Opettajana ihmettelen, että mitä opetan vikat viikot koulussa

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran tuntuu, että opettajat elävät jossain omassa todellisuudessaan... Oikeasti, epävarmuus on nyt osa meidän useimpien elämää. Minä en tiedä onko työpaikkani viikon päästä auki. Jos on, niin miten. Onko kaikki toiminnot auki. Jos ollaan auki niin miten toimitaan asiakkaiden kanssa, miten ylläpidetään hygieniaa. Mitään ohjeita ei ole, ei tietoa lainsäädännön tilasta ja tulkinnasta. Mikään ei ole varmaa, ei edes se, onko koko työpaikkaa syksyllä tätä menoa.

Mutta sama tilanne, sama epävarmuus, sama pakko sopeutua siihen ettei mikään ole selvää - se koskee nyt suurinta osaa kansasta. Ei ainoastaan opettajia, ei ainoastaan minua. Hyvin monen on myös ollut pakko työskennellä tähänkin asti ihan siellä omalla työpaikalla, lähikontaktissa asiakkaisiin, hoitolapsiin, potilaisiin, vailla mahdollisuutta toimia täydellisesti, vanhojen suunnitelmien mukaan, kaikkia turvaohjeita noudattaen. Itse olen ollut onnekkaassa asemassa ja voinut tehdä ison osan töistäni etänä - olen ollut siitä hyvin tyytyväinen, mutta mieleeni ei tulisi heittäytyä poikkiteloin jos nyt tilanne muuttuisi ja olisi tarpeen palata kokonaan työpaikalle, ihmisten sekaan.

Minä arvostan suuresti opettajien työtä ja ammattitaitoa. Mutta täytyy sanoa, että tämä joka asiassa toistuva kuvitelma siitä, että opettajien ongelmat ovat jotenkin erityisen uniikkeja maailmassa, jossa useimmilla on liikaa töitä, liikaa paineita, liian paljon stressiä ja nyt vielä koronan aiheuttamaa epävarmuutta, on jotenkin todella lapsellista. Deal with it niin kuin me kaikki muutkin. Ei meistä kukaan muukaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja miten siitä selvitään. Jotenkin kuitenkin nyt vaan on meidän kaikkien selvittävä.

Sinä voit avata omista huolistasi oman ketjun. Aivan kuten ap teki.

Odotetaan vielä ensi viikon ohjeita. Kyllä muakin stressaa, mut ei voi mitään. Tehdään se, mitä voidaan. Ehkä tuo olisikin ihan hyvä, et Classroomissa ohjeet ja yksi ope valvoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se lapsi koulutuksella ja ammatilla elämässään tekee? Ei mitään. Koronaan kuollut viikkojen kuluessa 218 henkilöä ja heistäkin suurin osa eliniänodotteen loppupäässä olevia, jo valmiiksi huonokuntoisia ihmisiä. Kuolleita ei vielä edes puolta määrää siitä, mitä vuosittain kuolee kausi-influenssaan. Joillekin on jostakin syystä ilmeinen ongelma, että palaillaan arkeen ja voidaan sen myötäkin todeta, että kovaan ääneen julistettu maailmanloppu onkin peruttu. 

Koronaan on kuollut vain 218 koska rajoitukset. Ilman rajoituksia luku voisi olla 20 000.

Korona ei ole ohi vielä. Jos tähän mennessä on kuollut 218 ihmistä, niin se ei kerro mitään siitä mikä lopullinen kuolinluku tulee olemaan. Luku kasvaa joka päivä.

Et oo opettaja tosissas av-palstalta kyselemässä mitä opetat? Kai sulla joku opetussuunnitelma on? Varmaan myös kollegasi ja esimiehesi voi auttaa.

Missä ammattimaisuus? Kahden viikon siirtymäaika, eli aikaa muutoksiin kyllä on, jo ensi viikolla varmasti saamme tarkempia ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Odotetaan vielä ensi viikon ohjeita. Kyllä muakin stressaa, mut ei voi mitään. Tehdään se, mitä voidaan. Ehkä tuo olisikin ihan hyvä, et Classroomissa ohjeet ja yksi ope valvoo.

Näinhän se varmaan tullaan toteuttamaan. Mutta silloin yläkoululaiset voivat yhtä hyvin opiskella etänä.

Onko tämä palsta teidän virallinen kommunikointikanava vai miksi sitä täällä ihmettelet?

