Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?

Ihmettelin sitä, että vaikka eräs kaverini sai meillä aina syötävää kunnolla (nyt puhutaan ihan grillauksesta, päivällisistä ja sensellaisista), minä en saanut KERTAAKAAN heillä mitään. Kuulemma äiti kielsi antamasta. No juu, äiti kohtelikin minua aina vittumaisesti, vaikka tuo kaveri vietti luonani tosi paljon aikaa ja sai meillä tosiaan ruokaa ym. 

Olen nyt itse äiti, ja kyllä voin vähintään näin kesäisin vettä ja mehujään antaa lapsen kaverille, jossei muuta. Olen tarjonnut välipalaakin, ja kunhan muksu menee kouluun, varmasti joku jää joskus syömäänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'70-80- lukujen saitteessa ei ollut edes ulkohuusia'

Itse olen eri mieltä. Tuossa vaiheessa ulkohuussi oli suomalaisissa taloissa ja asumuksissa ollut kyllä kymmeniä vuosia, jollei enemmänkin. Käytännössä kaikilla. Ihmisillä nyt vaan on tarve saada jotakin suojaa, kun ovat tarpeillaan. Ehkä pienellä hädällä kävivät tunkion laidalla, ja et vain ikinä tullut tutustuneeksi heidän ulkohuussiinsa?

Missä tapahtui muutos juuri 70/80-lukujen vaihteessa oli sisävessojen nopea yleistyminen. Sitä ei läheskään kaikilla ollut vielä tuossa vaiheessa.

Sisävessojen yleistyminen maalaistaloissa 70-80- lukujen vaihteessa??? Pikemminkin 60-70-lukujen!

t. maalaistyttö

Lapsuudenkotiini Espoon Laaksolahdessa rakennettiin sisävessa vasta 80-luvun alkupuolella. Olen syntynyt 79, ja muistan kun se tuli.

Että tuskin oli ihan joka maalaistönössäkään sisävessaa 60- saati 70-luvullakaan.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'70-80- lukujen saitteessa ei ollut edes ulkohuusia'

Itse olen eri mieltä. Tuossa vaiheessa ulkohuussi oli suomalaisissa taloissa ja asumuksissa ollut kyllä kymmeniä vuosia, jollei enemmänkin. Käytännössä kaikilla. Ihmisillä nyt vaan on tarve saada jotakin suojaa, kun ovat tarpeillaan. Ehkä pienellä hädällä kävivät tunkion laidalla, ja et vain ikinä tullut tutustuneeksi heidän ulkohuussiinsa?

Missä tapahtui muutos juuri 70/80-lukujen vaihteessa oli sisävessojen nopea yleistyminen. Sitä ei läheskään kaikilla ollut vielä tuossa vaiheessa.

Sisävessojen yleistyminen maalaistaloissa 70-80- lukujen vaihteessa??? Pikemminkin 60-70-lukujen!

t. maalaistyttö

Lapsuudenkotiini Espoon Laaksolahdessa rakennettiin sisävessa vasta 80-luvun alkupuolella. Olen syntynyt 79, ja muistan kun se tuli.

Että tuskin oli ihan joka maalaistönössäkään sisävessaa 60- saati 70-luvullakaan.

Meidän taloon tuli sisävessa ja sisäsauna/suihku vuonna 79. Ei mielestäni mitenkään ennenkuulumatonta. Mummolaan vasta kasarin puolella.

Ihmettelin kaverin äitiä, joka miekellään kulki kotonaan alasti ja oleili paljon sängyssä miehensä kanssa. Saatiin myös leikkiä savella kylppärissä, mikä oli tosi hauskaa! Siellä oli siistiä ja ruokaa tarjolla, mutta tää äiti oli vähän boheemi. Osti myös tupakkaa 14-vuotiaalle lapselleen kun silloin tupakan ikäraja oli 16.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin sitä, että vaikka eräs kaverini sai meillä aina syötävää kunnolla (nyt puhutaan ihan grillauksesta, päivällisistä ja sensellaisista), minä en saanut KERTAAKAAN heillä mitään. Kuulemma äiti kielsi antamasta. No juu, äiti kohtelikin minua aina vittumaisesti, vaikka tuo kaveri vietti luonani tosi paljon aikaa ja sai meillä tosiaan ruokaa ym. 

Olen nyt itse äiti, ja kyllä voin vähintään näin kesäisin vettä ja mehujään antaa lapsen kaverille, jossei muuta. Olen tarjonnut välipalaakin, ja kunhan muksu menee kouluun, varmasti joku jää joskus syömäänkin. 

