Mitä jonkun toisen ihmisen ruuanlaittotapaa olet mielessäsi ihmetyellyt?

Ei kuulu varsinaisesti ruoan valmistamiseen mutta tutun perheessä jos lapsilla jää lautaselle ruokaa niin vanhemmat laittaa ne takasin kattilaan ja lämmittää seuraavana päivänä. Ja lapsia on viisi. Sattuneesta syystä en syö koskaan heillä tai tarkemmin en mene ruoka-aikaan ettei tarvi keksiä syitä miksi en syö.

Ällöttää ihmiset joilla ei oo mitään muuta elämää ku ruoka ja leipominen. Ajatukset ei pyöri missään muissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valkosipuli kaikessa ruoassa. Jälkiruoka vaan on ilman.

Mahani ei siedä valkosipulia ja sanoin siitä, mutta silti laittoi ihan liikaa ja olin sitten pari tuntia vessassa.

Sanomattakin selvää, että hänen hengityksensä haisee.

Tää oli hauska. Mä pidän valkosipulista, samoin nykyinen mieheni sekä exäni. Sitä todella laitetaan lähes joka ruokaan enkä koskaan, ikinä ole huomannut kummankaan hengityksen haisevan, saatika omani. Mun mielestäni koko "valkosipuli haisee, älä syö ennen treffejä" tms. on ihan lööperiä. En ole koskaan haistanut yhdestäkään ihmisestä valkosipulia vaikka moni sitä syökin.

Ja hupaisinta; sinä haistat sen ystävästäsi, mutta ruoassa et huomannut ennen kuin söit sen. Just just.

Mielestäni valkosipuli ei haise ruuasta, mutta jos sitä syö raakana, niin silloin sen saattaa ihmisestä haistaa. Minä laitan valkosipulia lähes kaikkiin ruokiin, mutta ei ole koskaa kukaan hajusta huomauttanut. Tämän "valkosipuli haisee" -jutun muistan jo niiltä ajoilta, kun valkosipulin käyttäminen ruuanlaitossa oli Suomessa uusi asia.

Vierailija kirjoitti:

Ällöttää ihmiset joilla ei oo mitään muuta elämää ku ruoka ja leipominen. Ajatukset ei pyöri missään muissa asioissa.

Meillä laitetaan ruokaa joka päivä ja leivotaan usein, mutta ne ovat vain asioita, jotka meillä ovat osa normaalia elämää. Nyt korona-aikana nämä asiat ovat olleet jopa korostetussa osassa elämää. Ruuanlaitto ja leipominen ovat olleet aina osa tavallista elämää, enkä muuta osaa ajatellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Salaatin peseminen tiskialtaassa. Yök.

Missäs se sitten pestään? Vessanpöntössä?

Lävikössä tai siivilässä juoksevassa vedessä. Joku valkokaali tai jv-salaatti kädessä pidellen. Perunat korkeintaan pesisin tiskialtaassa.

Minä pidän tiskialtaat aina puhtaina, mutta en siltikään pese edes perunoita altaassa. Ostan salaatit aina irtomyynnistä, ja pesen ne todella huolella. Ensin liotan veden täyttämässä astiassa, ja vaihdan veden useammankin kerran. Huuhtelen salaatin vielä juoksevan veden alla. Sitten kuivaan, ja panen pussiin ja jääkaappiin.

Tämähän oli hauska. Noin saa löysää levää syötäväkseen

Ei todellakaan saa. Ostan rapealehtisiä salaatteja isoja keriä, jotka todellakin kestää pesemistä, ja perusteellista pesua suositellaankin. Ulommaiset suojalehdet kannattaa jättää syömättä, koska ovat usein repaleisia ja likaisia. Sinulle tiedoksi, että tällaisia salaatteja ei Suomessa edes myydä.

