Lue keskustelun säännöt.
Kehopositiiviset hävinneet
01.05.2020 |
Eipä ole ollut enää mediassa esillä ja hyvä niin, ehkä nyt vihdoin koronan myötä ymmärretään, että ylipaino ei ole normaalia tai tervettä. Enkä puhu nyt mistään lievästä, muutaman kilon ylipainosta. Mediassa on ollut juttua siitä, miten perusterveetkin ovat joutunut koronan takia teholle tai kuolleet. Mutta kun henkilöiden kuvia katsoo jutuista, näkee selvästi, että bmi on minimissään 30, jopa 40. Voisi sanoa, että jos on ylipainoinen perusterve, ei ole turvassa koronan pahoilta komplikaatioilta. Ja oliko HYKSin lääkäri, joka valotti, että tehohoidossa olleista 95% on ollut ylipainoisia?
Toivon, että asenteet muuttuvat ja ylipainoa ei yritetä väkisin tehdä normaaliksi eikä varsinkaan ihannoitavaksi. Se ei ole terveellistä ja nyt korona-aikana asettaa riskiryhmäläiseksi! Lopetetaan lihavuuden normalisointi ja kannustetaan elämänmuutokseen. Mikään fitness ei tarvitse olla, mutta hyvä peruskunto ja normaali bmi olisi hyvä olla niin koronan vaikutuksetkin todennäköisesti tulevat olemaan paljon pienemmät. Tämä tauti kun ei tule keskuudestamme vielä aikoihin poistumaan.
Kommentit (41)
Mä olen ap:n kanssa samaa mieltä. Yli- ja alipaino molemmat ovat valtava riskitekijä mullekin sairauksille. Ketään ei kuitenkaan saisi solvata painon takia, vaan terveelliseen elämään pitää kannustaa positiivisuuden kautta. Usein vaikeasti paino-ongelmaisilla kuten minulla (ylipainoa 30 kg) on taustalla mielenterveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas kerran: kehopositiivisuudella EI ole yhtään mitään tekemistä ylipainon, sen ihailun tai terveeksi kuvittelemisen kanssa. Paheksumalla ja haukkumalla ei ylipaino häviä.
Itse olen kalju, ja koen tavallaan kehopositiivisena sen, että hyväksyn alopeciani. Enkä peittele sitä. Eli ei ole kehopositiivisuus hävinnyt. Toivottavasti ap sinäkin hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet.
Tarkoitin tällä lähinnä sitä ylipainon esille tuomista positiivisessa mielessä. Itse ainakaan en pysty näkemään sitä mitenkään positiivisena asiana vaan suurena, terveydellisenä riskinä, joka useimmiten on huonojen elämäntapojen seutausta. Alopeciasi on täysin eri juttu, et sinä ole voinut vaikuttaa siihen mitenkään eikä se heikennä terveyttäsi/kuormita terveydenhoitojärjestelmäämme. Itse kärsin myös samaisesta ongelmasta ja kyllä, hyväksyn tilanteen tällaisena kuin se on ja pidän hiukset suosiolla lyhyenä, en yritä peitellä lisäkkeillä/peruukilla. Tähän ongelmaan eivät myöskään koronan vaikutukset iske. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ap:n kanssa samaa mieltä. Yli- ja alipaino molemmat ovat valtava riskitekijä mullekin sairauksille. Ketään ei kuitenkaan saisi solvata painon takia, vaan terveelliseen elämään pitää kannustaa positiivisuuden kautta. Usein vaikeasti paino-ongelmaisilla kuten minulla (ylipainoa 30 kg) on taustalla mielenterveysongelmia.