Jotkut äidit on vittumaisia. Omani on samanlainen ja kyllä hävettää, tuntuu että äitini käytös pilasi lapsuuteni pienellä paikkakunnalla. Meille ei koskaan saanut tulla kylään mutta itse sain mennä miten halusin, suihku ja sauna vaan 2x viikossa jne. Äiti oli aina pahalla tuulella, kotona oli sotkuista. Olen kipuillut asian kanssa paljon, mutta en voinut asialle itse mitään. Elän ihan normaalia elämää nyt kun saan itse päättää omista asioistani. Tämä ketju on surullista luettavaa kun itse tuli oudosta perheestä, ja silti olin ihan tavallinen lapsi, tai halusin ainakin olla.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin luona talon yhteydessä oli vanhempien firman erillinen "toimisto-osa", jonne ei ollut lupaa mennä milloinkaan. Ovi asunnosta sinne oli myös lukossa, joten sitä ei saanut auki. PIdin tätä hyvin outona, vaikka onkin ihan ymmärrettävää näin aikuisena.

Selvisi koskaan minkä alan yritys?

Muistan kuinka yhdellä kaverilla heidän isänsä oli neuroottinen hammastahnatuubien kanssa. Tuolloin tuubit oli sellaisia metallisia. Kaverin isälle oli tärkeää, että tuubi oli puristettu järjestyksessä aivan perästä alkaen ja sitten hinkutettu jollain kynnellä aivan tyhjäksi hammastahnasta ja vielä kierretty perästä päin rullalle niin, että kaikki hammastahnat on varmasti saatu puristettua ulos. Sitten kun tuubit vaihtuivat muovisiin, kaverin isällä meni pasmat sekaisin. Hän edelleen hinkutti tuubin tyhjäksi ja yritti kiertää niitä perästä päin rullalle, mutta eihän muovinen pysy rullalla kuten metallinen tuubi pysyi.

Eräällä kaverilla äiti oli kova siivoamaan ja heillä oli aina paikat viimeisen päälle järjestyksessä. Jäi mieleen kun kaveri avasi vaatekaapin ja hänellä oli todella vähän vaatteita ja ne olivat siisteissä pinoissa puolityhjässä kaapissa. Oma kaappini oli sullottu vaatteita täyteen eikä ne olleet missään erityisessä järjestyksessä. Meidän kotimme olivat täydelliset vastakohdat.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kuinka yhdellä kaverilla heidän isänsä oli neuroottinen hammastahnatuubien kanssa. Tuolloin tuubit oli sellaisia metallisia. Kaverin isälle oli tärkeää, että tuubi oli puristettu järjestyksessä aivan perästä alkaen ja sitten hinkutettu jollain kynnellä aivan tyhjäksi hammastahnasta ja vielä kierretty perästä päin rullalle niin, että kaikki hammastahnat on varmasti saatu puristettua ulos. Sitten kun tuubit vaihtuivat muovisiin, kaverin isällä meni pasmat sekaisin. Hän edelleen hinkutti tuubin tyhjäksi ja yritti kiertää niitä perästä päin rullalle, mutta eihän muovinen pysy rullalla kuten metallinen tuubi pysyi.

Yhdellä sukulaisella on kanssa tällainen tapa. Sillä on nykyään joku klipsi, millä voi työntää sitä tahnaa eteenpäin, niin ettei varmasti jää mitään sinne perälle. Ilmeisesti näitä tehdään ihan tuota tarkoitusta varten, tai näin minulle kerrottiin. 

Yhden kaverin luona oli määrätty paljonko vessapaperia sai käyttää; pissalla käydessä kaksi palaa, kakalla kolme. 

Yhen kaverin perheessä ei syöty yhteistä ateriaa, vaan äiti laittoi ruuan ja jokainen lapsi tuli syömään milloin huvitti ja tuli nälkä. Se tuntui oudolle, kun itse olin tottunut siihen että arkenakin iltaruoka syötiin  yleensä koko perhe saman pöydän äärellä samaan aikaan (ja jos halusin jäädä kaverille syömään, piti soittaa kotiin ja kysyä lupaa, aina ei saanut lupaa jos ruoka oli jo tehty tms kotona).

Olin 11-vuotiaana parhaan kaverini luona viikonlopun ja hänen äitinsä oli koko sen ajan poissa. Silloin huomasin hämmästyksekseni, kuinka bestikseni isä laittoi hyvää ruokaa, teki kotitöitä ja huolehti meistä. Paistoi jopa lättyjä lauantai-iltana!

