Kuinka moni olisi jättänyt lapset tekemättä, jos olisi nähnyt millainen mies on isänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi vielä mukava tällaisessa ketjussa lukea määritelmiä mielestään hyvälle isälle.

Useimmille näistä miesvihaajista "hyvä isä" on mielikuvitusolento, jollaista todellisuudessa ei ole olemassa. Ovat luoneet mielessään kuvitelman täydellisestä isästä ja kun (yllätys, yllätys) normaalit miehet eivät sellaisia olekaan, tulevat tänne marttyyrina ulvomaan kuinka uhraavat kaikkensa perheen eteen ja mies ei tee mitään. 

Eli sinusta normaali mies on sellainen, joka ei halua lapsia, vaikka sellaisia hankkii. Sinusta normaali isä ei lapsistaan huolehdi, ei vietä aikaa näiden kanssa, ei kasvata heitä, eikä ilmeisesti edes rahallisesti osallistu lastensa elämään.

Veikkaan että suuri osa miehistä ei olisi sinun kanssa samaa mieltä ollenkaan.

Sulla luultavasti on ollut juuri aloituksessa esitetyn tyyppinen isä itselläsi, siten sun "normaali" ei ole monille muilla normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein sama kuin kysyisi, kuinka moni on valmis antamaan lapsensa sijoitukseen, jos isä ei osallistu heidän hoitoonsa. Täysin idioottimainen kysymys. 

Olisi mielenkiintoista kysyä tätä miehiltä; moniko antaisi lapsensa sossuille jos niiden äiti ei enää suostuisi hoitamaan niitä?

Veikkaan että aika moni.

Meillä sanoi kerran suoraan, että tekisi noin, jos minulle kävisi jotain. :) Miehet jaksaa aina vaan yllättää siinä, kuinka alta riman oikein voi vetää.

Kaikenlaisten kanssa sitä mennäänkin lisääntymään. Naiset jaksaa aina vaan yllättää siinä, kuinka alta riman voi kriteerit kumppanin valinnassa olla. 

Joo, ei saisi yleistää koskemaan kaikkia miehiä. Omalla kohdalla epäonnistunut valinta johtui huonosta isän- ja miehen mallista. Itsetunto ja arvostus oli nolla. Uskon että hyviä puolisoita ja isiä olisi ollut tarjolla. En vain osannut tunnistaa sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä tapaa käydä, että mies on ennen lapsia tasa-arvoinen ja hyvä mies joka tekee osansa kotitöistä ja haluaa myös olla hyvä isä.

Sitten kun lapsi syntyy, miestä ei enää kiinnostakaan vaan hän kieltäytyy perhevapaista, pakenee vauva-arkea töihin ja tekee siellä pitkiä päiviä. Ja yöheräilyjä hän ei tietenkään hoida, koska hän on mies ja "hänen pitää saada nukkua että jaksaa töissä" (ihan kuin vauvan äidin sitten ei tarvitsisi nukkua että jaksaa hoitaa vauvaa).

Milloin tämä muutos tapahtuu? Kyselee 4 lapsen äiti, jonka mies on osallistunut lasten hoitoon synnytyssairaalasta lähtien eikä ole vielä lopettanut vaikka vanhin lapsi on jo 15. 

Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun miehen pitäisi oikesti tehdä jotain konkreettista vauvan eteen tai jättää harrastusmeno väliin lapsen hoitamisen takia tai pitäisi herätä yöllä, kun äiti menee huolehtimaan oksentavasta 2-vuotiaasta ja vauva huutaa samaan aikaan vanhempien makuuhuoneessa. Kolmen viikon isyyslomakin oli taloudellinen katastrofi miehelle, jolta ei herunut rahaa vanhempainvapaalla olevalle äidille. Esikoinen olikin pakko laittaa hoitoon 11,5 kk ikäisenä, jotta äiti pääsi myös tienaamaan itselleen ruokarahaa. Näin meillä meni.

