Mitä jonkun toisen ihmisen ruuanlaittotapaa olet mielessäsi ihmetyellyt?

Itselläni on ehkä hieman outo tapa, kun lisään tuoretta sitruunaa lähes joka ateriaani. Jopa uusiin perunoihin ja makkaraperunoihin.

Kaveri ei ymmärrä, että ruhosta eri osat sopivat eri käyttötarkoitukseen. Kaikkea ei pidä tehdä sisäfileestä, ja sika-nauta-jauheliha sopii moniin tilanteisiin paremmin kuin pelkkä nauta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei kyllä ole ruoanlaittoa, mutta jatkuva leipominen eli jälkiruokien tekeminen! Jatkuvasti on hyvä syy tehdä kakku eli herkut eivät myöskään ole mitään pikku kaurakeksejä tai rahkaa tmv. No, seuraukset ovat myös näkyvissä, mutta ihmetyttää, että joku haluaa lapselleenkin opettaa tällaisen kulttuurin. Tähän päälle kuuluu runsas määrä karkkeja ym., joten kyse ei ole siitä, että muita herkkuja ei sitten olisi. Ymmärrän, että leipominen voi olla mukava harrastus, mutta silloinhan täytyisi sitten myös pistää herkkuja pakkaseen tai tehdä terveellisiä leipomuksia.

Kerro, mitä on ne "terveelliset" leipomukset?

Leipä esimerkiksi.

En oo se keltä kysyit.

Vierailija kirjoitti:

Läheinen vanhus keittää illalla (pannu)kahvit valmiiksi aamuksi, niin saa sitten aamulla nopeesti kahvia. Juo ensimmäiset kylmänä, puuhella kun kestää hetken lämmetä. Lämmittää samaa kahvia niin kauan, kun pannu on tyhjä. Tuo lämmitetty litku on muuten hirveän makuista (ihan yhdelläkin lämmityksellä). 

Jouluksi on pakko tehdä riisipuuro ja sekahedelmä / rusinasoppa, vaikkei sitä kukaan jaksa syödä.

Muuten ruokailuun liittyviä: en ymmärrä miksi joku laittaa keitetyn kananmunan päälle suolaa, syö raakaa suolasilakkaa keitetyn perunan päällä ja laittaa letun päälle sokeria syödessä. Makuasioita toki, mutta..

Söin juuri tänään lettuja sokerilla. Nam nam.

Eilen söin Marie-keksejä kermajuustolla, sopivat hyvin yhteen, suosittelen.

Yksi perheenjäsen laittaa perunamuussiin kuulemma välillä kananmunaa, vasta eilen kertoi. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Kun pekonia pitää työntää joka ruokaan. Olen aiemmin ollut kokopäivätyössä käyvä yh-äiti ja sen takia lähellä asuvat sukulaiset auttoivat esim. tekemällä ruokaa ja kutsumalla syömään. Sitä ihmettelin, miksi pitää kaikkeen laittaa pekonia, joka on teollisesti valmistettua, liian rasvaista ja liian suolaista. Esim. lihamurekkeen päällä pekonia, broilerikastikkeessa pekonia, jopa herkkusienet oli kääritty pekoniin. Olin toki hyvin kiitollinen ruokailukutsuista, joten ikinä en sanonut mitään, mutta ihmettelin itsekseni, tarvitseeko kaikkeen pekonia, jota epäterveellisempää murkinaa saa hakea eikä se rasvan maku ainakaan paranna ruokaa.

Sori ot. Itse olen miettinyt juuri, miten isoisän tappavan peräsuolisyövän syntyyn mahtoi vaikuttaa mummon joka paikkaan tunkemat pekonit (vihanneksetkin käärittiin niihin), hiilelle käräytetyt pihvit (ettei vain jää bakteereja) ja ainainen vehnäpulla aamu- ja välipaloilla. Ja oliko harkittu teko vai ei, koska mummo ei itse noita keitoksiaan pahemmin syönyt (aiheutti kuulemma närästystä, kas kumma)

Kaveri sanoo että inhoaa tomaatteja ja kirsikkatomaatteja, mutta joka ikisessä ruokapostauksessa jonka nettiin pistää on hänen annoksessaan kirsikkatomaatteja. 

