Lue keskustelun säännöt.
Monikulttuurinen parisuhde, mitä mahdollisia ongelmia voi tulla?
28.04.2020 |
Kyllä olen tosi ihastunut, mutta mietin onko suhteella tulevaisuutta. Mies on saksalainen.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Erot lastenkasvatuksessa, naisen tasa-arvo, käsitys kotitöiden jakautumisesta. Saksalaiset arvot voivat kuitenkin olla aika lähellä suomalaisia arvoja, tuttavapiirissä useita tällaisia ihan onnistuneita liittoja, varmaan riippuu persoonasta ja luonteesta miten sujuu. Uskontokin on usein sama. Ei läheskään niin vaikeaa, kuin kaukaisemmista maista ja eri uskonnoista olevien kanssa solmittu liitto.
Erot lastenkasvatuksessa? Saksalaisilla lapsilla on hyvä kasvatus ja tavat. Siinä menette jo ristiin.
Naisen tasa-arvo? Saksalainen mies ei makaa kalsareissaan sohvalla ja hauku naisia, kuten tämän palstan perusteella kotimainen tekee.
Kotitöiden jakautuminen? Lue tätä palstaa. Suomipoika on kotona hemmoteltu sovinisti, joka ei ihan varmasti "auta" sua kotitöissä. Suomalainen nainen taas käyttää ainoaa valtaansa kertomalla, mikä on täydellinen tapa imuroida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki ongelmia syntyy ihan samastakin kulttuurista tulevien kesken. Monesti vielä ne aluksi jopa suloisilta tuntuneet pienet hölmöt jutut muuttuvat myöhemmin ärsyttäviksi.
Monikulttuurisissa suhteissa ongelmia voi tulla esim.yhteisen sävelen löytämisestä siitä missä asutaan, puolison perhee ja suvun tapaamiseen voi liittyä hyvin suuria eroja ( esim. kun ystäväni meni tapaamaan eka kerran ranskalaisen miehensä perhettä, tapaamisessa olikim 20 lähintä sukulaista neljän päivän ajan, ja he tosiaan odottivat koko ajan yhteistä oloa. Toisaalta taas turkkilaisen miehen kanssa seurusteleva tuttuni on kertonut, että hänen puolisonsa mahdollisuuksien mukaan välttelee näitä sukukohtaamisia). Päänvaivaa voi aiheuttaa myös mihin uskontoon lapset liitetään, mihin kouluun laitetaan ( onko se yksityinen, kansainvälinen, paikallinen jne), erilaiset työkulttuurit voivat olla vieraita, monessa maassa on pitkiä päiviä ja vähän lomia. Puolison kanssa on asioita, joita toisen on mahdotonta tunnistaa, koska kulttuuritausta on eri. Esim.vaikka rippileiri, meidän ( kotimainen) nuorisomusiikki jne. Tämä nyt tietysti toisaalta on myös rikkaus. Voi tulla ongelmia esim.hyväksyttävistä lastenkasvatusmenetelmistä, nekin poikkeavat monissa maissa toisistaan. Mutta sitten taas, nämäkin asiat mitä edellä luettelin eivät titenkään kaikillle koidu eroksi vaan päästään kompromisseihin.
Minulla on jenkkimies. On yllättävää miten samanlainen nuoruus meillä on kummallakin ollut. Sama musiikki soi pääosin, samat tv ohjelmat, samat lelut ja pelit. Nuorisokulttuuri ei tunnusta valtioiden rajoja lainkaan, kannattaa muistaa. Toki meillä on isoja erojakin, suurimpana se, että hän on rikkaasta perheestä ja minä en, mutta näitä eroja olisi saman maan kansalaisillakin. Jenkkimalli tai suomalaismalli ei eroa lastenkasvatuksessa muuten kuin, että isät osallistuvat selvästi enemmän ja ovat perhekeskeisempiä.
Tottakai kansainvälinen musiikki on samaa. Mutta aika vähän oma mieheni on kuunnellut nuoruudessaa esim. Don huonoja, Apulantaa tai Tehosekoitinta. Tai osallistunut isoskoulutukseen. Tai käynyt juhannuskokolla tai viettänyt abiristeilyä Ruotsinlaivalla.