Kyllä. Ja olen samaa mieltä, että solvaaminen ei ole oikea tapa ratkaista mitään, mutta faktojen kertaaminen voisi tässä poikkeustilanteessa olla hyvä. Paljon näkee kaupoissa kokonaisia perheitä ostoksilla ajan kanssa vailla huolen häivää ja useimmiten isä ja äiti tai jompi kumpi on selvästi ylipainoinen. Mietin, että kuvittelevatko he olevansa jotenkin turvassa, koska ovat perusterveitä? Meidän olisi oikeasti hyvä havahtua siihen tosiasiaan, että ylipaino yksistäänkin tekee riskiryhmään kuuluvaksi. Ei voi tuudittautua siihen ajatukseen, että koska olen perusterve niin voin huoletta jatkaa elämääni sellaisena kuin se on, vaan ylipainoisten pitäisi olla yhtä tarkka kontakteista kuin yli 70-vuotiaiden, sydänsairaiden, astmaatikkojenkin jne jos halutaan välttyä pahimmalta. Nyt olisi todella hyvä aika luonnossa liikkumiseen ja uusien reseptien opettelemiseen. Jospa korona toisi motivaatiota. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ap:n kanssa samaa mieltä. Yli- ja alipaino molemmat ovat valtava riskitekijä mullekin sairauksille. Ketään ei kuitenkaan saisi solvata painon takia, vaan terveelliseen elämään pitää kannustaa positiivisuuden kautta. Usein vaikeasti paino-ongelmaisilla kuten minulla (ylipainoa 30 kg) on taustalla mielenterveysongelmia.
Minua kiinnostaisi se, miten reilusti ylipainoiset ihan fyysisesti pystyvät syömään niin paljon mitä tuollainen lihominen edellyttää? Itse olen yli nelikymppinen mies, ja olen ikäni ollut normaalipainoinen. Tykkään kyllä herkuista, mutta kun on syönyt esim. puolet suklaalevystä, niin tulee vain stoppi. Lisää en halua, ts. enemmän suklaan syöminen tuntuu vastenmielisemmältä kuin syömättä jättäminen. Onko kylläisyyden tunne ylipainoisilla jotenkin hämärtynyt? En tunne ketään lihavaa niin hyvin että voisin tätä asiaa heiltä kysyä.
Lihavia miehiä on edelleen valtavasti. Kehopositiivisuudestaan en tiedä.
Tupakoijia näkee turhan paljon, joten henkisesti lahjattomia ihmisiä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas kerran: kehopositiivisuudella EI ole yhtään mitään tekemistä ylipainon, sen ihailun tai terveeksi kuvittelemisen kanssa. Paheksumalla ja haukkumalla ei ylipaino häviä.
Itse olen kalju, ja koen tavallaan kehopositiivisena sen, että hyväksyn alopeciani. Enkä peittele sitä. Eli ei ole kehopositiivisuus hävinnyt. Toivottavasti ap sinäkin hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet.Eli jos joku nyt vain on naisia hakkaava mies, se pitää hyväksyä koska sen miehen tulee rakastaa itseään sellaisena kuin on, ja muidenkin tulee tehdä niin.
Niin, mun ylipainohan aiheuttaa miehelle fyysistä haittaa, kuten murtuneita neniä, katkenneita kylkiluita ja mustelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas kerran: kehopositiivisuudella EI ole yhtään mitään tekemistä ylipainon, sen ihailun tai terveeksi kuvittelemisen kanssa. Paheksumalla ja haukkumalla ei ylipaino häviä.
Itse olen kalju, ja koen tavallaan kehopositiivisena sen, että hyväksyn alopeciani. Enkä peittele sitä. Eli ei ole kehopositiivisuus hävinnyt. Toivottavasti ap sinäkin hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet.Tarkoitin tällä lähinnä sitä ylipainon esille tuomista positiivisessa mielessä. Itse ainakaan en pysty näkemään sitä mitenkään positiivisena asiana vaan suurena, terveydellisenä riskinä, joka useimmiten on huonojen elämäntapojen seutausta. Alopeciasi on täysin eri juttu, et sinä ole voinut vaikuttaa siihen mitenkään eikä se heikennä terveyttäsi/kuormita terveydenhoitojärjestelmäämme. Itse kärsin myös samaisesta ongelmasta ja kyllä, hyväksyn tilanteen tällaisena kuin se on ja pidän hiukset suosiolla lyhyenä, en yritä peitellä lisäkkeillä/peruukilla. Tähän ongelmaan eivät myöskään koronan vaikutukset iske. Ap
Missä ylipainoa tuodaan esille positiivisessa mielessä? Onko oikeasti isokin ryhmä ihmisiä, joiden mielestä ylipaino on jotenkin hyvä juttu verrattuna vaikka normaalipainoon tai parantanut elämää?
