Törkeimmät/epämieluisimmat häät joissa olet ollut?

hauska ketju meni kauheeksi rehvasteluksi että kenellä on ollut mukavimmat ja vieras-ystävällisimmät häät.

Vihkiminen Helsingin tuomiokirkossa ja juhlapaikka noin 300 km päässä. Kiva istua monta tuntia bussissa pelkkien kaurakeksien voimalla. Morsiuspari tietenkin matkasi paikalle limusiinilla. Ja sitten morsian äyskii kuin lapset ei jaksa poseerata kuvissa kauniisti ja hiljaa. Aivan järkyt häät!

joissa tarjolla oli karjalanpiirakoita. Niitä kaupan isoja lotuskoita. Ja munavoita. Ja kakkua ja kahvia. Taisi olla myös " kahviton" juoma. Ja sitten boolia. Että siinäpä se tarjoilu.

Serkkuni häissä kävi niin, että jouduin " hoitotädiksi" kahdellekymmenelle alle 7 vuotiaalle. Olin tuolloin 20 vuotias ja ollut ties kuinka monta kertaa lastenvahtina (aloitin lastenvahtimishommat 9-vuotiaana) ja rakastan lapsia, mutta tuo meni kyllä liian pitkälle. Kun päästiin perille, niin morsiamen sisko ilmoitti, että sä " Marja" voitkin mennä tänne (lastenhuoneeseen) ja keksiä näille pikku vieraille viihdykettä. Juuh, joukossa oli erittäin vilkkaita tapauksia ja niissä oli täys vahtiminen (meri lähellä) etteivät mene ulos jne. En sitten ehtinyt syödä ollenkaan, kun setvin tenavien riitoja, vaihdoin vaippoja (joukossa oli myös 1-3 vuotiaita vaippapeppuja) jne. Kyllä vitutti ja rankasti. Mulle ei siis oltu mitään sanottu tuosta ja eikä mitään maksettukkaan. Olin tuolla lapsilauman ympäröimänä kymmeneen asti (häät alkoivat klo 14). Ja jotkut vanhemmat kehtasivat valittaa, kun laitoin heidän kullanmurunsa jäähylle toisten lyömisestä ym. Koska eihän heidän pikku kullanmuru NicoCisulina tee sellaista.

Toisissa häissä kävi niin, että olin viimeisilläni raskaana ja olimme sinä aamuna kahden vaiheilla, että lähteäkkö vai ei, koska vointini ei ollut mikään hyvä (selkää jomotti), mutta päätimme lähteä, koska kyse oli siskoni häistä ja äitini olisi laittanut välit kokonaan poikki, jos ei oltaisi menty. Valittelin tuota selkäsärkyäni äidilleni kirkossa, mutta äitini sanoi vaan, että ei se ole mitään ja ei kannattaisi kannella tuota esikoista (joka oli silloin melkein kaksi vee) ja kyllä sun miehes (joka on palomies) tietää, että koska synnytys käynistyy. Häävastaanotolla multa meni lapsivedet ja supistukset iskivät voimalla päälle, lähes tulkoon ilman taukoja, mies soitti sitten ambulanssin ja ehdittiin sairaalaan, vaikka tiukkaa teki (lapsi syntyi parin minuutin päästä siitä, kun päästiin sairaalaan). Onneksi häät olivat naapurikaupungissa. Äitini jaksaa edelleenkin urputtaa asiasta, että MINÄ pilasin siskoni häät, juhlat olivat muutenkin tylsät, ruoka loppui kesken, mutta viinaa olikin sitten senkin edestä ym. Vanhempani erosivat, kun olin lapsi ja minä jäin isäni luokse asumaan veljeni kanssa ja siskoni jäi äidilleni. Tuosta on jo pari vuotta ja olen laittanut välit poikki äitini kanssa.

Vierailija:

Ollaankohan oltu samoissa häissä? ;)

Vierailija:

Vihkiminen Helsingin tuomiokirkossa ja juhlapaikka noin 300 km päässä. Kiva istua monta tuntia bussissa pelkkien kaurakeksien voimalla. Morsiuspari tietenkin matkasi paikalle limusiinilla. Ja sitten morsian äyskii kuin lapset ei jaksa poseerata kuvissa kauniisti ja hiljaa. Aivan järkyt häät!

Ja 35, mäkin olin yksissä häissä, joissa yli puolet vieraista sai pahan ruokamyrkytyksen ja viettivät pari seuraavaa päivää vessassa, osa vieraista joutuivat jopa tiputukseen (vanhukset ja lapset).

