Lue keskustelun säännöt.
Mika siina on ettei jotkut ikina tapaa ketaan? Tai ole koskaan kenenkaan tyyppia?
29.04.2020 |
Tata olen miettinyt. Itse olen ikisinkku 29v nainen, asun yhdessa Euroopan isossa paakaupungissa ja olen vuosikausia kaynyt erilaisissa taidetapahtumissa, isoilla ja pienilla keikoilla, festareilla, kokeilen jatkuvasti uusia harrastuksia (siis koska olen sen tyylinen ihminen, en sen takia etta tapaisin miehia)
Kuitenkaan kukaan ei koskaan "kolahda", yhteytta ei loydy, kukaan ei erityisemmin kiinnostu minustakaan koskaan. Olen ihan ok-nakoinen hoikka blondi. Miinuksena ehka etta minulla ei ole helppo luonne ja olen boheemi. Kuitenkin tietyt kaverini ovat aina parisuhteissa lukuunottamatta joitain lyhyita jaksoja.
Kaipaan lahinna keskusteluja ja mielipiteita. En saalia enka vinkkeja miten tavata ihmisia.
Kommentit (221)
Itse olen tavannut ja tapaillut monenlaisia miehiä. Hoikkuus ja hyvä ulkonäkö takasi sen, että hankalasta luonteestani huolimatta seuraa riitti. Nyt kun ikää ja kiloja on kertynyt, niin miesten kiinnostus on lopahtanut. Edes se, että olen nykyään huomattavasti fiksumpi ja mukavampi ihminen kuin nuorempana, ei muuta asiaa. Sinällään hauska havainnoida tätä kehitystä. Nuorempana oikeasti luulin olevani fiksu ja kiinnostava :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tympeää ottaa ulkonäkö esiin, mutta se varmasti vaikuttaa luonteen lisäksi. Oletteko minkä näköisiä ja tyylisiä? Entä paino?
Ei kai kukaan mitään löydä. Joku vaan otetaan mikä nyt sattuu nurkkiin jäämään ja sen kanssa ollaan. Hieman liikoja vaatii jos jää odottelemaan kemioita ja rakkauksia. Se tulee sitten tai ei tule. Yleensä ei tule vähintään toiselle, mutta silti kitkutellaan.
En tiedä osaanko auttaa, mutta kerron oman kokemukseni, joka on päinvastainen.
Olen hyvin sensuelli ja naisellinen nainen. Näytän naiselta. Olen hoikka, siro ja D-kupin rinnat. Luen paljon ja urheilen, tykkään pitää itsestäni huolta. Olen jopa turhamainen, myönnän.
Luonteeltani olen superkiltti, lempeä ja avoin ja iloinen. Huumori on tärkeää itselleni samoin positiivisuus. Olen saanut jopa töissä palautetta miten olen aina hyväntuulinen, auttavainen ja iloinen..
Miehiä riittää. Ja miehet ovat kaikki toistaneet esim deiteillä samoja juttuja, mikä tuntuu hassulta.
Ensinnä olen saanut kehuja naisellisuudestani, ja sitten älykkyydestäni ja iloisuudesta ja myös avoimuudesta. Näihin ovat eri miehet kiinnittäneet minussa huomiota.
Olen hyvin monelta kuullut myös höpötyksiä sielunkumppanuudesta. Nytkin on kolme miestä samaan aikaan sanonut näin (ei ole seksiä annettu jos joku nyt sitä luulee, yhden näistä olen viestitellyt 2 vuotta). Miehet paljastavat, että kanssani on helppo olla, rentoa ja kommunikaatio pelaa. 5 miestä on kertonut, että seurassani tuntuu, kuin oltaisiin vanhoja tuttuja.
Olen itse nirso, en ole näille miehille syttynyt.
Mutta siis kerron millainen on nainen, joka tuntuu vetoavan joihinkin miehiin, ei toki kaikkiin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä osaanko auttaa, mutta kerron oman kokemukseni, joka on päinvastainen.
Olen hyvin sensuelli ja naisellinen nainen. Näytän naiselta. Olen hoikka, siro ja D-kupin rinnat. Luen paljon ja urheilen, tykkään pitää itsestäni huolta. Olen jopa turhamainen, myönnän.
Luonteeltani olen superkiltti, lempeä ja avoin ja iloinen. Huumori on tärkeää itselleni samoin positiivisuus. Olen saanut jopa töissä palautetta miten olen aina hyväntuulinen, auttavainen ja iloinen..
Miehiä riittää. Ja miehet ovat kaikki toistaneet esim deiteillä samoja juttuja, mikä tuntuu hassulta.
Ensinnä olen saanut kehuja naisellisuudestani, ja sitten älykkyydestäni ja iloisuudesta ja myös avoimuudesta. Näihin ovat eri miehet kiinnittäneet minussa huomiota.
Olen hyvin monelta kuullut myös höpötyksiä sielunkumppanuudesta. Nytkin on kolme miestä samaan aikaan sanonut näin (ei ole seksiä annettu jos joku nyt sitä luulee, yhden näistä olen viestitellyt 2 vuotta). Miehet paljastavat, että kanssani on helppo olla, rentoa ja kommunikaatio pelaa. 5 miestä on kertonut, että seurassani tuntuu, kuin oltaisiin vanhoja tuttuja.
Olen itse nirso, en ole näille miehille syttynyt.
Mutta siis kerron millainen on nainen, joka tuntuu vetoavan joihinkin miehiin, ei toki kaikkiin.
Siro ja D-kupin rinnat...En ole luomuna nähnyt,onko jollakin sellaiset oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ulkonäkö on hyvää, normaalia, niin kyllä se vika on luonteessa. Hankala ihminen on hankala ihminen ihan kaikkien mielestä ja kuka varta vasten haluaisi heilastella hankalan ihmisen kanssa? Tulee mieleen joku kiukutteleva pikkuprinsessa, joka suuttuu, kun asiat ei mene hänen haluamallaan tavalla ja ei oikein tiedä onko lintu vai kala ja tänään on tätä mieltä ja huomenna toista mieltä... Vaikka ulkonäkö olisi kuinka jees, niin ei kukaan jaksa katsella tuollaista tosissaan.
Jotkut ihmiset eivät vain ole sen tyyppisiä. Minä uskon, että tuleviin ihmissuhteisiin saadaan eväät jo lapsuudessa. Hyvät, huonot tai sitten eväspussi unohtuu kokonaan matkasta. Perusluonne, kasvatus.
Mä olen kasvanut dynamiikaltaan häiriöisessä perheessä ainoana lapsena keskellä metsää ja olen nyt alkanut ymmärtää, että ehkä sillä on vaikutuksensa. En ole oppinut olemaan ihmisten kanssa lapsena ja nuorena, niin kuinkas minä olisin sosiaalisesti normaali ihminen nykyäänkään. En usko, että minusta on suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miehet ei koskaan ole rakastuneet ja ihastuneet minuun, ylä asteella pojat yökkäili ja sanoi hyi saatana kun kuljin ohitse... Olin ja olen edelleen sitä ujo, arka, intovertti...
En tajua miksi en ole kenenkään tyyppiä, olen kai sitten niin ruma, enkä ole räväkkä
Muistan että kahteen siskoihini taas pojat ihastui ja koko ajan jotain rakkaus kirjeitä toimittivat....
Olen ollut miehille koko ikäni pelkkää paskaa ja oksennusta, en tajua, koska on muakin rumempia ja silti ne saa jonkun
No enää en murehdi, miesten pinnallisuudesta, sinkkuna paljon parempi olla, saa olla vapaasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tapahtumissa tai museoissa osaa olla ns. haku päällä. En huomioi ympärillä olevia ihmisiä, että kävisi edes mielessä lähestyä ketään. Paha tästä on syntyään mitään suhdetta.
No miten se nyt vain tuosta olisi kiinni? Kyllähän ne muutkin voisivat lähestyä. Ei kaikki ole aina itsestä kiinni, sitähän aloittajakin kai haki.
Kyllähän se edelleen yleisemmin on ns. miehen työ tehdä aloite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi naispuolista kaveria, jotka ovat "ikisinkkuja". Olen tuntenut heidät molemmat n 20 vuotta, tänä aikana toisella parisuhde, joka kesti vuoden ja toisella suhde, joka kesti puoli vuotta. Tämän lisäksi joitain yksittäisiä treffejä, mutta muuten perusvire on se, että mitään ei tapahdu. Olen tästä ihmeissäni, koska molemmat ovat mahtavia, ihania naisia. Koulutettuja, työssäkäyviä, normaalipainoisia.
Nyt kun 40 vuoden ikä lähestyy, niin olen huomannut heissä, että kynnys suhteeseen nousee koko ajan. Kun on tottunut olemaan pitkään yksin, niin kai se olisi vaikeaa jakaa arki ja tehdä kompromisseja toisen kanssa? Etenkin kun on löytänyt tavan elää ja olla onnellinen, niin kynnys lähteä suhteeseen nousee entisestään. Lisäksi tällä iällä vapaita, hyviä miehiä ei ole hirveästi. 50-vuotiaat miehet ottavat mielummin sen 30-vuotiaan (jos haluavat nuoremman), omanikäisillä saattaa olla vielä pieniä lapsia edellisestä liitosta ja 20-vuotiasta peitonheiluttajaa ei jaksa.
Kertoo miesten arvomaailmasta että mitä töykeämpi, räväkämpi ja huomionhakuisempi nainen sitä enemmän vientiä on
Ei kelpaa ei miehille ujo, kiltti, lempeä, absolutisti ja tupakoimaton nainen
Mielummin langanlaiha bimbo ja mielellään blondi
Kuin normaali painoinen viisas brunetti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti on poikkeuksia mutta hyvin usein tapaamattomuus johtuu siitä että etsii vääristä paikoista ja vääränlaista ihmistä. Hyvin usein ihmisen oma ajatus siitä millainen puoliso hänelle sopisi ei johdakaan parisuhteisiin. Usein ajatellaan että joku hyvin pinnallinenkin seikka takaisi sopivuuden. Haetaan ihmistä jolla on sama musiikkimaku, joka käy samoissa taidenäyttelyissä, joka on samalla tavalla koulutettu jne. Mutta ne eivät ole mikään sopivuuden mittari romanttisessa suhteessa johon sisältyy samalla kyky elää samaa arkea.
Tiedän useammankin tapauksen jossa ihmiset ovat löytäneet lopulta kumppanin joka on ollut jotain ihan muuta kuin millaisia ihmisiä ovat aikaisemmin treffailleet. Ja kuitenkin kun heidät näkee yhdessä niin ulkopuolinen näkee heti että heissä on jotain syvemmällä tasolla samaa ja he sopivat todella hyvin ja luontevasti yhteen.
Mun kohdalla (31 v ikisinkku nainen) syyn on pakko olla naamassa (=iso perunanenä, kaksoisleuka ja täys pisamia). Yksi mies kännissä eräässä suuremmassa kaupungissa lähestynyt elämäni aikana. En ole koskaan käynyt treffeillä, tinderissä ei tule matcheja ja jos tyylin kerran kuussa tulee, eivät aloita keskustelua ja jos minä aloitan, eivät vastaa. Ikisinkkuna hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi naispuolista kaveria, jotka ovat "ikisinkkuja". Olen tuntenut heidät molemmat n 20 vuotta, tänä aikana toisella parisuhde, joka kesti vuoden ja toisella suhde, joka kesti puoli vuotta. Tämän lisäksi joitain yksittäisiä treffejä, mutta muuten perusvire on se, että mitään ei tapahdu. Olen tästä ihmeissäni, koska molemmat ovat mahtavia, ihania naisia. Koulutettuja, työssäkäyviä, normaalipainoisia.
Nyt kun 40 vuoden ikä lähestyy, niin olen huomannut heissä, että kynnys suhteeseen nousee koko ajan. Kun on tottunut olemaan pitkään yksin, niin kai se olisi vaikeaa jakaa arki ja tehdä kompromisseja toisen kanssa? Etenkin kun on löytänyt tavan elää ja olla onnellinen, niin kynnys lähteä suhteeseen nousee entisestään. Lisäksi tällä iällä vapaita, hyviä miehiä ei ole hirveästi. 50-vuotiaat miehet ottavat mielummin sen 30-vuotiaan (jos haluavat nuoremman), omanikäisillä saattaa olla vielä pieniä lapsia edellisestä liitosta ja 20-vuotiasta peitonheiluttajaa ei jaksa.
Kyllä noissa puuttuu se lopullinen kyky vain heittäytyä suhteeseen ja antaa mennä. Minäkin tunnen paljon todella mahtavia tyyppejä jotka ovat ilman kumppania. Mutta se mahtavuus ei auta jos ei osaa laskea niitä suojauksia ja olla sen toisen edessä juuri sellaisena kuin on. Siinä joutuu olemaan myös haavoittuvainen ja altis pettymyksille. Ja se on monille nykyajan itsenäisille ihmisille vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tapahtumissa tai museoissa osaa olla ns. haku päällä. En huomioi ympärillä olevia ihmisiä, että kävisi edes mielessä lähestyä ketään. Paha tästä on syntyään mitään suhdetta.
No miten se nyt vain tuosta olisi kiinni? Kyllähän ne muutkin voisivat lähestyä. Ei kaikki ole aina itsestä kiinni, sitähän aloittajakin kai haki.
Kyllähän se edelleen yleisemmin on ns. miehen työ tehdä aloite.
Korjaan virheellisen lausuntosi.
Se on: "Kyllähän se edelleen yleisemmin on ns. ihanan miehen työ tehdä aloite, muut älköön ahdistelko".
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset eivät vain ole sen tyyppisiä. Minä uskon, että tuleviin ihmissuhteisiin saadaan eväät jo lapsuudessa. Hyvät, huonot tai sitten eväspussi unohtuu kokonaan matkasta. Perusluonne, kasvatus.