Salaatti on ruokalaji, lehtisalaatti ruoka-aine. Oletan että puhut jälkimmäisestä. Nyt vaan jäi avoimeksi että minkälaisia lehtisalaatteja ei Suomessa myydä?

Ja kyllähän lehtisalaatin pesuun on välineet. Salaattilinkoa olen itse käyttänyt jo siitä asti kun vuosikymmeniä sitten Ranskassa opin.

Salaatin teon (siis sen ruokalajin) tärkein pointti muuten on juuri se, että kaikki ainekset, pesty lehtisalaatti mukaanlukien, lisätään kulhoon kuivina. Vesi ja kastikkeen öljy eivät oikein sovi yhteen.

Poistan isosta salaattikerästä (ostan erilaisia salaattilajikkeita vaihdellen) uloimmat lehdet, ja leikkaan kannan pois. Upotan kerän veteen, ja hieman huljuttelen siinä. Vaihdan veden astiaan, ja huuhtelen tietenkin astian pohjalla näkyvät epäpuhtaudet pois. Teen tämän pari kertaa vähintään. Lopuksi irroittelen lehdet salaattikerästä, ja huuhtelen ne vielä kevyesti juoksevan veden alla. Seuraavaksi otan esille salaattilingon ja linkoan märän salaatin erissä niin kuivaksi kuin mahdollista. Lopuksi laitan rasiaan tai pussiin talouspaperia pohjalle, ja sitten kuivatut salaatinlehdet. Nyt on salaatti valmiina leivän päälle, salaatteihin jne. Säilyy hyvin jääkaapin vihanneosastossa. Itse pidän kovalehtisistä salaateista, sellaisista hyvin rapeista. Pidän myös herkemmistä, yrttimäisistä salaateista, jotka ostan valmiiksi pestyinä ja valmiina sekoituksina.

Miksi sitä salaattikerää pitää liotella jos joka tapauksessa huuhtelet lehdet irrotuksen jälkeen? Tajuatko mikä määrä vettä tuohon tuhlaantuu. Mä en edes pese salaattia koskaan ja ihan terveenä olen pysynyt. 

Näin se vaan täytyy tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Salaatin peseminen tiskialtaassa. Yök.

Missäs se sitten pestään? Vessanpöntössä?

Lävikössä tai siivilässä juoksevassa vedessä. Joku valkokaali tai jv-salaatti kädessä pidellen. Perunat korkeintaan pesisin tiskialtaassa.

Minä pidän tiskialtaat aina puhtaina, mutta en siltikään pese edes perunoita altaassa. Ostan salaatit aina irtomyynnistä, ja pesen ne todella huolella. Ensin liotan veden täyttämässä astiassa, ja vaihdan veden useammankin kerran. Huuhtelen salaatin vielä juoksevan veden alla. Sitten kuivaan, ja panen pussiin ja jääkaappiin.

Tämähän oli hauska. Noin saa löysää levää syötäväkseen

Ei todellakaan saa. Ostan rapealehtisiä salaatteja isoja keriä, jotka todellakin kestää pesemistä, ja perusteellista pesua suositellaankin. Ulommaiset suojalehdet kannattaa jättää syömättä, koska ovat usein repaleisia ja likaisia. Sinulle tiedoksi, että tällaisia salaatteja ei Suomessa edes myydä.

Salaatti on ruokalaji, lehtisalaatti ruoka-aine. Oletan että puhut jälkimmäisestä. Nyt vaan jäi avoimeksi että minkälaisia lehtisalaatteja ei Suomessa myydä?

Ja kyllähän lehtisalaatin pesuun on välineet. Salaattilinkoa olen itse käyttänyt jo siitä asti kun vuosikymmeniä sitten Ranskassa opin.

Salaatin teon (siis sen ruokalajin) tärkein pointti muuten on juuri se, että kaikki ainekset, pesty lehtisalaatti mukaanlukien, lisätään kulhoon kuivina. Vesi ja kastikkeen öljy eivät oikein sovi yhteen.

