Kuinka moni olisi jättänyt lapset tekemättä, jos olisi nähnyt millainen mies on isänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä tapaa käydä, että mies on ennen lapsia tasa-arvoinen ja hyvä mies joka tekee osansa kotitöistä ja haluaa myös olla hyvä isä.

Sitten kun lapsi syntyy, miestä ei enää kiinnostakaan vaan hän kieltäytyy perhevapaista, pakenee vauva-arkea töihin ja tekee siellä pitkiä päiviä. Ja yöheräilyjä hän ei tietenkään hoida, koska hän on mies ja "hänen pitää saada nukkua että jaksaa töissä" (ihan kuin vauvan äidin sitten ei tarvitsisi nukkua että jaksaa hoitaa vauvaa).

Milloin tämä muutos tapahtuu? Kyselee 4 lapsen äiti, jonka mies on osallistunut lasten hoitoon synnytyssairaalasta lähtien eikä ole vielä lopettanut vaikka vanhin lapsi on jo 15. 

Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun miehen pitäisi oikesti tehdä jotain konkreettista vauvan eteen tai jättää harrastusmeno väliin lapsen hoitamisen takia tai pitäisi herätä yöllä, kun äiti menee huolehtimaan oksentavasta 2-vuotiaasta ja vauva huutaa samaan aikaan vanhempien makuuhuoneessa. Kolmen viikon isyyslomakin oli taloudellinen katastrofi miehelle, jolta ei herunut rahaa vanhempainvapaalla olevalle äidille. Esikoinen olikin pakko laittaa hoitoon 11,5 kk ikäisenä, jotta äiti pääsi myös tienaamaan itselleen ruokarahaa. Näin meillä meni.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole biologian syy, että ihmiset ovat keksineet älyttömiä sosiaalisia normeja joihin kukaan ei taivu. Miehen tehtävä on siittää, naisten hoivata. Katsokaa eläinkuntaa, hyvin usein laumassa on yksi uros ja monta naarasta + pennut. Ihmistenkin pitäisi elää niin, että hoiva-apua saadaan muilta äideiltä ja yhteisöltä, ei siittäjältä. Siittäjän tehtävä on tuoda ruokaa ja siementää.

Taidat olla sinä, jolla on biologia hukassa.

Useimpien muiden eläinlajien kohdalla synnytys /jälkeläisen tuottaminen on melko helppoa äidille ja lapsi on monesti paljon toimintakykyisempi kuin ihmisillä, joilla lapsi on monta vuotta hoivan tarpeessa. Ihmislapsi syntyy "kesken" verrattuna moniin muihin lajeihin, koska ihmisillä niin iso pää (<- aivot) että valmis lapsi ei mahtuisi äidin synnytyskanavasta enää läpi. Tästä syystä myös synnytys on ihmisnaaraille rankempi ja äiti voi tarvita pitkänkin toipumisajan.

Nämä biologiset realiteetit johtavat siihen, että monen naaraan ja yhden uroksen muodostamassa ihmislaumakuviossa suuri osa äideistä/lapsista kuolisi, koska äidit ja lapset niin haavoittuvaisessa asemassa, että he tarvitsevat kukin isän tukea. Yksi uros ei yksinkertaisesti pystyisi huolehtimaan kaikista eikä muistakaan naaraista olisi apua, jos he olisivat itse heikossa kunnossa tai kaikki aika menisi omasta jälkeläisestä huolehtimiseen.

Ihan vain vinkkinä, että ainoastaan nolaat itsesi kun yrität leikkiä asiantuntijaa etkä tunne luontoa kuin pintapuolisesti / yrität muuttaa faktoja sopimaan omaan ideologiaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi vielä mukava tällaisessa ketjussa lukea määritelmiä mielestään hyvälle isälle.

Hyvä isä ja aviopuoliso olisi minulle mies joka rakastaisi minua ja lapsia. Tämä näkyisi siten, että haluaisi viettää aikaa minun ja lastensa kanssa. Lähdettäisiin perheenä retkelle, osallistuisi arkeen tekemällä osan kotitöistä. Näin ei kuitenkaan ole ja mun sydän on riekaleina.

