Mitä jonkun toisen ihmisen ruuanlaittotapaa olet mielessäsi ihmetyellyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, jonka lapset eivät saa syödä ollenkaan suolaa. Siis ei pastan keitinvedessä, ei ruuanlaitossa käytetä yhtään suolaa. Liiallista suolansyöntiä tuleekin välttää, mutta sitten kuitenkin, heillä syödään vanukkaita ja vastaavia. Niissä on suolaa monissa ja ei se nyt ainakaan ole terveellistä ruokaa. 

Hyvä sitten että syövät  vanukkaita ja muita vastaavia, että saavat suolaa edes jostain. On vaarallista ellei lapsi (tai aikuinenkaan) saa mistään suolaa elimistöön. 

 

Ei aikuinenkaan tarvi lisättyä suolaa ruokaansa, jos raaka-aineet on monipuolisia. Päivittäisen natriumin tarpeen (1,5 g) saa jo melkein 100 g:sta kaupan leipää. Natriumia on myös maidossa, kaurahiutaleissa, ja siinä makaronissakin. Eihän sisämaassa ole historian saatossa useinkaan ollut suo

Suola korostaa ruoan omia makuja siksi sitä käytetään. On taas vähän perusteet hukassa.

Oon ihmetellyt kun kaikki pitäisi aina huuhdella, viinirypäleet kiuhuvalla vedellä jne.

Ei niihin jäämiin kukaan kuole täälä  ne on muut asiat jotka hengen vie, se o  varmaa.

Yksi sukulainen laittaa aromisuolaa melkein ruokaan kuin ruokaan. Monesti ruoka voisi olla muuten hyvääkin, mutta aromisuolahan totaalisestii pilaa aivan kaiken, mihin sitä laitetaan. Ei kertakaikkisesti mene mulla jakeluun miten kukaan voi tuommoisesta moskasta tykätä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ihmisiä, jotka eivät kuori perunoita ja porkkanoita. Ainoa poikkeus on uuniperunat, niissä ymmärrän kuoret, mutta kuka syö perunat kuorineen.

Reipas harjaus juureshasjalla ja huuhtelu riittää niin varhaisperunoille kuin satokauden ensimmäisille porkkanoillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ihmisiä, jotka eivät kuori perunoita ja porkkanoita. Ainoa poikkeus on uuniperunat, niissä ymmärrän kuoret, mutta kuka syö perunat kuorineen.

Reipas harjaus juureshasjalla ja huuhtelu riittää niin varhaisperunoille kuin satokauden ensimmäisille porkkanoillekin.

Täällä yksi! Rakastan perunankuorien makua. Aina potut kuorineen. Itselleni jopa muusi kuorineen, mutta vieraille kuorin. Hyvin pestyt ja pitkään kiehuvassa vedessä tai 170 C asteisessa uunissa olleet kuoret ei kyllä ole riski kenellekään.

Lapsena syötiin porkkanoita suoraan maasta nykäistynä ja puseroon hieraistuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kehui tehneensä risottoa, joka oli kuulemma valtava menestys, kun hänen nirso aikuinen lapsensa oli kehunut sitä ja vaatinut äiskää tekemään sitä toistekin.

Laittoi minullekin kuvan annoksesta jossa oli keitettyä riisiä ja paistettua jauhelihaa sotkettuna keskenään.

No eihän se sentään risottoa ole, mutta tavattoman maukasta helppoa ja nopsaa ruokaa. Kunhan sen maustaa suolalla ja pippurilla, ja tietenkin sipulia.

Mikä on aikuinen lapsi? Suomessa 18-vuotias on aikuinen. Alle 15-vuotias on yleensä jonne. Olisiko 15-18-vuotias aikuinen lapsi?

Alle 18-vuotias on alaikäinen, jonka oikeus elatukseen ja huolenpitoon lakkaa pääsääntösesti, kun hän täyttää 18 v.

Jollei lasta voi dumpata kenenkään toisen elätettäväksi, kuvaamasi toimintatapa on se pienimmän riesan tie. Käsittääkseni monessa lapsiperheessä ruoat rehdään ensin ns. pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan ja jaetaan sitten kahteen (tai useampaan) erään, jotka tuunataan lisukkeilla ja mausteilla muille sopiviksi.

Kannattaa seurata kalenteria. Sinä päivänä kun teini täyttää 18 v., on täysin laillista ottaa avaimet pois, pakata henkilökohtaiset tavarat ja heittää ne rappukäytävään (vast.).

Kuvatussa tilanteessa on liian myöhäistä ryhtyä kouluttamaan lapsesta kermapersettä. Nykypäivän Suomessa tämä ei ole ongelma. Päinvastoin.

Mikäli isänmaan toivo pääsee opiskelemaan, eivätkä opiskelijaravintolan tuetut ruoat maistu, riisi + jauheliha / tonnikala + hemapa on normisettiä.

Ruoan suhteen tilanne ei oleellisesti muutu, vaikka aikuinen lapsi muuttaisi pois vanhempien helmoista yhteiskunnan elätettäväksi. Ilman työpaikkaa hemapa voi jäädä pyhäpäivien herkuksi.