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran tuntiuu, että opettajat elävät jossain omassa todellisuudessaan... Oikeasti, epävarmuus on nyt osa meidän useimpien elämää. Minä en tiedä onko työpaikkani viikon päästä auki. Jos on, niin miten. Onko kaikki toiminnot auki. Jos ollaan auki niin miten toimitaan asiakkaiden kanssa, miten ylläpidetään hygieniaa. Mitään ohjeita ei ole, ei tietoa lainsäädännön tilasta ja tulkinnasta. Mikään ei ole varmaa, ei edes se, onko koko työpaikkaa syksyllä tätä menoa.

Mutta sama tilanne, sama epävarmuus, sama pakko sopeutua siihen ettei mikään ole selvää - se koskee nyt suurinta osaa kansasta. Ei ainoastaan opettajia, ei ainoastaan minua. Hyvin monen on myös ollut pakko työskennellä tähänkin asti ihan siellä omalla työpaikalla, lähikontaktissa asiakkaisiin, hoitolapsiin, potilaisiin, vailla mahdollisuutta toimia täydellisesti, vanhojen suunnitelmien mukaan, kaikkia turvaohjeita noudattaen. Itse olen ollut onnekkaassa asemassa ja voinut tehdä ison osan töistäni etänä - olen ollut siitä hyvin tyytyväinen, mutta mieleeni ei tulisi heittäytyä poikkiteloin jos nyt tilanne muuttuisi ja olisi tarpeen palata kokonaan työpaikalle, ihmisten sekaan.

Minä arvostan suuresti opettajien työtä ja ammattitaitoa. Mutta täytyy sanoa, että tämä joka asiassa toistuva kuvitelma siitä, että opettajien ongelmat ovat jotenkin erityisen uniikkeja maailmassa, jossa useimmilla on liikaa töitä, liikaa paineita, liian paljon stressiä ja nyt vielä koronan aiheuttamaa epävarmuutta, on jotenkin todella lapsellista. Deal with it niin kuin me kaikki muutkin. Ei meistä kukaan muukaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja miten siitä selvitään. Jotenkin kuitenkin nyt vaan on meidän kaikkien selvittävä.

Yläkoulun opettajat vastustavat lähiopetukseen siirtymistä 11 päiväksi siksi koska se täysin mahdoton järjestää ohjeiden mukaan 600 oppilaan yläkoulussa. Li sanoo, että kädet pestään luokkaan tullessa ja pois mennessä. Luokassani on yksi pieni lavuaari. Koulumme on niin täynnä, että esim. neukkari ja pari varastotilaa (ei vesipisteitä) on otettu opetuskäyttöön. Emme pysty pitämään turvavälejä. Miten ruuat kannetaan ruokalasta 5. kerrokseen, kun porrastaminen ei onnistu ohjeiden mukaan ruokalassa. Käytävät ovat kapeat. Koulumme on ison kaupungin keskustakoulu, ei metsää vieressä. Ym ym.

Tärkeintä on lasten turvallisuus. Keskustelu lähtee sivuraiteille, kun jostain syystä monet vain kadehtivat opettajien etätöitä.

Kadehtikaa vaikka museoiden ja kirjastojen etätyömahdollisuuksia. Työtä ei edes valvo kukaan, eikä niiden paikkojen avaamisellekaan ole esteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pääset organisoimaan koulussa järjestettävän koronan massatestauksen.

Australiassa pidettiin ensin pari kolme viikkoa koulua, nyt siellä testataan henkilökunta ja oppilaat.

Tuo onkin hyvä idea. Valitaan kouluja paikkakunnilla, joissa on koronatartuntoja. Testataan kaikki kahden viikon jälkeen ja nähdään, mikä on tilanne.

Kerrottaisiinko kuitenkin vanhemmille ensin, että voivat valita haluavatko lapsensa osallistuvan kokeeseen?

Toimeenpano on kouluissa ja opettajilla. Pystytte aivan varmasti, fiksut ihmiset keksimään tekemistä viimeisille viikoille. Voit vaikka palauttaa mieleesi edelliset keväät, mitä silloin teitte? Voisitko pyrkiä selvittämään opettamiesi oppilaiden oppimista ja antaa palautetta oppilaille ja samalla varautua mistä syksyllä jatkatte. Tuohon jo menee pari viikkoa kevyesti.

Vierailija kirjoitti:

Olet ammattilainen ja varmaan ratkaiset tämän ongelman.