Poistan isosta salaattikerästä (ostan erilaisia salaattilajikkeita vaihdellen) uloimmat lehdet, ja leikkaan kannan pois. Upotan kerän veteen, ja hieman huljuttelen siinä. Vaihdan veden astiaan, ja huuhtelen tietenkin astian pohjalla näkyvät epäpuhtaudet pois. Teen tämän pari kertaa vähintään. Lopuksi irroittelen lehdet salaattikerästä, ja huuhtelen ne vielä kevyesti juoksevan veden alla. Seuraavaksi otan esille salaattilingon ja linkoan märän salaatin erissä niin kuivaksi kuin mahdollista. Lopuksi laitan rasiaan tai pussiin talouspaperia pohjalle, ja sitten kuivatut salaatinlehdet. Nyt on salaatti valmiina leivän päälle, salaatteihin jne. Säilyy hyvin jääkaapin vihanneosastossa. Itse pidän kovalehtisistä salaateista, sellaisista hyvin rapeista. Pidän myös herkemmistä, yrttimäisistä salaateista, jotka ostan valmiiksi pestyinä ja valmiina sekoituksina.

Ja ketä tämän pitäisi kiinnostaa?

Tuntuu kiinnostavan ja herättää ihmettelyä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu varsinaisesti ruoan valmistamiseen mutta tutun perheessä jos lapsilla jää lautaselle ruokaa niin vanhemmat laittaa ne takasin kattilaan ja lämmittää seuraavana päivänä. Ja lapsia on viisi. Sattuneesta syystä en syö koskaan heillä tai tarkemmin en mene ruoka-aikaan ettei tarvi keksiä syitä miksi en syö.

Aika iso hävikki tulee jos menisi aina lasten loppuruuat lautasilta roskiin. Mutta en mä vieraille kuitenkaan tarjoaisi ruokaa, joka olisi jäänyt lapsilta syömättä.

Ei tapa vaan asenne. Se että vain supermausteinen(tulinen) ruoka on "oikeaa" ruokaa. Kaikki muu on "mautonta mössöä". Ruokahan se nimenomaan on makuasia. Jos jonkun makunystyröille sopii vähäsuolainen kaurapuuro tai liha ripauksella suolaa ja pippuria ja hän niistä nauttii, niin helvettiäkö kukaan on siitä sanomaan että ihminen syö väärin. Myös se että mausteinen on yhtä kuin tulinen. Olen monesti syönyt ruokaa, jonka mausteisuus on herkullista, mutta tulisuus tekee syömisestä mahdotonta, kun en sitä kestä.

Tietenkään ei kannata kutsua porukkaa syömään meksikolaista jos tarjoaa pippuroitua jauhelihaa. Ja pitää mielen avoimena myös muita makuja varten. Ihan kuin tulisen ystävät voisivat ymmärtää miedomnasta tykkääviä.

Vierailija kirjoitti:

En ihan käsitä, miksi nämä valmiit mausteseokset (tyyliin jauhelihamauste) ovat joillekin niin kirosana. Käyttämäni lihamauste sisältää mustapippuria, sipulia, korianteria, sinappia, paprikaa, tillinsiementä, valkosipulia ja cayennepippuria. Jos lisäisin ruokaan näistä jokaista omasta purkistaan, olisinko silloin parempi ruoanlaittaja?

Entä currymauste? Sen käyttökelpoisuutta tuskin kiistetään, mutta mausteseos sekin on.

No en minä sinua paheksu. Mutta eihän tietenkään kukaan oikeasti ruuanlaitosta välittävä ja sitä harrastava ihminen tee mitään noilla "lihamausteilla" yms.