Jos aikuinen lapsi jää peräkammarin pojaksi / tytöksi / muuksi, yhteiskunnan tuet ovat pienemmät, joten käytännössä lapsen toive äiskän tekemistä riisi + jauheliha -aterioista toteutuu.

Win-win.

Vakavasti puhuen on todettava, että jälkikasvun tulevaisuudennäkymät tuskin olisivat kummoisemmat, vaikka heidät olisikin koulittu hyvätapaisiksi sekasyöjiksi lapsesta pitäen. Ehkä elämä olisi kuitenkin hieman helpompaa, merkityksellisempää ja nautittavampaa. ..

Ei ole minun makuuni, että kaali/lehtisalaatin kastikkeena kahvinporoja käyttää. Enkä riisipuuron joukkoon laittaisi tabasco kastiketta.

Vierailija kirjoitti:

...Noita liemikuutioita ja valmiita maustesekoituksia en kanssa oikein tajua.

Olen samaa mieltä maustesekoituksista. Kaikki alkaa pian maistua samalta. Paremman lopputuloksen saa tuunaamalla oman sekoituksen tapausjohtaisesti.

Liemikuutiot sen sijaan ovat käteviä. Jos joku väittää, että ne ovat mauttomia, kannattaa -- sen sijaan, että panisi kuution suoraan keittoastiaan -- joskus tehdä liemi ihan erikseen ja maistaa sitä ennen kuin lisää sen ruokaan.

Saman testin voi tehdä fondeille. Vastaavaa makupläjäystä on mahdotonta saada aikaiseksi kotikonstein. Ne ovat toki vähän turhan stydejä ja hinnakkaita arkikäyttöön.

Jauheliharuokiin kuuluu tacomauste.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttava on itse ihastunut ällöttävään savuaromiin ja pilaa tällä mausteella muuten ihan syötävät ruuat. Onneksi näitä terveydellisiä haitallisia savuaromeja ollaan kohtapuolin kieltämässä. 

 

Oikeaoppisesti savustetut kalat ovat ihan maukkaita, vaikka eivät terveellisiä nekään, mutta keinotekoinen lisäainearomi on kaikkea muuta kuin herkullista.

Todella samaa mieltä. Kartan kaikkia savustettuja tuotteita ellen ole varma, että on oikeaoppisesti savustettu. Mikä tahansa ruoka savuaromilla maustettuna on kuvottavaa.

Meilläpäin kutsuttiin pääläreiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et taida paljoa kokata? Voipaketti ei ole muuttunut kooltaan. Maitolitra on kilon, ei voipaketti. Näin jo 80-luvulla.

Ottamatta kantaa nimenomaan tämän keskustelun kohteena olevaan voipakettiin, kerron muistavani vielä ajan 60-luvun alkupuolella, kun kaupasta ostettiin irtomaitoa ja irtovoita.

Kauppaan mentiin oman 3-5 litran maitopeilarin (kannun) kanssa ja kauppias pumppasi siihen maidon litra kerrallaan. Sittemmin tämä muuttui itsepalveluksi. Peilari suuttimen alle ja nappia painamalla mäntä työnsi maitolitran astiaan.

Voita myytiin tiskistä. Kauppias leikkasi palan n. 10 kilon pötköstä samaan tapaan kuin nykyään myydään juustoa tiskistä. Voipala käärittiin voipaperiin.

Valurautapaistinpannu jota ei pesty koskaan. Ruoanlaittojen välissä pannua säilytettiin kylmässä uunissa. Ja sieltä taas käyttöön sellaisenaan. Tämä on erikoisin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minun makuuni, että kaali/lehtisalaatin kastikkeena kahvinporoja käyttää. Enkä riisipuuron joukkoon laittaisi tabasco kastiketta.

Tabascoa... (kuola valuu molemmista suupielistä).

Say no more. Jos asuisin amerikassa, ostaisin heti gallonan (3,8 litraa) lekan.

Lähtöhinta jenkkilässä on alle 50 taalaa, mutta kotiinkuljetus UPSilla tänne pohjan perille ja isänmaan verot päälle nostavat hinnan nelinkertaiseksi.

Arvid Nordquist näemmä tuo tukuttain maahan. Toisikohan yhden isomman putelin yksityishenkilölle, vai pitäisikö kierrättää lähikaupan kautta? Jos toisi, niin mitähän maksaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, jonka lapset eivät saa syödä ollenkaan suolaa. Siis ei pastan keitinvedessä, ei ruuanlaitossa käytetä yhtään suolaa. Liiallista suolansyöntiä tuleekin välttää, mutta sitten kuitenkin, heillä syödään vanukkaita ja vastaavia. Niissä on suolaa monissa ja ei se nyt ainakaan ole terveellistä ruokaa. 

Hyvä sitten että syövät  vanukkaita ja muita vastaavia, että saavat suolaa edes jostain. On vaarallista ellei lapsi (tai aikuinenkaan) saa mistään suolaa elimistöön. 

