Lue keskustelun säännöt.
Kysykää romanikulttuurista ja -tavoista
Romni
29.04.2020 |
Meistä on todella paljon stereotypioita ja väärinkäsityksiä ja ajattelin että voisin yrittää selittää ja oikaista. :) mielestäni on tärkeää että meidän ja teidän välillä olisi enemmän ymmärrystä toisiamme kohtaan.
Vähän minusta, eli olen nuori nainen, käytän perinneasua ja opiskelen. Välillä teen pätkätöitä.
Pyydän asiallisuutta ja kaikista asioista en voi puhua siveyssyistä!
Kommentit (1621)
On tarkoitushakuista vaatia romaneilta jotain tilintekoa siitä, miksi lapset ja vanhemmat eivät keskenään puhu seksuaalisuudesta, kun se ei ole luontevaa ja yleistä valkolaisillakaan, eikä varsinkaan muutama vuosikymmen sitten ollut. Tietysti on joitain edistyksellisiä kaupunkilaisia koulutettuja perheitä, joissa näitä seksiasioita puidaan. Itse en ole omien vanhempieni kanssa niistä keskustellut enkä koe, että olisi ollut tarpeenkaan. Koulusta, kavereilta ja verkosta saa asiallista tietoa.
Mutta jokainen tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa kun täällä palstalla oli vähän aikaa sitten keskustelu twerkkauksesta. Suurin osa kommentojista oli sitä mieltä, että twerkkaus on noloa, häpeällistä ja alentaa naisen arvoa. Tuollaiset kommentit sai vielä valtavasti tykkäyksiä. Mutta nyt tässä ihan pokkana sanotaan, ettei suomalaisilla ole häveliäisyyttä kulttuurissa? Että naisen keho on luonnollinen, eikä sitä saisi hävetä (=voi paljastella miten huvittaa). Mikä sitten siinä twerkkauksessa on niin noloa valtaväestön mielestä? Siinähän vasta nainen on puhtaasti häpeilemättä kehoaan?! Suurin osa suomalaisista myös paheksuu instamisuja, jotka paljastelee instassa! Suurin osa suomalaisista olisi nolona, jos oma äiti, sisko tai tytär ryhtyisi strippariksi....miksi? Eihän valtaväestön kulttuurissa muka hävetä naisten kehoa?
Rinnastatko romaniväestön häpeäkulttuurin (esim. vessassakäyntijutut, peittävät vaatteet, hamepakko, puhumattomuus tietyistä asioista) siihen, että valtaväestö pitää strippaamista ja itsensäpaljastelua nolona?
Ei varmaan kukaan ole väittänytkään että on pitäisi kulkea alasti pitkin kyliä, mutta se, että kasvatetaan häpeämään omaa "likaista" kehoa ei ole ok! Miten joku voi olla näin yksinkertainen, ettei näe eroa näissä?
Rautalangasta: Normaali, itseään kunnioittava häveliäisyys on täysin eri asia kuin jatkuva häpeäminen.
Häveliäisyys on täysin kulttuurisidonnainen juttu. Se mikä on normaalia häveliäisyyttä yhden mielestä on toisen mielestä liikaa, ja toisinpäin. Eri kulttuureissa on eri normit. Esim. muinaisilla minolaisilla oli erittäin mielenkiintoiset asut muinoin. Naisilla oli pitkät hameet ja kaikki, mutta rinnat oli täysin paljaana ja tyrkyllä. Nykysuomalainen kokisi tuollaisen asun noloksi, mutta minolaisille se oli normaali, eikä siinä nähty mitään vikaa. Sama juttu joillakin afrikkalaisilla heimoilla, naisilla oli vain lehdistä tehty lyhyehkö hame, ei muuta. Jotkut aboriginaalit Papua Uusi Guineassa kulki (kulkee) kalut paljaina. Eli näitten näkökulmasta suomalaisten häveliäisyyskulttuuri on liian tiukka.
Kyllä näin on. Se, että jokin asia kuuluu kulttuuriin ei tee siitä hyväksyttävää. Sinusta varmaan tyttöjen sukuelinten silpominenkin on vain kulttuurisidonnainen juttu? Jossain päin maailmaa sukuelimet silvotaan, jossain ei. Ollaan kaikki niin ihanan erilaisia!
Sinulla tuo juttu lähtee laukalle lyhyessäkin viestissä.
Mikä tässä viestissä meni överiksi? Varmaan tiedät, että sukuelinten silpominen on joissain kulttuureissa hyväksyttävää?
Haluaisin kuulla järkiperusteluja sille, miksi romanikulttuurissa toimitaan tällä tavalla, vaikka kaikki parempi tieto on nyky-yhteiskunnassa käden ulottuvilla.
Ihan sivusta totesin, en ole kukaan noista aiemmin kommentoineista tässä alaketjussa. Sinut tunnistaa viestiesi kauhistelevasta sävystä ja huutomerkkien viljelystä sekä siitä, että sotket kaikki maailman asiat keskusteluun, sellaisetkin joilla ei ole mitään tekemistä romanikulttuurin kanssa.
Aikaisempi kommentoija totesi pukeutumisen kulttuurisidonnaisuuden. Ympärileikkaukset ei liity mitenkään siihen.
Turhauttavaa keskustella, kun kysymyksiin vastataan kiertelemällä ja kaartelemalla sanomatta oikeastaan juuri mitään. Varmasti turhautumiseni paistaa läpi, en ihmettele. Suututtaa kun lapsista jätetään huolehtimatta jonkun käsittämättömän kulttuurin varjolla.
Jatkan vielä: Eikö sinua kauhistuta se, että kulttuuri nostetaan tärkeämmäksi asiaksi, kuin lapsen terveys ja hyvinvointi? Eikö prioriteetit ole tällaisessa kulttuurissa hieman hukassa?
T. Se, joka kauhistelee ja viljelee huutomerkkejä
Kysymyksesi sisältää presupposition, joka on itsessään väärä. Voin minäkin kysyä sinulta, oletko jo lakannut puolisosi hakkaamisen. Kyllä vai ei?
Suo anteeksi. Tylsää, että keskustelu tyssää väärinmuotoiltuihin kysymyksiin. Tässä siis avoin kysymys, niin aivot ei mene solmuun sinullakaan:
Mitä mieltä olet siitä, ettei kulttuurissa sallita lapsen puhua kokemastaan seksuaaliväkivallasta omille vanhemmilleen? Koetko, että tämä on oikein? Mikäli kyllä, miksi olet tätä mieltä?
Miten niin ei sallita? Kulttuurissa on sellainen tapa, ettei seksuaalisuudesta puhuta sukupolvien välillä. Jos tämä ohjaa olemaan kertomatta juuri omille vanhemmille väkivallasta, niin se voi olla ikävä asia tai sitten ei. Monesti vaikeista asioista on helpompi puhua muille kuin niille, jotka ovat kaikkein lähimpänä. Tämä pätee muihinkin asioihin kuin hyväksikäyttöön.
Ei ole valkolaistenkaan keskuudessa yleistä tai luontevana pidettyä kertoa vanhalle äitimuorille ns. fetisseistään, seksileluistaan tai mitä viimeksi tapahtui sängyssä kumppanin kanssa. On universaalia, että seksistä ja seksuaalisuudesta keskusteleminen tuntuu vaikealta juuri vanhempien kanssa. Tämä johtuu samasta syystä kuin miksi lähisukulaisia kohtaan ei tunneta seksuaalista himoa.
Sen sijaan, että koko ajan penätään vastauksia kysymyksiin, joihin kukaan yksittäinen kommentoija ei ole velvollinen vastaamaan (Romni ei ole enää paikalla), voi ajatella itsekin ja ottaa selvää.
Kenelle se alakouluikäinen oman isänsä raiskaamaksi tullut lapsi kertoo? Omille kavereille?
Se ei vahingoita ketään, ettei omista fetisseistä voi puhua omille vanhemmilleen. Puolestaan se, että kokemastaan seksuaaliväkivallasta ei voi puhua, on äärimmäisen vahingollista. Ymmärrätkö eron?