Isäni, joka syntyi jo 1930-luvulla, oli ylläkuvatun lainen isä. Vietti vapaa-aikansa perheen kanssa ja oli vastuullinen isä muutenkin.  Tämän ketjun kirjoituksista heijastuu pettymys vastuuttomiin isiin. Voisi yhtä hyvin olla ketju vastuuttomista äideistä tai perhekeskeisyyden puutteesta. Mikä asenteissa tai arvomaailmassa on muuttunut? Vai onko niin, että näillä välinptämättömillä isillä on esim. päihdeongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein sama kuin kysyisi, kuinka moni on valmis antamaan lapsensa sijoitukseen, jos isä ei osallistu heidän hoitoonsa. Täysin idioottimainen kysymys. 

Olisi mielenkiintoista kysyä tätä miehiltä; moniko antaisi lapsensa sossuille jos niiden äiti ei enää suostuisi hoitamaan niitä?

Veikkaan että aika moni.

Meillä sanoi kerran suoraan, että tekisi noin, jos minulle kävisi jotain. :) Miehet jaksaa aina vaan yllättää siinä, kuinka alta riman oikein voi vetää.

Kaikenlaisten kanssa sitä mennäänkin lisääntymään. Naiset jaksaa aina vaan yllättää siinä, kuinka alta riman voi kriteerit kumppanin valinnassa olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä tapaa käydä, että mies on ennen lapsia tasa-arvoinen ja hyvä mies joka tekee osansa kotitöistä ja haluaa myös olla hyvä isä.

Sitten kun lapsi syntyy, miestä ei enää kiinnostakaan vaan hän kieltäytyy perhevapaista, pakenee vauva-arkea töihin ja tekee siellä pitkiä päiviä. Ja yöheräilyjä hän ei tietenkään hoida, koska hän on mies ja "hänen pitää saada nukkua että jaksaa töissä" (ihan kuin vauvan äidin sitten ei tarvitsisi nukkua että jaksaa hoitaa vauvaa).

Milloin tämä muutos tapahtuu? Kyselee 4 lapsen äiti, jonka mies on osallistunut lasten hoitoon synnytyssairaalasta lähtien eikä ole vielä lopettanut vaikka vanhin lapsi on jo 15. 

Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun miehen pitäisi oikesti tehdä jotain konkreettista vauvan eteen tai jättää harrastusmeno väliin lapsen hoitamisen takia tai pitäisi herätä yöllä, kun äiti menee huolehtimaan oksentavasta 2-vuotiaasta ja vauva huutaa samaan aikaan vanhempien makuuhuoneessa. Kolmen viikon isyyslomakin oli taloudellinen katastrofi miehelle, jolta ei herunut rahaa vanhempainvapaalla olevalle äidille. Esikoinen olikin pakko laittaa hoitoon 11,5 kk ikäisenä, jotta äiti pääsi myös tienaamaan itselleen ruokarahaa. Näin meillä meni.

Kun valitsee kunnollisen puolison, noin ei tapahdu. Meillä mies on jättänyt useaankin kertaan harrastusmenoja väliin lastenhoidon takia. Hän on myös valvonut monia öitä lasten kanssa. Jopa niin, että minä olen nukkunut ja mies on valvonut yksin lasten kanssa. Mieheni oli kaksi kuukautta isyyslomalla ilman taloudellisia ongelmia ja rahaa on aina riittänyt koko perheelle. Katsos, kun se että teillä on asiat huonosti ei tarkoita, että kaikilla olisi. On olemassa myös vastuullisia isejä, vaikka sokeassa miesvihassaan sitä voikin olla vaikea nähdä. 