Kun valitsee kunnollisen puolison, noin ei tapahdu. Meillä mies on jättänyt useaankin kertaan harrastusmenoja väliin lastenhoidon takia. Hän on myös valvonut monia öitä lasten kanssa. Jopa niin, että minä olen nukkunut ja mies on valvonut yksin lasten kanssa. Mieheni oli kaksi kuukautta isyyslomalla ilman taloudellisia ongelmia ja rahaa on aina riittänyt koko perheelle. Katsos, kun se että teillä on asiat huonosti ei tarkoita, että kaikilla olisi. On olemassa myös vastuullisia isejä, vaikka sokeassa miesvihassaan sitä voikin olla vaikea nähdä. 

Minulla ei ole miesvihaa, eikä asiat ole enää huonosti. Nykyinen mieheni on mitä parhain kumppani, ihanan lämmin ja vastuullinen ihminen. Huolehtii omasta lapsestaan hyvin ja auttaa siinä sivussa myös minun lapsiani.

Lasteni isästä ei voinut etukäteen tietää, ettei olekaan isänä kelvollinen. Kaiken lisäksi hän oli mukana täysillä lasten hankkimisessa, ehdotti jopa sitä ennen minua. t. sama

Ensin kerrot yleispätevästi, että muutos tapahtuu, kun miehen pitäisi ottaa vastuu vauvasta. Sen jälkeen hehkutat kuinka mies, jonka kanssa et edes ole elänyt vauva-arkea on ihana ja vastuullinen jne. Omalla logiikallasihan se sinun uusi miehesikin muuttui vauvan synnyttyä itsekkääksi ja vastuuttomaksi mulkeroksi, joka jätti lasten äidin yksin. Ja niinhän siinä taisi käydäkin kun ei enää lapsen äidin kanssa ole. 

Voi luetunymmärtäminen sentään! En kertonut yleispätevästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi vielä mukava tällaisessa ketjussa lukea määritelmiä mielestään hyvälle isälle.

Useimmille näistä miesvihaajista "hyvä isä" on mielikuvitusolento, jollaista todellisuudessa ei ole olemassa. Ovat luoneet mielessään kuvitelman täydellisestä isästä ja kun (yllätys, yllätys) normaalit miehet eivät sellaisia olekaan, tulevat tänne marttyyrina ulvomaan kuinka uhraavat kaikkensa perheen eteen ja mies ei tee mitään. 

Eli sinusta normaali mies on sellainen, joka ei halua lapsia, vaikka sellaisia hankkii. Sinusta normaali isä ei lapsistaan huolehdi, ei vietä aikaa näiden kanssa, ei kasvata heitä, eikä ilmeisesti edes rahallisesti osallistu lastensa elämään.

Veikkaan että suuri osa miehistä ei olisi sinun kanssa samaa mieltä ollenkaan.

Sulla luultavasti on ollut juuri aloituksessa esitetyn tyyppinen isä itselläsi, siten sun "normaali" ei ole monille muilla normaalia.

Voihan tuon tekstin noinkin tulkita. Nimittäin siinä tapauksessa, jos ei ymmärrä sanaakaan suomea. Miksi laitat omia harhojasi toisten mielipiteiksi?

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin elettäisiin eri planeetoilla. Itse tunnen vain isiä jotka heittämällä jatkaisivat elämäänsä lasten kanssa mikäli äidistä ei siihen enää olisi.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla lisää näistä piireistä joissa isät muka eivät välitä lapsistaan.

Olen ollut kerran työtehtävässä, joka liittyi isiin, jotka jättivät elatusmaksut maksamatta. Siinä porukassa oli kaikenikäisiä ja kaikista eri taustoista olevia miehiä, toki osa työttömiä.

Varmasti joukko, joka maksaa elatusmaksut, muttei muuten pidä lapsiinsa yhteyttä tai pitävät harvoin, ovat vielä monimuotoisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä tapaa käydä, että mies on ennen lapsia tasa-arvoinen ja hyvä mies joka tekee osansa kotitöistä ja haluaa myös olla hyvä isä.