Vai onko kyse kuitenkin siitä, että ihmisiä, jotka ovat ylipainoisia, tuodaan esille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ap:n kanssa samaa mieltä. Yli- ja alipaino molemmat ovat valtava riskitekijä mullekin sairauksille. Ketään ei kuitenkaan saisi solvata painon takia, vaan terveelliseen elämään pitää kannustaa positiivisuuden kautta. Usein vaikeasti paino-ongelmaisilla kuten minulla (ylipainoa 30 kg) on taustalla mielenterveysongelmia.
Minua kiinnostaisi se, miten reilusti ylipainoiset ihan fyysisesti pystyvät syömään niin paljon mitä tuollainen lihominen edellyttää? Itse olen yli nelikymppinen mies, ja olen ikäni ollut normaalipainoinen. Tykkään kyllä herkuista, mutta kun on syönyt esim. puolet suklaalevystä, niin tulee vain stoppi. Lisää en halua, ts. enemmän suklaan syöminen tuntuu vastenmielisemmältä kuin syömättä jättäminen. Onko kylläisyyden tunne ylipainoisilla jotenkin hämärtynyt? En tunne ketään lihavaa niin hyvin että voisin tätä asiaa heiltä kysyä.
Miksi sulle tulee se stoppi? Tuleeko esim. paha olo tms.?
Mulle ei tule.
Mutta pääosin olen kerännyt kiloni syömällä kyllä ihan muuta kuin suklaata. Syön ihan tavallista kotiruokaakin ihan liian isoja annoksia, koska syön epäsäännöllisesti ja mulla on nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ap:n kanssa samaa mieltä. Yli- ja alipaino molemmat ovat valtava riskitekijä mullekin sairauksille. Ketään ei kuitenkaan saisi solvata painon takia, vaan terveelliseen elämään pitää kannustaa positiivisuuden kautta. Usein vaikeasti paino-ongelmaisilla kuten minulla (ylipainoa 30 kg) on taustalla mielenterveysongelmia.
Minua kiinnostaisi se, miten reilusti ylipainoiset ihan fyysisesti pystyvät syömään niin paljon mitä tuollainen lihominen edellyttää? Itse olen yli nelikymppinen mies, ja olen ikäni ollut normaalipainoinen. Tykkään kyllä herkuista, mutta kun on syönyt esim. puolet suklaalevystä, niin tulee vain stoppi. Lisää en halua, ts. enemmän suklaan syöminen tuntuu vastenmielisemmältä kuin syömättä jättäminen. Onko kylläisyyden tunne ylipainoisilla jotenkin hämärtynyt? En tunne ketään lihavaa niin hyvin että voisin tätä asiaa heiltä kysyä.
Kyllä asia on juuri näin. Ylipainoisilla kylläisyyden tunne ei toimi yhtä tehokkaasti ja heillä voi olla tunnesyöminen myös taakkana. Olet onnekas siinä suhteessa, että kehosi toimii niin tehokkaasti tuolta osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipainoisena ja ahmimishäiriöisenä sanoisin, että olisi ihan kiva, jos muut lakkaisivat tuomitsemasta minua. Tiedän miten olen kiloni saanut, tiedän että elän epäterveellisesti. Te, jotka hoette sitä, kuinka ylipainoisuus on väärin, ette auta tilannetta. Tiedän kaiken kertomanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ap:n kanssa samaa mieltä. Yli- ja alipaino molemmat ovat valtava riskitekijä mullekin sairauksille. Ketään ei kuitenkaan saisi solvata painon takia, vaan terveelliseen elämään pitää kannustaa positiivisuuden kautta. Usein vaikeasti paino-ongelmaisilla kuten minulla (ylipainoa 30 kg) on taustalla mielenterveysongelmia.