Miksi yhtäkkiä väität, ettei koetusta seksuaaliväkivallasta voisi puhua? Toki voi.
Puhuminen ei sinänsä paranna ketään, sillä paraneminen on aina päänsisäinen prosessi. On myös ihmisiä, jotka eivät koskaan pääse menneisyydestään (enkä tarkoita nyt seksuaalista hyväksikäyttöä vaan mitä tahansa epäoikeudenmukaisuuksia), koska he keskittyvät niihin ja puhuvat niistä vuosikausia terapiassa. Puhe ei heitä paranna, mutta sisäinen ajattelun muutos ja elämän eläminen eteenpäin auttaisi.
Ja älä nyt rakenna uutta olkiukkoa romaniaiheeseen tuosta edellisestä kappaleesta. Se on vain esimerkki siitä, ettei länsimainen usko puheen voimaan välttämättä ole koko totuus. Paljon on turhaakin puhetta maailmassa.
Ja sinä ilmeisesti haluat esittää tyhmää, kun et muka ymmärrä että se puhuminen vanhemmille on oleellista siksi, että koko väkivalta tulisi alun alkaenkin tietoon!
Väkivalta tulee kyllä tietoon. Sinä et ole asemassa määritellä toisten kulttuurin ulkopuolelta, millä tavalla sen on tultava tietoon, kenen on kerrottava kellekin ja miten.
Vierailija kirjoitti:
On tarkoitushakuista vaatia romaneilta jotain tilintekoa siitä, miksi lapset ja vanhemmat eivät keskenään puhu seksuaalisuudesta, kun se ei ole luontevaa ja yleistä valkolaisillakaan, eikä varsinkaan muutama vuosikymmen sitten ollut. Tietysti on joitain edistyksellisiä kaupunkilaisia koulutettuja perheitä, joissa näitä seksiasioita puidaan. Itse en ole omien vanhempieni kanssa niistä keskustellut enkä koe, että olisi ollut tarpeenkaan. Koulusta, kavereilta ja verkosta saa asiallista tietoa.
Mutta jokainen tyylillään.
Ei ole. Se ettei se ole erityisen luontevaa valtaväestön keskuudessa ei ole verrattavissa siihen, että se on suorin sanoin kiellettyä ja siihen kannustetaan. Valkolaisten keskuudessa taas avoimuuteen kannustetaan, vaikkei se helppoa olisikaan. Ei kukaan muutenkaan ole kehottanut retostella seksiasioillaan ja fantasioillaan, mutta väkivallan kokeminen on sen verran oleellinen asia, mistä lähtökohtaisesti lapsen pitäisi pystyä kertomaan. Ja jos tarpeeksi pitkälle mennään, niin eihän edes koulussa tuollaisista asioista olisi mahdollista keskustella, jos aihe olisi tabu vanhempien ja nuorten keskuudessa. Ei samanikäiset kaverit toisiansa voi valistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa kun täällä palstalla oli vähän aikaa sitten keskustelu twerkkauksesta. Suurin osa kommentojista oli sitä mieltä, että twerkkaus on noloa, häpeällistä ja alentaa naisen arvoa. Tuollaiset kommentit sai vielä valtavasti tykkäyksiä. Mutta nyt tässä ihan pokkana sanotaan, ettei suomalaisilla ole häveliäisyyttä kulttuurissa? Että naisen keho on luonnollinen, eikä sitä saisi hävetä (=voi paljastella miten huvittaa). Mikä sitten siinä twerkkauksessa on niin noloa valtaväestön mielestä? Siinähän vasta nainen on puhtaasti häpeilemättä kehoaan?! Suurin osa suomalaisista myös paheksuu instamisuja, jotka paljastelee instassa! Suurin osa suomalaisista olisi nolona, jos oma äiti, sisko tai tytär ryhtyisi strippariksi....miksi? Eihän valtaväestön kulttuurissa muka hävetä naisten kehoa?
Rinnastatko romaniväestön häpeäkulttuurin (esim. vessassakäyntijutut, peittävät vaatteet, hamepakko, puhumattomuus tietyistä asioista) siihen, että valtaväestö pitää strippaamista ja itsensäpaljastelua nolona?
Ei varmaan kukaan ole väittänytkään että on pitäisi kulkea alasti pitkin kyliä, mutta se, että kasvatetaan häpeämään omaa "likaista" kehoa ei ole ok! Miten joku voi olla näin yksinkertainen, ettei näe eroa näissä?
Rautalangasta: Normaali, itseään kunnioittava häveliäisyys on täysin eri asia kuin jatkuva häpeäminen.
Häveliäisyys on täysin kulttuurisidonnainen juttu. Se mikä on normaalia häveliäisyyttä yhden mielestä on toisen mielestä liikaa, ja toisinpäin. Eri kulttuureissa on eri normit. Esim. muinaisilla minolaisilla oli erittäin mielenkiintoiset asut muinoin. Naisilla oli pitkät hameet ja kaikki, mutta rinnat oli täysin paljaana ja tyrkyllä. Nykysuomalainen kokisi tuollaisen asun noloksi, mutta minolaisille se oli normaali, eikä siinä nähty mitään vikaa. Sama juttu joillakin afrikkalaisilla heimoilla, naisilla oli vain lehdistä tehty lyhyehkö hame, ei muuta. Jotkut aboriginaalit Papua Uusi Guineassa kulki (kulkee) kalut paljaina. Eli näitten näkökulmasta suomalaisten häveliäisyyskulttuuri on liian tiukka.
Kyllä näin on. Se, että jokin asia kuuluu kulttuuriin ei tee siitä hyväksyttävää. Sinusta varmaan tyttöjen sukuelinten silpominenkin on vain kulttuurisidonnainen juttu? Jossain päin maailmaa sukuelimet silvotaan, jossain ei. Ollaan kaikki niin ihanan erilaisia!
Sinulla tuo juttu lähtee laukalle lyhyessäkin viestissä.
Mikä tässä viestissä meni överiksi? Varmaan tiedät, että sukuelinten silpominen on joissain kulttuureissa hyväksyttävää?
Haluaisin kuulla järkiperusteluja sille, miksi romanikulttuurissa toimitaan tällä tavalla, vaikka kaikki parempi tieto on nyky-yhteiskunnassa käden ulottuvilla.
Ihan sivusta totesin, en ole kukaan noista aiemmin kommentoineista tässä alaketjussa. Sinut tunnistaa viestiesi kauhistelevasta sävystä ja huutomerkkien viljelystä sekä siitä, että sotket kaikki maailman asiat keskusteluun, sellaisetkin joilla ei ole mitään tekemistä romanikulttuurin kanssa.
Aikaisempi kommentoija totesi pukeutumisen kulttuurisidonnaisuuden. Ympärileikkaukset ei liity mitenkään siihen.
Turhauttavaa keskustella, kun kysymyksiin vastataan kiertelemällä ja kaartelemalla sanomatta oikeastaan juuri mitään. Varmasti turhautumiseni paistaa läpi, en ihmettele. Suututtaa kun lapsista jätetään huolehtimatta jonkun käsittämättömän kulttuurin varjolla.
Jatkan vielä: Eikö sinua kauhistuta se, että kulttuuri nostetaan tärkeämmäksi asiaksi, kuin lapsen terveys ja hyvinvointi? Eikö prioriteetit ole tällaisessa kulttuurissa hieman hukassa?
T. Se, joka kauhistelee ja viljelee huutomerkkejä
Kysymyksesi sisältää presupposition, joka on itsessään väärä. Voin minäkin kysyä sinulta, oletko jo lakannut puolisosi hakkaamisen. Kyllä vai ei?
Suo anteeksi. Tylsää, että keskustelu tyssää väärinmuotoiltuihin kysymyksiin. Tässä siis avoin kysymys, niin aivot ei mene solmuun sinullakaan:
Mitä mieltä olet siitä, ettei kulttuurissa sallita lapsen puhua kokemastaan seksuaaliväkivallasta omille vanhemmilleen? Koetko, että tämä on oikein? Mikäli kyllä, miksi olet tätä mieltä?
Miten niin ei sallita? Kulttuurissa on sellainen tapa, ettei seksuaalisuudesta puhuta sukupolvien välillä. Jos tämä ohjaa olemaan kertomatta juuri omille vanhemmille väkivallasta, niin se voi olla ikävä asia tai sitten ei. Monesti vaikeista asioista on helpompi puhua muille kuin niille, jotka ovat kaikkein lähimpänä. Tämä pätee muihinkin asioihin kuin hyväksikäyttöön.
Ei ole valkolaistenkaan keskuudessa yleistä tai luontevana pidettyä kertoa vanhalle äitimuorille ns. fetisseistään, seksileluistaan tai mitä viimeksi tapahtui sängyssä kumppanin kanssa. On universaalia, että seksistä ja seksuaalisuudesta keskusteleminen tuntuu vaikealta juuri vanhempien kanssa. Tämä johtuu samasta syystä kuin miksi lähisukulaisia kohtaan ei tunneta seksuaalista himoa.
Sen sijaan, että koko ajan penätään vastauksia kysymyksiin, joihin kukaan yksittäinen kommentoija ei ole velvollinen vastaamaan (Romni ei ole enää paikalla), voi ajatella itsekin ja ottaa selvää.
Kenelle se alakouluikäinen oman isänsä raiskaamaksi tullut lapsi kertoo? Omille kavereille?
Se ei vahingoita ketään, ettei omista fetisseistä voi puhua omille vanhemmilleen. Puolestaan se, että kokemastaan seksuaaliväkivallasta ei voi puhua, on äärimmäisen vahingollista. Ymmärrätkö eron?
Miksi yhtäkkiä väität, ettei koetusta seksuaaliväkivallasta voisi puhua? Toki voi.
Puhuminen ei sinänsä paranna ketään, sillä paraneminen on aina päänsisäinen prosessi. On myös ihmisiä, jotka eivät koskaan pääse menneisyydestään (enkä tarkoita nyt seksuaalista hyväksikäyttöä vaan mitä tahansa epäoikeudenmukaisuuksia), koska he keskittyvät niihin ja puhuvat niistä vuosikausia terapiassa. Puhe ei heitä paranna, mutta sisäinen ajattelun muutos ja elämän eläminen eteenpäin auttaisi.
Ja älä nyt rakenna uutta olkiukkoa romaniaiheeseen tuosta edellisestä kappaleesta. Se on vain esimerkki siitä, ettei länsimainen usko puheen voimaan välttämättä ole koko totuus. Paljon on turhaakin puhetta maailmassa.
Ja sinä ilmeisesti haluat esittää tyhmää, kun et muka ymmärrä että se puhuminen vanhemmille on oleellista siksi, että koko väkivalta tulisi alun alkaenkin tietoon!
Väkivalta tulee kyllä tietoon. Sinä et ole asemassa määritellä toisten kulttuurin ulkopuolelta, millä tavalla sen on tultava tietoon, kenen on kerrottava kellekin ja miten.
Voisikin olla varma, että tulee tietoon. Ei uskonlahkon sisälläkään nämä asiat tule tietoon. Romanit kaiken lisäksi kuuluvat usein näihin herätysliikkeisiin, joten kahdesta suunnasta tulee painostusta olla tulematta kenenkään tietoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa kun täällä palstalla oli vähän aikaa sitten keskustelu twerkkauksesta. Suurin osa kommentojista oli sitä mieltä, että twerkkaus on noloa, häpeällistä ja alentaa naisen arvoa. Tuollaiset kommentit sai vielä valtavasti tykkäyksiä. Mutta nyt tässä ihan pokkana sanotaan, ettei suomalaisilla ole häveliäisyyttä kulttuurissa? Että naisen keho on luonnollinen, eikä sitä saisi hävetä (=voi paljastella miten huvittaa). Mikä sitten siinä twerkkauksessa on niin noloa valtaväestön mielestä? Siinähän vasta nainen on puhtaasti häpeilemättä kehoaan?! Suurin osa suomalaisista myös paheksuu instamisuja, jotka paljastelee instassa! Suurin osa suomalaisista olisi nolona, jos oma äiti, sisko tai tytär ryhtyisi strippariksi....miksi? Eihän valtaväestön kulttuurissa muka hävetä naisten kehoa?
Rinnastatko romaniväestön häpeäkulttuurin (esim. vessassakäyntijutut, peittävät vaatteet, hamepakko, puhumattomuus tietyistä asioista) siihen, että valtaväestö pitää strippaamista ja itsensäpaljastelua nolona?
Ei varmaan kukaan ole väittänytkään että on pitäisi kulkea alasti pitkin kyliä, mutta se, että kasvatetaan häpeämään omaa "likaista" kehoa ei ole ok! Miten joku voi olla näin yksinkertainen, ettei näe eroa näissä?
Rautalangasta: Normaali, itseään kunnioittava häveliäisyys on täysin eri asia kuin jatkuva häpeäminen.
Häveliäisyys on täysin kulttuurisidonnainen juttu. Se mikä on normaalia häveliäisyyttä yhden mielestä on toisen mielestä liikaa, ja toisinpäin. Eri kulttuureissa on eri normit. Esim. muinaisilla minolaisilla oli erittäin mielenkiintoiset asut muinoin. Naisilla oli pitkät hameet ja kaikki, mutta rinnat oli täysin paljaana ja tyrkyllä. Nykysuomalainen kokisi tuollaisen asun noloksi, mutta minolaisille se oli normaali, eikä siinä nähty mitään vikaa. Sama juttu joillakin afrikkalaisilla heimoilla, naisilla oli vain lehdistä tehty lyhyehkö hame, ei muuta. Jotkut aboriginaalit Papua Uusi Guineassa kulki (kulkee) kalut paljaina. Eli näitten näkökulmasta suomalaisten häveliäisyyskulttuuri on liian tiukka.
Kyllä näin on. Se, että jokin asia kuuluu kulttuuriin ei tee siitä hyväksyttävää. Sinusta varmaan tyttöjen sukuelinten silpominenkin on vain kulttuurisidonnainen juttu? Jossain päin maailmaa sukuelimet silvotaan, jossain ei. Ollaan kaikki niin ihanan erilaisia!
Sinulla tuo juttu lähtee laukalle lyhyessäkin viestissä.
Mikä tässä viestissä meni överiksi? Varmaan tiedät, että sukuelinten silpominen on joissain kulttuureissa hyväksyttävää?
Haluaisin kuulla järkiperusteluja sille, miksi romanikulttuurissa toimitaan tällä tavalla, vaikka kaikki parempi tieto on nyky-yhteiskunnassa käden ulottuvilla.
Ihan sivusta totesin, en ole kukaan noista aiemmin kommentoineista tässä alaketjussa. Sinut tunnistaa viestiesi kauhistelevasta sävystä ja huutomerkkien viljelystä sekä siitä, että sotket kaikki maailman asiat keskusteluun, sellaisetkin joilla ei ole mitään tekemistä romanikulttuurin kanssa.
Aikaisempi kommentoija totesi pukeutumisen kulttuurisidonnaisuuden. Ympärileikkaukset ei liity mitenkään siihen.
Turhauttavaa keskustella, kun kysymyksiin vastataan kiertelemällä ja kaartelemalla sanomatta oikeastaan juuri mitään. Varmasti turhautumiseni paistaa läpi, en ihmettele. Suututtaa kun lapsista jätetään huolehtimatta jonkun käsittämättömän kulttuurin varjolla.
Jatkan vielä: Eikö sinua kauhistuta se, että kulttuuri nostetaan tärkeämmäksi asiaksi, kuin lapsen terveys ja hyvinvointi? Eikö prioriteetit ole tällaisessa kulttuurissa hieman hukassa?
T. Se, joka kauhistelee ja viljelee huutomerkkejä
Kysymyksesi sisältää presupposition, joka on itsessään väärä. Voin minäkin kysyä sinulta, oletko jo lakannut puolisosi hakkaamisen. Kyllä vai ei?
Suo anteeksi. Tylsää, että keskustelu tyssää väärinmuotoiltuihin kysymyksiin. Tässä siis avoin kysymys, niin aivot ei mene solmuun sinullakaan:
Mitä mieltä olet siitä, ettei kulttuurissa sallita lapsen puhua kokemastaan seksuaaliväkivallasta omille vanhemmilleen? Koetko, että tämä on oikein? Mikäli kyllä, miksi olet tätä mieltä?
Miten niin ei sallita? Kulttuurissa on sellainen tapa, ettei seksuaalisuudesta puhuta sukupolvien välillä. Jos tämä ohjaa olemaan kertomatta juuri omille vanhemmille väkivallasta, niin se voi olla ikävä asia tai sitten ei. Monesti vaikeista asioista on helpompi puhua muille kuin niille, jotka ovat kaikkein lähimpänä. Tämä pätee muihinkin asioihin kuin hyväksikäyttöön.
Ei ole valkolaistenkaan keskuudessa yleistä tai luontevana pidettyä kertoa vanhalle äitimuorille ns. fetisseistään, seksileluistaan tai mitä viimeksi tapahtui sängyssä kumppanin kanssa. On universaalia, että seksistä ja seksuaalisuudesta keskusteleminen tuntuu vaikealta juuri vanhempien kanssa. Tämä johtuu samasta syystä kuin miksi lähisukulaisia kohtaan ei tunneta seksuaalista himoa.
Sen sijaan, että koko ajan penätään vastauksia kysymyksiin, joihin kukaan yksittäinen kommentoija ei ole velvollinen vastaamaan (Romni ei ole enää paikalla), voi ajatella itsekin ja ottaa selvää.
Kenelle se alakouluikäinen oman isänsä raiskaamaksi tullut lapsi kertoo? Omille kavereille?
Se ei vahingoita ketään, ettei omista fetisseistä voi puhua omille vanhemmilleen. Puolestaan se, että kokemastaan seksuaaliväkivallasta ei voi puhua, on äärimmäisen vahingollista. Ymmärrätkö eron?
Miksi yhtäkkiä väität, ettei koetusta seksuaaliväkivallasta voisi puhua? Toki voi.
Puhuminen ei sinänsä paranna ketään, sillä paraneminen on aina päänsisäinen prosessi. On myös ihmisiä, jotka eivät koskaan pääse menneisyydestään (enkä tarkoita nyt seksuaalista hyväksikäyttöä vaan mitä tahansa epäoikeudenmukaisuuksia), koska he keskittyvät niihin ja puhuvat niistä vuosikausia terapiassa. Puhe ei heitä paranna, mutta sisäinen ajattelun muutos ja elämän eläminen eteenpäin auttaisi.
Ja älä nyt rakenna uutta olkiukkoa romaniaiheeseen tuosta edellisestä kappaleesta. Se on vain esimerkki siitä, ettei länsimainen usko puheen voimaan välttämättä ole koko totuus. Paljon on turhaakin puhetta maailmassa.
Puhuminen on itseasiassa melko keskeinen asia seksuaaliväkivallasta toipumisessa. Lisäksi kertominen mahdollistaa sen, että lasta voidaan jatkossa suojella tältä hyväksikäyttäjältä ja saattaa rikollinen vastuuseen teoistaan. Joka puolestaan saattaa suojella jopa kymmeniä lapsia samalta kohtalolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa kun täällä palstalla oli vähän aikaa sitten keskustelu twerkkauksesta. Suurin osa kommentojista oli sitä mieltä, että twerkkaus on noloa, häpeällistä ja alentaa naisen arvoa. Tuollaiset kommentit sai vielä valtavasti tykkäyksiä. Mutta nyt tässä ihan pokkana sanotaan, ettei suomalaisilla ole häveliäisyyttä kulttuurissa? Että naisen keho on luonnollinen, eikä sitä saisi hävetä (=voi paljastella miten huvittaa). Mikä sitten siinä twerkkauksessa on niin noloa valtaväestön mielestä? Siinähän vasta nainen on puhtaasti häpeilemättä kehoaan?! Suurin osa suomalaisista myös paheksuu instamisuja, jotka paljastelee instassa! Suurin osa suomalaisista olisi nolona, jos oma äiti, sisko tai tytär ryhtyisi strippariksi....miksi? Eihän valtaväestön kulttuurissa muka hävetä naisten kehoa?
Rinnastatko romaniväestön häpeäkulttuurin (esim. vessassakäyntijutut, peittävät vaatteet, hamepakko, puhumattomuus tietyistä asioista) siihen, että valtaväestö pitää strippaamista ja itsensäpaljastelua nolona?
Ei varmaan kukaan ole väittänytkään että on pitäisi kulkea alasti pitkin kyliä, mutta se, että kasvatetaan häpeämään omaa "likaista" kehoa ei ole ok! Miten joku voi olla näin yksinkertainen, ettei näe eroa näissä?
Rautalangasta: Normaali, itseään kunnioittava häveliäisyys on täysin eri asia kuin jatkuva häpeäminen.
Häveliäisyys on täysin kulttuurisidonnainen juttu. Se mikä on normaalia häveliäisyyttä yhden mielestä on toisen mielestä liikaa, ja toisinpäin. Eri kulttuureissa on eri normit. Esim. muinaisilla minolaisilla oli erittäin mielenkiintoiset asut muinoin. Naisilla oli pitkät hameet ja kaikki, mutta rinnat oli täysin paljaana ja tyrkyllä. Nykysuomalainen kokisi tuollaisen asun noloksi, mutta minolaisille se oli normaali, eikä siinä nähty mitään vikaa. Sama juttu joillakin afrikkalaisilla heimoilla, naisilla oli vain lehdistä tehty lyhyehkö hame, ei muuta. Jotkut aboriginaalit Papua Uusi Guineassa kulki (kulkee) kalut paljaina. Eli näitten näkökulmasta suomalaisten häveliäisyyskulttuuri on liian tiukka.
Kyllä näin on. Se, että jokin asia kuuluu kulttuuriin ei tee siitä hyväksyttävää. Sinusta varmaan tyttöjen sukuelinten silpominenkin on vain kulttuurisidonnainen juttu? Jossain päin maailmaa sukuelimet silvotaan, jossain ei. Ollaan kaikki niin ihanan erilaisia!
Sinulla tuo juttu lähtee laukalle lyhyessäkin viestissä.
Mikä tässä viestissä meni överiksi? Varmaan tiedät, että sukuelinten silpominen on joissain kulttuureissa hyväksyttävää?
Haluaisin kuulla järkiperusteluja sille, miksi romanikulttuurissa toimitaan tällä tavalla, vaikka kaikki parempi tieto on nyky-yhteiskunnassa käden ulottuvilla.
Ihan sivusta totesin, en ole kukaan noista aiemmin kommentoineista tässä alaketjussa. Sinut tunnistaa viestiesi kauhistelevasta sävystä ja huutomerkkien viljelystä sekä siitä, että sotket kaikki maailman asiat keskusteluun, sellaisetkin joilla ei ole mitään tekemistä romanikulttuurin kanssa.
Aikaisempi kommentoija totesi pukeutumisen kulttuurisidonnaisuuden. Ympärileikkaukset ei liity mitenkään siihen.
Turhauttavaa keskustella, kun kysymyksiin vastataan kiertelemällä ja kaartelemalla sanomatta oikeastaan juuri mitään. Varmasti turhautumiseni paistaa läpi, en ihmettele. Suututtaa kun lapsista jätetään huolehtimatta jonkun käsittämättömän kulttuurin varjolla.
Jatkan vielä: Eikö sinua kauhistuta se, että kulttuuri nostetaan tärkeämmäksi asiaksi, kuin lapsen terveys ja hyvinvointi? Eikö prioriteetit ole tällaisessa kulttuurissa hieman hukassa?
T. Se, joka kauhistelee ja viljelee huutomerkkejä
Kysymyksesi sisältää presupposition, joka on itsessään väärä. Voin minäkin kysyä sinulta, oletko jo lakannut puolisosi hakkaamisen. Kyllä vai ei?
Suo anteeksi. Tylsää, että keskustelu tyssää väärinmuotoiltuihin kysymyksiin. Tässä siis avoin kysymys, niin aivot ei mene solmuun sinullakaan:
Mitä mieltä olet siitä, ettei kulttuurissa sallita lapsen puhua kokemastaan seksuaaliväkivallasta omille vanhemmilleen? Koetko, että tämä on oikein? Mikäli kyllä, miksi olet tätä mieltä?
Miten niin ei sallita? Kulttuurissa on sellainen tapa, ettei seksuaalisuudesta puhuta sukupolvien välillä. Jos tämä ohjaa olemaan kertomatta juuri omille vanhemmille väkivallasta, niin se voi olla ikävä asia tai sitten ei. Monesti vaikeista asioista on helpompi puhua muille kuin niille, jotka ovat kaikkein lähimpänä. Tämä pätee muihinkin asioihin kuin hyväksikäyttöön.
Ei ole valkolaistenkaan keskuudessa yleistä tai luontevana pidettyä kertoa vanhalle äitimuorille ns. fetisseistään, seksileluistaan tai mitä viimeksi tapahtui sängyssä kumppanin kanssa. On universaalia, että seksistä ja seksuaalisuudesta keskusteleminen tuntuu vaikealta juuri vanhempien kanssa. Tämä johtuu samasta syystä kuin miksi lähisukulaisia kohtaan ei tunneta seksuaalista himoa.
Sen sijaan, että koko ajan penätään vastauksia kysymyksiin, joihin kukaan yksittäinen kommentoija ei ole velvollinen vastaamaan (Romni ei ole enää paikalla), voi ajatella itsekin ja ottaa selvää.
Kenelle se alakouluikäinen oman isänsä raiskaamaksi tullut lapsi kertoo? Omille kavereille?
Se ei vahingoita ketään, ettei omista fetisseistä voi puhua omille vanhemmilleen. Puolestaan se, että kokemastaan seksuaaliväkivallasta ei voi puhua, on äärimmäisen vahingollista. Ymmärrätkö eron?
Miksi yhtäkkiä väität, ettei koetusta seksuaaliväkivallasta voisi puhua? Toki voi.
Puhuminen ei sinänsä paranna ketään, sillä paraneminen on aina päänsisäinen prosessi. On myös ihmisiä, jotka eivät koskaan pääse menneisyydestään (enkä tarkoita nyt seksuaalista hyväksikäyttöä vaan mitä tahansa epäoikeudenmukaisuuksia), koska he keskittyvät niihin ja puhuvat niistä vuosikausia terapiassa. Puhe ei heitä paranna, mutta sisäinen ajattelun muutos ja elämän eläminen eteenpäin auttaisi.
Ja älä nyt rakenna uutta olkiukkoa romaniaiheeseen tuosta edellisestä kappaleesta. Se on vain esimerkki siitä, ettei länsimainen usko puheen voimaan välttämättä ole koko totuus. Paljon on turhaakin puhetta maailmassa.
Ja sinä ilmeisesti haluat esittää tyhmää, kun et muka ymmärrä että se puhuminen vanhemmille on oleellista siksi, että koko väkivalta tulisi alun alkaenkin tietoon!
Väkivalta tulee kyllä tietoon. Sinä et ole asemassa määritellä toisten kulttuurin ulkopuolelta, millä tavalla sen on tultava tietoon, kenen on kerrottava kellekin ja miten.
Jos tämä tarkoittaa sitä, että ei tule viranomaisten tietoon ja heiltä sitä peitellään niin, kyllä olen siinä asemassa sanomaan, että tuo on väärä keino.
Vierailija kirjoitti:
On tarkoitushakuista vaatia romaneilta jotain tilintekoa siitä, miksi lapset ja vanhemmat eivät keskenään puhu seksuaalisuudesta, kun se ei ole luontevaa ja yleistä valkolaisillakaan, eikä varsinkaan muutama vuosikymmen sitten ollut. Tietysti on joitain edistyksellisiä kaupunkilaisia koulutettuja perheitä, joissa näitä seksiasioita puidaan. Itse en ole omien vanhempieni kanssa niistä keskustellut enkä koe, että olisi ollut tarpeenkaan. Koulusta, kavereilta ja verkosta saa asiallista tietoa.
Mutta jokainen tyylillään.
Varmasti monet pärjäävätkin hyvin puhumatta seksuaalisuudesta lainkaan, eihän se ollutkaan tässä se asian ydin. Pointti on siinä, että ne joille tehdään seksuaalista väkivaltaa, eivät voi kertoa asiasta aikuiselle, koska se on kulttuurissa kiellettyä. Tässä tilanteessa mahdollisuus puhua näistä asioista olisi kyllä todella tarpeen. Voitko väittää muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä romaninuori voi kertoa kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta vanhemmilleen. Vaikka kulttuurissa seksuaalisuuteen kuuluvista asioista ei pääsääntöisesti puhuta varsinkaan sukupolvien kesken, tällaisissa ääritapauksissa säännöistä joustetaan. Jotkut kokevat helpommaksi lähestyä vanhempiaan vaikka kirjoittamalla asiasta yksityisviestillä näin someaikana (suurimmalla osalla Suomen romaneista on ainakin Facebook käytössä). Joskus nuoren voi olla helpompi kertoa ensin esimerkiksi pari vuotta vanhemmalle serkkutytölle, joka lähtee viemään asiaa eteenpäin.
Kyllä näistä asioista nykyään pyritään ilmoitettamaan poliisille, kun luottamus poliisiin ja oikeuslaitokseen on lisääntynyt. Jotkut tietenkin ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja käyvät pahoinpitelemässä ahdistelijan tai ääritapauksissa miespuoliset sukulaiset ovat jopa tappaneet raiskaajan. Näin on jouduttu toimimaan varsinkin ennen vanhaan, kun poliisi ei ole halunnut puuttua asioihin romanien ollessa rikosten uhreja (poliisin asenne on aiemmin ollut "antaa heimolaisten hoitaa omat asiansa keskenään").
Ikävä kyllä tapauksia jää myös pimentoon ja tekijät ilman tuomioita, olipa rikoksen tekijä sitten valtaväestöstä tai romaniväestöstä. Uhreja on kannustettu myös hakemaan apua esim terapiasta tai sielunhoitajan kautta seurakunnasta.
Nuorempia lapsia häpeämissäännöt eivät edes koske eli he voivat kertoa asiasta ihan suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa kun täällä palstalla oli vähän aikaa sitten keskustelu twerkkauksesta. Suurin osa kommentojista oli sitä mieltä, että twerkkaus on noloa, häpeällistä ja alentaa naisen arvoa. Tuollaiset kommentit sai vielä valtavasti tykkäyksiä. Mutta nyt tässä ihan pokkana sanotaan, ettei suomalaisilla ole häveliäisyyttä kulttuurissa? Että naisen keho on luonnollinen, eikä sitä saisi hävetä (=voi paljastella miten huvittaa). Mikä sitten siinä twerkkauksessa on niin noloa valtaväestön mielestä? Siinähän vasta nainen on puhtaasti häpeilemättä kehoaan?! Suurin osa suomalaisista myös paheksuu instamisuja, jotka paljastelee instassa! Suurin osa suomalaisista olisi nolona, jos oma äiti, sisko tai tytär ryhtyisi strippariksi....miksi? Eihän valtaväestön kulttuurissa muka hävetä naisten kehoa?
Rinnastatko romaniväestön häpeäkulttuurin (esim. vessassakäyntijutut, peittävät vaatteet, hamepakko, puhumattomuus tietyistä asioista) siihen, että valtaväestö pitää strippaamista ja itsensäpaljastelua nolona?
Ei varmaan kukaan ole väittänytkään että on pitäisi kulkea alasti pitkin kyliä, mutta se, että kasvatetaan häpeämään omaa "likaista" kehoa ei ole ok! Miten joku voi olla näin yksinkertainen, ettei näe eroa näissä?
Rautalangasta: Normaali, itseään kunnioittava häveliäisyys on täysin eri asia kuin jatkuva häpeäminen.
Häveliäisyys on täysin kulttuurisidonnainen juttu. Se mikä on normaalia häveliäisyyttä yhden mielestä on toisen mielestä liikaa, ja toisinpäin. Eri kulttuureissa on eri normit. Esim. muinaisilla minolaisilla oli erittäin mielenkiintoiset asut muinoin. Naisilla oli pitkät hameet ja kaikki, mutta rinnat oli täysin paljaana ja tyrkyllä. Nykysuomalainen kokisi tuollaisen asun noloksi, mutta minolaisille se oli normaali, eikä siinä nähty mitään vikaa. Sama juttu joillakin afrikkalaisilla heimoilla, naisilla oli vain lehdistä tehty lyhyehkö hame, ei muuta. Jotkut aboriginaalit Papua Uusi Guineassa kulki (kulkee) kalut paljaina. Eli näitten näkökulmasta suomalaisten häveliäisyyskulttuuri on liian tiukka.
Kyllä näin on. Se, että jokin asia kuuluu kulttuuriin ei tee siitä hyväksyttävää. Sinusta varmaan tyttöjen sukuelinten silpominenkin on vain kulttuurisidonnainen juttu? Jossain päin maailmaa sukuelimet silvotaan, jossain ei. Ollaan kaikki niin ihanan erilaisia!
Sinulla tuo juttu lähtee laukalle lyhyessäkin viestissä.
Mikä tässä viestissä meni överiksi? Varmaan tiedät, että sukuelinten silpominen on joissain kulttuureissa hyväksyttävää?
Haluaisin kuulla järkiperusteluja sille, miksi romanikulttuurissa toimitaan tällä tavalla, vaikka kaikki parempi tieto on nyky-yhteiskunnassa käden ulottuvilla.
Ihan sivusta totesin, en ole kukaan noista aiemmin kommentoineista tässä alaketjussa. Sinut tunnistaa viestiesi kauhistelevasta sävystä ja huutomerkkien viljelystä sekä siitä, että sotket kaikki maailman asiat keskusteluun, sellaisetkin joilla ei ole mitään tekemistä romanikulttuurin kanssa.
Aikaisempi kommentoija totesi pukeutumisen kulttuurisidonnaisuuden. Ympärileikkaukset ei liity mitenkään siihen.
Turhauttavaa keskustella, kun kysymyksiin vastataan kiertelemällä ja kaartelemalla sanomatta oikeastaan juuri mitään. Varmasti turhautumiseni paistaa läpi, en ihmettele. Suututtaa kun lapsista jätetään huolehtimatta jonkun käsittämättömän kulttuurin varjolla.
Jatkan vielä: Eikö sinua kauhistuta se, että kulttuuri nostetaan tärkeämmäksi asiaksi, kuin lapsen terveys ja hyvinvointi? Eikö prioriteetit ole tällaisessa kulttuurissa hieman hukassa?
T. Se, joka kauhistelee ja viljelee huutomerkkejä
Kysymyksesi sisältää presupposition, joka on itsessään väärä. Voin minäkin kysyä sinulta, oletko jo lakannut puolisosi hakkaamisen. Kyllä vai ei?
Suo anteeksi. Tylsää, että keskustelu tyssää väärinmuotoiltuihin kysymyksiin. Tässä siis avoin kysymys, niin aivot ei mene solmuun sinullakaan:
Mitä mieltä olet siitä, ettei kulttuurissa sallita lapsen puhua kokemastaan seksuaaliväkivallasta omille vanhemmilleen? Koetko, että tämä on oikein? Mikäli kyllä, miksi olet tätä mieltä?
Miten niin ei sallita? Kulttuurissa on sellainen tapa, ettei seksuaalisuudesta puhuta sukupolvien välillä. Jos tämä ohjaa olemaan kertomatta juuri omille vanhemmille väkivallasta, niin se voi olla ikävä asia tai sitten ei. Monesti vaikeista asioista on helpompi puhua muille kuin niille, jotka ovat kaikkein lähimpänä. Tämä pätee muihinkin asioihin kuin hyväksikäyttöön.
Ei ole valkolaistenkaan keskuudessa yleistä tai luontevana pidettyä kertoa vanhalle äitimuorille ns. fetisseistään, seksileluistaan tai mitä viimeksi tapahtui sängyssä kumppanin kanssa. On universaalia, että seksistä ja seksuaalisuudesta keskusteleminen tuntuu vaikealta juuri vanhempien kanssa. Tämä johtuu samasta syystä kuin miksi lähisukulaisia kohtaan ei tunneta seksuaalista himoa.
Sen sijaan, että koko ajan penätään vastauksia kysymyksiin, joihin kukaan yksittäinen kommentoija ei ole velvollinen vastaamaan (Romni ei ole enää paikalla), voi ajatella itsekin ja ottaa selvää.
Kenelle se alakouluikäinen oman isänsä raiskaamaksi tullut lapsi kertoo? Omille kavereille?
Se ei vahingoita ketään, ettei omista fetisseistä voi puhua omille vanhemmilleen. Puolestaan se, että kokemastaan seksuaaliväkivallasta ei voi puhua, on äärimmäisen vahingollista. Ymmärrätkö eron?
Miksi yhtäkkiä väität, ettei koetusta seksuaaliväkivallasta voisi puhua? Toki voi.
Puhuminen ei sinänsä paranna ketään, sillä paraneminen on aina päänsisäinen prosessi. On myös ihmisiä, jotka eivät koskaan pääse menneisyydestään (enkä tarkoita nyt seksuaalista hyväksikäyttöä vaan mitä tahansa epäoikeudenmukaisuuksia), koska he keskittyvät niihin ja puhuvat niistä vuosikausia terapiassa. Puhe ei heitä paranna, mutta sisäinen ajattelun muutos ja elämän eläminen eteenpäin auttaisi.
Ja älä nyt rakenna uutta olkiukkoa romaniaiheeseen tuosta edellisestä kappaleesta. Se on vain esimerkki siitä, ettei länsimainen usko puheen voimaan välttämättä ole koko totuus. Paljon on turhaakin puhetta maailmassa.
Ja sinä ilmeisesti haluat esittää tyhmää, kun et muka ymmärrä että se puhuminen vanhemmille on oleellista siksi, että koko väkivalta tulisi alun alkaenkin tietoon!
Väkivalta tulee kyllä tietoon. Sinä et ole asemassa määritellä toisten kulttuurin ulkopuolelta, millä tavalla sen on tultava tietoon, kenen on kerrottava kellekin ja miten.
Millä tavalla se sitten tulee tietoon? Eikö vanhempien kuuluisi olla ensisijaisesti vastuussa lapsen kasvattamisesta ja suojelemisesta? Ihan lain mukaan se menee näin. Ja jos vanhemmat on tähän kykenemättömiä kuuluu vastuu lastensuojeluviranomaisille.
Oletteko tietoisia romanilasten lukuisista, seksuaalisista hyväksikäyttötapauksista suomalaisissa lastenkodeissa varsinkin menneinä vuosikymmeninä? Hyväksikäyttäjinä oli valtaväestöön kuuluvia ihmisiä, ihan "arvostettua" lastenkotien henkilökuntaakin. Tästä tuli televisiosta dokumentti joskus 10 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tietoisia romanilasten lukuisista, seksuaalisista hyväksikäyttötapauksista suomalaisissa lastenkodeissa varsinkin menneinä vuosikymmeninä? Hyväksikäyttäjinä oli valtaväestöön kuuluvia ihmisiä, ihan "arvostettua" lastenkotien henkilökuntaakin. Tästä tuli televisiosta dokumentti joskus 10 vuotta sitten.
Puhumattomuuden kulttuuri kannustaa näitä sairaita hyväksikäyttäjiä toimimaan näin, kun on niin pieni mahdollisuus jäädä kiinni. Sydän särkyy, kun lukee näitä juttuja. Lastensuojelulaitoksessa olevat lapset/nuoret kuuluvat muutenkin seksuaaliväkivallan riskiryhmään, puhumattakaan romanilapsista, jotka on vielä kasvatettu hiljenemään ja häpeämään seksuaalisuutta ja kehoaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä romaninuori voi kertoa kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta vanhemmilleen. Vaikka kulttuurissa seksuaalisuuteen kuuluvista asioista ei pääsääntöisesti puhuta varsinkaan sukupolvien kesken, tällaisissa ääritapauksissa säännöistä joustetaan. Jotkut kokevat helpommaksi lähestyä vanhempiaan vaikka kirjoittamalla asiasta yksityisviestillä näin someaikana (suurimmalla osalla Suomen romaneista on ainakin Facebook käytössä). Joskus nuoren voi olla helpompi kertoa ensin esimerkiksi pari vuotta vanhemmalle serkkutytölle, joka lähtee viemään asiaa eteenpäin.
Kyllä näistä asioista nykyään pyritään ilmoitettamaan poliisille, kun luottamus poliisiin ja oikeuslaitokseen on lisääntynyt. Jotkut tietenkin ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja käyvät pahoinpitelemässä ahdistelijan tai ääritapauksissa miespuoliset sukulaiset ovat jopa tappaneet raiskaajan. Näin on jouduttu toimimaan varsinkin ennen vanhaan, kun poliisi ei ole halunnut puuttua asioihin romanien ollessa rikosten uhreja (poliisin asenne on aiemmin ollut "antaa heimolaisten hoitaa omat asiansa keskenään").
Ikävä kyllä tapauksia jää myös pimentoon ja tekijät ilman tuomioita, olipa rikoksen tekijä sitten valtaväestöstä tai romaniväestöstä. Uhreja on kannustettu myös hakemaan apua esim terapiasta tai sielunhoitajan kautta seurakunnasta.
Tämä oli hyvä kuulla. Toivottavasti nuoria kannustetaan viemään asiaa eteenpäin. Ja toivottavasti niille pienille lapsillekin kerrotaan mitä aikuinen saa ja mitä ei saa tehdä. Se on merkittävä suojaava tekijä lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tietoisia romanilasten lukuisista, seksuaalisista hyväksikäyttötapauksista suomalaisissa lastenkodeissa varsinkin menneinä vuosikymmeninä? Hyväksikäyttäjinä oli valtaväestöön kuuluvia ihmisiä, ihan "arvostettua" lastenkotien henkilökuntaakin. Tästä tuli televisiosta dokumentti joskus 10 vuotta sitten.
Puhumattomuuden kulttuuri kannustaa näitä sairaita hyväksikäyttäjiä toimimaan näin, kun on niin pieni mahdollisuus jäädä kiinni. Sydän särkyy, kun lukee näitä juttuja. Lastensuojelulaitoksessa olevat lapset/nuoret kuuluvat muutenkin seksuaaliväkivallan riskiryhmään, puhumattakaan romanilapsista, jotka on vielä kasvatettu hiljenemään ja häpeämään seksuaalisuutta ja kehoaan.
Tässä nimenomaan oli kyse siitä, että romanilapset erotettiin väkisin vanhemmistaan. Heiltä kiellettiin yhteydenpito omiin romanivanhempiin ja -sukuun. Sen sijaan, että perheille olisi annettu asunto, jossa lapset olisivat voineet elää normaalia lapsuutta oman perheensä kanssa koulua käyden, heidät pakkohuostaanotettiin ja heitä "pakkovalkaistiin" suomalaisiksi. Lapsilta riistettiin oikeus omaan kulttuuriin ja heitä alistettiin julmilla tavoilla, koska he olivat romaneita.
Yksi alistamiskeino oli seksuaalinen hyväksikäyttö. Osa näistä lapsista teki aikuisena itsemurhan. Elossa olevat kärsivät pahoista psyykkisistä traumoista edelleen. Nämä pakkosulauttamispolitiikan jäljet näkyvät tänä päivänäkin monissa romanisuvuissa.
Ketjun luettuani muutamia asioita, jotka jäi mieleen
-romanien tapoja perustellaan sillä, että käyttihän suomalaisetkin 1800 luvulla sitä ja tätä ja antiikin kreikalaisetkin pukeutui niin ja näin
-ei suomalaisetkaan 100 vuotta sitten puhuneet vanhempien kanssa siitä ja tästä
Yleensäkin tästä tulee ajatus, että näin on ollut, mutta asiat ovat nykypäivään mennessä muuttuneet. Romaneilla ei ole. Ihan samalla tavalla he olisivat voineet muuttaa tapojaan sen sadan ja kahden sadan vuoden aikana, kuin muutkin. Se että Kainuun korvessa asunut pientilan emäntä on pitänyt huivia päässä 100 vuotta sitten oikeuttaa, että romanilta ei saa vaatia asiallista työasua päälle työpaikassa.
-suomalainen kulttuuri on sitä ja suomalainen kulttuuri tätä ja suomaliset tytöt kulkee h*'ron näköisinä ja suomalaiseen kulttuuriin kuuluu näytellä saastaista alapäätä.
Mikä ihmeen suomalainen kulttuuri tai häpeäkulttuuri tai mikään muukaan. Minusta ei voi edes puhua suomalaisesta, yhtenäisestä kulttuurista. Suomalaiset ovat hyvin erilaisia riippuen mielestäni heidän kasvutaustastaan. On uskonnollisia, estoisempia, vapaampia yms. Ei ole yhtenäisiä pukeutumisssääntöjä ja häpeäkulttuureita suomalaisilla. On eri ikäluokan ihmisiä, jotka elävät oman aikakautensa kasvatuksen mukaan ja seuraava sukupolvi elää toisella tavalla. Eli tavat muuttuu koko ajan. Naisen asemakin on muuttunut huimasti sadan vuoden aikana. Romanikulttuurissa tätä muutosta ei sadan vuoden aikana ole ollut niin paljon.
Ja pikkutyttöjen ja nuorten tyttöjen seksualisoiminen puhumalla h*'ron näköisistä pikkutytöistä hameineen, on kyllä ihan kirjoittajan omassa mielessä. Jos näkee pikkutytön lyhyt mekko päällä sellaisena, että se tarjoilee saastaista alapäätään kaikille, ei vika ole kyllä siinä tytössä, vaan näin ajattelijassa ja siinä, millainen naiskuva hänellä on itsestään naisena. Sitä kannattaisi miettiä, miksi näkee sitten itsensä saastaisena ja h*'na jos panee lyhyen hameen päälle.
Yön syli -dokumetti tuli telkkarista toukokuussa 2006.
"Yön syli on tosi tarina romanien lastenkodissa vietetystä lapsuudesta. Basaarin dokumentissa Pelimannet-yhtyeestä tuttu Erno Enroth kertoo siitä, mistä hän mieluiten vaikenisi. Myös poikkeuksellisesti vasta Basaarin jälkeen nähtävässä Mundo-osiossa käsitellään aihetta Maria Frimanin toimittamien haastattelujen kautta.
Erno Enroth kasvoi lapsuutensa Mustalaislähetys ry:n ylläpitämässä romanilasten lastenkodissa, jossa itku ja pelko olivat kiellettyjä asioita. Valtaväestöön kuuluvien hoitajien teot ovat jääneet kauhukuvina aikuisen miehen mieleen.
Toisenlaiset ongelmat alkoivat Ernon elämässä silloin, kun nuori mies karkasi lastenkodista 15-vuotiaana. Hänellä ei ollut taskussa pennin lanttia eikä vieraassa kaupungissa yhtään tuttua. Myöhemmin viihteellinen musiikkibisnes vei Ernon mukanaan, ja kaksi Syksyn Sävel -kilpailua voittanut Pelimannet-yhtye niitti mainetta ja mammonaa. Julkisuus oli kuitenkin Ernolle liikaa: vasta mielisairaalaan jouduttuaan Erno ymmärsi, kuinka pahasti hänen sielunsa oli vammautunut.
Yön syli -dokumentissa käsitellään vähemmistöjen sulautumisprosessia ja niitä keinoja, joilla romanit on pyritty kautta aikain yhtenäistämään valtaväestön kanssa. Lastenkodissa romanilapsia painostettiin hylkäämään kaikki, mikä muistutti heitä omasta kulttuuristaan. Erno tahtoo antaa näille koville kokemuksille kasvot ja toivoo oman tarinansa kautta herättävänsä keskustelua yhteiskunnassa vaietusta aiheesta.
Ohjelman on ohjannut Maria Friman ja tuottanut YLE Asiaohjelmat.