Sitten kun lapsi syntyy, miestä ei enää kiinnostakaan vaan hän kieltäytyy perhevapaista, pakenee vauva-arkea töihin ja tekee siellä pitkiä päiviä. Ja yöheräilyjä hän ei tietenkään hoida, koska hän on mies ja "hänen pitää saada nukkua että jaksaa töissä" (ihan kuin vauvan äidin sitten ei tarvitsisi nukkua että jaksaa hoitaa vauvaa).

Milloin tämä muutos tapahtuu? Kyselee 4 lapsen äiti, jonka mies on osallistunut lasten hoitoon synnytyssairaalasta lähtien eikä ole vielä lopettanut vaikka vanhin lapsi on jo 15. 

Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun miehen pitäisi oikesti tehdä jotain konkreettista vauvan eteen tai jättää harrastusmeno väliin lapsen hoitamisen takia tai pitäisi herätä yöllä, kun äiti menee huolehtimaan oksentavasta 2-vuotiaasta ja vauva huutaa samaan aikaan vanhempien makuuhuoneessa. Kolmen viikon isyyslomakin oli taloudellinen katastrofi miehelle, jolta ei herunut rahaa vanhempainvapaalla olevalle äidille. Esikoinen olikin pakko laittaa hoitoon 11,5 kk ikäisenä, jotta äiti pääsi myös tienaamaan itselleen ruokarahaa. Näin meillä meni.

Kun valitsee kunnollisen puolison, noin ei tapahdu. Meillä mies on jättänyt useaankin kertaan harrastusmenoja väliin lastenhoidon takia. Hän on myös valvonut monia öitä lasten kanssa. Jopa niin, että minä olen nukkunut ja mies on valvonut yksin lasten kanssa. Mieheni oli kaksi kuukautta isyyslomalla ilman taloudellisia ongelmia ja rahaa on aina riittänyt koko perheelle. Katsos, kun se että teillä on asiat huonosti ei tarkoita, että kaikilla olisi. On olemassa myös vastuullisia isejä, vaikka sokeassa miesvihassaan sitä voikin olla vaikea nähdä. 

Minulla ei ole miesvihaa, eikä asiat ole enää huonosti. Nykyinen mieheni on mitä parhain kumppani, ihanan lämmin ja vastuullinen ihminen. Huolehtii omasta lapsestaan hyvin ja auttaa siinä sivussa myös minun lapsiani.

Lasteni isästä ei voinut etukäteen tietää, ettei olekaan isänä kelvollinen. Kaiken lisäksi hän oli mukana täysillä lasten hankkimisessa, ehdotti jopa sitä ennen minua. t. sama

Ensin kerrot yleispätevästi, että muutos tapahtuu, kun miehen pitäisi ottaa vastuu vauvasta. Sen jälkeen hehkutat kuinka mies, jonka kanssa et edes ole elänyt vauva-arkea on ihana ja vastuullinen jne. Omalla logiikallasihan se sinun uusi miehesikin muuttui vauvan synnyttyä itsekkääksi ja vastuuttomaksi mulkeroksi, joka jätti lasten äidin yksin. Ja niinhän siinä taisi käydäkin kun ei enää lapsen äidin kanssa ole. 

Voi luetunymmärtäminen sentään! En kertonut yleispätevästi.

"Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun miehen pitäisi oikesti tehdä jotain konkreettista vauvan eteen......" 

Ei tuossa hirveästi muita vaihtoehtoa tuoda esiin. Yleispätevästi todetaan, että muutos tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännis - 1

Nainen - 0

Mun ex oli kyllä kilttis, huonoitsetuntoinen ja mustasukkainen.

Niin? Ei jännistä erota kilttimiehestä kuin korkeintaan ulkonäkö. Luonne on ihan yhtä pska.