Minua kiinnostaisi se, miten reilusti ylipainoiset ihan fyysisesti pystyvät syömään niin paljon mitä tuollainen lihominen edellyttää? Itse olen yli nelikymppinen mies, ja olen ikäni ollut normaalipainoinen. Tykkään kyllä herkuista, mutta kun on syönyt esim. puolet suklaalevystä, niin tulee vain stoppi. Lisää en halua, ts. enemmän suklaan syöminen tuntuu vastenmielisemmältä kuin syömättä jättäminen. Onko kylläisyyden tunne ylipainoisilla jotenkin hämärtynyt? En tunne ketään lihavaa niin hyvin että voisin tätä asiaa heiltä kysyä.
Miksi sulle tulee se stoppi? Tuleeko esim. paha olo tms.?
Mulle ei tule.
Mutta pääosin olen kerännyt kiloni syömällä kyllä ihan muuta kuin suklaata. Syön ihan tavallista kotiruokaakin ihan liian isoja annoksia, koska syön epäsäännöllisesti ja mulla on nälkä.
Tulee sellainen täysi olo, ja tunne, että vatsaan ei mahdu enempää. Vaikka se suklaa edelleen maistuisi suussa hyvältä, tulee sellainen tunne, etten enää halua nielaista mitään. Sitä on vähän vaikea selittää. En siis pidä sitä huonovointisuutena ts. että alkaisi oksettaa tai mitään. Tulee vain sellainen epämiellyttävän täysi tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoisena ja ahmimishäiriöisenä sanoisin, että olisi ihan kiva, jos muut lakkaisivat tuomitsemasta minua. Tiedän miten olen kiloni saanut, tiedän että elän epäterveellisesti. Te, jotka hoette sitä, kuinka ylipainoisuus on väärin, ette auta tilannetta. Tiedän kaiken kertomanne.
Mikä sinut sitten saisi pudottamaan painoasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoisena ja ahmimishäiriöisenä sanoisin, että olisi ihan kiva, jos muut lakkaisivat tuomitsemasta minua. Tiedän miten olen kiloni saanut, tiedän että elän epäterveellisesti. Te, jotka hoette sitä, kuinka ylipainoisuus on väärin, ette auta tilannetta. Tiedän kaiken kertomanne.
Mikä sinut sitten saisi pudottamaan painoasi?
Painoni ei kuulu sinulle, eikä ole sinun asiasi siihen vaikuttaa tai puuttua. Tämä koskee ihmisiä painosta riippumatta, teidän ei tarvitse kommentoida, ellei ihminen ole hengenvaarallisessa tilassa tai ellette tiedä ihmisen tilanteesta jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoisena ja ahmimishäiriöisenä sanoisin, että olisi ihan kiva, jos muut lakkaisivat tuomitsemasta minua. Tiedän miten olen kiloni saanut, tiedän että elän epäterveellisesti. Te, jotka hoette sitä, kuinka ylipainoisuus on väärin, ette auta tilannetta. Tiedän kaiken kertomanne.
Mikä sinut sitten saisi pudottamaan painoasi?
Painoni ei kuulu sinulle, eikä ole sinun asiasi siihen vaikuttaa tai puuttua. Tämä koskee ihmisiä painosta riippumatta, teidän ei tarvitse kommentoida, ellei ihminen ole hengenvaarallisessa tilassa tai ellette tiedä ihmisen tilanteesta jotain.
No, mutta nythän ylipainoiset nimenomaan ovat hengenvaarallisessa tilanteessa. Koronan uhka on todellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas kerran: kehopositiivisuudella EI ole yhtään mitään tekemistä ylipainon, sen ihailun tai terveeksi kuvittelemisen kanssa. Paheksumalla ja haukkumalla ei ylipaino häviä.