Vierailija:

Vihkiminen Helsingin tuomiokirkossa ja juhlapaikka noin 300 km päässä. Kiva istua monta tuntia bussissa pelkkien kaurakeksien voimalla. Morsiuspari tietenkin matkasi paikalle limusiinilla. Ja sitten morsian äyskii kuin lapset ei jaksa poseerata kuvissa kauniisti ja hiljaa. Aivan järkyt häät!

300 kilometrin päässä? Oikeesti?

Järkyttävää.

a omiakin lapsia ja hoitokokemusta niistä. Mutta tommonen määrä muksuja niin noway. Ja harmi että äitis oli tuota mieltä...et sinä niitä pilannut vaan se omalla käytöksellään jos kuka.

Niistä häistä missä me oltiin on tosin 7 vuotta. T: 36 (vai mikä se oli)

Vierailija:

Niistä häistä missä me oltiin on tosin 7 vuotta. T: 36 (vai mikä se oli)

Naurulla olemme muistelleet tuota seuraavaa päivää :)

Me oltiin reilusti etelämmässä. Monesti vaan tuntuu, että nuo Etelä-Suomessa aattelee, että me asustellaan Pohjois-Suomessa =). BTW, mä olin muuten viimeisilläni raskaana silloin, että kivaa oli. Oikeasti häät oli kyllä tosi mukavat, mutta ne jälkimainingit ei... T: 36

Vierailija:

a omiakin lapsia ja hoitokokemusta niistä. Mutta tommonen määrä muksuja niin noway. Ja harmi että äitis oli tuota mieltä...et sinä niitä pilannut vaan se omalla käytöksellään jos kuka.

Ei tainnut olla varaa palkata ketään lapsenlikkaa tms. Mutta kaitpa se sitten oli joku kunnia " päästä" vahtimaan lapsilaumaa, kun muut pitävät hauskaa.

Äitini mielestä kaikki naiset kyllä tietävät koska synnytys käynnistyy, kun kerta hänellä on aina ollut tosi kovat supistukset ja niistä on heti tiennyt, että nyt on tosi kyseessä. Mutta mulla on tosi korkea kipukynnys enkä tajunnut, että tuo selkäsärky oli supistuksia. Esikoisen synnytys jouduttiin käynnistämään yliajan takia ja silloin supistukset iskivät heti päälle. T:40

Olikohan kyseiset häät tämän kevään satuhäissä? Morsian naama norsunvitulla, juhlapaikalle todella pitkä matka ja vieraat mussuttivat bussissa kaurakeksejä. Ja morsian tosiaan kiljui pihalla, että voiko kaikki nyt laittaa lapsensa kuriin, että saadaan kuvat otettua. Aivan järkyttävä nainen. :o

joiden jälkeisenä päivänä ripuli lensi ja sitä riitti iltaan asti. Suurin osa vieraista oli sairastunut, koskaan ei selvinnyt mistä ruoka-aineesta sai alkunsa.



Jälkeenpäin vaan naurattaa, mutta silloin oltiin vieraassa kaupungissa ja piti lähteä kotiinpäin matkustamaan ja paska vaan lensi ja lensi...

Lahjalista kyllä oli laitettu. Jäi menemättä!



Eräässä häissä soitimme mieheni kanssa kirkossa. Juhla oli seurakuntasalissa ja siinä vaiheessa, kun olin saanut soittimet, nuotit ym. vietyä autolle, olivat pöydät jo täyttyneet (istumapaikkoja ei oltu plaseerattu etukäteen). Morsiuspari vinkkasi meidät sitten juhlapöytään istumaan lähisukulaisten kanssa. Meillä oli ihan hauskaa, tunsimmehan morsiammen siskonkin hyvin, mutta oli tuo vähän noloa.



Yksissä häissä oli paljon pikkulapsiperheitä vieraana (valtaosa 1-3-vuotiaita). Ruokatarjoilu oli hyvä alku- ja pääruokineen, mutta alkuruoat oli kaikki suunniteltu aikuiseen makuun (sienisalaattia, graavilohta, silliä, riimisuolattua härkää jne.), joten lapsille oli tarjolla oikeastaan pelkkää perunaa ja patonkia. Siinä vaiheessa kun pääruokaan päästiin, olivat lapset lievästi sanottuna levottomia ja vähän väliä kuului jostain pöydästä kirkas ääni " Äiti, koska lapset saavat ruokaa?" . Iso kulhollinen lihapullia tai prinssinakkeja jossain nurkassa olisi auttanut kovasti :)

yksissä häissä oli meilläkin morsiamen ja sulhasen sukulaiset laitettu vuorotellen istumaan ja vielä niin että oli nuorta polvea ja vanhaa joka toisena. Näin kuulemma riittää juttua koko illaksi, ei ole ennen ko. tarinoita kuultu. Väkinäisesti yritettiin jotain jutuntynkää vääntää. Juhlasali oli tosi ahdas ja siellä ei voinut juurikaan kuvitella liikkuvansa mitään ylimääräistä. Paikkoja ei vaihdeltu, kun pakka oli sekoitettu kerta kaikkiaan niin mykistävästi.