Mieheni on ihan hyvä isä. Vaikka minä suurimman työn teenkin lastenhoidossa, on se pienikin apu joka mieheltä tulee helpottavaa. Tällä hetkellä toivoisin kuitenkin mieheltä enemmän osallistumista suunnitteluun ja hankintoihin. Että hänkin miettisi esimerkiksi mitä tarvikkeita lapsi tarvitsee, millaista ruokaa pitäisi antaa, millaisia leluja ja aktiviteetteja täytyisi olla. Tämä kaikki on minun harteillani tällä hetkellä, ei nyt sinänsä mikään iso juttu, mutta välillä kun tuntuu että on äitinä aivan epäonnistunut ja on tosi epävarma, olisi se toisen tuki siellä taustalla tärkeää.

Mutta itse kysymykseen: kyllä hoitaisin lapseni sitten täysin yksin, jos pakko olisi, en missään nimessä olisi jättänyt tekemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä tapaa käydä, että mies on ennen lapsia tasa-arvoinen ja hyvä mies joka tekee osansa kotitöistä ja haluaa myös olla hyvä isä.

Sitten kun lapsi syntyy, miestä ei enää kiinnostakaan vaan hän kieltäytyy perhevapaista, pakenee vauva-arkea töihin ja tekee siellä pitkiä päiviä. Ja yöheräilyjä hän ei tietenkään hoida, koska hän on mies ja "hänen pitää saada nukkua että jaksaa töissä" (ihan kuin vauvan äidin sitten ei tarvitsisi nukkua että jaksaa hoitaa vauvaa).

Milloin tämä muutos tapahtuu? Kyselee 4 lapsen äiti, jonka mies on osallistunut lasten hoitoon synnytyssairaalasta lähtien eikä ole vielä lopettanut vaikka vanhin lapsi on jo 15. 

Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun miehen pitäisi oikesti tehdä jotain konkreettista vauvan eteen tai jättää harrastusmeno väliin lapsen hoitamisen takia tai pitäisi herätä yöllä, kun äiti menee huolehtimaan oksentavasta 2-vuotiaasta ja vauva huutaa samaan aikaan vanhempien makuuhuoneessa. Kolmen viikon isyyslomakin oli taloudellinen katastrofi miehelle, jolta ei herunut rahaa vanhempainvapaalla olevalle äidille. Esikoinen olikin pakko laittaa hoitoon 11,5 kk ikäisenä, jotta äiti pääsi myös tienaamaan itselleen ruokarahaa. Näin meillä meni.

Kun valitsee kunnollisen puolison, noin ei tapahdu. Meillä mies on jättänyt useaankin kertaan harrastusmenoja väliin lastenhoidon takia. Hän on myös valvonut monia öitä lasten kanssa. Jopa niin, että minä olen nukkunut ja mies on valvonut yksin lasten kanssa. Mieheni oli kaksi kuukautta isyyslomalla ilman taloudellisia ongelmia ja rahaa on aina riittänyt koko perheelle. Katsos, kun se että teillä on asiat huonosti ei tarkoita, että kaikilla olisi. On olemassa myös vastuullisia isejä, vaikka sokeassa miesvihassaan sitä voikin olla vaikea nähdä. 

Huokaus. Onnea sulle kristallipallosta. Mulla sitä ei ollut, joten kunnolliseksi arvioimani puoliso osoittautui kunnottomaksi lapsen synnyttyä, enkä osannut ennakoida asiaa. ("Pallo jalassa, nainen kotona" -logiikka.) Jätin hänet muutaman vuoden jälkeen, ja vaihdoin kunnolliseen puolisoon, joka on pysynyt kunnollisena 15 vuotta. Tätä liittoa ei tosin ole testattu lapsilla. - eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä tapaa käydä, että mies on ennen lapsia tasa-arvoinen ja hyvä mies joka tekee osansa kotitöistä ja haluaa myös olla hyvä isä.

Sitten kun lapsi syntyy, miestä ei enää kiinnostakaan vaan hän kieltäytyy perhevapaista, pakenee vauva-arkea töihin ja tekee siellä pitkiä päiviä. Ja yöheräilyjä hän ei tietenkään hoida, koska hän on mies ja "hänen pitää saada nukkua että jaksaa töissä" (ihan kuin vauvan äidin sitten ei tarvitsisi nukkua että jaksaa hoitaa vauvaa).