Itse olen kalju, ja koen tavallaan kehopositiivisena sen, että hyväksyn alopeciani. Enkä peittele sitä. Eli ei ole kehopositiivisuus hävinnyt. Toivottavasti ap sinäkin hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet.Tarkoitin tällä lähinnä sitä ylipainon esille tuomista positiivisessa mielessä. Itse ainakaan en pysty näkemään sitä mitenkään positiivisena asiana vaan suurena, terveydellisenä riskinä, joka useimmiten on huonojen elämäntapojen seutausta. Alopeciasi on täysin eri juttu, et sinä ole voinut vaikuttaa siihen mitenkään eikä se heikennä terveyttäsi/kuormita terveydenhoitojärjestelmäämme. Itse kärsin myös samaisesta ongelmasta ja kyllä, hyväksyn tilanteen tällaisena kuin se on ja pidän hiukset suosiolla lyhyenä, en yritä peitellä lisäkkeillä/peruukilla. Tähän ongelmaan eivät myöskään koronan vaikutukset iske. Ap
Luuletko sinä, että minä olen valinnut olevani ylipainoinen? Valitsin, että sairastun syömishäiriöön 12-vuotiaana seksuaalisen hyväksikäytön ja vanhempien alkoholismin takia? Olen sairastanut jo 20 vuotta eikä ole sopivaa hoitoa löytynyt. Nyt vaan yritän hyväksyä itseni tällaisena etten lihoisi enää lisää.
Onko siinä jotain pahaa, jos joskus oppisin olemaan kehoposiitivinen ja hyväksymään ja rakastamaan itseäni juuri tällaisena? Mitä jos se saisikin minut laihtumaan, sillä vihaaminen ei ainakaan ole auttanut? Onko se niin kamalaa, jos kaikki ylipainoiset eivät jatkuvasti ruoski itseään ja pysy piilossa?
Että ahdistaa tuollainen ihmisten julmuus.
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus on heikkotahtoisten vähä-älyisten laiskojen läskien pikaselitys sille miksi ovat läskejä.
"En ole läski, olen kehopositiivinen"
Kehopositiivisuuteen ei kuulu kyllä mikään denialismi oman lihavuuden suhteen. Kyse on siitä, että jokainen ihminen on arvokas omana itsenään ja siitä, ettei kenenkään tarvitse inhota kehoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ap:n kanssa samaa mieltä. Yli- ja alipaino molemmat ovat valtava riskitekijä mullekin sairauksille. Ketään ei kuitenkaan saisi solvata painon takia, vaan terveelliseen elämään pitää kannustaa positiivisuuden kautta. Usein vaikeasti paino-ongelmaisilla kuten minulla (ylipainoa 30 kg) on taustalla mielenterveysongelmia.
Minua kiinnostaisi se, miten reilusti ylipainoiset ihan fyysisesti pystyvät syömään niin paljon mitä tuollainen lihominen edellyttää? Itse olen yli nelikymppinen mies, ja olen ikäni ollut normaalipainoinen. Tykkään kyllä herkuista, mutta kun on syönyt esim. puolet suklaalevystä, niin tulee vain stoppi. Lisää en halua, ts. enemmän suklaan syöminen tuntuu vastenmielisemmältä kuin syömättä jättäminen. Onko kylläisyyden tunne ylipainoisilla jotenkin hämärtynyt? En tunne ketään lihavaa niin hyvin että voisin tätä asiaa heiltä kysyä.
Miksi sulle tulee se stoppi? Tuleeko esim. paha olo tms.?
Mulle ei tule.
Mutta pääosin olen kerännyt kiloni syömällä kyllä ihan muuta kuin suklaata. Syön ihan tavallista kotiruokaakin ihan liian isoja annoksia, koska syön epäsäännöllisesti ja mulla on nälkä.
Tulee sellainen täysi olo, ja tunne, että vatsaan ei mahdu enempää. Vaikka se suklaa edelleen maistuisi suussa hyvältä, tulee sellainen tunne, etten enää halua nielaista mitään. Sitä on vähän vaikea selittää. En siis pidä sitä huonovointisuutena ts. että alkaisi oksettaa tai mitään. Tulee vain sellainen epämiellyttävän täysi tunne.