Liharuokia on maailmassa miljoonia, ja ne kaikki maustetaan eri tavalla. Minulla ei olisi mitään käyttöä esim. jauhelihamausteelle, koska erilaiset jauheliharuuat maustetaan kukin omilla mausteillaan. Ei mapo tofuun, bologneseen ja chili con carneen voi laittaa samoja mausteita. Hampurilaispihviin riittää pippuri ja suola.

Muutenkin haluan itse maustaa ruokani. Entä jos ruuassa on mielestäni jo riittävästi cayennea mutta haluan siihen lisää korianteria ja paprikaa? Silloin en voi käyttää valmista sekoitusta, koska siinä on myös sitä cayennea. 

Minulle ei oikein hahmotu ollenkaan sellainen ruuanlaitto, että tehdään broileria ja laitetaan "broilerimaustetta". Eivätkö kaikki broileriruuat maistu sitten siltä samalta? Tai mikä ylipäänsä on se ruokalaji, joka maustetaan "lihamausteella"? Mainitsemallasi currylla maustetaan curryruuat, eikä sitä nyt ehkä oikein voi verrata tähän.

Tästä päästäänkin yhteen ihmetyksen aiheeseen, nimittäin tylsään ruokaan ja vaihtelun puutteeseen! Minusta on tosi köyhää syödä samoja muutamia makuja vuodesta toiseen. Maailma on täynnä ihania raaka-aineita ja ruokalajeja, joilla voi piristää harmaata arkea. Minua aidosti ihmetyttää, miksei joku halua nauttia siitä.

Onko Aromat jo mainittu?

Anoppi maustaa ruuat vain ja ainoastaan Aromat-suolalla. Kaiken saa tämä ihmemauste maistumaan samalle, oli se kanaa tai kalaa. Se käy myös leivän päälle. Voileivälle kinkkua, juustoa, tomaattia ja Aromatia.

Vanhempani luottavat Herbamareen. Kaikki ruoka maistuu sitten Herbamarelle. 

Myös sipulikettopussin laittaminen lihamureketaikinaan on minusta outoa. Siitä tulee minusta teollinen maku ja mureke maistuu aina samalta. 

Ehkä siinä onkin se idea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Salaatin peseminen tiskialtaassa. Yök.

Missäs se sitten pestään? Vessanpöntössä?

Lävikössä tai siivilässä juoksevassa vedessä. Joku valkokaali tai jv-salaatti kädessä pidellen. Perunat korkeintaan pesisin tiskialtaassa.

Minä pidän tiskialtaat aina puhtaina, mutta en siltikään pese edes perunoita altaassa. Ostan salaatit aina irtomyynnistä, ja pesen ne todella huolella. Ensin liotan veden täyttämässä astiassa, ja vaihdan veden useammankin kerran. Huuhtelen salaatin vielä juoksevan veden alla. Sitten kuivaan, ja panen pussiin ja jääkaappiin.

Tämähän oli hauska. Noin saa löysää levää syötäväkseen

Ei todellakaan saa. Ostan rapealehtisiä salaatteja isoja keriä, jotka todellakin kestää pesemistä, ja perusteellista pesua suositellaankin. Ulommaiset suojalehdet kannattaa jättää syömättä, koska ovat usein repaleisia ja likaisia. Sinulle tiedoksi, että tällaisia salaatteja ei Suomessa edes myydä.

Salaatti on ruokalaji, lehtisalaatti ruoka-aine. Oletan että puhut jälkimmäisestä. Nyt vaan jäi avoimeksi että minkälaisia lehtisalaatteja ei Suomessa myydä?

Ja kyllähän lehtisalaatin pesuun on välineet. Salaattilinkoa olen itse käyttänyt jo siitä asti kun vuosikymmeniä sitten Ranskassa opin.

Salaatin teon (siis sen ruokalajin) tärkein pointti muuten on juuri se, että kaikki ainekset, pesty lehtisalaatti mukaanlukien, lisätään kulhoon kuivina. Vesi ja kastikkeen öljy eivät oikein sovi yhteen.