Niin, että asiavirhe. P.o. Jännis/kilttis 1, nainen 0. Kunnes se nainen ottaa opikseen, ja sehän ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi vielä mukava tällaisessa ketjussa lukea määritelmiä mielestään hyvälle isälle.

Hyvä isä toimii vastuullisena ja tasaveroisena vanhempana äidin kanssa lapsilleen, eikä toimi vain avustajana silloin kun itseä sattuu huvittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä tapaa käydä, että mies on ennen lapsia tasa-arvoinen ja hyvä mies joka tekee osansa kotitöistä ja haluaa myös olla hyvä isä.

Sitten kun lapsi syntyy, miestä ei enää kiinnostakaan vaan hän kieltäytyy perhevapaista, pakenee vauva-arkea töihin ja tekee siellä pitkiä päiviä. Ja yöheräilyjä hän ei tietenkään hoida, koska hän on mies ja "hänen pitää saada nukkua että jaksaa töissä" (ihan kuin vauvan äidin sitten ei tarvitsisi nukkua että jaksaa hoitaa vauvaa).

Milloin tämä muutos tapahtuu? Kyselee 4 lapsen äiti, jonka mies on osallistunut lasten hoitoon synnytyssairaalasta lähtien eikä ole vielä lopettanut vaikka vanhin lapsi on jo 15. 

Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun miehen pitäisi oikesti tehdä jotain konkreettista vauvan eteen tai jättää harrastusmeno väliin lapsen hoitamisen takia tai pitäisi herätä yöllä, kun äiti menee huolehtimaan oksentavasta 2-vuotiaasta ja vauva huutaa samaan aikaan vanhempien makuuhuoneessa. Kolmen viikon isyyslomakin oli taloudellinen katastrofi miehelle, jolta ei herunut rahaa vanhempainvapaalla olevalle äidille. Esikoinen olikin pakko laittaa hoitoon 11,5 kk ikäisenä, jotta äiti pääsi myös tienaamaan itselleen ruokarahaa. Näin meillä meni.

Kun valitsee kunnollisen puolison, noin ei tapahdu. Meillä mies on jättänyt useaankin kertaan harrastusmenoja väliin lastenhoidon takia. Hän on myös valvonut monia öitä lasten kanssa. Jopa niin, että minä olen nukkunut ja mies on valvonut yksin lasten kanssa. Mieheni oli kaksi kuukautta isyyslomalla ilman taloudellisia ongelmia ja rahaa on aina riittänyt koko perheelle. Katsos, kun se että teillä on asiat huonosti ei tarkoita, että kaikilla olisi. On olemassa myös vastuullisia isejä, vaikka sokeassa miesvihassaan sitä voikin olla vaikea nähdä. 

Minulla ei ole miesvihaa, eikä asiat ole enää huonosti. Nykyinen mieheni on mitä parhain kumppani, ihanan lämmin ja vastuullinen ihminen. Huolehtii omasta lapsestaan hyvin ja auttaa siinä sivussa myös minun lapsiani.

Lasteni isästä ei voinut etukäteen tietää, ettei olekaan isänä kelvollinen. Kaiken lisäksi hän oli mukana täysillä lasten hankkimisessa, ehdotti jopa sitä ennen minua. t. sama

Ensin kerrot yleispätevästi, että muutos tapahtuu, kun miehen pitäisi ottaa vastuu vauvasta. Sen jälkeen hehkutat kuinka mies, jonka kanssa et edes ole elänyt vauva-arkea on ihana ja vastuullinen jne. Omalla logiikallasihan se sinun uusi miehesikin muuttui vauvan synnyttyä itsekkääksi ja vastuuttomaksi mulkeroksi, joka jätti lasten äidin yksin. Ja niinhän siinä taisi käydäkin kun ei enää lapsen äidin kanssa ole. 

Voi luetunymmärtäminen sentään! En kertonut yleispätevästi.

"Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun miehen pitäisi oikesti tehdä jotain konkreettista vauvan eteen......" 

