Lue keskustelun säännöt.
Monikulttuurinen parisuhde, mitä mahdollisia ongelmia voi tulla?
28.04.2020 |
Kyllä olen tosi ihastunut, mutta mietin onko suhteella tulevaisuutta. Mies on saksalainen.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en nyt alkaisi huolestua kulttuurieroista saksalaisen kanssa ennen kuin suhde on alkanutkaan... Kuvittelin, että ap:n miesehdokas on jostain oikeasti vieraasta kulttuurista (Maasai tms.)!
No on siinäkin sen verran eroa, että saksalainen mies tosiaan olettaa naisen olevan enemmän kodinhengetär. Riippuu tietty mistäpäin Saksaa jne. mutta joku katolilainen perhe pitää aika tiukasti kiinni arvoistaan. Sunnuntaisin parempaa päälle ja juodaan kahvia appivanhempien & puolison isovanhempien kanssa.
No voi huoh.
Mieheni on katolisesta perheestä Keski-Euroopasta ja ei ole lainkaan uskonnollinen. Eikä perhekää juuri, äiti ei lainkaan.
Ihan tarkoituksella muutenkin lähti kotikaupungistaan, ei häntä kiinnosta jatkaa samaa rataa kuin omat vanhempansa.
Esim. ovat vähän hmm.. no isä tyyliin Trump-fani ja äiti selittää pienelle pojalle, että leikkikeittiö on tyttöjen lelu 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintähän on – aikoi sitten suhteeseen kenen kanssa tahansa – että koetetaan puhua ja sopia kaikki mahdollinen jo ennakkoon, ettei tule hankalia yllätyksiä. Kotityöt, lapset, seksi, raha, yms yms. Tokihan ihmiset voivat muuttua parisuhteen aikana, mutta hyvä yrittää minimoida ongelmat kuitenkin.
Me olemme eri kullttuureista, mutta puoliso kuitenkin Euroopasta suht läheltä (3 h lento).
Sanoisin, että enemmän meidän hyvin erilaiset perhetaustat ja ikäero näkyy kuin kulttuurierot enää tässä vaiheessa, kun suhteessa on oltu pidempään ja mies on jo henkisesti suomalainen ja kuuntelee innoissaan jotain Vesalaan ja Vesa-Matti Loiria samalla kun syö kanelikorppuja ja juo simaa jälkiruuaksi pinaattilettujen päälle 😅
Ap, tutustu ja juttele. Kysele. Kyllä siinä mahdolliset erot varmaan tulee eroon.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tutustu ja juttele. Kysele. Kyllä siinä mahdolliset erot varmaan tulee eroon.
Siis esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni yksi iso juttu monikulttuurisissa suhteissa on asuinmaan valinta ja toinen se missä asutaan jos erotaan ja on lapsia. Jos vanhemmat asuu eri maissa niin tuskinpa lapsille syntyy lämmintä suhdetta molempiin vanhempiin.
Itse asun ulkomailla ja on ollut mm. jenkki, britti, italiaano ja espanjalainen mies. Yksikään suhteista ei ole kaatunut kulttuurieroihin vaan ihan muista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on ulkomaalainen mies. Silloin kun asuttiin vielä hänen kotimaassaan, luulin, että moni asia johtuu hänen kulttuuristaan. Nyt kun asumme Suomessa ja olen päässyt vertailemaan omaani kaverieni miehiin, olenkin huomannut, että ne kyllä johtuvat ihan siitä, että hän on mies :D.
Eksä oli portugalilainen. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes tuli ryppyjä rakkauteen, sen jälkeen oli mies ja koko suku syyttelemässä miten naisen pitää pitää mies ojossa ja antaa niin paljon huomiota että se ei eksy m-lkkunsa perässä sivukujille. En enää ikinä ota ulkomaalaista miestä Berliinistä etelään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni saksalaisista miehistä ovat että napanuora ei todellakaan ole monella katkennut edes päälle kolmikymppisenä. Olen seurustellut kahden eri saksalaisen miehen kanssa ja molempien elämässä mami oli aikamoisen suuressa merkityksessä. Niin että jos jaksat jäädä kakkoseksi anopille aina ja iäti niin mikä ettei.
Vielä plussat ja miinukset
+ Hyviä kokkaamaan usein
+ Hyvännäköisiä ja hyvin varusteltuja ;)
+ Sivistyneitä
- Napanuora
- Välillä aika ylimielisiä ja Saksa-keskeisiä
- Monet ovat äärettömän tylsiä / tosikkomaisia
Oon kaikista muista ihan samaa mieltä omien kokemusten perusteella paitsi tuosta napanuorasta. Tapaamieni miesten kohdalla ei pätenyt. Toisaalta oon tavanut saksalaisia lähinnä vaihdossa ollessani (ei Saksassa) tai tän yhden miehen kanssa tavattiin silloin, kun hän asui Suomessa.
