasti kielsi. Ihmettelin. Mielenterveyden asiantuntijana en ihmettele enää.
Mä en ihmettele lainkaan. Tosi usein käy niin, että jos jossain on joku lastenhoitaja, esim. isovanhempi lapsenlapsiaan hoitamassa, naapurit yrittävät työntää omia lapsiaan sinne myös koska ”siinähän ne hoituu samalla”.
No ei hoidu.
Itse hoidin aikanaan melko usein sisareni lapsia, ja huomasin tämän ilmiön nopeasti. Eli kummasti yritetään saada ilmainen hoitaja ja tupata ne omat lapset mukaan, jos minä olen esim. lähdössä puistoon tai ulos ”omien” lasten kanssa.
En ikinä suostuisi ottamaan vieraita lapsia mukaan esim. uimahalliin. Mitä jos tapahtuu jotain? Kuka on vastuussa?
En edes tunne lasten vanhempia, ja silti he luulevat, että minä otan heidän lapset mukaan ”koska siinähän ne menee samalla”.
Sori, mutta ei tule kuuloonkaan!Ei luoja minä inhoan tätä "siinä sivussahan ne menee" asennetta. Puolisollani on kaksi lasta edellisestä liitosta ja valehtelematta joka armainen kerta, kun lasten kanssa johonkin lähtee, yrittää eräs naapuri työntää omat lapsensa (3) mukaan. Ja tosiaan, minähän voisin olla ihan minkälainen hulttio tahansa, koska tämä naapuri ei tunne minua ollenkaan. Pelottaa miten valmiita jotkut ihmiset ovat työntämään lapsensa käytännössä täysin ventovieraiden matkaan.
Mikä estää tutustumasta sen verran, että luottaa toiseen?
Ei huvita, koska olemme niin täydellisen erilaisia ihmisiä, arvot ei sitten kohtaa yhtään. Kohteliaasti toki tervehditään, kun tavataan, mutta siihen se sitten jääkin.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka yhdellä kaverilla heidän isänsä oli neuroottinen hammastahnatuubien kanssa. Tuolloin tuubit oli sellaisia metallisia. Kaverin isälle oli tärkeää, että tuubi oli puristettu järjestyksessä aivan perästä alkaen ja sitten hinkutettu jollain kynnellä aivan tyhjäksi hammastahnasta ja vielä kierretty perästä päin rullalle niin, että kaikki hammastahnat on varmasti saatu puristettua ulos. Sitten kun tuubit vaihtuivat muovisiin, kaverin isällä meni pasmat sekaisin. Hän edelleen hinkutti tuubin tyhjäksi ja yritti kiertää niitä perästä päin rullalle, mutta eihän muovinen pysy rullalla kuten metallinen tuubi pysyi.
Näin meilläkin ja edelleen teen. Muovituubin saa muuten työnnettyä tyhjäksi hyvin hiuskamman selkäpuolella. Tätini leikkaa hammastahnatuubit vielä lopuksi saksilla auki, minä en. Mä leikkaan vain kosteusvoidetuubit, jotka on niin paksua muovia, ettei kammalla painaminen auta. Isäni lapsuuden koti oli aika köyhä juu.
Vie vaan jos haluat. Kyse olikin siitä että lapset väkisin sysätään toisen ihmisen hoiviin. Sitten et välttämättä pystykään tekemään mitä olit suunnitellut tai viemään lapsia minne halusit koska a) lapsia on liikaa b) joukossa on liian nuori lapsi.