Olin siis jo aikaisemmin huomannut, että kavereideni isät ja veljet osallistuivat kotitöihin samalla tavoin, kuin talon naisetkin, mutta nyt, kun talon emäntä oli poissa, tilanne iski absurdina oikeasti päin naamaa.

Minun kotonani isä istui kaikki iltapäivät sohvalla katsomassa telkkaria, tai oli sinkkukavereidensa kanssa harrastamassa. Eikä osallistunut kotitöihin ikinä, koska ei osannut, äitini siis hoiti kodin ja meidät lapset yksin palkkatyönsä lisäksi.

Jos minun äiti lähti jonnekin useaksi päiväksi, hän sitä ennen siivosi kodin ja kokkasi jokaiselle poissaolopäivälleen ateriat, koska muuten olisimme saaneet elää voikkareilla. Äidin tullessa takaisin koti oli pommin jäljiltä ja jääkaapissa oli pelkkä valo.

Nykyään tietysti tajuan, että meininki kavereideni perheessä oli normaalia ja meillä todella kieroutunutta. Harmittaa hirveästi, mitä äiti on joutunut kestämään, mutta minkäs teet, kun molemmat vanhempani tulevat perheistä, joiden ideologiaan kuuluu, että vaimo palvelee miestään ja poikiaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin 11-vuotiaana parhaan kaverini luona viikonlopun ja hänen äitinsä oli koko sen ajan poissa. Silloin huomasin hämmästyksekseni, kuinka bestikseni isä laittoi hyvää ruokaa, teki kotitöitä ja huolehti meistä. Paistoi jopa lättyjä lauantai-iltana!

Olin siis jo aikaisemmin huomannut, että kavereideni isät ja veljet osallistuivat kotitöihin samalla tavoin, kuin talon naisetkin, mutta nyt, kun talon emäntä oli poissa, tilanne iski absurdina oikeasti päin naamaa.

Minun kotonani isä istui kaikki iltapäivät sohvalla katsomassa telkkaria, tai oli sinkkukavereidensa kanssa harrastamassa. Eikä osallistunut kotitöihin ikinä, koska ei osannut, äitini siis hoiti kodin ja meidät lapset yksin palkkatyönsä lisäksi.

Jos minun äiti lähti jonnekin useaksi päiväksi, hän sitä ennen siivosi kodin ja kokkasi jokaiselle poissaolopäivälleen ateriat, koska muuten olisimme saaneet elää voikkareilla. Äidin tullessa takaisin koti oli pommin jäljiltä ja jääkaapissa oli pelkkä valo.

Nykyään tietysti tajuan, että meininki kavereideni perheessä oli normaalia ja meillä todella kieroutunutta. Harmittaa hirveästi, mitä äiti on joutunut kestämään, mutta minkäs teet, kun molemmat vanhempani tulevat perheistä, joiden ideologiaan kuuluu, että vaimo palvelee miestään ja poikiaan.

Meillä sama! Ja kaikkien kavereiden perheissä 80-luvulla. Nyt mietin, minkä mallin tyttärelleni, kun itse olen aina keittiössä kokkaamassa tai siivoamassa. Koska tykkään siitä ja mies on usein iltavuorossa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Eräällä kaverilla äiti oli kova siivoamaan ja heillä oli aina paikat viimeisen päälle järjestyksessä. Jäi mieleen kun kaveri avasi vaatekaapin ja hänellä oli todella vähän vaatteita ja ne olivat siisteissä pinoissa puolityhjässä kaapissa. Oma kaappini oli sullottu vaatteita täyteen eikä ne olleet missään erityisessä järjestyksessä. Meidän kotimme olivat täydelliset vastakohdat.

Nykyään kutsutaan konmaritukseksi.

En ymmärrä tapaa, tykkään että on harrastusvälineet ja muut kotona, saavat olla ihan esilläkin. Ja vaatteita mistä valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 11-vuotiaana parhaan kaverini luona viikonlopun ja hänen äitinsä oli koko sen ajan poissa. Silloin huomasin hämmästyksekseni, kuinka bestikseni isä laittoi hyvää ruokaa, teki kotitöitä ja huolehti meistä. Paistoi jopa lättyjä lauantai-iltana!

Olin siis jo aikaisemmin huomannut, että kavereideni isät ja veljet osallistuivat kotitöihin samalla tavoin, kuin talon naisetkin, mutta nyt, kun talon emäntä oli poissa, tilanne iski absurdina oikeasti päin naamaa.