 

Ei aikuinenkaan tarvi lisättyä suolaa ruokaansa, jos raaka-aineet on monipuolisia. Päivittäisen natriumin tarpeen (1,5 g) saa jo melkein 100 g:sta kaupan leipää. Natriumia on myös maidossa, kaurahiutaleissa, ja siinä makaronissakin. Eihän si

Suola korostaa ruoan omia makuja siksi sitä käytetään. On taas vähän perusteet hukassa

Lukutaito hukassa? Tuossahan puhutaan siitä, että tarvitseeko elimistö lisättyä suolaa vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tekee ruokaa (!) kuolleen eläimen osista ja raajoista.

Tuskinpa kukaan.

Kyllä ne on tapettu, joko ajoneuvolla, aseella tai muulla siihen tarkoitukseen erityisesti suunnitellulla välineellä.

Aika rohkea saa tavis olla, että tekisi ruokaa eläimestä, jonka kuolinsyytä ei tiedä. Luontoharrastajat ja eläinlääkärit erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ruuan tarjoajan kuin kokin juttu, mut tuli vaan mieleeni: se leivän, voin, juuston, makkaran tarjoaminen lämpimän ruuan kanssa!

So not, talossa talon tavalla, unohdit tuosta listasta graavilohen.

Keittoruoan -- hernekeitto mukaan lukien --  kanssa maistuu kyllä usein ruisvoileipä. Nestepitoisempaan soppaan -- esimerkiksi liha- tai kalakeittoon -- kastettavaksi sopii höttoisempikin sämpylä. Myös paahdetuilla leipäkuutioilla eli krutongeilla on paikkansa liemiruoan tukevoittajana ja maustajana.

Jos kokki on onnistunut kastikkeen kanssa, ja sitä on siunaantunut lautaselle enemmän kuin laki määrää, se on kätevintä pyyhkäistä tuulensuojaan sitä varten tarjotulla leipäpalasella.

Voita lukuunottamatta muut leivänpäälliset voi jättää omaan arvoonsa. Graavilohi toki maistuu aina, mutta nyt ei ehkä ole sen aika. Doggybag, anyone?

Ns. paremmissa piireissä ja hienommissa ravinteleissa saatetaan jokaiselle syöjälle leipoa ja kattaa valmiiksi ns. kate- eli kuverttileipä. Suomessa maukkaita leipiä ja sämpylöitä löytyy kaupan leipäpisteeltäkin. Useimmat ovat toki parhaimmillaan suoraan uunista otettuina.

(Paljon on kauppojen leipähyllyssä ihan kuivaa schaisseakin. Kullekin omansa.)

Olette ihme kyyliä kun kavereitanne tuolla lailla kyyläätte. Hankkikaa elämä, kukin kokkaa tyylillään eikä makuasioista kannata kiistellä.

Suola korostaa ruoan omia makuja siksi sitä käytetään.

Onkohan tuo urbaani legenda? Haluaisin tietää sen kemiallisen reaktion, jonka suola saa aikaan esim. porkkanassa. Onko kemistiä linjoilla?

MInusta yleensä suolattu ruoka maistuu suolaiselta, ja suola peittää kasvisten omaa makua. En ole käyttänyt suolaa ruoanlaitossa 40 vuoteen, koska maustan yrttimausteilla, en suolalla. Alun perin suolan tarkoitus oli pidentää ruoan säilyvyyttä ja peittää pahentumisen  jälkiä. 

Suola siis minun mielestäni yksipuolistaa ruoan makumaailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Laihan kahvin keittäminen. Kahvipaketissa on ohje, että 1 mitallinen kahvijauhetta per 1,2 dl vettä. Ja tyypit mittaa sen sijaan 1 mitallisen jauheta per muki (2,5-3,5 dl vettä)! Ja sekaan vielä desi maitoa laimentamaan entisestään. Yäk! Jos kahvista näkee kaataessa läpi, kannattaa se kaataa viemäriin. Ylipäänsä kaikki aromien pelkääjät ovat käsittämättömiä.

Sellaiseen tavanomaiseen noin 2,5 desilitran kupilliseen tarvitaan 15 grammaa kahvia. Kotona punnitsen kahvipavut ennen niiden jauhamista.

Vierailija kirjoitti:

Suola korostaa ruoan omia makuja siksi sitä käytetään.

Onkohan tuo urbaani legenda? Haluaisin tietää sen kemiallisen reaktion, jonka suola saa aikaan esim. porkkanassa. Onko kemistiä linjoilla?

MInusta yleensä suolattu ruoka maistuu suolaiselta, ja suola peittää kasvisten omaa makua. En ole käyttänyt suolaa ruoanlaitossa 40 vuoteen, koska maustan yrttimausteilla, en suolalla. Alun perin suolan tarkoitus oli pidentää ruoan säilyvyyttä ja peittää pahentumisen  jälkiä. 

Suola siis minun mielestäni yksipuolistaa ruoan makumaailmaa.

Niin, ja olen kasvissyöjä. Luulen, että lihan makumaailmaan suola sopii paremmin, peittää sen lihan maun.