Keskiviikkona 17.5. klo 21.10 dokumentin aloittama keskustelu jatkuu Jan Anderssonin johdolla A-talk -ohjelmassa, jossa pohditaan mm. sitä, miten romanilapsia yritettiin sulauttaa valtaväestöön 1960- ja 70-luvuilla ja millaisen siunauksen kirkko ja valtio tälle toiminnalle antoivat."
http://vintti.yle.fi/ohjelmat.yle.fi/basaari/basaarin_2006_toukokuu.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tietoisia romanilasten lukuisista, seksuaalisista hyväksikäyttötapauksista suomalaisissa lastenkodeissa varsinkin menneinä vuosikymmeninä? Hyväksikäyttäjinä oli valtaväestöön kuuluvia ihmisiä, ihan "arvostettua" lastenkotien henkilökuntaakin. Tästä tuli televisiosta dokumentti joskus 10 vuotta sitten.
Puhumattomuuden kulttuuri kannustaa näitä sairaita hyväksikäyttäjiä toimimaan näin, kun on niin pieni mahdollisuus jäädä kiinni. Sydän särkyy, kun lukee näitä juttuja. Lastensuojelulaitoksessa olevat lapset/nuoret kuuluvat muutenkin seksuaaliväkivallan riskiryhmään, puhumattakaan romanilapsista, jotka on vielä kasvatettu hiljenemään ja häpeämään seksuaalisuutta ja kehoaan.
Tässä nimenomaan oli kyse siitä, että romanilapset erotettiin väkisin vanhemmistaan. Heiltä kiellettiin yhteydenpito omiin romanivanhempiin ja -sukuun. Sen sijaan, että perheille olisi annettu asunto, jossa lapset olisivat voineet elää normaalia lapsuutta oman perheensä kanssa koulua käyden, heidät pakkohuostaanotettiin ja heitä "pakkovalkaistiin" suomalaisiksi. Lapsilta riistettiin oikeus omaan kulttuuriin ja heitä alistettiin julmilla tavoilla, koska he olivat romaneita.
Yksi alistamiskeino oli seksuaalinen hyväksikäyttö. Osa näistä lapsista teki aikuisena itsemurhan. Elossa olevat kärsivät pahoista psyykkisistä traumoista edelleen. Nämä pakkosulauttamispolitiikan jäljet näkyvät tänä päivänäkin monissa romanisuvuissa.
Lasten hyväksikäyttöä lastenkodeissa tapahtui ihan valkolaislapsillekkin. Kaikille lapsille, olivat he mitä kulttuuria tahansa. Lastenkodit olivat pedofiilien temmellyspaikkoja aikoinaan. Se ei liittynyt mitenkään romanien lapsien alistamiseen, vaan ihan valkoisia sotaorpoja käytettiin hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tietoisia romanilasten lukuisista, seksuaalisista hyväksikäyttötapauksista suomalaisissa lastenkodeissa varsinkin menneinä vuosikymmeninä? Hyväksikäyttäjinä oli valtaväestöön kuuluvia ihmisiä, ihan "arvostettua" lastenkotien henkilökuntaakin. Tästä tuli televisiosta dokumentti joskus 10 vuotta sitten.
Puhumattomuuden kulttuuri kannustaa näitä sairaita hyväksikäyttäjiä toimimaan näin, kun on niin pieni mahdollisuus jäädä kiinni. Sydän särkyy, kun lukee näitä juttuja. Lastensuojelulaitoksessa olevat lapset/nuoret kuuluvat muutenkin seksuaaliväkivallan riskiryhmään, puhumattakaan romanilapsista, jotka on vielä kasvatettu hiljenemään ja häpeämään seksuaalisuutta ja kehoaan.
Tässä nimenomaan oli kyse siitä, että romanilapset erotettiin väkisin vanhemmistaan. Heiltä kiellettiin yhteydenpito omiin romanivanhempiin ja -sukuun. Sen sijaan, että perheille olisi annettu asunto, jossa lapset olisivat voineet elää normaalia lapsuutta oman perheensä kanssa koulua käyden, heidät pakkohuostaanotettiin ja heitä "pakkovalkaistiin" suomalaisiksi. Lapsilta riistettiin oikeus omaan kulttuuriin ja heitä alistettiin julmilla tavoilla, koska he olivat romaneita.
Yksi alistamiskeino oli seksuaalinen hyväksikäyttö. Osa näistä lapsista teki aikuisena itsemurhan. Elossa olevat kärsivät pahoista psyykkisistä traumoista edelleen. Nämä pakkosulauttamispolitiikan jäljet näkyvät tänä päivänäkin monissa romanisuvuissa.
En voi ottaa kantaa suoraan tähän keissiin, kun en ole kyseistä dokkaria nähnyt. Huostaanottoon ei kuitenkaan ryhdytä pienin perustein, eikä varsinkaan pyritä vieraannuttamaan lasta omista vanhemmistaan. Huostaanoton jälkeenkin pysyvänä tavoitteena on järjestää asiat niin, että lapsi pysyisi jossain vaiheessa palaamaan kotiin. Tämä kyseinen tapaus taisi olla aika vanha? Nykypäivänä asiat ovat luultavasti hieman eri mallilla lastensuojelussa. Surullinen tarina! Uskon, että enemmän hyväksikäyttöjä tapahtuu kuitenkin romaneillakin kotioloissa, kuin lastensuojelulaitoksissa.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun luettuani muutamia asioita, jotka jäi mieleen
-romanien tapoja perustellaan sillä, että käyttihän suomalaisetkin 1800 luvulla sitä ja tätä ja antiikin kreikalaisetkin pukeutui niin ja näin
-ei suomalaisetkaan 100 vuotta sitten puhuneet vanhempien kanssa siitä ja tästä
Yleensäkin tästä tulee ajatus, että näin on ollut, mutta asiat ovat nykypäivään mennessä muuttuneet. Romaneilla ei ole. Ihan samalla tavalla he olisivat voineet muuttaa tapojaan sen sadan ja kahden sadan vuoden aikana, kuin muutkin. Se että Kainuun korvessa asunut pientilan emäntä on pitänyt huivia päässä 100 vuotta sitten oikeuttaa, että romanilta ei saa vaatia asiallista työasua päälle työpaikassa.-suomalainen kulttuuri on sitä ja suomalainen kulttuuri tätä ja suomaliset tytöt kulkee h*'ron näköisinä ja suomalaiseen kulttuuriin kuuluu näytellä saastaista alapäätä.
Mikä ihmeen suomalainen kulttuuri tai häpeäkulttuuri tai mikään muukaan. Minusta ei voi edes puhua suomalaisesta, yhtenäisestä kulttuurista. Suomalaiset ovat hyvin erilaisia riippuen mielestäni heidän kasvutaustastaan. On uskonnollisia, estoisempia, vapaampia yms. Ei ole yhtenäisiä pukeutumisssääntöjä ja häpeäkulttuureita suomalaisilla. On eri ikäluokan ihmisiä, jotka elävät oman aikakautensa kasvatuksen mukaan ja seuraava sukupolvi elää toisella tavalla. Eli tavat muuttuu koko ajan. Naisen asemakin on muuttunut huimasti sadan vuoden aikana. Romanikulttuurissa tätä muutosta ei sadan vuoden aikana ole ollut niin paljon.
Ja pikkutyttöjen ja nuorten tyttöjen seksualisoiminen puhumalla h*'ron näköisistä pikkutytöistä hameineen, on kyllä ihan kirjoittajan omassa mielessä. Jos näkee pikkutytön lyhyt mekko päällä sellaisena, että se tarjoilee saastaista alapäätään kaikille, ei vika ole kyllä siinä tytössä, vaan näin ajattelijassa ja siinä, millainen naiskuva hänellä on itsestään naisena. Sitä kannattaisi miettiä, miksi näkee sitten itsensä saastaisena ja h*'na jos panee lyhyen hameen päälle.
Kyllä. Kiteytit asian hyvin!
Ja sinä ilmeisesti haluat esittää tyhmää, kun et muka ymmärrä että se puhuminen vanhemmille on oleellista siksi, että koko väkivalta tulisi alun alkaenkin tietoon!