Ei tuossa hirveästi muita vaihtoehtoa tuoda esiin. Yleispätevästi todetaan, että muutos tapahtuu. 

Lue myös jatko ja lause: "Näin meillä meni."

Se ei mahdu mun päähän että jos mies on täysin kelvoton isä, niin miksi sen kanssa tehdään useampi lapsi? Eikö sen vastuunkannon tason näe jo ekan lapsen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi vielä mukava tällaisessa ketjussa lukea määritelmiä mielestään hyvälle isälle.

Useimmille näistä miesvihaajista "hyvä isä" on mielikuvitusolento, jollaista todellisuudessa ei ole olemassa. Ovat luoneet mielessään kuvitelman täydellisestä isästä ja kun (yllätys, yllätys) normaalit miehet eivät sellaisia olekaan, tulevat tänne marttyyrina ulvomaan kuinka uhraavat kaikkensa perheen eteen ja mies ei tee mitään. 

Eli sinusta normaali mies on sellainen, joka ei halua lapsia, vaikka sellaisia hankkii. Sinusta normaali isä ei lapsistaan huolehdi, ei vietä aikaa näiden kanssa, ei kasvata heitä, eikä ilmeisesti edes rahallisesti osallistu lastensa elämään.

Veikkaan että suuri osa miehistä ei olisi sinun kanssa samaa mieltä ollenkaan.

Sulla luultavasti on ollut juuri aloituksessa esitetyn tyyppinen isä itselläsi, siten sun "normaali" ei ole monille muilla normaalia.

Miten saat kirjoituksestani vedettyä tuollaisen tulkinnan? Ettei vaan olisi omat traumasi, jotka puskevat pintaan? Mitään muuta selitystä en tuolle tulkinnalle keksi.

Normaali mies ei ainakaan minun mielestäni ole lainkaan kuvaamasi kaltainen. Mutta normaali mies ei myöskään ole mielikuvituksen luoma täydellinen isä, joka tekee kaiken juuri niin kuin nainen on mielessään kuvitellut. Miehetkin, yllätys, yllätys, ovat ihmisiä eikä kukaan heistä ole täydellinen. Eihän ole myöskään täydellistä naista/äitiä.  Ja kiitos huolenpidosta, mutta isäni oli oikein hyvä ja osallistuva isä. Hoiti minut ja veljeni yksin siitä saakka, kun minä olin 5-vuotias.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä tapaa käydä, että mies on ennen lapsia tasa-arvoinen ja hyvä mies joka tekee osansa kotitöistä ja haluaa myös olla hyvä isä.

Sitten kun lapsi syntyy, miestä ei enää kiinnostakaan vaan hän kieltäytyy perhevapaista, pakenee vauva-arkea töihin ja tekee siellä pitkiä päiviä. Ja yöheräilyjä hän ei tietenkään hoida, koska hän on mies ja "hänen pitää saada nukkua että jaksaa töissä" (ihan kuin vauvan äidin sitten ei tarvitsisi nukkua että jaksaa hoitaa vauvaa).

Milloin tämä muutos tapahtuu? Kyselee 4 lapsen äiti, jonka mies on osallistunut lasten hoitoon synnytyssairaalasta lähtien eikä ole vielä lopettanut vaikka vanhin lapsi on jo 15. 

Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun miehen pitäisi oikesti tehdä jotain konkreettista vauvan eteen tai jättää harrastusmeno väliin lapsen hoitamisen takia tai pitäisi herätä yöllä, kun äiti menee huolehtimaan oksentavasta 2-vuotiaasta ja vauva huutaa samaan aikaan vanhempien makuuhuoneessa. Kolmen viikon isyyslomakin oli taloudellinen katastrofi miehelle, jolta ei herunut rahaa vanhempainvapaalla olevalle äidille. Esikoinen olikin pakko laittaa hoitoon 11,5 kk ikäisenä, jotta äiti pääsi myös tienaamaan itselleen ruokarahaa. Näin meillä meni.