Saksasta ei kannattanut sanoa vitsejä, mutta hän sai kyllä arvostella (tosin aika lievästi kuitenkin) Suomea. Tosikkomaisuus liittyy myös vähän tuohon. Tuo tosikkomaisuus oli ehkä itselleni pahin miinuspuoli. Oltiin kuitenkin aika nuoria ja tykkäsin hassutella, mutta hän ei lähtenyt jotenkin yhtään siihen mukaan. Hän ei myöskään näyttäny tunteitaan kovin avoimesti, vaikka toisaalta koen, että puhui asioista avoimemmin kuin suomalaiset.
Lisänä tuohon plussalistaan sellainen can do -asenne. Kaikki korjattiin hetkessä ja ei tarvinnut kuin vähän vihjata siihen suuntaan, niin asia oli jo hoidossa. Ja kohteliaita! Uskaltavat olla herrasmiehiä.
Rikos ihmisyyttä vastaan tehdä mokulapsia kansallisvaltioon. Sanon tämän ihan itse mokulapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota välittömästi yhteys Roman Schatziin.
Hän tietää.
Hän on erittäin fiksu, sanavalmis saksalaissuomettunut mies.
Oikea mies. kannatetaan
Roman Schatz, 58, rakastui yli 30 vuotta nuorempaan opiskelijaan - etsii yhteistä kotia Maijun, 27, kanssa
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/83d2bf49-ab6c-44e2-bb86-6788fb…
Vierailija kirjoitti:
Rikos ihmisyyttä vastaan tehdä mokulapsia kansallisvaltioon. Sanon tämän ihan itse mokulapsena.
Ei siinä edes oikeastaan mitään jos nuo toimisivat, mutta meille jää erossa maksumiehen asema.-ö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saksalainen? No mm natsitouhu, tai jokin uusi virus.. ??
Seurustelin saksalaisen miehen kanssa. Oli kotoisin Etelä-Saksasta. Oli jotenkin yllättävän häveliäs välillä. Toinen maailmansota oli aihe, josta ei voinut puhua. Esim mitä hänen isovanhempansa tekivät silloin. Mulle ei Suomen sisällissotakaan ole vaikea aihe.
Äitinsä oli ollut kotirouva, ja poika asunut kotona 25-vuotiaaksi. Sen kyllä huomasi. Kaveripiirissä oli normi, että nainen jäi kotiin lasten kanssa. Vuosiksi. Ällöttävän vanhoillista. Nein Danke!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki ongelmia syntyy ihan samastakin kulttuurista tulevien kesken. Monesti vielä ne aluksi jopa suloisilta tuntuneet pienet hölmöt jutut muuttuvat myöhemmin ärsyttäviksi.
Monikulttuurisissa suhteissa ongelmia voi tulla esim.yhteisen sävelen löytämisestä siitä missä asutaan, puolison perhee ja suvun tapaamiseen voi liittyä hyvin suuria eroja ( esim. kun ystäväni meni tapaamaan eka kerran ranskalaisen miehensä perhettä, tapaamisessa olikim 20 lähintä sukulaista neljän päivän ajan, ja he tosiaan odottivat koko ajan yhteistä oloa. Toisaalta taas turkkilaisen miehen kanssa seurusteleva tuttuni on kertonut, että hänen puolisonsa mahdollisuuksien mukaan välttelee näitä sukukohtaamisia). Päänvaivaa voi aiheuttaa myös mihin uskontoon lapset liitetään, mihin kouluun laitetaan ( onko se yksityinen, kansainvälinen, paikallinen jne), erilaiset työkulttuurit voivat olla vieraita, monessa maassa on pitkiä päiviä ja vähän lomia. Puolison kanssa on asioita, joita toisen on mahdotonta tunnistaa, koska kulttuuritausta on eri. Esim.vaikka rippileiri, meidän ( kotimainen) nuorisomusiikki jne. Tämä nyt tietysti toisaalta on myös rikkaus. Voi tulla ongelmia esim.hyväksyttävistä lastenkasvatusmenetelmistä, nekin poikkeavat monissa maissa toisistaan. Mutta sitten taas, nämäkin asiat mitä edellä luettelin eivät titenkään kaikillle koidu eroksi vaan päästään kompromisseihin.
Minulla on jenkkimies. On yllättävää miten samanlainen nuoruus meillä on kummallakin ollut. Sama musiikki soi pääosin, samat tv ohjelmat, samat lelut ja pelit. Nuorisokulttuuri ei tunnusta valtioiden rajoja lainkaan, kannattaa muistaa. Toki meillä on isoja erojakin, suurimpana se, että hän on rikkaasta perheestä ja minä en, mutta näitä eroja olisi saman maan kansalaisillakin. Jenkkimalli tai suomalaismalli ei eroa lastenkasvatuksessa muuten kuin, että isät osallistuvat selvästi enemmän ja ovat perhekeskeisempiä.
