Mitä jonkun toisen ihmisen ruuanlaittotapaa olet mielessäsi ihmetyellyt?
Minun kaveri ei laita keittoon (esim nakki tms) kokonaisia pippureita eikä ainoatakaan sipulia, ei kokonaisena tai pilkottuna. Kyllähän keittoliemeen kuuluu kokonaiset mauste- tai/ja mustapippurit makua antamaan. sekä sipuli.
Kommentit (2974)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen perheenäiti osaa leipoa ainoastaan mokkapaloja vanhempainiltoihin ja talkoisiin. Muuta leipomisosaamista sitten ei olekaan.
Noihin tulee usein leivottua mokkapaloja koska mitään missä on pähkinää ei saa viedä. Veisin mielummin toscakakkua, mutta ihmiset luulee että manteli on pähkinä.
Niin ne luulee myös kookosta, kun oon ripotellut niitten mokkapalojen päälle kookoshiutaleita. Ei se oo pähkinä vaikka sanotaankin kookosPÄHKINÄKSI.
Vierailija kirjoitti:
Lihavien ruuanlaittoja olen ihmetellyt.
:D no eikös sitä sanota että laihaan kokkiin ei voi luottaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava paistoi jauhelihan tortilloihin, mutta jätti sen lillimään siihen rasvaan teflonpannulle eikä maustanut kuin suolalla. Itse kaadan rasvan pois ja maustan tacomausteella.
Ei jauhelihasta mitään rasvaa tule kaadettavaksi vaan se on lihasnestettä, joka tulee, koska pannu on liian kylmä.
Kyllä se on rasvaa, kun kovettuu jäähtyessään.
Aikoinaan faijan ruoan tekoa, kun käytti niin överisti suolaa ja rasvaa. Yhteen aikaan ravasi niin perkeleesti kalastamassa ja sitten teki kalakeittoa, mikä oli suolattu ihan pilalle.
Grillaus oli yksi. Faija vaan laittoi ne makkarat siihen, eikä käännellyt niitä yhtään. Sitten niistä tuli semmoisia, että toinen puoli oli ihan karrelle palanut ja toinen puoli oli vain vähän lämmennyt. En tiedä, mikä v..tu siinäkin oli.
Oltiin kesällä 80 Lapin reissulla ja yövyttiin leirintäalueilla eri puolilla Suomea. Yhdellä leirintäalueella faija oli mutsin kanssa grillipaikalla. Mutsi meinasi kääntää makkarat, niin faija siihen murahti pahantuulisesti: - EI NIITÄ TARVI KÄÄNNELLÄ! KYPSYY NE SIINÄ KÄÄNTELEMÄTTÄKIN! Siinä oli muitakin grillailemassa, niin faijani murahdettua kukaan ei uskaltanut käydä kääntämässä omia makkaroitaan.
Tarviihan niitä nyt käännellä, muuten ne palaa alapuolelta ja yläpuoli jää kylmäksi. Ilmankos meikäläinen ei lapsena tykännyt grillimakkaroista yhtään, kun ne oli semmoisia kärventyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei laita kokonaisia pippureita ruskeakastikkeeseen.
No ei ne sinne kuulu muutenkaan!
Kun käy reissun päällä ollessa ja nälän tullessa jossain grillikioskilla, niin monesti myyjät niissä rahastaa ensin ja tekaisevat sitten sapuskat käsiä pesemättä ennen kuin on oma vuoro päästä ostamaan ruokaa.
Silloin jätän ainakin salaatit ottamatta.
Monesti myyjällä on pitkät hiukset ja ei päähinettä.
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa kumpi meistä on outo. Tehtiin ruokaa kaverini kanssa ja ei löydetty saksia tai muuta terävää nopeasti, joten avasin sellaisen pakasteita sisältävän pehmeän muovipakkauksen repäisemällä. Se oli siis sellaista "venyvää" muovia, jossa ei ollut varsinaista repäisykohtaa mitä ei-venyvissä muovipakkauksissa (karkkipussit jne) on. Kaverini ei suostunut siihen, että käytettäisiin sitä sisältöä mihinkään, kun siellä oli kuulemma nyt jotain ihan pieniä muovin paloja mitä ei edes silmin näe.