Onhan se selvä, ettei mennä daman lukujärjestyksen mukaan. Siksi tuo kahden viikon siirtymäaika.

Tosiaan tulee vaikutelma, ettei nämä ammattilaiset osaa tai halua ratkaista mitään poikkeusaikaan liittyviä haasteita.

Ja OAJ yllyttää samaan lapselliseen renkutukseen.

Kyllä monessa muussakin työssä joudutaan sopeutumaan ja improvisoimaan

en ihan ymmärrä aloittajan ongelmaa. Miksi oletit, että kahdella viimeisellä viikolla mennään kouluun? Eikö kaikille opettajille ole ollut ihan yhtä epävarmaa, mennäänkö kouluun vai ei? Jos sinulla ei ole lähiopetustunteja, sinä varmaankin jatkat nuo kaksi viikkoa samaan malliin kuin olisit jatkanut etäopetuksessakin. Kannattaa ehkä varautua, että viimeisillä viikoilla ei enää kovin tehokasta opiskelua ole eikä paljon sisältöä, mutta eikö se nyt ole muutenkin ihan normaalia ja siihen olla muutenkin varauduttu. 

Vai ajattelitko tosiaan, että kouluihin palataan joka tapauksessa ihan normaalisti ja niillä kahdella viimeisellä viikolla opetat jonain intensiivipläjäyksenä kaiken sen, mitä olisi tänä aikana pitänyt opettaa. Siinä tapauksessa tosiaan olet pulassa. 

Vierailija kirjoitti:

Meille ainakin tuli jo ohje, että kaikki arviointiin tarvittava on kerättävä 13.5. mennessä.

Eli käytännössä hallitus lyhensi lukuvuotta kahdella viikolla.

Eli normaali käytäntö.

Oppilaatkin sen tietävät, että arvosanat annetaan aina 2 vk ennen lukukauden päättymistä. 

Vierailija kirjoitti:

Toimeenpano on kouluissa ja opettajilla. Pystytte aivan varmasti, fiksut ihmiset keksimään tekemistä viimeisille viikoille. Voit vaikka palauttaa mieleesi edelliset keväät, mitä silloin teitte? Voisitko pyrkiä selvittämään opettamiesi oppilaiden oppimista ja antaa palautetta oppilaille ja samalla varautua mistä syksyllä jatkatte. Tuohon jo menee pari viikkoa kevyesti.

Ymmärrät näköjään yhtä vähän yläkoulujen opetusjärjestelyistä kuin eräs Li.

Pitäisköhän minun sairaanhoitajana alkaa kyselemään toimintaohjeita kuitenkin täältä palstalta eikä esimerkiksi esimieheltäni?

Täällä palstallahan se relevantein tieto kuitenkin yleensä on.

Kuyen aloituksessa sanottiin, niin nyt mennään ihan muilla kuin normaaleilla ryhmäjaoilla, joten ei voi tehdä kuten aiempina vuosina, koska lähiopetuksessa on vain yhdestä ryhmästä osa.

Kevään vikoilla kahdella viikolla ei ole ikinä opiskeltu enää mitään tärkeää. Nyt on aika keskittyä lasten sosiaalisiin suhteisiin. Ryhmäytymisharjoituksiin, kiusaamisen ehkäisyyn ensi vuotta varten. Olkaa onnellisia jälleennäkemisistä ja harjoittelette elämisen normaalirytmiä hetkisen aikaa. Tasokokeita voi teettää kaikille oppilaille ( tee ne sähköisellä alustalla, niin korjaamiseen ei mene niin paljon aikaa), jotta näet miten etäopiskelu on vaikuttanut oppilaisiin). Koita löytää jokaisen oppilaan kanssa vartti, jolloin kyselet "mitä kuuluu". Siinä se 2 viikkoa jo menikin. 

Vierailija kirjoitti:

Askartelette linnunpönttöjä, patalappuja, piknikkejä luontoon, siivoat koulun ympäristöä, ihan normaaleita kevätpuuhia.

Nyt kyllä kannattaa opetella askartelemaan kasvomaskeja. Ja opetella käyttämään niitä oikein.

Opettajat tekivät jo yhden hypyn tuntemattomaan, kun etäopetus alkoi. Se vei tosi paljon energiaa ja tunteja. Nyt vaaditaan taas uutta hyppyä tuntemattomaan. Minulla ainakin on voimat loppu näihin hyppyihin. Enkä näytä olevan ainoa.