Suklaa/sokerit tuntuu olevan pahin painon nostaja.
En mäkään sitä koko levyä yhdeltä istumalta voisi syödä edes puolta levyä, mut päivän aikana, kun syö rivin silloin ja toisen tällöin se levy vaan katoaa iltaan mennessä ilman, eikä tuntuu täyttävän. Normaali syönnin päälle siin o paljo turhaa energiaa päivän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas kerran: kehopositiivisuudella EI ole yhtään mitään tekemistä ylipainon, sen ihailun tai terveeksi kuvittelemisen kanssa. Paheksumalla ja haukkumalla ei ylipaino häviä.
Itse olen kalju, ja koen tavallaan kehopositiivisena sen, että hyväksyn alopeciani. Enkä peittele sitä. Eli ei ole kehopositiivisuus hävinnyt. Toivottavasti ap sinäkin hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet.Tarkoitin tällä lähinnä sitä ylipainon esille tuomista positiivisessa mielessä. Itse ainakaan en pysty näkemään sitä mitenkään positiivisena asiana vaan suurena, terveydellisenä riskinä, joka useimmiten on huonojen elämäntapojen seutausta. Alopeciasi on täysin eri juttu, et sinä ole voinut vaikuttaa siihen mitenkään eikä se heikennä terveyttäsi/kuormita terveydenhoitojärjestelmäämme. Itse kärsin myös samaisesta ongelmasta ja kyllä, hyväksyn tilanteen tällaisena kuin se on ja pidän hiukset suosiolla lyhyenä, en yritä peitellä lisäkkeillä/peruukilla. Tähän ongelmaan eivät myöskään koronan vaikutukset iske. Ap
Luuletko sinä, että minä olen valinnut olevani ylipainoinen? Valitsin, että sairastun syömishäiriöön 12-vuotiaana seksuaalisen hyväksikäytön ja vanhempien alkoholismin takia? Olen sairastanut jo 20 vuotta eikä ole sopivaa hoitoa löytynyt. Nyt vaan yritän hyväksyä itseni tällaisena etten lihoisi enää lisää.
Onko siinä jotain pahaa, jos joskus oppisin olemaan kehoposiitivinen ja hyväksymään ja rakastamaan itseäni juuri tällaisena? Mitä jos se saisikin minut laihtumaan, sillä vihaaminen ei ainakaan ole auttanut? Onko se niin kamalaa, jos kaikki ylipainoiset eivät jatkuvasti ruoski itseään ja pysy piilossa?
Että ahdistaa tuollainen ihmisten julmuus.
En halua olla julma vaan tuoda esille sen faktan, että nyt korona-aikana ylipainoiset kuuluvat riskiryhmään ja tämän tulisi kaikkien ymmärtää. Kaikki tsempit sinulle ja toivottavasti vielä paranet.
Ulkomailla on tehty jo lukuisia tutkimuksia ja lehtijuttuja, joissa ihmisiä pyritään valistamaan siitä, että ylipainoiset ovat koronan tulilinjalla. Suomessa ei mediassa jotenkaan uskalleta ottaa tätä näkökulmaa puheeksi, vaikka se olisi hyvin tärkeää, jotta ihmiset osaavat olla varovaisia eivätkä luottaa sokeasti siihen, että ovat "perusterveitä". Aihe on Suomessa sellainen mehiläispesään sohaisemista vastaava, mutta nyt pitäisi ottaa faktat faktoina. Ap
Ihana, ap, kun niin vilpittömästi ja pyyteettömästi on huolissaan meidän läskien terveydestä ja hyvinvoinnista <3
LOL
Ja taas kerran: kehopositiivisuudella EI ole yhtään mitään tekemistä ylipainon, sen ihailun tai terveeksi kuvittelemisen kanssa. Paheksumalla ja haukkumalla ei ylipaino häviä.
Itse olen kalju, ja koen tavallaan kehopositiivisena sen, että hyväksyn alopeciani. Enkä peittele sitä. Eli ei ole kehopositiivisuus hävinnyt. Toivottavasti ap sinäkin hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet.