Lue keskustelun säännöt.
Onko koulun tarkoitus olla lapsille pakopaikka ankeista kotioloista?
29.04.2020 |
Minua ihmetyttää viimeaikainen keskustelu siitä, että koulut pitäisi avata siitä syystä, että ne lapset, joilla on ankeat olot kotona pääsisivät kotoa pois.
Ei kai se, että pääsee muutamaksi tunniksi pois kotoa, poista sitä, että sillä lapsella on siellä kotona huonot olot? Pitäisikö sen sijaan tehdä itse ongelmalle jotain?
Kommentit (81)
Yksityiskouluja on jo!
Esimerkiksi Helsingin Bulevardilla. Sinne vaan mammat hakemusta väsäämään :D
On muuten hyvä koulu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai Steiner-koulut, montessorikoulut jne.
Näihin pitää laittaa lapset jonoon jo vauvana, joten voipi olla monille jo myöhäistä.
Hyviä kouluja! Ei myöskään eri maista tulleiden perheiden jälkeläisiä!!!
Vierailija kirjoitti:
Tai Steiner-koulut, montessorikoulut jne.
Näihin pitää laittaa lapset jonoon jo vauvana, joten voipi olla monille jo myöhäistä.
Hyviä kouluja! Ei myöskään eri maista tulleiden perheiden jälkeläisiä!!!
Mutta näihin ei pääse töihin ihminen, joka jakaa lapset hyviksi ja huonoiksi.
Minä itseasiassa näin nälkää koulussa, kun olin tottunut äidin loistoruokiin kotona.
Eliittikouluja on myös Helsingin keskustan kielikoulut. Ei kun muuttamaan Kamppiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä itseasiassa näin nälkää koulussa, kun olin tottunut äidin loistoruokiin kotona.
Sama. Ei ihmetelty, kun en ollut yh:n lapsi.
Teidän lapsenne eivät ole teidän. Näin kertoo useampi kommunistinen teos. Lapset on valtion omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin koulussa työskentelevänä alan vuosien kokemuksen jälkeen kannattamaan yksityisiä kouluja, joissa normaalit ja normaalia lahjakkaammat lapset saisivat ihan oikeaa opetusta koulupäivän ajan.
Nyt koulussa menee ihan liikaa aikaa näiden ongelmakimppujen asioiden setvimiseen. Opiskeluvälineet aina kateissa, joiden etsintään ja järjestämiseen menee viikkotasolla älyttömästi aikaa hukkaan muilta oppilailta. Vaateita kerätään ties mistä löytötavaralaatikosta, kun kotoa ei muka järjesty hanskoja/pipoa/ulkohousuja/ties mitä.
Käytökseltää nämä oireilevat usein mitä merkillisimmillä tavoilla. Milloin maataan lattialla mölisten, milloin kieltäydytään tekemästä mitään kun ei osata. Ei kai osata, kun minkään eteen ei haluta nähdä vaivaa ja kaikki hommat aina tekemättä. Todella raskaita oppilaita, jotka sotkevat muiden opiskelun ja tuhlaavat aikaa oppitunneista.
Valitettava totuus on, että 99% noista sossuperheiden lapsista on menetettyjä tapauksia jo alakoulun alussa. Ei ne koskaan siitä oikene, vaikka vuodet ja luokka-asteet vaihtuvat. Samat apinat on vuodesta toiseen samojen ongelmien kanssa.Eniten niiden paapomisesta kärsii tulevat keskiluokan veronmaksajat, kun aikaa ja resursseja menee todella paljon noihin Kelan tuleviin asiakkaisiin.
Mun lapsi on tavaransa hukkaava mölykone, häirikkö ja opettajan riesa (nämä kuullut koulussa itsestään). Veisin yksityiskouluun jos sellainen olisi, varaa on. Lapsella on psyykkisiä ongelmia ja valitettavasti tässä tapauksessa ei auttanut edes se, että taustalla on ns. hyvä perhe jolla ei ole sosiaalisia eikä taloudellisia huolia.
Huoli lapsista heräsi, joten hallitus suunnittelee sisäoppilaitoksia, joissa lapset turvassa vanhemmiltaan 24/7, kesälomaa lukuunottamatta, koska kesälomilla lapsilla ei ole mitään hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee näistä hihhulijoista mieleen mieheni kertoma tarina lapsuudestaan. Kasvukautena oli aina nälkä ja oli kouluruoalla ottanut aina ison annoksen. Mutta kun oli yksinhuoltajan lapsi, niin eikös vain joku huolitäti ollut ottanut kuraattoriin yhteyttä, että mieheni varmaan kuuluu siihen lapsiryhmään, jonka ainoa ateria on kouluateria ja jotka maanantaina hotkivat ruokaa nälissään, kun yksinhuoltajahan ryyppää ja tupakoi kaikki rahat.
Siinä sitten oli sossujen kanssa syynätty miehen kotona asiaa, että saako yksinhuoltajan lapsi edes ruokaa viikonloppuisin, kun kouluruoka maistuu niin hyvin.
Ydinperheen hyväruokaisista lapsista ei ilmoitusta tietenkään tehty.Itse inhosin ainakin peruskouluaikaa ja olisin ollut onnellinen kotikoulusta. Olen aina ollut hyvä työskentelemään yksin ja rauhassa. Mutta koulussa inhosin sitä hälinää ja kiusaamista ja kilpailua. Etäopiskelu olisi sopinut minulle todella hyvin.
Niin että olisi ollut parempi että asiaa ei olisi tarkastettu? Jonkun "huolitätin" olisi pitänyt osata katsoa kristallipalloon ja tajuta että haa, just nyt tässä tapauksessa ei ollut kyse pienituloisten yh.n vaikeudesta ruokkia lastaan vaan normaalista kasvavan lapsen pohjattomasta ruokahalusta? Kas kun se yksinhuoltajuus on yksi riskitekijä sille, että voi olla talousongelmia ja muutenkin arki uuvuttaa enemmän kuin sillä ydinperheellä. Ja mistäköhän miehesi tietää, ettei ydinperheen hyväruokaisista lapsista sitä ilmoitusta tehty, tuskin silloin 10-25v sittenkään noista yleisesti huudeltiin että kenen luona lasu kävi ja kenen ei.
Ymmärrän, että voi olla siellä omassa hyvinvointikuplassa vaikeaa käsittää että on huomattavasti parempi että lastensuojelu ns. ampuu harhaan ja tarkastaa turhan takia kuin että jätettäisiin kokonaan tarkastelematta ja sitten olisi kotonaan kaltoinkohdeltuja lapsia lauma ilman minkäänlaista apua. Sillä niitä lapsia todella on nykyisin, ja paljon. Omastakin lapsesta on aikoinaan tehty lasu, ja olihan se kokemus, epämiellyttävä sellainen. Mutta mieluummin mä laukkaan itse turhaan palavereissa asiaa selvittämässä kuin että vastaavan kaltaista tilannetta ei olisi selvitetty. Eihän sitä ennen tarkempaa selvitystä millään saa tietää, onko todellisuus mikä. Kaikki mikä meidänkin lasuun oli kirjattu, oli täyttä totta, mutta ei johtanut asiakkuuteen eikä muuhun. Mutta jossain toisessa tapauksessa kyseessä olisikin voinut olla aivan samoilla tiedoilla paljon pahempi tilanne. Lasu-ilmot kun on kuin jäävuoret; se ilmoitus/tilanne josta ilmoitus tehdään, on se jäävuoren huippu ja osassa tilanteista pinnan alla on järjetön määrä lisäongelmia, toisissa ei niinkään. Ei siitä lapsen ja perheen tilanteesta tiedetä varmaksi ennen kuin kurkataan sinne pinnan alle.
Nyt kun koulut on kiinni, ei ole ketään joka näkisi edes sen pinnan yllä olevan tilanteen. Siitä näkökulmasta siis koulujen avaaminen olisi ihan perusteltua, että saataisiin lapset muuallekin sieltä kotoa ja tarvittaessa avun piiriin. Koronan kanssa on oltava varovainen, mutta jos koulut ovat yhtä soittoa kiinni syksyyn asti, tullaan uhraamaan paljon niitä lapsia, joiden kodissa ei asiat ole tällä hetkellä hyvin. Samoin tulisi tarkastella hoivakotien ym. vierailukieltoja; suojaamme vanhuksiamme koronalta mutta millä hinnalla? Mikä on elämänlaatu kun rakkaat läheiset eivät käy, dementikko suljetaan lukkojen taakse, yksin huoneeseen hädissään jotta Pirkko 95v viereisestä huoneesta ei vaan saa koronatartuntaa ja kuole siihen.
Suojavarusteet kuntoon (varsinkin työntekijät on tietysti suojattava) ja koulut ja vanhainkodit auki.
Meidän kolmasluokkalainen on ehtinyt tehdä valtavasti enemmän tehtäviä kuin koulupäivinä. Lapsi sanoo, että koulussa ei päästä alottaa tehtäviä, kun jotkut aina riehuu tai sitten ne on riidoissa ja ope puhuu niiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan niiden lasten selvittävä niistä kotioloista 2,5 kuukautta joka vuosi ja muut lomat päälle. Miten niiden elämä nyt paremmaksi muuttuu siitä että koulut olis auki yhen kaks viikkoa ennen kun penskat heitetään kamalan perheensä armoille taas.
Ei ollut itselläkään häävi lapsuus ja perhe oli kamala, mutta ei sitä koulussa tiedetty. Ja jos olis tiedetty niin koulu siihen viimesenä olis puuttunu.
Näyttää että tästä on nyt tullu joku arvovalta-asia josta ei joku voi antaa periksi ja koulut tullaan avaamaan pariksi viikoksi ihan sen takia että ne nyt piru vei avataan kun minä sanon!
Tää on vähän samaa älyttömyyttä kun se että kolme vuotta työttömänä niin ihminen on syrjäytynyt koko yhteiskunnasta, mutta kolme vuotta äitiyslomalla ja hoitovapaalla niin ei haittaa mitään. Ihme kaksinaismoralismia joka asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta joillekin on.
Esim. omat vanhempani oli alkoholisteja, joten koulu oli pakopaikka todellakin. Muuten en olisi varmastikaan kasvanut lähestulkoon normaaliksi aikuiseksi vaan olisin keskittänyt aikani juoppojen vanhempien hoivaamiseen.
Sama, väkivaltainen alkoholistivanhempi. Koulu oli pakopaikla ja turvapaikka VAIKKA koulussakin kiusattiin. Silti, koulussa oli edes joitakin kavereita ja sain syödä. Ja pääsin muutenkin paremmin karkuun, turvaan. Kotona en ollut turvassa edes omassa huoneessa ja jos tämä korona-homma olisi tapahtunut silloin, kun olin lapsi ja nuori, niin isä olisi raivostuessaan voinut ha ka ta vaikka nir-rin pois. Ja ruoasta ei olisi ollut puhettakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta joillekin on.
Esim. omat vanhempani oli alkoholisteja, joten koulu oli pakopaikka todellakin. Muuten en olisi varmastikaan kasvanut lähestulkoon normaaliksi aikuiseksi vaan olisin keskittänyt aikani juoppojen vanhempien hoivaamiseen.
Ei sen noin pitäisi mennä! Kouluun pääsee vain muutamaksi tunniksi arkisin pakoon. Se siitä! Lapsen kuuluu saada elää turvassa ja saada tarvitsemaansa huolenpitoa joka päivä 24/7. Jos kotiolot ovat huonot pitää lastensuojelun tehdä tarvittavat ratkaisut!
Lastensuojelusta on vain supistettu ja supistettu. Ympäri Suomea lastensuojelu on pahassa kriisissä, koska rahaa ei ole riittävästi ohjattu siihen työhön ja työntekijää kohden on liian monta tapausta selvitettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee näistä hihhulijoista mieleen mieheni kertoma tarina lapsuudestaan. Kasvukautena oli aina nälkä ja oli kouluruoalla ottanut aina ison annoksen. Mutta kun oli yksinhuoltajan lapsi, niin eikös vain joku huolitäti ollut ottanut kuraattoriin yhteyttä, että mieheni varmaan kuuluu siihen lapsiryhmään, jonka ainoa ateria on kouluateria ja jotka maanantaina hotkivat ruokaa nälissään, kun yksinhuoltajahan ryyppää ja tupakoi kaikki rahat.
Siinä sitten oli sossujen kanssa syynätty miehen kotona asiaa, että saako yksinhuoltajan lapsi edes ruokaa viikonloppuisin, kun kouluruoka maistuu niin hyvin.
Ydinperheen hyväruokaisista lapsista ei ilmoitusta tietenkään tehty.Itse inhosin ainakin peruskouluaikaa ja olisin ollut onnellinen kotikoulusta. Olen aina ollut hyvä työskentelemään yksin ja rauhassa. Mutta koulussa inhosin sitä hälinää ja kiusaamista ja kilpailua. Etäopiskelu olisi sopinut minulle todella hyvin.
Niin että olisi ollut parempi että asiaa ei olisi tarkastettu? Jonkun "huolitätin" olisi pitänyt osata katsoa kristallipalloon ja tajuta että haa, just nyt tässä tapauksessa ei ollut kyse pienituloisten yh.n vaikeudesta ruokkia lastaan vaan normaalista kasvavan lapsen pohjattomasta ruokahalusta? Kas kun se yksinhuoltajuus on yksi riskitekijä sille, että voi olla talousongelmia ja muutenkin arki uuvuttaa enemmän kuin sillä ydinperheellä. Ja mistäköhän miehesi tietää, ettei ydinperheen hyväruokaisista lapsista sitä ilmoitusta tehty, tuskin silloin 10-25v sittenkään noista yleisesti huudeltiin että kenen luona lasu kävi ja kenen ei.
Ymmärrän, että voi olla siellä omassa hyvinvointikuplassa vaikeaa käsittää että on huomattavasti parempi että lastensuojelu ns. ampuu harhaan ja tarkastaa turhan takia kuin että jätettäisiin kokonaan tarkastelematta ja sitten olisi kotonaan kaltoinkohdeltuja lapsia lauma ilman minkäänlaista apua. Sillä niitä lapsia todella on nykyisin, ja paljon. Omastakin lapsesta on aikoinaan tehty lasu, ja olihan se kokemus, epämiellyttävä sellainen. Mutta mieluummin mä laukkaan itse turhaan palavereissa asiaa selvittämässä kuin että vastaavan kaltaista tilannetta ei olisi selvitetty. Eihän sitä ennen tarkempaa selvitystä millään saa tietää, onko todellisuus mikä. Kaikki mikä meidänkin lasuun oli kirjattu, oli täyttä totta, mutta ei johtanut asiakkuuteen eikä muuhun. Mutta jossain toisessa tapauksessa kyseessä olisikin voinut olla aivan samoilla tiedoilla paljon pahempi tilanne. Lasu-ilmot kun on kuin jäävuoret; se ilmoitus/tilanne josta ilmoitus tehdään, on se jäävuoren huippu ja osassa tilanteista pinnan alla on järjetön määrä lisäongelmia, toisissa ei niinkään. Ei siitä lapsen ja perheen tilanteesta tiedetä varmaksi ennen kuin kurkataan sinne pinnan alle.
Nyt kun koulut on kiinni, ei ole ketään joka näkisi edes sen pinnan yllä olevan tilanteen. Siitä näkökulmasta siis koulujen avaaminen olisi ihan perusteltua, että saataisiin lapset muuallekin sieltä kotoa ja tarvittaessa avun piiriin. Koronan kanssa on oltava varovainen, mutta jos koulut ovat yhtä soittoa kiinni syksyyn asti, tullaan uhraamaan paljon niitä lapsia, joiden kodissa ei asiat ole tällä hetkellä hyvin. Samoin tulisi tarkastella hoivakotien ym. vierailukieltoja; suojaamme vanhuksiamme koronalta mutta millä hinnalla? Mikä on elämänlaatu kun rakkaat läheiset eivät käy, dementikko suljetaan lukkojen taakse, yksin huoneeseen hädissään jotta Pirkko 95v viereisestä huoneesta ei vaan saa koronatartuntaa ja kuole siihen.
Suojavarusteet kuntoon (varsinkin työntekijät on tietysti suojattava) ja koulut ja vanhainkodit auki.
Eli kaikista yksinhuoltajien poikalapsista, joilla on hyvä ruokahalu ja kelpaa koulun ruoat, huoli-ilmoitusta kehiin.
Mieheni äiti on kylläkin hyvätuloinen ja ei tupakoinut. Pelkkä yksinhuoltajuus ei saisi olla mikään leima lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa.. meidän koulukiusattu lapsemme näkee painajaisia kouluun paluusta. Että joo, sellainen onnela se koulu.
Ja usein kiusaajia ovat juuri nämä moniongelmaiset lapset, joilla on vaikeaa kotona (ei toki aina, kyllä ihan tavallisista hyvistäkin perheistä tulee kiusaajia).
Tämä on niin vanha ja tunkkainen ajatus, että sietäisi jo pikkuhiljaa joutaa romukoppaan. Se myös ylläpitää stereotypioita ja altistaa muita kiusaamiselle.
Se pahin kiusaaja, ei useinkaan ole se "huonosta kodista" tuleva huonot sosiaaliset taidot omaava adhd-lapsi, joka "tyranisoi" kaikkia muita- usein nämä sitä paitsi ovat myös itse kiusattuja.
Yksittäinen kiusaajalapsi voi toki voi aiheuttaa joillekin traumoja, mutta kiusaaminen on paljon laajempi ja systemaattisempi ryhmäilmiö, joka kohdistuu vain yhteen tai kahteen lapseen.
Saman olen huomannut. Olen lastensuojelutaustainen, en kiusannut koulussa ketään. Päin vastoin, minua kiusattiin ja useat kiusaajat oli ns. hyvistä perheistä. Olin helppo kohde, kun itsetunto oli nujerrettu jo vauvasta lähtien, vaatteet oli risaiset ja vuosikymmeniä vanhat. Lapset vaistoavat kenellä on aikuiset turvana ja kenellä ei.
Ei tässä ole mustavalkoisesti kyse siitä, että ” huonojen” perheiden lapset tulee pelastaa.
Korona on varmasti aiheuttanut kaikenlaisia ongelmia ihan kaikenlaisissa perheissä. Näitä ongelmia ei pahimmillaan huomata kuin vasta ensi syksynä, jos lapset eivät mene niihin kouluihin. Ja olen aivan varma, että lasten ja perheiden ongelmat lisääntyvät paljon tämän kriisin myötä! Myös niiden ” hyvien” perheiden lapset voivat tarvita apua ihan yhtä lailla.
Mikä muu paikka kuin koulu mahdollistaa tällä hetkellä sen, että lasten ongelmat tulevat esille?
Ja teidän, jotka vastustatte koulujen avaamista: Niitä lapsia ei ole sinne pakko laittaa!!
Toisella kädellä sosialistinainen jakaa kaljarahaa ongelmavanhemmalle ja toisella pyyhkii poskeltaan kyyneleen ongelmavanhemman lapsen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta joillekin on.
Esim. omat vanhempani oli alkoholisteja, joten koulu oli pakopaikka todellakin. Muuten en olisi varmastikaan kasvanut lähestulkoon normaaliksi aikuiseksi vaan olisin keskittänyt aikani juoppojen vanhempien hoivaamiseen.
Ei sen noin pitäisi mennä! Kouluun pääsee vain muutamaksi tunniksi arkisin pakoon. Se siitä! Lapsen kuuluu saada elää turvassa ja saada tarvitsemaansa huolenpitoa joka päivä 24/7. Jos kotiolot ovat huonot pitää lastensuojelun tehdä tarvittavat ratkaisut!
Ei lastensuojelu näe kotien sisälle! Moni varsinkin pershäröinen psykovanhempi rääkkää ja kiduttaa lastaan salassa. Ei minunkaan lapsuudessa kukaan auttanut, kun päällisin puolin olin arka ja kiltti kympin tyttö. Kotona oli aivan hirveää lasten kiusaamista. Enkä uskaltanut kertoa kellekään kun oli uhattu että jos kerron niin käy huonosti... sillä viisiin lopullisella tavalla jos ymmärrät.
Tulee näistä hihhulijoista mieleen mieheni kertoma tarina lapsuudestaan. Kasvukautena oli aina nälkä ja oli kouluruoalla ottanut aina ison annoksen. Mutta kun oli yksinhuoltajan lapsi, niin eikös vain joku huolitäti ollut ottanut kuraattoriin yhteyttä, että mieheni varmaan kuuluu siihen lapsiryhmään, jonka ainoa ateria on kouluateria ja jotka maanantaina hotkivat ruokaa nälissään, kun yksinhuoltajahan ryyppää ja tupakoi kaikki rahat.
Siinä sitten oli sossujen kanssa syynätty miehen kotona asiaa, että saako yksinhuoltajan lapsi edes ruokaa viikonloppuisin, kun kouluruoka maistuu niin hyvin.
Ydinperheen hyväruokaisista lapsista ei ilmoitusta tietenkään tehty.
Itse inhosin ainakin peruskouluaikaa ja olisin ollut onnellinen kotikoulusta. Olen aina ollut hyvä työskentelemään yksin ja rauhassa. Mutta koulussa inhosin sitä hälinää ja kiusaamista ja kilpailua. Etäopiskelu olisi sopinut minulle todella hyvin.