Toivottavasti kaverisi ei saa koskaan tietää mikro- ja makromuovista mitä löytyy ihan jokaisen elimistöstäkin nykyään ;_;
Vierailija kirjoitti:
Sisko laittaa kaikkeen aina ajastimen. Keittää vaikka makaronia ja sitä varten katsoo pakkauksesta keittoajan ja sitten ajastin päälle. Itse vaan laitan kiehumaan ja kokeilen, milloin on kypsää.
No niin minäkin käytän aina ajastinta. Suurin syy on se, että ruokaa laittaessa on kaikkea muutakin tohinaa siinä ja piippaus ilmoittaa, että nyt ne makaronit pois liedeltä. Paistelen kato sitä jauhelihaa siinä samalla. Takuulla muuten unohtaisin.
Muutenkin mulla on tapana ruoanlaiton lomassa esimerkiksi tiskailla ruoanlaittoastiat ja pyyhkiä tasot yms. Kätevää kun ajastin kertoo, että muut hommat nyt seis.
Oma lukunsa on vielä leivonta. Ajastin rulaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi äiti, mutta ihmettelen sitä että mollaat niitä jotka syövät einesruokia. Itse laitat joka ruokaan järjettömän määrän suolaa ja sitä lisätään vielä ruokapöydässä. Joka ruokaan laitat myös voita, ja reilusti. Ja se kerman käyttö!!! Einesruuat kalpenee sen suolan ja rasvan käytön osalta mitä itse teet.
Olet siis sitä mieltä, että keinoruoka on terveellisempää kuin aito?
Suola on suolaa, lisäsi sen ruokaan matalapalkattu tehdastyöntekijä tehtaalla tai rehevä mamma kotona lieden äärellä. Tehtaalla on lakisääteinen pakko laittaa sitä suolaa kohtuudella, kotona voit laittaa vaikka koko kilon keittoon ilman seurauksia. Kotiruuasta pystyy loihtimaan aivan järjettömän epäterveellistä erittäin helposti. Suola myös vahingoittaa kielen makureseptoreita. Siksi sitä pitää syödä aina enemmän ja enemmän. t. eri
Sulla ei taida olla hajuakaan, mitä einekset sisältää, jos takerrut suolaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava paistoi jauhelihan tortilloihin, mutta jätti sen lillimään siihen rasvaan teflonpannulle eikä maustanut kuin suolalla. Itse kaadan rasvan pois ja maustan tacomausteella.
Ei jauhelihasta mitään rasvaa tule kaadettavaksi vaan se on lihasnestettä, joka tulee, koska pannu on liian kylmä.
Kyllä se on rasvaa, kun kovettuu jäähtyessään.
Eikä sitä poisteta, vaan syödään.
Ihmettelin, kun suurtalouskokkikoulutuksen käyneellä oli jatkuvasti vuodesta toiseen samat omituisuudet: tilasi liikaa jolloin tavara vanhentui/homehtui/mätäni kun ei käyttänyt tai ei osannut laittaa ajoissa ruuaksi tai pakastaa, tai pakasti väärin säilytetyn, homehtuneen tuotteen. Ei huolehtinut vanhentuneita tuotteita poistoon, vaan jätti ne hyllyille/jääkaappiin.
Ei siivonnut keittiössä, tai siivosi huonosti/harvoin tai väärillä aineilla/menetelmillä. Ei huomannut moneen tuntiin, että tiskikoneesta tiskiaine loppu, eli pesi astioita pelkällä vedellä. Ei täyttänyt käsipaperitelinettä, ei hyllyttänyt tiskejään, ei laittanut roskapussia astiaan. Poltti ruokia pohjaan mutta laittoi ne silti tarjolle. Ei noudattanut omavalvontasuunnitelman kohtaa "tarjolla ollut ruoka hävitetään" eli seuraavana päivänä oli esim. salaatti samaa huoneen lämmössä tarjolla ollutta.
Ei tiennyt mikä on valmistetun ruuan säilytyslämpötila jos sitä piti uunissa tovi seisottaa. Pussiti leipomansa sämpylät lämpiminä jolloin pussi kostuu=homeitiöt kasvaa nopeammin. Naarmutti teflonpannut metallivälineillä eikä ostanut uusia. Ei tiennyt mikä on hygicult-näyte eikä ikinä ottanut niitä.
Useimpiin asioihin puutuin, mutta väsyin kun ei ikinä ottanut opikseen. Ei ollut minun työni opastaa ammattilaista eikä pomoa em. koomailuihin puuttuminen kiinnostanut joten lakkasin itse välittämästä ja vaihdoin työpaikkaa heti kun löysin uuden työn.
Vierailija kirjoitti:
Mummo aikanaan käristi kaiken ruoan hirveessä määrässä voita. Voita käytti myös "mausteena" kaikkeen. Perunamuussin iso kimpale voita, keitetyt porkkanut uivat voi liemessä, pullat sudittiin uunin jälkeen vielä erikseen sokeri-voi seoksella. Karjalanpiirakat myös uitettiin ja oikein imeytettiin niihin paiston jälkeen voisulaa, puuron päälle voikimpale. Ja kyllä, mummo oli todella ylipainoinen.
Ne pullat sudittiin maito-sokeriseoksella, ei voilla. Voi ei sovellu pullan pinnalle, koska rasva näkyy, tulee valkoista läikkää, kun pulla jäähtyy.
Karjalanpiirakat on perinteisesti voideltu seoksella, jossa on kiehuvaa vettä ja joukossa voisulaa. Määrällisesti karjalanpiiralassa on melko vähän rasvaa, jos ei sitten puuroon lisää voita joukkoon, kuten jotkut tekevät. Paistetun karjanlanpiirakan kuori on kova uunin jälkeen, jos piirakka on oikein valmistettu. Se saadaan pehmenemään kastamalla tai voitelemalla vesi-voisulaseoksella.
Vierailija kirjoitti:
Siis eikä ruskea kastike ole tyyliin jauhoja ja vettä? Millä perusteella se on maukasta?
Kysyn tosissani.
Syötkö mieluummin ruskistettua lihaa vai keitettyä lihaa? No niin, siinä vastaus. Ruskean kastikkeen maku tulee siitä, kun rasvassa ruskistetaan jauhoja. Monen ruskeakastikkeet menevät pieleen, mauttomaksi ja klimpille, kun sitä jauhoa ei ruskista tarpeeksi ensin rasvassa. Ruskeakastikkeen teko on ihan opettelun takana, että osaa lopettaa ruskistamisen juuri ennen kärähtämistä. Se käristyneen jauhon maku on se, mikä siinä tekee sen maun. Kuumaa kiehuvaa vettä, ja se sitten muuten roiskuu ja räiskyy. Tee mieluummin tyhjässä altaassa, tietäjät tietää. Lisäksi tähän sitten jotain lihalientä, kermaa jne. ruskeakastikkeesta voi tehdä maidottoman ja maidollisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikä ruskea kastike ole tyyliin jauhoja ja vettä? Millä perusteella se on maukasta?
Kysyn tosissani.
Syötkö mieluummin ruskistettua lihaa vai keitettyä lihaa? No niin, siinä vastaus. Ruskean kastikkeen maku tulee siitä, kun rasvassa ruskistetaan jauhoja. Monen ruskeakastikkeet menevät pieleen, mauttomaksi ja klimpille, kun sitä jauhoa ei ruskista tarpeeksi ensin rasvassa. Ruskeakastikkeen teko on ihan opettelun takana, että osaa lopettaa ruskistamisen juuri ennen kärähtämistä. Se käristyneen jauhon maku on se, mikä siinä tekee sen maun. Kuumaa kiehuvaa vettä, ja se sitten muuten roiskuu ja räiskyy. Tee mieluummin tyhjässä altaassa, tietäjät tietää. Lisäksi tähän sitten jotain lihalientä, kermaa jne. ruskeakastikkeesta voi tehdä maidottoman ja maidollisen.
Ei sitä kastiketta kyllä lihaliemellä pilata. (jos tarkoitat niitä kuutioita)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo aikanaan käristi kaiken ruoan hirveessä määrässä voita. Voita käytti myös "mausteena" kaikkeen. Perunamuussin iso kimpale voita, keitetyt porkkanut uivat voi liemessä, pullat sudittiin uunin jälkeen vielä erikseen sokeri-voi seoksella. Karjalanpiirakat myös uitettiin ja oikein imeytettiin niihin paiston jälkeen voisulaa, puuron päälle voikimpale. Ja kyllä, mummo oli todella ylipainoinen.