Mä olen kasvanut dynamiikaltaan häiriöisessä perheessä ainoana lapsena keskellä metsää ja olen nyt alkanut ymmärtää, että ehkä sillä on vaikutuksensa. En ole oppinut olemaan ihmisten kanssa lapsena ja nuorena, niin kuinkas minä olisin sosiaalisesti normaali ihminen nykyäänkään. En usko, että minusta on suhteeseen.
Uskon. Meillä on 2 jo aikuista lasta. Olemme tavanneet usein ystäviä ja tuttavia illallisten merkeissä ja lapset ovat olleet aina mukana. Myös ulkomaalaisia kollegoita on käynyt meillä syömässä eli monenlaisten ihmisten kanssa ovat seurustelleet. Poika on niin hyväkäytöksinen ja sosiaalisesti taitava, että hämmästyn joskus itsekin. Otin pojan esiin, kun yleensä miesten sosiaalisia taitoja moititaan.
Miestenarvomaailma kirjoitti:
Kertoo miesten arvomaailmasta että mitä töykeämpi, räväkämpi ja huomionhakuisempi nainen sitä enemmän vientiä on
Ei kelpaa ei miehille ujo, kiltti, lempeä, absolutisti ja tupakoimaton nainen
Mielummin langanlaiha bimbo ja mielellään blondi
Kuin normaali painoinen viisas brunetti
Kelpaa vain sängyyn niillekin miehille joita todennäköisesti haet. Loppuelämän kumppaniksi passaat vallan mainiosti kun se aika tulee.
mies52v
Itse olen huomannut että "asenne", tai tarkemmin sanottuna oma sisäinen fiilis ratkaisee. Minulla on kavereita, joiden ympärillä vilisee miehiä jatkuvasti, ja sitten kavereita jotka eivät tunnu koskaan löytävän ketään. Ainoa ero näiden ihmisten välillä on "vibassa" joka heistä välittyy. Ulkonäöllä tai luonteella ei tässä ole mielestäni erityisesti osaa eikä arpaa; osa näistä ns. suosituista kavereistani on poikatyttöjä, osa äänekkäitä, osa todella ylipainoisia. Mutta heissä on se jokin että katsovat pitkään silmiin, hymyilevät kutsuvasti, säteilevät lämpöä, eivät ole ollenkaan epätoivoisia ja ottavat tilan haltuun tarvittaessa. Eli toisin sanoen, viihtyvät nahoissaan (joka näkyy suotuisasti ulospäin) ja osaavat flirttailla. Ihmiset luontaisesti hakeutuvat pariutumismielessä sellaisten henkilöiden seuraan, joista näkyy ulospäin tietty viriiliys (libido kohdallaan) ja positiivisuus. Helppo ei tarvitse olla kenenkään, ainakin itse olen huomannut että mitä arvokkaampana pidän itseäni ja mitä suorempi olen tarpeistani, sitä enemmän miehet ns. jahtaavat.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavannut ja tapaillut monenlaisia miehiä. Hoikkuus ja hyvä ulkonäkö takasi sen, että hankalasta luonteestani huolimatta seuraa riitti. Nyt kun ikää ja kiloja on kertynyt, niin miesten kiinnostus on lopahtanut. Edes se, että olen nykyään huomattavasti fiksumpi ja mukavampi ihminen kuin nuorempana, ei muuta asiaa. Sinällään hauska havainnoida tätä kehitystä. Nuorempana oikeasti luulin olevani fiksu ja kiinnostava :D
Eiköhän jokaisella naisella ole sama homma nuorempana. Jos ei silloin pariudu, niin todellisuus lyö päin pläsiä ihan kunnolla vanhemmiten, vaikkei olisi erityisemmin levahtanut. Miehet taas vanhemmiten innostuvat vähemmän luonnon ja nähdyn paskon takia, joten eipä vanhemmiten enää kukaan ole enää entisensä.
Aloittaja taas vaikuttaa jotenkin ylimieliseltä, kun miljoona kaupungissa pitäisi oletusarvoisesti ilmeisesti olla puolisen miljoonaa kiinnostunutta miestä pyörimässä ympärillä, vain koska olet nainen. Pieni aktivoituminen voisi edesauttaa tilannetta, mitä et kokenut kovinkaan ongelmalliseksi, mutta kuitenkin täällä asiaa ihmettelet.
Sama täällä,en yksinkertaisesti tiedä mistä se johtuu. Olen joskus miettinyt olenko jollain tapaa liian arka vaikka sitä ei kyllä heti huomaa ulkopuolisen silmin. Silti hieman kaivelee sillä idiooteimmat työkaveritkin ovat naimisissa.