Raa'an lihan sörkkiminen paljain käsin. Yök!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun pekonia pitää työntää joka ruokaan. Olen aiemmin ollut kokopäivätyössä käyvä yh-äiti ja sen takia lähellä asuvat sukulaiset auttoivat esim. tekemällä ruokaa ja kutsumalla syömään. Sitä ihmettelin, miksi pitää kaikkeen laittaa pekonia, joka on teollisesti valmistettua, liian rasvaista ja liian suolaista. Esim. lihamurekkeen päällä pekonia, broilerikastikkeessa pekonia, jopa herkkusienet oli kääritty pekoniin. Olin toki hyvin kiitollinen ruokailukutsuista, joten ikinä en sanonut mitään, mutta ihmettelin itsekseni, tarvitseeko kaikkeen pekonia, jota epäterveellisempää murkinaa saa hakea eikä se rasvan maku ainakaan paranna ruokaa.

Sori ot. Itse olen miettinyt juuri, miten isoisän tappavan peräsuolisyövän syntyyn mahtoi vaikuttaa mummon joka paikkaan tunkemat pekonit (vihanneksetkin käärittiin niihin), hiilelle käräytetyt pihvit (ettei vain jää bakteereja) ja ainainen vehnäpulla aamu- ja välipaloilla. Ja oliko harkittu teko vai ei, koska mummo ei itse noita keitoksiaan pahemmin syönyt (aiheutti kuulemma närästystä, kas kumma)

Vehnä on tosiaan joillekin aika myrkkyä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä että syödään 5 ateriaa päivässä. Eihä sitä sitten muuta ehdikään tehdä! Koko ajan joko syömässä tai suunnittelemassa seuraavaa ateriaa. Ihan painajaista viettää pidempiä aikoja sellaisten kanssa. ESim. yhteisiä lomamatkoja, menee kaikki aika syömiseen eikä ehdi nähtävyyksille ym.

Yoi olis kyllä ihan terve ruokarytmi, johon itsekin yritän taas päästä, että välttäisin diabeteksen ja lähtis paino alaspäin.

Ei ne kaikki ateriat oo lämpimiä ruokia. Ei sen pitäisi olla vaikeeta, haukata jotain kolmen tunnin välein, mutta tosiaan jos ruokarytmit on päin peetä, niin sitten unohtuu. Kun syö säännöllisesti, niin keho kyllä muistaa ja ilmottaa nälällä, kun on taas aika syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri on hyvä ruuanlaittaja mutta sen pilaa hänen epähygieeniset tavat tehdä ruokaa. Käsiä ei pestä ja kaikkia maistellaan sormilla ja samalla laudalla käsitellään raakaa lihaa ja kasviksia ilman että lauta pestään välissä jnejne. Kun hänelle huomauttaa asiasta, hän sanoo että "lämpö tappaa kaikki bakteerit" ja siinä on sitten kiva yrittää nauttia valmiista ateriasta, yleensä kyllä visuaalisestikin näyttävistä annoksista, sillä ajatuksella ettei tiedä missä milloinkin ne sormet ovat olleet. 

Kyllä minäkin leikkaan lihan sen kummemmin pesemättä leikkuulautaa jos olen vaikkapa jotain kurkkua siinä halkonut. Eiköhän se lämmitys tapa kasvispöpöt jos semmoisia on. Toki kasvikset tulee esikäsitellä hyvin niin eivät saastuta.

Toimii noin päin ilman riskiä saada joku pöpö mahaansa mutta ei niin että liha ensin ja sitten kasvikset tai muut raakana syötävät sapuskat. Tietenkin. Pitäis järjen jo kertoa tämä. Itsellä on useampia leikkuulautoja ja veitsiä, voi pilkkoa vaikka kaiken erillään muusta ja viskata käytetyt kalut koneeseen suoraan. Miten ihmiset on niin tolloja tämän hygienian kanssa, en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetytti se, että näin talouskoulun käyneen henkilön jättävän pullataikinaan vahingossa pudonneet kananmunankuoret taikinan sekaan. Hän uskoi kuorien sulavan pehmeiksi siinä vaiheessa, kun pullat paistettaisiin uunissa.