Milloin tämä muutos tapahtuu? Kyselee 4 lapsen äiti, jonka mies on osallistunut lasten hoitoon synnytyssairaalasta lähtien eikä ole vielä lopettanut vaikka vanhin lapsi on jo 15. 

Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun miehen pitäisi oikesti tehdä jotain konkreettista vauvan eteen tai jättää harrastusmeno väliin lapsen hoitamisen takia tai pitäisi herätä yöllä, kun äiti menee huolehtimaan oksentavasta 2-vuotiaasta ja vauva huutaa samaan aikaan vanhempien makuuhuoneessa. Kolmen viikon isyyslomakin oli taloudellinen katastrofi miehelle, jolta ei herunut rahaa vanhempainvapaalla olevalle äidille. Esikoinen olikin pakko laittaa hoitoon 11,5 kk ikäisenä, jotta äiti pääsi myös tienaamaan itselleen ruokarahaa. Näin meillä meni.

Ja arvelet, että lainaamasi kirjoittajan mies ei ole tehnyt mitään konkreettista? Perusteluna tälle tietysti se, että kaikilla menee elämä samalla tavalla kuin teillä ja ei koska sinulla on vastuuton mies kaikilla muillakin on? Melkoisen sanotaanko egosentrinen maailmankuva sinulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Delekoi?

Piti olla DELETOI - ennakoiva temppuilee taas...!

Taisit kuitenkin hakea sanaa delegoida eli hän delegoi, kun jakoi itselleen kuuluvat tehtävät muille, eli tässä tapauksessa sinulle

Jännis - 1

Nainen - 0

Päinvastoin! Vahinkoraskaus, oli hyvin hyvin lähellä että keskeytän raskauden. Nyt vaikea kuvitella enää tuota aikaa, lapsi on tietysti maailman rakkain ja ihanin, en kadu sekuntiakaan lasta enkä isäänsä (ei olla yhdessä mutta hyvissä väleissä). Isänä parempi kuin minä äitinä, kasvattaisi lapsemme vaikka yksin ilman mitään ongelmia. Monet on ihmetelleet, että raikulista tulikin mahtava isä. :)

Minun mieheni on hyvä isä.

Lapsi sen sijaan olisi tehty oli mikä oli. Typerähkö kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Jännis - 1

Nainen - 0

Mun ex oli kyllä kilttis, huonoitsetuntoinen ja mustasukkainen.

Syy miksi miehet eivät hoida lapsia:

Naiset itse omivat kaikki vauvanhoidon tehtävät ja jos mies joskus jotain pääsee tekemään, on se väärin tehty. Tätä jatkuu noin kouluikäiseksi asti ja sen jälkeen naiset aloittavat uhriutumisen miten he joutuvat kaiken tekemään ja yleensä erotaan. Jos ei erota, mies saa vihdoin hoitaa lapsia, mutta tekee hän edelleen naisen mielestä kaiken väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä tapaa käydä, että mies on ennen lapsia tasa-arvoinen ja hyvä mies joka tekee osansa kotitöistä ja haluaa myös olla hyvä isä.

Sitten kun lapsi syntyy, miestä ei enää kiinnostakaan vaan hän kieltäytyy perhevapaista, pakenee vauva-arkea töihin ja tekee siellä pitkiä päiviä. Ja yöheräilyjä hän ei tietenkään hoida, koska hän on mies ja "hänen pitää saada nukkua että jaksaa töissä" (ihan kuin vauvan äidin sitten ei tarvitsisi nukkua että jaksaa hoitaa vauvaa).

Milloin tämä muutos tapahtuu? Kyselee 4 lapsen äiti, jonka mies on osallistunut lasten hoitoon synnytyssairaalasta lähtien eikä ole vielä lopettanut vaikka vanhin lapsi on jo 15. 

Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun miehen pitäisi oikesti tehdä jotain konkreettista vauvan eteen tai jättää harrastusmeno väliin lapsen hoitamisen takia tai pitäisi herätä yöllä, kun äiti menee huolehtimaan oksentavasta 2-vuotiaasta ja vauva huutaa samaan aikaan vanhempien makuuhuoneessa. Kolmen viikon isyyslomakin oli taloudellinen katastrofi miehelle, jolta ei herunut rahaa vanhempainvapaalla olevalle äidille. Esikoinen olikin pakko laittaa hoitoon 11,5 kk ikäisenä, jotta äiti pääsi myös tienaamaan itselleen ruokarahaa. Näin meillä meni.

Kun valitsee kunnollisen puolison, noin ei tapahdu. Meillä mies on jättänyt useaankin kertaan harrastusmenoja väliin lastenhoidon takia. Hän on myös valvonut monia öitä lasten kanssa. Jopa niin, että minä olen nukkunut ja mies on valvonut yksin lasten kanssa. Mieheni oli kaksi kuukautta isyyslomalla ilman taloudellisia ongelmia ja rahaa on aina riittänyt koko perheelle. Katsos, kun se että teillä on asiat huonosti ei tarkoita, että kaikilla olisi. On olemassa myös vastuullisia isejä, vaikka sokeassa miesvihassaan sitä voikin olla vaikea nähdä. 

Minulla ei ole miesvihaa, eikä asiat ole enää huonosti. Nykyinen mieheni on mitä parhain kumppani, ihanan lämmin ja vastuullinen ihminen. Huolehtii omasta lapsestaan hyvin ja auttaa siinä sivussa myös minun lapsiani.

Lasteni isästä ei voinut etukäteen tietää, ettei olekaan isänä kelvollinen. Kaiken lisäksi hän oli mukana täysillä lasten hankkimisessa, ehdotti jopa sitä ennen minua. t. sama

Toi on yksi syy, miksi aloin seurustelemaan yh-isän kanssa. Tiedän jo valmiiksi, ettei hän voi olla täysi sekopää. Miten muuten hän olisi onnistunut kasvattamaan onnellisen normaalin lapsen? Lisäksi tiedän hänen olevan hyvä isä, joka ottaa vastuuta kodistaan ja jälkikasvustaan.

Moni mies muuttuu saatuaan lapsen. Mun ei tarvitse arvuutella, millainen hän on isänä. Kumppanipuoli on toki vielä vähän epäselvää, mutta kyllähän se vuosien myötä selkenee, millainen mies hän on parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännis - 1

Nainen - 0

Mun ex oli kyllä kilttis, huonoitsetuntoinen ja mustasukkainen.

Niin? Ei jännistä erota kilttimiehestä kuin korkeintaan ulkonäkö. Luonne on ihan yhtä pska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän jokainen nainen halua lapsilleen hyvän isän. Joten vastaus kysymykseesi teoreettisesti on 100%.

Oikeassa elämässä vaan niitä hyviä isiä ei ole tarpeeksi tarjolla joka naiselle. Isän valinta on myös kuin sikaa säkissä ostaisi, koskaan ei tiedä mitä saa etukäteen.

Ei halua. Aika monihan hankkii lapsen ihan yksin ilman minkäänlaista isää. Samoin myös naisparit hankkivat lapsia ilman isää. Edes teoreettisesti vastaus ei siis ole lähelläkään 100%

Sulla meni ohi keskustelun otsikko. Siinähän nimenomaan rajataan keskustelu tilanteisiin joissa nainen hankkii lapsen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä tapaa käydä, että mies on ennen lapsia tasa-arvoinen ja hyvä mies joka tekee osansa kotitöistä ja haluaa myös olla hyvä isä.

Sitten kun lapsi syntyy, miestä ei enää kiinnostakaan vaan hän kieltäytyy perhevapaista, pakenee vauva-arkea töihin ja tekee siellä pitkiä päiviä. Ja yöheräilyjä hän ei tietenkään hoida, koska hän on mies ja "hänen pitää saada nukkua että jaksaa töissä" (ihan kuin vauvan äidin sitten ei tarvitsisi nukkua että jaksaa hoitaa vauvaa).