Kun valitsee kunnollisen puolison, noin ei tapahdu. Meillä mies on jättänyt useaankin kertaan harrastusmenoja väliin lastenhoidon takia. Hän on myös valvonut monia öitä lasten kanssa. Jopa niin, että minä olen nukkunut ja mies on valvonut yksin lasten kanssa. Mieheni oli kaksi kuukautta isyyslomalla ilman taloudellisia ongelmia ja rahaa on aina riittänyt koko perheelle. Katsos, kun se että teillä on asiat huonosti ei tarkoita, että kaikilla olisi. On olemassa myös vastuullisia isejä, vaikka sokeassa miesvihassaan sitä voikin olla vaikea nähdä. 

Minulla ei ole miesvihaa, eikä asiat ole enää huonosti. Nykyinen mieheni on mitä parhain kumppani, ihanan lämmin ja vastuullinen ihminen. Huolehtii omasta lapsestaan hyvin ja auttaa siinä sivussa myös minun lapsiani.

Lasteni isästä ei voinut etukäteen tietää, ettei olekaan isänä kelvollinen. Kaiken lisäksi hän oli mukana täysillä lasten hankkimisessa, ehdotti jopa sitä ennen minua. t. sama

Ensin kerrot yleispätevästi, että muutos tapahtuu, kun miehen pitäisi ottaa vastuu vauvasta. Sen jälkeen hehkutat kuinka mies, jonka kanssa et edes ole elänyt vauva-arkea on ihana ja vastuullinen jne. Omalla logiikallasihan se sinun uusi miehesikin muuttui vauvan synnyttyä itsekkääksi ja vastuuttomaksi mulkeroksi, joka jätti lasten äidin yksin. Ja niinhän siinä taisi käydäkin kun ei enää lapsen äidin kanssa ole. 

Voi luetunymmärtäminen sentään! En kertonut yleispätevästi.

"Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun miehen pitäisi oikesti tehdä jotain konkreettista vauvan eteen......" 

Ei tuossa hirveästi muita vaihtoehtoa tuoda esiin. Yleispätevästi todetaan, että muutos tapahtuu. 

Lue myös jatko ja lause: "Näin meillä meni."

Aloita vastaukset oikeassa aika muodossa niin ei tule yleispätevän toteamuksen mielikuvaa. "Meillä muutos tapahtui..." ja mitään ongelmaa tulkinnan suhteen ei olisi. Kun aloitit niin kuin aloitit, syntyi väistämättä mielikuva, että sinun mielestäni kaikilla tapahtuu niin kuin teillä. 

Tunnen naisen, joka hankki lapsen sellaisen miehen kanssa, jonka äiti oli tälle naiselle sanonut, että lapsia ei saa hänen poikansa kanssa tehdä, että hänen pojastaan ei ole isäksi. No miehen äitipuoli oikeassa tässä asiassa, mies ei ole missään tekemisissä lapsensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi vielä mukava tällaisessa ketjussa lukea määritelmiä mielestään hyvälle isälle.

Hyvä isä ja aviopuoliso olisi minulle mies joka rakastaisi minua ja lapsia. Tämä näkyisi siten, että haluaisi viettää aikaa minun ja lastensa kanssa. Lähdettäisiin perheenä retkelle, osallistuisi arkeen tekemällä osan kotitöistä. Näin ei kuitenkaan ole ja mun sydän on riekaleina.

Isäni, joka syntyi jo 1930-luvulla, oli ylläkuvatun lainen isä. Vietti vapaa-aikansa perheen kanssa ja oli vastuullinen isä muutenkin.  Tämän ketjun kirjoituksista heijastuu pettymys vastuuttomiin isiin. Voisi yhtä hyvin olla ketju vastuuttomista äideistä tai perhekeskeisyyden puutteesta. Mikä asenteissa tai arvomaailmassa on muuttunut? Vai onko niin, että näillä välinptämättömillä isillä on esim. päihdeongelmia?