Huhhuh. 🤦🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että syödään 5 ateriaa päivässä. Eihä sitä sitten muuta ehdikään tehdä! Koko ajan joko syömässä tai suunnittelemassa seuraavaa ateriaa. Ihan painajaista viettää pidempiä aikoja sellaisten kanssa. ESim. yhteisiä lomamatkoja, menee kaikki aika syömiseen eikä ehdi nähtävyyksille ym.

Yoi olis kyllä ihan terve ruokarytmi, johon itsekin yritän taas päästä, että välttäisin diabeteksen ja lähtis paino alaspäin.

Ei ne kaikki ateriat oo lämpimiä ruokia. Ei sen pitäisi olla vaikeeta, haukata jotain kolmen tunnin välein, mutta tosiaan jos ruokarytmit on päin peetä, niin sitten unohtuu. Kun syö säännöllisesti, niin keho kyllä muistaa ja ilmottaa nälällä, kun on taas aika syödä.

Säännöllisesti voi syödä myös harvemmin syömällä. Säännöllinen ei tarkoita samaa kuin usein. Diabetekseen vaikuttaa syödyn ruuan sisältö, ei aterioiden lukumäärä.

Eräs sukulainen korostaa jatkuvasti, kuinka hän ei käytä reseptejä tai muita ohjeita ruoanlaitossa ja leivonnassa. Tämä pitää mainita joka ikinen kerta, kun hänen tarjoamiaan ruokia on tarjolla. Ilmeisesti tämä tekee hänestä jotenkin paremman kokin kuin reseptejä käyttävät luuserit.

Tämä nyt kuulostaa ihan hirveän ilkeältä, mutta välillä tekisi mieli todeta, ettei reseptien vilkaisusta olisi välttämättä haittaa. Hänen ruokansa ovat melko mauttomia ja rakenteeltaan outoja. Mutta minkäs teet, kun toinen ylpeänä korostaa, kuinka hän ei tarvitse reseptejä. Yleensä muodon vuoksi sitten kehun ruokia, kun en uskalla muutakaan sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PIKAKOTIRUOKAA kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sipulikeittopussin lisääminen lihapullataikinaan lienee ikäpolvijuttu?

Helppo ja nopea tapa tehdä ihan ok makuisia lihapullia.

Ei yhtään helpompaa ja nopeampaa kuin parempien lihapullien tekeminen.  Se pussikeitto on lisäksi pelkkää lisäainesotkua, ei sellainen kuulu elimistöön.

Näppärää on myös ostaa pakaste sipulikuutioita, jos ei ehdi/halua pilkkoa itse.

Kuinka kauan sipulin pilkkominen vie aikaa? Itse en ostaisi pakastettuja sipulikuutioita.

Ihan hyvä toisaalta että niitäkin myydään, on paljon nivelvaivaisia ihmisiä, jolle kasviksen silppuaminenkin on mahdotonta. Olen itsekin, mutta vielä en oo ostanut valmissilppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PIKAKOTIRUOKAA kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sipulikeittopussin lisääminen lihapullataikinaan lienee ikäpolvijuttu?

Helppo ja nopea tapa tehdä ihan ok makuisia lihapullia.

Ei yhtään helpompaa ja nopeampaa kuin parempien lihapullien tekeminen.  Se pussikeitto on lisäksi pelkkää lisäainesotkua, ei sellainen kuulu elimistöön.

Näppärää on myös ostaa pakaste sipulikuutioita, jos ei ehdi/halua pilkkoa itse.

Kuinka kauan sipulin pilkkominen vie aikaa? Itse en ostaisi pakastettuja sipulikuutioita.

Ihan hyvä toisaalta että niitäkin myydään, on paljon nivelvaivaisia ihmisiä, jolle kasviksen silppuaminenkin on mahdotonta. Olen itsekin, mutta vielä en oo ostanut valmissilppua.

Tai vaikkei ois kaikille nivelvaivasille vielä mahdotonta, niin ainakin hyvin vaikeeta välillä ja tuskaista.

Sama

Tämä oli yksittäinen kerta, ei siis tapa, mutta silti ihmettelen tätä vuosienkin jälkeen.

Olin teininä muutamaa vuotta nuoremman veljeni lapsenvahtina. Äitimme oli tehnyt meille ruokaa valmiiksi jääkaappiin. Jälkiruoaksi oli marjarahkaa. Syödessämme rahkaa veljeni yhtäkkiä parkaisi ja sylki rahkan ulos suustaan. Mukana oli reippaasti verta, jonka lähteeksi selvisi suussa ollut haava. Olemattomilla ensiaputaidoillani tungin veljen suun täyteen talouspaperia, jolla verenvuoto saatiin tyrehtymään. Veljen sylkäisemästä rahkasta löytyi ihan mojovan kokoinen lasinsiru.

Äidin tullessa kotiin kerroin lasinsirusta ja haavasta. Ilmeisesti rahkaa tehdessä sinne oli pudonnut kaapista lasi, joka oli mennyt rikki. Äiti oli noukkinut rahkasta lasinsirut pois, mutta sinne oli näköjään jäänyt vielä yksi. Äitiä asia vain nauratti, eikä hän tainnut edes pahoitella asiaa minulle tai veljelleni.

Olen vieläkin ihan pöyristynyt, että miten äiti voi tarjota lapsilleen ruokaa, jossa saattaa tiettävästi olla lasinsiruja. Mietin vaan kauhuissani, mitä olisi voinut käydä, jos veljeni tai minä olisimme nielaisseet lasinsirun, varsinkin kun olimme keskenämme kotona. Onneksi niin ei käynyt. Rahka ja pakastemarjat nyt eivät ole niin arvokkaita, etteikö niitä voisi heittää suosiolla roskikseen, jos noin sattuu käymään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli yksittäinen kerta, ei siis tapa, mutta silti ihmettelen tätä vuosienkin jälkeen.

Olin teininä muutamaa vuotta nuoremman veljeni lapsenvahtina. Äitimme oli tehnyt meille ruokaa valmiiksi jääkaappiin. Jälkiruoaksi oli marjarahkaa. Syödessämme rahkaa veljeni yhtäkkiä parkaisi ja sylki rahkan ulos suustaan. Mukana oli reippaasti verta, jonka lähteeksi selvisi suussa ollut haava. Olemattomilla ensiaputaidoillani tungin veljen suun täyteen talouspaperia, jolla verenvuoto saatiin tyrehtymään. Veljen sylkäisemästä rahkasta löytyi ihan mojovan kokoinen lasinsiru.

Äidin tullessa kotiin kerroin lasinsirusta ja haavasta. Ilmeisesti rahkaa tehdessä sinne oli pudonnut kaapista lasi, joka oli mennyt rikki. Äiti oli noukkinut rahkasta lasinsirut pois, mutta sinne oli näköjään jäänyt vielä yksi. Äitiä asia vain nauratti, eikä hän tainnut edes pahoitella asiaa minulle tai veljelleni.

Olen vieläkin ihan pöyristynyt, että miten äiti voi tarjota lapsilleen ruokaa, jossa saattaa tiettävästi olla lasinsiruja. Mietin vaan kauhuissani, mitä olisi voinut käydä, jos veljeni tai minä olisimme nielaisseet lasinsirun, varsinkin kun olimme keskenämme kotona. Onneksi niin ei käynyt. Rahka ja pakastemarjat nyt eivät ole niin arvokkaita, etteikö niitä voisi heittää suosiolla roskikseen, jos noin sattuu käymään.

Ai kauhea, onneksi ei tapahtunut vakavampaa, tuossa olisi voinut käydä tosi huonosti.

En tajua oikean voin käyttöä. Kaikki tutkimukset osoittaa kovat rasvat haitallisiksi, ja niitä tulee liikaa jo muutenkin, niin miksi ihmeessä kukaan enää käyttää voita ruoanlaitossa tai varsinkaan leivän voiteluun?

En ole koskaan ostanut voita enkä tule koskaan ostamaan. Sen maku nyt ei niin erinomainen ole, etteikö kuka tahansa tottuisi huomattavasti terveellisempiin kasvirasvoihin.

Eipä ne kokonaiset pippurit sinne ruskeaan kastikkeeseen kuulukaan, joten lopeta ihmettely