Olet oikeassa siinä, että vetinen salaatti on aivan kamalaa. Salaattilinko on siis erittäin tarpeellinen väline.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valkosipuli kaikessa ruoassa. Jälkiruoka vaan on ilman.

Mahani ei siedä valkosipulia ja sanoin siitä, mutta silti laittoi ihan liikaa ja olin sitten pari tuntia vessassa.

Sanomattakin selvää, että hänen hengityksensä haisee.

Tää oli hauska. Mä pidän valkosipulista, samoin nykyinen mieheni sekä exäni. Sitä todella laitetaan lähes joka ruokaan enkä koskaan, ikinä ole huomannut kummankaan hengityksen haisevan, saatika omani. Mun mielestäni koko "valkosipuli haisee, älä syö ennen treffejä" tms. on ihan lööperiä. En ole koskaan haistanut yhdestäkään ihmisestä valkosipulia vaikka moni sitä syökin.

Ja hupaisinta; sinä haistat sen ystävästäsi, mutta ruoassa et huomannut ennen kuin söit sen. Just just.

Mielestäni valkosipuli ei haise ruuasta, mutta jos sitä syö raakana, niin silloin sen saattaa ihmisestä haistaa. Minä laitan valkosipulia lähes kaikkiin ruokiin, mutta ei ole koskaa kukaan hajusta huomauttanut. Tämän "valkosipuli haisee" -jutun muistan jo niiltä ajoilta, kun valkosipulin käyttäminen ruuanlaitossa oli Suomessa uusi asia.

Hmm, kyllä se voi haista vaikkei raakana söisikään. Joskus olen tavannut suoraan ravintolasta tulleita ihmisiä, ja hyh sitä lemua... pyytelivät itse kyylä anteeksi, olivat kuulemma syöneet valkosipulista ruokaa. 

Valkosipuli on siitä jännä, että syöjä ei itse huomaa sitä hajua. Toisaalta jotkut haisevat pahemmin kuin toiset, ehkä syy on geeneissä. 

Kuinka kauan te aiotte vääntää tosta salaatista?

Junttiuden merkit:

- ei käytä voita ruuanlaitossa

- käyttää salaattilinkoa

- käyttää maustepippuria, sitruunapippuria, aromisuolaa

- hölvää kaiken kermalla

- keittää kaiken teflonpannulla

- esittelee ruokansa kuin huippukokki

- tunkee kilon chiliä kaikkialle

Salaatin voi hyvin laittaa keittiöliinalle, ottaa liinan molemmista päistä kiinni ja viuhuttaa kuin lassoa. Kuivaa tulee.

Salaatin voi myös heittää ikkunasta.

Vierailija kirjoitti:

Salaatin voi hyvin laittaa keittiöliinalle, ottaa liinan molemmista päistä kiinni ja viuhuttaa kuin lassoa. Kuivaa tulee.

Tuo on hyppynaru, ei lasso. Lassoa pyörittäen salaatti linkoutuu taivaan tuuliin.

Vierailija kirjoitti:

Junttiuden merkit:

- ei käytä voita ruuanlaitossa

- käyttää salaattilinkoa

- käyttää maustepippuria, sitruunapippuria, aromisuolaa

- hölvää kaiken kermalla

- keittää kaiken teflonpannulla

- esittelee ruokansa kuin huippukokki

- tunkee kilon chiliä kaikkialle

Mikäs vika maustepippurissa on? Ihan hyvä keittomauste. Turha selittää, että se on myrtin hedelmä, tiedän kyllä. Mielestäni mausteena ihan hyvä, minne se sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Salaatin voi hyvin laittaa keittiöliinalle, ottaa liinan molemmista päistä kiinni ja viuhuttaa kuin lassoa. Kuivaa tulee.

Tuo on hyppynaru, ei lasso. Lassoa pyörittäen salaatti linkoutuu taivaan tuuliin.

:D Mut idea selkis.