Mun isä oli myös syntynyt 1930-luvulla, mutta ei ollut kovin kaksinen isä. Hänellä oli 4 vaimoa, joista kahden kanssa lapsia. Poikalapsen kanssa hän piti eron jälkeen hieman yhteyttä, meidät tyttölapset hän hylkäsi.

Työskenteli keskitason johtajana useissa tunnetuissa suomalaisissa yrityksissä, oli hyväpalkkainen. Kohtuullisen korkea koulutus. Perhetaustaltaan keskiluokkaa, vanhemmat ns. kunnon ihmisiä.

Hänellä oli päihdeongelmaa, mutta hän oli paremmista piireistä kotoisin, joten hän ei ollut koskaan varaton, työtön, koditon, ystävätön eikä naiseton. Eikä mikään spurgu siis. Keskiluokkainen paapottu alkoholisti. Iso talo, auto, huvivene, ja kaapit täynnä 12 vuotta vanhaa viskiä.

Hänen ongelmansa oli luonne. Hänet oli kasvatettu pitämään itseään parempana kuin muut. Hän oli itselleen maailman napa. Hänen piti aina saada mitä hän halusi, muista ihmisistä ei niin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän jokainen nainen halua lapsilleen hyvän isän. Joten vastaus kysymykseesi teoreettisesti on 100%.

Oikeassa elämässä vaan niitä hyviä isiä ei ole tarpeeksi tarjolla joka naiselle. Isän valinta on myös kuin sikaa säkissä ostaisi, koskaan ei tiedä mitä saa etukäteen.

Ei halua. Aika monihan hankkii lapsen ihan yksin ilman minkäänlaista isää. Samoin myös naisparit hankkivat lapsia ilman isää. Edes teoreettisesti vastaus ei siis ole lähelläkään 100%

Sulla meni ohi keskustelun otsikko. Siinähän nimenomaan rajataan keskustelu tilanteisiin joissa nainen hankkii lapsen miehen kanssa.

Keskustelussa voi myös vastata yksittäiselle kirjoittajalle. Ei tarvitse välttämättä käsitellä juuri otsikossa esitettyä tapausta. Tummennetulla tekstillä osoitetaan muille, mihin kohtaan vastasi. t. eri

Juu, mutta jos minä vastaan otsikon kysymykseen, miksi sinä tulet inisemään, etten vastannut aloituksen ulkopuoliseen aiheeseen?

Järjen käyttö on sallittua tässäkin.

Ihan samaa asiaa toisinpäin pohtii varmasti myös moni isä kun makselee elatusmaksuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä tapaa käydä, että mies on ennen lapsia tasa-arvoinen ja hyvä mies joka tekee osansa kotitöistä ja haluaa myös olla hyvä isä.

Sitten kun lapsi syntyy, miestä ei enää kiinnostakaan vaan hän kieltäytyy perhevapaista, pakenee vauva-arkea töihin ja tekee siellä pitkiä päiviä. Ja yöheräilyjä hän ei tietenkään hoida, koska hän on mies ja "hänen pitää saada nukkua että jaksaa töissä" (ihan kuin vauvan äidin sitten ei tarvitsisi nukkua että jaksaa hoitaa vauvaa).

Milloin tämä muutos tapahtuu? Kyselee 4 lapsen äiti, jonka mies on osallistunut lasten hoitoon synnytyssairaalasta lähtien eikä ole vielä lopettanut vaikka vanhin lapsi on jo 15. 

Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun miehen pitäisi oikesti tehdä jotain konkreettista vauvan eteen tai jättää harrastusmeno väliin lapsen hoitamisen takia tai pitäisi herätä yöllä, kun äiti menee huolehtimaan oksentavasta 2-vuotiaasta ja vauva huutaa samaan aikaan vanhempien makuuhuoneessa. Kolmen viikon isyyslomakin oli taloudellinen katastrofi miehelle, jolta ei herunut rahaa vanhempainvapaalla olevalle äidille. Esikoinen olikin pakko laittaa hoitoon 11,5 kk ikäisenä, jotta äiti pääsi myös tienaamaan itselleen ruokarahaa. Näin meillä meni.