Minun kotonani isä istui kaikki iltapäivät sohvalla katsomassa telkkaria, tai oli sinkkukavereidensa kanssa harrastamassa. Eikä osallistunut kotitöihin ikinä, koska ei osannut, äitini siis hoiti kodin ja meidät lapset yksin palkkatyönsä lisäksi.

Jos minun äiti lähti jonnekin useaksi päiväksi, hän sitä ennen siivosi kodin ja kokkasi jokaiselle poissaolopäivälleen ateriat, koska muuten olisimme saaneet elää voikkareilla. Äidin tullessa takaisin koti oli pommin jäljiltä ja jääkaapissa oli pelkkä valo.

Nykyään tietysti tajuan, että meininki kavereideni perheessä oli normaalia ja meillä todella kieroutunutta. Harmittaa hirveästi, mitä äiti on joutunut kestämään, mutta minkäs teet, kun molemmat vanhempani tulevat perheistä, joiden ideologiaan kuuluu, että vaimo palvelee miestään ja poikiaan.

Meillä sama! Ja kaikkien kavereiden perheissä 80-luvulla. Nyt mietin, minkä mallin tyttärelleni, kun itse olen aina keittiössä kokkaamassa tai siivoamassa. Koska tykkään siitä ja mies on usein iltavuorossa töissä.

Eihän siinä ole mitään vikaa, jos se on sinulle mieluista. Voihan asetelma vielä kääntyä toisinkin päin.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin sitä, että vaikka eräs kaverini sai meillä aina syötävää kunnolla (nyt puhutaan ihan grillauksesta, päivällisistä ja sensellaisista), minä en saanut KERTAAKAAN heillä mitään. Kuulemma äiti kielsi antamasta. No juu, äiti kohtelikin minua aina vittumaisesti, vaikka tuo kaveri vietti luonani tosi paljon aikaa ja sai meillä tosiaan ruokaa ym. 

Olen nyt itse äiti, ja kyllä voin vähintään näin kesäisin vettä ja mehujään antaa lapsen kaverille, jossei muuta. Olen tarjonnut välipalaakin, ja kunhan muksu menee kouluun, varmasti joku jää joskus syömäänkin. 

Jotkut äidit on vittumaisia. Omani on samanlainen ja kyllä hävettää, tuntuu että äitini käytös pilasi lapsuuteni pienellä paikkakunnalla. Meille ei koskaan saanut tulla kylään mutta itse sain mennä miten halusin, suihku ja sauna vaan 2x viikossa jne. Äiti oli aina pahalla tuulella, kotona oli sotkuista. Olen kipuillut asian kanssa paljon, mutta en voinut asialle itse mitään. Elän ihan normaalia elämää nyt kun saan itse päättää omista asioistani. Tämä ketju on surullista luettavaa kun itse tuli oudosta perheestä, ja silti olin ihan tavallinen lapsi, tai halusin ainakin olla.

Onko selvinnyt miksi äitisi oli pahantuulinen silloin kun olit lapsi?

Oliko taloudellisia vaikeuksia? Parisuhdevaikeuksia? Töissä vaikeuksia? Söikö e-pillereitä? Masennusta? Muuta sairautta, kipuja? Raudanpuutetta?

Vierailija kirjoitti:

Naapurin perheessä, kun joku pikkueläin kuoli (heillä oli paljon esim. hamstereita, hiiriä, rottia, gerbiilejä) se haudattiin heidän takapihalleen tietyn puun juurelle. Sitten perheen isä ja lapset kokoontuivat haudalle laulamaan jonkun virren. Se oli minusta huomaavaista, että tämä isä osoitti lapsille, että on arvostanut näitä lemmikkejä. Isä oli vielä insinöörinä hienossa firmassa ja kulki aina arvokkaan näköisenä puku päällä töihin hienolla autolla. Ei ollut ainakaan kusi noussut päähän hänellä :D

Siis ihanaa että pienenkin eläimen elämää voidaan arvostuksen lisäksi vielä kunnioittaa tuolleen lopussa, tasa-arvoista kaikille eläville olennoille.

Meillä ei ollut kuin yksi kissa lemmikkinä aikoinaan, olimme allergisia ja samaan aikaan kun allergiamme lopulta todettiin testein niin kissa oli jo sen verran vanha ja vaivainen että piti lopettaa. Isä tuhkasi sen eläinlääkäriltä päästyään lemmikkien krematoriossa, ajoi jopa toiseen kaupunkiin sen vuoksi, ja me pidimme muistotilaisuuden ennenkuin laskimme pikkulaatikon kuoppaan metsän reunaan.