Tarkoitatko, että amerikkalaisisät osallistuvat selvästi enemmän? Itselläni olisi päinvastainen käsitys (vaikka en siellä avioitunutkaan) Tai ainakin niin, että pohjoismaalaiset isät osallistuvat perheen arkeen vähintään yhtä paljon ja että tasa-arvo on suurinta maissa kuten Suomi ja muut pohjoismaat.
No jos on Suomi/Saksa pariskunnasta kyse niin tuskin tulee sen ihmeempiä, kun tyyliin "ai te laitatte kaardemummaa pullaan", eli tehdään asioita eri tavalla, mutta suoraan sanottuna en usko, että on paljon odotettavissa mitään kulttuurista johtuvia kriisejä.
Musta tuntuu, että Suomen sisälläkin voi olla keskenään niin erilaisia ihmisiä, joka eivät vaan sovi yhteen. ihan vaan siksi millainen tausta tai elämänote heillä on. Ei länsimaiden välillä oikeasti ole mitään valtavia eroja, siis niin isoja jotka kaataiaisvat parisuhteita, tai oikeasti olisivat sellaisia, joita pitäisi miettiä etukäteen.
Ainoa tässä ketjussa mainittu juttu, jonka mä tunnistan, on tuo napanuora. Nämä mun tuntemat reilut parikymppiset todellakin on paljon epäitsenäisempiä kuin suomalaiset, vanhempien mielipiteitä kuunnellaan tosi paljon ja moni asuu vielä kotonaan. Luulen johtuvan jo esim. siitä, että opintotukea ei saa kuin köyhimmät, ja kun on vanhempien rahoista riippuvainen, on sitten muutenkin heistä enemmän riippuvainen.
Opiskelen tosiaan Pohjois-Saksassa suurkaupungissa ja pyörin liberaalien korkeakoulutettujen kanssa, joten en mitään tasa-arvoeroja tms. huomaa. Mun miehen äiti oli aikanaan puolipäiväinen kotiäiti, mut mies pitää itsestäänselvänä, et jaetaan aikanaan lastenhoidot tasan. Esim. hänen mielestä Suomen perhevapaauudistus on tosi hieno juttu.
Olin kihloissa saksalaisen miehen kanssa, joka oli täysi k*sipää, minkä uskon kyllä olevan ainakin osittain kulttuurista kiinni. Mies oli todella kilpailuhenkinen, itsekäs ja muista piittaamaton. Aina tuli ensisijaisesti oma etu ja oli valmis pettämään jopa kaverinsa, jos hyötyi siitä. Tämä ihan paikallisen koulujärjestelmän jne istuttama taipumus. Lisäksi oli isänsä määräiltävissä ja yritti miellyttää tätä kaikessa, joka myös mielestäni todella tyypillistä saksalaisille. Vaikka tiesin hänen olevan jostain asiasta täysin eri mieltä kuin isänsä niin yritti melkein pakkomuelteisti miellyttää tätä. Lisäksi kyseinen mies suhtautui äärimmäisen ylimielisesti suomalaisiin ja ajatteli olevansa jotenkin vähän ylempää tasoa, suuttuessaan haukkui suomalaisia junteiksi jne. Oli myös patologinen valehtelija. Siinä vaiheessa kun erottiin, jouduin laittamaan välit poikki kokonaan, estämään kaikkialta jne koska käytös oli todella ikävää.
Toivoisin että kysessä olisi vain yksittäistapaus, mutta parilla kaverilla saman tyyppisiä kokemuksia myös saksalaisista miehistä...
Ei varmaan keskimäärin sen konservatiivisempia kuin saksalaiset keskimäärin (vaikka ex-miesystäväni olikin vähän jäykkis), mutta tuo taitaa riippua jonkin verran siitäkin mistä päin Itävaltaa on kotoisin. Itävallan rajathan on muuttuneet aika radikaalisti aika monta kertaa (mm. Itävalta-Unkari ja muut jännät yhdistelmät) joten se että joku on itävaltalainen ei sinänsä kerro paljonkaan, toiset on unkarilaisempia ja toiset italialaisempia jos vaikka sattuvat olemaan kotoisin läheltä näiden maiden rajoja. Saksaahan siellä lähinnä puhutaan, ja saksankielisten maiden kulttuuri on aika pitkälti samanlaista, omilla erikoisuuksillaan toki. Mun kokemuksen mukaan itävaltalaiset on vähän niin kuin saksalaiset, mutta eri mausteilla. :D Hyvin samanlaisia muuten, mutta jotain erilaista niissä on, enkä oikein saa selvää mitä, mutta jotain...