Toisissa häissä yksi kaasoista veti shown itselleen jäytämällä purkkaa alttarilla niin että ei kyllä jäänyt kenellekään epäselväksi, mikä tytsyn suhde oli jenkkiin. Suu auki järsi ja katseli ylimielisesti hääväkeen. Yöks!



Viimeisissä häissä tarjoilijat kaatelivat yhdellä pannulla kahvia ja teetä pöytiin. Aina kävivät hakemassa uutta pannua keittiöstä kun vanha tyhjeni. Aikaa kului, kun vieraitakin oli reilu sata. Vasta sen jälkeen kun aikuiset oli kahvinsa saaneet ja ensimmäiset jo myös ne juoneet, alkoi uusi kierros, jolloin lapsille tarjoiltiin mehua. Taisi olla vielä jopa niin, että ensimmäinen santsikierros kahvin kanssa tehtiin ennen mehutarjoilua. Siinä se kahvinjuonti meni lapsia rauhoitellessa.



En yleensäkään pidä siitä on merkityt paikat. Tottakai morsiusparille ja lähisuvulle pitää olla oma pöytä varattu, mutta muuten olisi kiva valita itse oma paikkansa ja seuransa.

Mutta ikävin hääkokemus on opiskeluajoilta, kun eräs opiskelukaverini pyysi minua ja muutamaa muuta kurssikamua häihinsä auttamaan. Mikäs siinä, hääpaikka oli nimittäin lähellä, eli pääsin pyörällä sinne ja ajattelin, että mukavahan on päästä vähän häätunnelmaa haistelemaan kivassa seurassa. Eli siis meidät palkattiin keittiöön parin kaverin kanssa. Päälle pyydettiin laittamaan mustaa ja valkoista, mutta kumminkin juhlavaa, koska oli määrä päästä kirkkoon mukaan " vieraana" . Hääjuhla oli sulhasen kotona (todella iso omakotitalo).



Olin ollut kovassa flunssassa ja kaksi päivää ennen häitä soitin morsiamelle, että tulen kyllä, kun olen luvannut, mutta olen vielä vähän heikkona sairauden jälkeen. Morsian sanoi, että " tosi kiva kun tulet, ei täällä ole paljon mitään hommaa, eli ei käy raskaaksi. tuu pitämään hauskaa!" .



Hääpäivänä minä sitten poljen mustassa juhlahameessa ja valkoisessa kauluspaidassa häätaloon hyvissä ajoin. Ekaksi mulle kerrotaan, että joo " Mirja" ei sitten tulekaan, koska hänellä on krapula, hehhehhee. Sitten odotellaan toista keittiöapulaista " Marjaa" , mutta hän ei koskaan ilmaannu paikalle, eikä häntä myöskään koiteta tavoitella. No ei kun hihat ylös ja hommiin. Pääkokkina hääräsi sulhasen äiti, ja hän koko ajan sätti mua kun en osannut lukea hänen ajatuksiaan siitä, mihin mikäkin salaattikulho pöydässä laitetaan, ja en osannut leikata koristekurkkuja ja tomaatteja ilman ohjeita (leikkauksen kyllä piti olla ihan tietynlainen) enkä kuorinut perunoita tarpeeksi nopeasti. Kirkkoon lähtiessä totesimme, että niin paljon on hommaa kesken, että on parasta mun jäädä hommiin. No se oli itsestäänselvää, mutta silti harmitti, kun hääfanina olisin kyllä halunnut vihkimisen nähdä.



Sitten alkoi juhla: mä juoksin hiki hatussa ruokia pöytiin koko ajan ja tarjoilin juomia, ja vieraat katsoivat tosi pahasti, kun en osannut viineistä kertoa esim. merkkiä ja vuosikertaa. Koko ajan joku oli naama norsunv:llä siinä kyselemässä, että missä on gluteeniton ruoka ja onko lapsille nakkeja ja vihreä salaatti on loppu jne. Sulhasen äiti kävi välillä auttamassa, mutta muuten kaikki noutopöydän täydennys yms. oli mun vastuulla, eikä mulle oltu kerrottu mitään niistä ruuista, en edes tiennyt mikä on gluteeniton (silloin). Flunssan jäljiltä olo oli tosi kehno, mutta ei puhettakaan, että olisi ehtinyt pysähtymään yhtään moneen tuntiin, puhumattakaan vessakäynneistä tai itse syömisestä. Astiatkin loppuivat kesken, eli äkkiä sen kaiken keskellä piti opetella vieraan tiskikoneen käyttö ja täyttää se ja tiskata sitten suuri osa astioista käsin.