Milloin tämä muutos tapahtuu? Kyselee 4 lapsen äiti, jonka mies on osallistunut lasten hoitoon synnytyssairaalasta lähtien eikä ole vielä lopettanut vaikka vanhin lapsi on jo 15. 

Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun miehen pitäisi oikesti tehdä jotain konkreettista vauvan eteen tai jättää harrastusmeno väliin lapsen hoitamisen takia tai pitäisi herätä yöllä, kun äiti menee huolehtimaan oksentavasta 2-vuotiaasta ja vauva huutaa samaan aikaan vanhempien makuuhuoneessa. Kolmen viikon isyyslomakin oli taloudellinen katastrofi miehelle, jolta ei herunut rahaa vanhempainvapaalla olevalle äidille. Esikoinen olikin pakko laittaa hoitoon 11,5 kk ikäisenä, jotta äiti pääsi myös tienaamaan itselleen ruokarahaa. Näin meillä meni.

Kun valitsee kunnollisen puolison, noin ei tapahdu. Meillä mies on jättänyt useaankin kertaan harrastusmenoja väliin lastenhoidon takia. Hän on myös valvonut monia öitä lasten kanssa. Jopa niin, että minä olen nukkunut ja mies on valvonut yksin lasten kanssa. Mieheni oli kaksi kuukautta isyyslomalla ilman taloudellisia ongelmia ja rahaa on aina riittänyt koko perheelle. Katsos, kun se että teillä on asiat huonosti ei tarkoita, että kaikilla olisi. On olemassa myös vastuullisia isejä, vaikka sokeassa miesvihassaan sitä voikin olla vaikea nähdä. 

Minulla ei ole miesvihaa, eikä asiat ole enää huonosti. Nykyinen mieheni on mitä parhain kumppani, ihanan lämmin ja vastuullinen ihminen. Huolehtii omasta lapsestaan hyvin ja auttaa siinä sivussa myös minun lapsiani.

Lasteni isästä ei voinut etukäteen tietää, ettei olekaan isänä kelvollinen. Kaiken lisäksi hän oli mukana täysillä lasten hankkimisessa, ehdotti jopa sitä ennen minua. t. sama

Ensin kerrot yleispätevästi, että muutos tapahtuu, kun miehen pitäisi ottaa vastuu vauvasta. Sen jälkeen hehkutat kuinka mies, jonka kanssa et edes ole elänyt vauva-arkea on ihana ja vastuullinen jne. Omalla logiikallasihan se sinun uusi miehesikin muuttui vauvan synnyttyä itsekkääksi ja vastuuttomaksi mulkeroksi, joka jätti lasten äidin yksin. Ja niinhän siinä taisi käydäkin kun ei enää lapsen äidin kanssa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän jokainen nainen halua lapsilleen hyvän isän. Joten vastaus kysymykseesi teoreettisesti on 100%.

Oikeassa elämässä vaan niitä hyviä isiä ei ole tarpeeksi tarjolla joka naiselle. Isän valinta on myös kuin sikaa säkissä ostaisi, koskaan ei tiedä mitä saa etukäteen.

Ei halua. Aika monihan hankkii lapsen ihan yksin ilman minkäänlaista isää. Samoin myös naisparit hankkivat lapsia ilman isää. Edes teoreettisesti vastaus ei siis ole lähelläkään 100%

Sulla meni ohi keskustelun otsikko. Siinähän nimenomaan rajataan keskustelu tilanteisiin joissa nainen hankkii lapsen miehen kanssa.

Keskustelussa voi myös vastata yksittäiselle kirjoittajalle. Ei tarvitse välttämättä käsitellä juuri otsikossa esitettyä tapausta. Tummennetulla tekstillä osoitetaan muille, mihin kohtaan vastasi. t. eri