Näissä kertomuksissa pitää aina olla sopiva filtteri päällä, koska johtuen pettymyksestä tai hormonihuuruista voi naisen näkemys olla melko puolueellinen.

Kun lapset olivat pieniä niin en juuri harrastuksissa käynyt, tein vain pakollisen työpäivän enkä ottanut vapaaehtoisia ylitöitä vaikka niitä joskus tarjottiin. Heräilin öisin lasten kanssa, pesin pyykkiä, vahdoin vaippoja jne. eli osallistuin kotitöihin ja lastenhoitoon. Toki minun nukkumiseni priorisoitiin koska tein kolmivuorotyötä, mutta silti osallistuin kun näin miten hankalaa se oli yksin lasten kanssa.

Kun sitten erottiin sanottuani etten jaksa yksin elättää ja osallistua niin paljon kotona, niin olinkin yhtäkkiä mie.slapsi joka ei koskaan hoitanut lapsia ja erityisesti kiellettiin, että olisin hoitanut yöheräilyjä vaikka se oli suoranainen vale.

On ihan tutkittu juttu, että suom.alainen mies tekee eniten kotitöitä Euroopan laajuisessa vertailussa. Mutta sekään ei suom.alaisille naisille tunnu riittävän.

Miehet ovat aivan yhtä hyviä hoitamaan lasta kuin naiset. Naiset vaan luulevat itsestään liikoja ja luulevat olevansa korvaamattomia.

Valitsin kaksi - kaksi kertaa väärin. Soimaan itseäni idiotismistani.

Kysymys on kamala, enkä halua ajatella sitä. Ihmishenki on aina pyhä - vaikka en mikään uskovainen olekaan - ajattelen näin.

Olen onnellinen molemmista lapsistani. Tämän pienemmän isä osoittautui alkoholistiksi - siis sellaiseksi valkokaulusjuopoksi, joka hoitaa vaativan ja hyväpalkkaisen asiantuntijatehtävänsä hyvin, eikä katoa viikkokausiksi jonnekin metälle ryyppäämään viinaa tms. En ole ollut aikaisemmin tekemisissä tällaisen kanssa, joten en tajunnut vaaran merkkejä. No - nyt tästä tilanteesta kärsin minä ja viaton lapsi. Kerään voimia rikkoa tämä perhe.

Yhtäkaikki - olen onnellinen, että minulla on kaksi lasta. Omanlaisiaan, vikoineen päivineen rakkaita. 

Monelle suominaiselle äitiys on suuri yllätys siltä osalta, ettei mies sitten osallistukaan arkisin klo 16.30 jälkeen 50%:lla lapsenhoitoon.

Tässä tyypillisiä isien pakokeinoja:

-ylityöt

-harrastukset

-pakoilu vanhempien/kavereiden luo suoraan töistä

-valvominen myöhään, töihinmeno myöhään -> töistä palaaminen myöhään -> lasten kanssa vietetty aika minimoituu arkisin

-valvominen myöhään viikonloppuna -> nukkuminen myöhään viikonloppuna -> äiti herää lastentakia aamukuudelta -> aamupalat -> lasten kanssa ulos -> klo 11 äkkiä tekeen lounasta -> lounastaminen lasten kanssa -> keittiön siivous klo 12. Mies pohtii tässä vaiheessa viitsiskö nousta sängystä.

Juu. Koettu on kahdenkin eri miehen kanssa. Sitten ihmettelevät mikseivät ole lapsille yhtä tärkeitä kuin äiti ja myöhemmin ihmettelevät miksi lapsi soittaa yleensä vaan äidilleen 😳 No, kukahan on viitsinyt ja huolehtinut?! Niinpä.