Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?

Lämmittivät talonsa ihan järjettömän kuumaksi, aina sai hikisenä olla ja oli vaikea nukkua heillä.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin perheen vessassa oli veitsi. En tiennyt ensin miksi, mutta kerran kaveri selitti, että sillä leikataan isoimmat kakkapökäleet osiin, jotta vessa ei mene tukkoon. Mummo oli kuulemma opettanut ja hän kysyi meilläkin että missä meidän kakkapuukko on kunnes ymmärsi, että sitä ei tehdäkään joka kodissa.

Eijjumalauta! 😂😂 Oscar omaperäisimmästä trollista menee tälle.

Kakkapuukko! 🤣🤣🤣

Aikoinaan kaverini perheessä ei saanut syödä keitettyjä/paistettuja kananmunia kuin yhden per henkilö viikossa koska kuulemma "vaarallista" ja jos leivottiin ja munia tuli mukaan, niin kukaan ei saanut sinä viikkona syödä ollenkaan keitettyjä/paistettuja munia. Ja ihan 2010 oli tämä juttu. Katselin vain silmät pyöreänä ja ihmetellen koska meillä kotona syötiin munia paljon ja kaikki voitiin todella hyvin.

Olin ihmeissäni ku kävin ekaa kertaa kylässä kaverin luona ja siellä aikuiset oli kiinnostuneita et mitä me tehdään. Kyseli leikeistä, mitä koulussa opittiin jne. Pidin tätä tungettelevana. Aikuisena tajusin et se on normaalia ja tuli paha mieli ku mun vanhemmat oli ikinä oo ollu kiinnostunu mitenkää mun elämästä.

En saanut mennä kaverilleni usein kylään ettei vaan minun ruokkimiseeni menisi heidän rahojaan, mutta heidän perheensä kaksi lasta viettivät todella paljon aikaa meillä (ja saivat kyllä myös ruokaa). Ymmärtäisin jos kyseessä olisi jokin köyhä perhe, mutta kyseessä oli melko varakas perhe ja minä itse olin nimenomaan köyhästä perheestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koaverin perheen vessassa oli veitsi. En tiennyt ensin miksi, mutta kerran kaveri selitti, että sillä leikataan isoimmat kakkapökäleet osiin, jotta vessa ei mene tukkoon. Mummo oli kuulemma opettanut ja hän kysyi meilläkin että missä meidän kakkapuukko on kunnes ymmärsi, että sitä ei tehdäkään joka kodissa.

Eijjumalauta! 😂😂 Oscar omaperäisimmästä trollista menee tälle.

Kakkapuukko! 🤣🤣🤣

Tuo kakkapuukko-juttu on plagioitu Redditistä. On tosiaan sattunut joskus jollekin USA:ssa.

Pyydän anteeksi Sanoman puolesta heidän epäasiallista käytöstään av:lla ja muissa viestimissä.

Kaveri ei saanut tulla meille sisälle, leikittiin aina ulkona. Paitsi jos satoi, niin sitten sai muistaakseni tulla sisälle, mutta ei koskaan saanut olla kovin pitkään. Kaverin luona sai kyllä aina olla sisällä vaikka oli minkälainen keli (ainakin muistaakseni). Ja jos hän jäi meille yöksi, niin hänen piti lähteä aamulla heti kotiin, ei yleensä syönyt edes aamupalaa (asui siis ihan naapurissa).

Tämä asia kummastutti myös omia vanhempiani, sillä äidilläni oli tapana valmistaa iso aamiainen jos joku kaveri oli yökylässä.

En tiedä meneekö tämä ollenkaan aiheeseen, mutta yhden lapsuudenkaverin kanssa ärsytti kun hänen pikkkuveljensä tuli aina ja kaikkialle mukaan. Myöhemmin toki ymmärsin, ettei tällä pikkuveljellä ehkä ollut oikein omia kavereita, mutta kun ikäeroa oli muistaakseni 5-7 vuotta ja minä ja kaverini oltiin tyttöjä, niin kyllä se harmitti, joka ikinen kerta kuulla kaverin äidin sanat, että "ottakaa Kalle mukaan". Esim. kun kaverini tuli yläasteikäisenä meille kylään, tuli tämä ala-asteelainen pikkuveli aina mukana. Mielestäni kaverin äidin olisi pitänyt ymmärtää, että halutaan joskus omaakin aikaa, mutta jotenkin siitä ei vaan voinut kieltäytyä.

Ala-asteikäisenä menin talvella kaverini kotiin kylään. Pienen keittiöpöydän ääressä äiti tarjosi kaakaota. Sokeritonta kiehuvaan veteen tehtyä Van Houtenia. Ei mitään muuta.

Kotona maitokaakaoon ja voileipiin tottuneena oli pitkä aika jäähdytellä ja saada sitä alas. Samalla äiti kyseli meiltä koko ajan koulukuulumisia..pojista! Tuntui tietävän jo kaikki meidän luokaan pojat, ja kyselyn pääsisältö oli, oliko joku kiusoitellut tai sanonut jotain tai ottanut kiinni - eli kuinka suosittu tyttärensä oli poikien keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteikäisenä menin talvella kaverini kotiin kylään. Pienen keittiöpöydän ääressä äiti tarjosi kaakaota. Sokeritonta kiehuvaan veteen tehtyä Van Houtenia. Ei mitään muuta.

Kotona maitokaakaoon ja voileipiin tottuneena oli pitkä aika jäähdytellä ja saada sitä alas. Samalla äiti kyseli meiltä koko ajan koulukuulumisia..pojista! Tuntui tietävän jo kaikki meidän luokaan pojat, ja kyselyn pääsisältö oli, oliko joku kiusoitellut tai sanonut jotain tai ottanut kiinni - eli kuinka suosittu tyttärensä oli poikien keskuudessa.

Muistatteko sitä Van Hiutenin kaakaopurkkia ? Siinä oli punaisella pohjalla nunnan kuva, jolla oli sellainen iso, valkoinen hollantilaishilkka. Oli aika pahaa kaakaota. Liian tummaa ja vahvaa.

Vierailija kirjoitti:

Ekanakin mentiin koulun jälkeen jääkaapille hakemaan välipalaa mut jääkaapista löytyi vain mikrohampurilaisia ja leipä tarpeet. Otettiin leivät niin perheen äiti tuli pistämään jääkaapin ovessa olevan lapsilukon lukkoon joka oli niin korkealla ettei siihen yltänyt. Nuorin lapsi oli siis 9 eikä mikään taapero. Paria tuntia myöhemmin tuli kutsu syömään ja äiti olikin vain ottanut esille kasan näitä mikrohampurikaisia joita jokainen itse lämmitti ja söi. No tässä vaiheessa vielä mietin et ehkä tämä on vain poikkeus mut ku jatkossa kävin nii sama juttu joka kerta. Lapset sai syödäkseen vain leipää ja mikrohampurilaista.

Kerran tämä kaveri pääsi meille ha oli ihmeissää ku oli välipala vaihtoehtoja iha hedelmästä jogurttiin. Muroja ei ollut koskaan syönyt joten halusi maistaa. Ruuaksi isä teki kalakeiton ja kaveri ihmetteli et tehdäänkö kotonakin ruokaa. Hän luuli et vain koulussa on semmosta ruokaa. Hän alkoi tämän jälkeen käymään meillä paljon ja isä mielellää ruokki kaverinki

Kamala miten surullista. Oon raskaana ja vähän herkkänä ja tästä tuli itku 😭😭😭

Vierailija kirjoitti:

En tiedä meneekö tämä ollenkaan aiheeseen, mutta yhden lapsuudenkaverin kanssa ärsytti kun hänen pikkkuveljensä tuli aina ja kaikkialle mukaan. Myöhemmin toki ymmärsin, ettei tällä pikkuveljellä ehkä ollut oikein omia kavereita, mutta kun ikäeroa oli muistaakseni 5-7 vuotta ja minä ja kaverini oltiin tyttöjä, niin kyllä se harmitti, joka ikinen kerta kuulla kaverin äidin sanat, että "ottakaa Kalle mukaan". Esim. kun kaverini tuli yläasteikäisenä meille kylään, tuli tämä ala-asteelainen pikkuveli aina mukana. Mielestäni kaverin äidin olisi pitänyt ymmärtää, että halutaan joskus omaakin aikaa, mutta jotenkin siitä ei vaan voinut kieltäytyä.

Minun kohdalla sama, paitsi veljeni oli paljon nuorempi. Minun piti ottaa mukaan koska aitini ei jaksanut hoitaa hänta

Kuuskymmentäluvulta tämä:  asuttiin sellaisessa isossa puutalossa, missä asui kolme perhettä.  Yhden perheen molemmat vanhemmat kävi töissä paikallisessa tehtaassa.  Eli oli kaksi palkansaajaa siinä huushollissa.  Meillä ja toisessa perheessä äidit oli kotona ja isät kävi töissä.

Siinä kahden aikuisen tienaamassa taloudessa ei ollut koskaan rahaa.  Ne lainasi aina kaikkea meiltä muilta.  Joulupiparien aineetkin ne kävi lainaamassa meiltä niin, että laskettiin viimein, että oli niillä jauhot omasta takaa.  Ne kävi pyytämässä meiltä yskänlääkettäkin, kun ne ei voineet hakea sitä apteekista, kun niillä oli sinne velkaa.

Mihin niitten rahat meni, kun ei ne mitään juoppojakaan olleet.  Neljä lasta niillä oli ja nekin aina huonoissa vaatteissa.  Äiti antoi mun pieneksi jääneitä vaatteita niitten pikkutytöille, niin ne vaatteet aina katosi jonnekin ja ne kulki ryysyissä.

Niillä ei ollut oikein huonekalujakaan.  Tilipäivänä ne aina osti kauheasti ruokaa ja muutaman päivän niillä oli vaikka mitä,  täytekakkuja kannettiin kaupasta ja limsakoreja ja pennut söi jäätelöä ja karkkia naamat likaisina.  Sitten ne taas vajosi "köyhyyteen."  

Tätä me ollaan ihmetelty ihan koko ajan, kun muistellaan sitä lapsuusaikaa.   Toisaalta ne oli hauskoja ihmisiä, se niitten äitikin oli oikea naurupilleri, viihdytti pihan akkoja ja kakaroita jutuillaan.  

Meitä vaan on niin moneksi.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteikäisenä menin talvella kaverini kotiin kylään. Pienen keittiöpöydän ääressä äiti tarjosi kaakaota. Sokeritonta kiehuvaan veteen tehtyä Van Houtenia. Ei mitään muuta.

Kotona maitokaakaoon ja voileipiin tottuneena oli pitkä aika jäähdytellä ja saada sitä alas. Samalla äiti kyseli meiltä koko ajan koulukuulumisia..pojista! Tuntui tietävän jo kaikki meidän luokaan pojat, ja kyselyn pääsisältö oli, oliko joku kiusoitellut tai sanonut jotain tai ottanut kiinni - eli kuinka suosittu tyttärensä oli poikien keskuudessa.

Muistatteko sitä Van Hiutenin kaakaopurkkia ? Siinä oli punaisella pohjalla nunnan kuva, jolla oli sellainen iso, valkoinen hollantilaishilkka. Oli aika pahaa kaakaota. Liian tummaa ja vahvaa.

Tietysti se on liian tummaa ja vahvaa, jos sitä yrittää käyttää kuin kaakaoJUOMAjauhetta. Oikeaa kaakaota laitetaan yksi teelusikallinen plus 2-3 teelusikallista sokeria per muki. Kaakaojuomajauheessa on sokeri jo mukana. Oikeaa kaakaota tarvitaan esim. leivontaan mutta voi siitä tietysti noin juotavaakin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin äiti halveksi köyhiä ja muistutti, että vain rikkaat pääsee taivaaseen. Oon aika varma, että kyseinen rouva on tätä nykyä hiilikellariosastoa.

Öh? Mihin väite oikein perustui?

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kaverini perheessä ei saanut syödä keitettyjä/paistettuja kananmunia kuin yhden per henkilö viikossa koska kuulemma "vaarallista" ja jos leivottiin ja munia tuli mukaan, niin kukaan ei saanut sinä viikkona syödä ollenkaan keitettyjä/paistettuja munia. Ja ihan 2010 oli tämä juttu. Katselin vain silmät pyöreänä ja ihmetellen koska meillä kotona syötiin munia paljon ja kaikki voitiin todella hyvin.

Ne olivat sairastuneet 80-luvun kolesterolihysteriaan. Kananmunat olivat Lethal Weapon nro 1.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverin kotona oli yökylässä, niin kaverin huoneen ovea ei saanut laittaa kiinni. Joskus laitoin ja kaverin äiti oli käynyt yöllä avaamassa sen.

Heh, minäkin availen ovia kun lapset yökyläkavereineen ovat nukahtaneet! Ihan vain siksi, että ilma vaihtuu paremmin, kun on tavallista enemmän nukkujia pienessä huoneessa. Ei sen vainoharhaisempaa syytä. Mutta en sitten tiedä, mitä ne kaverit siitä ajattelevat :D

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteikäisenä menin talvella kaverini kotiin kylään. Pienen keittiöpöydän ääressä äiti tarjosi kaakaota. Sokeritonta kiehuvaan veteen tehtyä Van Houtenia. Ei mitään muuta.

Kotona maitokaakaoon ja voileipiin tottuneena oli pitkä aika jäähdytellä ja saada sitä alas. Samalla äiti kyseli meiltä koko ajan koulukuulumisia..pojista! Tuntui tietävän jo kaikki meidän luokaan pojat, ja kyselyn pääsisältö oli, oliko joku kiusoitellut tai sanonut jotain tai ottanut kiinni - eli kuinka suosittu tyttärensä oli poikien keskuudessa.

Muistatteko sitä Van Hiutenin kaakaopurkkia ? Siinä oli punaisella pohjalla nunnan kuva, jolla oli sellainen iso, valkoinen hollantilaishilkka. Oli aika pahaa kaakaota. Liian tummaa ja vahvaa.

Tietysti se on liian tummaa ja vahvaa, jos sitä yrittää käyttää kuin kaakaoJUOMAjauhetta. Oikeaa kaakaota laitetaan yksi teelusikallinen plus 2-3 teelusikallista sokeria per muki. Kaakaojuomajauheessa on sokeri jo mukana. Oikeaa kaakaota tarvitaan esim. leivontaan mutta voi siitä tietysti noin juotavaakin tehdä.

Nunnapurkki on Droste, ei Van Houten.

Vierailija kirjoitti:

Kuuskymmentäluvulta tämä:  asuttiin sellaisessa isossa puutalossa, missä asui kolme perhettä.  Yhden perheen molemmat vanhemmat kävi töissä paikallisessa tehtaassa.  Eli oli kaksi palkansaajaa siinä huushollissa.  Meillä ja toisessa perheessä äidit oli kotona ja isät kävi töissä.

Siinä kahden aikuisen tienaamassa taloudessa ei ollut koskaan rahaa.  Ne lainasi aina kaikkea meiltä muilta.  Joulupiparien aineetkin ne kävi lainaamassa meiltä niin, että laskettiin viimein, että oli niillä jauhot omasta takaa.  Ne kävi pyytämässä meiltä yskänlääkettäkin, kun ne ei voineet hakea sitä apteekista, kun niillä oli sinne velkaa.

Mihin niitten rahat meni, kun ei ne mitään juoppojakaan olleet.  Neljä lasta niillä oli ja nekin aina huonoissa vaatteissa.  Äiti antoi mun pieneksi jääneitä vaatteita niitten pikkutytöille, niin ne vaatteet aina katosi jonnekin ja ne kulki ryysyissä.

Niillä ei ollut oikein huonekalujakaan.  Tilipäivänä ne aina osti kauheasti ruokaa ja muutaman päivän niillä oli vaikka mitä,  täytekakkuja kannettiin kaupasta ja limsakoreja ja pennut söi jäätelöä ja karkkia naamat likaisina.  Sitten ne taas vajosi "köyhyyteen."  

Tätä me ollaan ihmetelty ihan koko ajan, kun muistellaan sitä lapsuusaikaa.   Toisaalta ne oli hauskoja ihmisiä, se niitten äitikin oli oikea naurupilleri, viihdytti pihan akkoja ja kakaroita jutuillaan.  

Meitä vaan on niin moneksi.

Tuollaisia hotottajia löytyy minunkin suvustani. Tai raha valuu kaikkeen muuhun kuin siihen, mitä todella tarvitaan. Sen osto ahdistaa. Meillä on paljon neurologisia ongelmia. Liika raha triggeröi ostosriippuvuutta ja laukaisee ahdistusta.

Tällaiset ihmiset ovat nykyajan torppareita, joille köyhyys on mielentila ja turvallinen maaperä. He olisivat täysin tyytyväisiä, jos saisivat perunasäkin ja saapasparin kerran vuodessa. Joku muu saisi hoitaa suunnittelun ja ajatustyön. He jäävät kun muut muuttavat, tai kiertävät levotonta ympyrää.