Mutta....... eräässä naapuriperheessä lapset olivat eläinrääkkääjiä, sisko ja veli. Kukaan ei halunnut näitä lapsia vierailulle koska ensitöikseen kiusasivat perheen eläimiä. Muistan lähellä asuvan perheen jossa oli neljä hamsteria, jokainen hamsteri aikuisena omassa häkissään koska ovat erakkoja ja voisivat tappaa toisensa. (Lemmikkikauppojen hamsterit ovat vielä poikasia joten siksi ovat samassa häkissä).

Näille kiusaajalapsille selitettiin asia, mutta eivätkö olleet päästäneet kaikki vapaaksi heti kun isäntäperheen silmä vältti koska halusivat nähdä miten ne tappaa toisensa. Yksi ruumis siinä taisi tulla. Seuraavalla kerralla olivat halunneet nähdä osaavatko hamsterit uida, sanoivat käyvänsä vessassa ja lukitsivat oven, ja olivat livahtaneet hamsterit taskussa vessaan jossa täyttivät kylpyammeen jonne heittivät hamsterit!!! :((( Niiden hukkuminen on kivuliasta kun poskipussit täyttyy vedellä! Hamsterit saatiin viime hetkellä pelastettua, ja kun näille selitti tuon poskipussijutun niin seuraavana olivat salaa puhaltaneet hamstereiden poskipusseihin ilmaa mehupilleillä koska halusivat nähdä niiden poskipussien koon! Yhdeltä hamsterilta taisi poskipussi revetä. Jonkun toisen tuttavan undulaatteja olivat kiusanneet, yrittäneet repiä näiltä siipiä, käyneet antamassa lähitilan hevosille leivänpalasia joissa oli sisällä nauloja, lasia tai jotain muuta terävää jne!! Ties mitä muuta, mutta nämä tapaukset tulivat minun ja kavereiden tietoon.

Tämä 80-luvun lopulla kun olimme vielä ala-asteella.

Joskus on tutkittu että sarjam u r h aa jat ovat olleet eläinrääkkääjiä lapsena, tämä siis käynyt ilmi profiloinneissa. Siitä tulee usein mieleen nuo kyseiset lapset.

Olen muuttanut monen sadan kilsan päähän, mutta sen verran noista jälkikäteen kuulin että tytär olisi ajautunut viinaan, lääkkeisiin, huumeisiin, sekä stripparina ja prostituoituna ollut jonka jälkeen hurahtanut uskoon, ja pojalla pää sekaisin ja väkivallan takia siellä hänen omassa perheessä olisi lasuviranomaiset käyneet aika useasti, ja lapsia monen eri naisen kanssa hänelläkin ja tainnut vankilassakin olla.

Jos lapsi ei kunnioita eläimiä niin tuskin oppii koskaan kunnioittamaan toisia ihmisiä.

Kauheaa huutoa kaikesta mikä meni väärin. Kerran kuulin kadulle saakka miten kaverille huudettiin kun vaatteet oli kastunut sateessa (??). Mitään yksityisyyttä ei perheessä ollut vaan viestitkin saatettiin kännykästä lukea. Tukistaminen oli normaalia niin myös ruuatta jättäminen tai seitsemältä sänkyyn komentaminen (yläaste iässä). Perheen äiti oli psykiatrisella osastolla töissä. Toivottavasti ei hoitanut potilaitaan samalla tavalla kuin lapsiaan..

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin luona oli määrätty paljonko vessapaperia sai käyttää; pissalla käydessä kaksi palaa, kakalla kolme. 

Yhen kaverin perheessä ei syöty yhteistä ateriaa, vaan äiti laittoi ruuan ja jokainen lapsi tuli syömään milloin huvitti ja tuli nälkä. Se tuntui oudolle, kun itse olin tottunut siihen että arkenakin iltaruoka syötiin  yleensä koko perhe saman pöydän äärellä samaan aikaan (ja jos halusin jäädä kaverille syömään, piti soittaa kotiin ja kysyä lupaa, aina ei saanut lupaa jos ruoka oli jo tehty tms kotona).

Veikkaan että nämä vessapaperin säännöstelijät potevat kaikki kroonista ummetusta. Kun on kova kakka niin peräpää ei pahemmin likaannu. Kuvittelevat sitten että se on normaalia ja koko perheen pitäisi pärjätä yhdellä vessapaperinpalalla.