Jossain välissä saimme sulhon äipän kanssa kakun ja kahvit pöytään ja jatkoin ruokien hakemista pöydästä ja tiskivuoren setvimistä. Sitten tullaan huutamaan, että nyt santsikannu kädessä kiertelemään vieraiden joukkoon, ja se olikin kiva koettelemus. Kaikki vaativat mitä kukin (haudutettua teetä, lapselle sokeritonta mehua, missä vessa, kuule onko maitoa, kun en käytä kermaa...) Ja tietty kahvi loppui kesken, vaikka oli ihan jonkun työpaikalta monta mokkamasteria käytössä. Kahvinkeittotaitokin mulla oli mitä oli, kun en itse juo kahvia.



Ohjelmanumeroiden (minä tietysti raadoin keittiössä jalat jo tunnottomana ja pää pöpperöisenä) jälkeen hääpari ja osa vieraista lähtivät jatkoille ravintolaan. Morsian kävi nopsaan laimen kiitoksen sanomassa, sulhasta en tavannut koko päivänä. Söin vihdoin ja vähän aikaa vielä tiskailtuani sulhasen mami tulee ja sanoo, että voithan sä varmaan lähteä jo kotiin päin, ehkä me tämä kaaos saadaan huomenna siivottua, huhhuh, onpa urakkaa... Kysyi vielä, että tulisinko seuraavana päivänä auttamaan siivouksissa, mutta olin jo lähes taju kankaalla ja sanoin (uudestaan) että päivä on ollut kyllä aika rankka tälleen heti flunssan ja kuumeen jälkeen, eli en taida jaksaa. Vähän aikaa tämä vielä jaaritteli, kun on niin raskasta, ja sitten kysyi, että oonhan syönyt hyvin pitkin päivää ikäänkuin palkaksi. Sanoin, että kyllähän mä jotain otin, ja sitten hän oikeen riemusaatossa antoi mun mukaan " kiitokseksi" pienen laatikon sellaisia lässähtäneitä pikkuleipiä, jotka maistuivat sahajauholle (avokkini tuomio, kun kotona annoin tuliaiseni hänelle).



Jälkeenpäin morsian koulussa kehui ja ylisti häänsä maasta taivaisiin, ja etenkin anopin ruuat, jotka musta olivat kyllä jokseenkin outoja. Ja noi gluteenittomat yms. puuttuivat kyllä täysin. Mirja naureskeli vuosisadan krapulaansa, että tulipa hyvään aikaan, ettei tarvinnut tulla raatamaan ilmaiseksi häihin, ja Marja ei edelleenkään ole antanut selitystä siihen, miksei saapunut paikalle. Toki koitin vähän juhlan jälkeen puhua, että aika rankkaa oli ja pari päivää meni ihan selvitessä mulla sen jälkeen, palkkana kourallinen pikkuleipiä, mutta muut ei näe tässä mitään vääryyttä, eli en jaksa valittaa. Kiitos kun sain tähän avautua! :-D



Edelleenkin olen sitä mieltä, että etenkin kun 2/3 keittiötytöistä puuttui, olisi sulhasen äiti voinut vaikkapa muutaman kympin (markka-aikaa) heittää kiitokseksi klo 11-23 raadannasta.

mikä häissä on olennaista ja mikä ei...karseeta sellainen jäykkä pönötys ja kuvitelma siitä, että kun on tyyristä, ois myös jotenkin mieluisaa.

Muuten kaikki sujui viimeisen päälle, kaunis ja tilava juhlapaikka, vieraille oli odotusajaksi järjestetty juotavaa ja pikkusuolaista, ruokaa oli enemmän kuin tarpeeksi (mekin vietiin kotiin iso laatikko), bändi oli loistava, ihmiset kiitteli ohjelmaakin (yksi useampiosainen kilpailu sulhasen ja morsiammen välillä, ei kovin pitkä kuitenkaan). Puheita oli sopivasti (kolme lyhyttä). Mutta... ei muuta alkoholijuomaa kuin kuohuviinit... Vaikka ihmisillä oli ihan mukavaakin, niin bileet loppuivat tosi lyhyeen. Suurin osa vieraista lähti kahdeksan aikoihin illalla ja kun kello tuli kymmenen, paikalla ei ollut enää muita kuin minä ja mieheni sekä bändi...



Sulhasen äiti oli oikea hirviömatami ja koska hän ei suvaitse alkoholia, niin sitä ei sitten tarjoiltu ja piste. Jotenkin surkeaa, koska kaikki oli viimeisen päälle järjestetty, meni ihan hukkaan hyvät juhlat. Eikä alkoholitarjoilun puuttuminen olisi ollut edes rahasta kiinni.