Ne pullat sudittiin maito-sokeriseoksella, ei voilla. Voi ei sovellu pullan pinnalle, koska rasva näkyy, tulee valkoista läikkää, kun pulla jäähtyy.
Karjalanpiirakat on perinteisesti voideltu seoksella, jossa on kiehuvaa vettä ja joukossa voisulaa. Määrällisesti karjalanpiiralassa on melko vähän rasvaa, jos ei sitten puuroon lisää voita joukkoon, kuten jotkut tekevät. Paistetun karjanlanpiirakan kuori on kova uunin jälkeen, jos piirakka on oikein valmistettu. Se saadaan pehmenemään kastamalla tai voitelemalla vesi-voisulaseoksella.
Näin. Paitsi meillä mummo karjalasta dippasi kuumaan maito-voisulaseokseen piirakat, ja ne on muuten aivan täydellisiä! Mwah <3 Kohtuudella kaikkea, mummo on solakka ja virkeä! Jaksaa tanssata ja on pilke silmäkulmassa.
Kuin?
Monesti tehdään niin ettei se jatka kypsymistään ja kooste on juuri oikea..
Ja itse teen joka kerta näin.
Vierailija kirjoitti:
Kuin?
Monesti tehdään niin ettei se jatka kypsymistään ja kooste on juuri oikea..
Ja itse teen joka kerta näin.
Siis mitä?
Vierailija kirjoitti:
Jauhelihan ruskistamatta jättäminen. Paistetaan sen verran että väri juuri ja juuri muuttuu punaisesta harmaaksi. Kun kaikki ne makuaineet syntyy lihaan vasta kun sitä kunnolla ruskistaa! Joskus joutunut syödä näiden kokkien luona jotka ei ruskista. Ällöttää se sitkeä ja mauton jauheliha ja saa vielä joka puraisulla jännittää onko sisältä raakaa.
Tätä minä en voi käsittää. Yksi kaveri veti kymppiä jatkuvaan kemiasta ja fysiikasta, mutta heti kun piti vähän kokata niin kaikki meni perseelleen. On se jännää kun neste lämpenee tarpeeksi, niin se alkaa haihtumaan, jolloin paistettavan ruoan oma maku pääsee rasvojen kiehuessa esiin, mutta tämä on käsittämätöntä tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo aikanaan käristi kaiken ruoan hirveessä määrässä voita. Voita käytti myös "mausteena" kaikkeen. Perunamuussin iso kimpale voita, keitetyt porkkanut uivat voi liemessä, pullat sudittiin uunin jälkeen vielä erikseen sokeri-voi seoksella. Karjalanpiirakat myös uitettiin ja oikein imeytettiin niihin paiston jälkeen voisulaa, puuron päälle voikimpale. Ja kyllä, mummo oli todella ylipainoinen.
Ne pullat sudittiin maito-sokeriseoksella, ei voilla. Voi ei sovellu pullan pinnalle, koska rasva näkyy, tulee valkoista läikkää, kun pulla jäähtyy.
Karjalanpiirakat on perinteisesti voideltu seoksella, jossa on kiehuvaa vettä ja joukossa voisulaa. Määrällisesti karjalanpiiralassa on melko vähän rasvaa, jos ei sitten puuroon lisää voita joukkoon, kuten jotkut tekevät. Paistetun karjanlanpiirakan kuori on kova uunin jälkeen, jos piirakka on oikein valmistettu. Se saadaan pehmenemään kastamalla tai voitelemalla vesi-voisulaseoksella.
Näin. Paitsi meillä mummo karjalasta dippasi kuumaan maito-voisulaseokseen piirakat, ja ne on muuten aivan täydellisiä! Mwah <3 Kohtuudella kaikkea, mummo on solakka ja virkeä! Jaksaa tanssata ja on pilke silmäkulmassa.
Maito-voisulaa sen pitää olla!
Kalanperkeistä saa hyvää kalalientä.