Vaikka toki onkin nuoruuttaan viettänyt monin yhtenevinkin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erot lastenkasvatuksessa, naisen tasa-arvo, käsitys kotitöiden jakautumisesta. Saksalaiset arvot voivat kuitenkin olla aika lähellä suomalaisia arvoja, tuttavapiirissä useita tällaisia ihan onnistuneita liittoja, varmaan riippuu persoonasta ja luonteesta miten sujuu. Uskontokin on usein sama. Ei läheskään niin vaikeaa, kuin kaukaisemmista maista ja eri uskonnoista olevien kanssa solmittu liitto.
Erot lastenkasvatuksessa? Saksalaisilla lapsilla on hyvä kasvatus ja tavat. Siinä menette jo ristiin.
Naisen tasa-arvo? Saksalainen mies ei makaa kalsareissaan sohvalla ja hauku naisia, kuten tämän palstan perusteella kotimainen tekee.
Kotitöiden jakautuminen? Lue tätä palstaa. Suomipoika on kotona hemmoteltu sovinisti, joka ei ihan varmasti "auta" sua kotitöissä. Suomalainen nainen taas käyttää ainoaa valtaansa kertomalla, mikä on täydellinen tapa imuroida.
Toivottavasti kukaan ei luule, että tämän palstan totuus olisi yleinen totuus. En kyllä toivoisi kenenkään niin medialukutaidoton nykypäivänä olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erot lastenkasvatuksessa, naisen tasa-arvo, käsitys kotitöiden jakautumisesta. Saksalaiset arvot voivat kuitenkin olla aika lähellä suomalaisia arvoja, tuttavapiirissä useita tällaisia ihan onnistuneita liittoja, varmaan riippuu persoonasta ja luonteesta miten sujuu. Uskontokin on usein sama. Ei läheskään niin vaikeaa, kuin kaukaisemmista maista ja eri uskonnoista olevien kanssa solmittu liitto.
Erot lastenkasvatuksessa? Saksalaisilla lapsilla on hyvä kasvatus ja tavat. Siinä menette jo ristiin.
Naisen tasa-arvo? Saksalainen mies ei makaa kalsareissaan sohvalla ja hauku naisia, kuten tämän palstan perusteella kotimainen tekee.
Kotitöiden jakautuminen? Lue tätä palstaa. Suomipoika on kotona hemmoteltu sovinisti, joka ei ihan varmasti "auta" sua kotitöissä. Suomalainen nainen taas käyttää ainoaa valtaansa kertomalla, mikä on täydellinen tapa imuroida.
Huvittaa kun kuvitellaan, että suhteessa ulkolaiseen mieheen naisen asema olisi jotenkin heikompi kuin suhteessa suomalaiseen mieheen. Kuitenkin tämäkin palsta on täynnä pätkiä, jossa pidetään naisia lompakkoloisina, joissa dissataan naisten tekemiä töitä, joissa vaaditaan naista maksamaan asuntolainat myös hoitovapaalla, suhtaudutaan kotiäiteihin hyvin vihamielisesti, ylipäätään haukutaan kaikessa suomalaista naista suomalaisissa parisuhteissa. Ulkolaisen kanssa saa sentään ihmisarvon nainenkin.
Nimenomaan saksalaisista en osaa sanoa, mutta esim. siitä voi tulla riitaa jos ulkomaalaisen puolison kulttuurissa on tapana elättää vanhempia tai ottaa heidät luokseen asumaan kun jäävät eläkkeelle. Puhumattakaan siitä että sen suomalaisen puolison pitäisi muuttaa asumaan puolisonsa lapsuudenkotiin maahan X vain että pääsee appivanhempiensa elättäjäksi ja käskytettäväksi.
Mahdollisten lasten kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä tulee tietenkin monesti erimielisyyksiä. Joissakin kulttuureissa laitetaan jo vauvana tyttölapsille korvakorut, toisissa poikalapsen ympärileikkaus on ihan must, joissakin taas se että lapsia ihan poikkeuksetta hoidetaan (= äiti hoitaa, tai se pariskunnan kotiin muuttanut isoäiti hoitaa) kotona kunnes menevät kouluun. Mutta ihan varmasti jokaisessa monikulttuurisessa suhteessa tulee niitä "no en/et prkle varmasti tee noin" -riitoja, ihan Euroopan sisälläkin. Ei tarvitse edes kauas mennä että esim. katolisen kirkon vaikutus kulttuuriin on niin suuri että siitä seuraa väistämättä vähintään vääntöä siitä minkä kristinuskon haaran kirkossa mennään naimisiin ja mihin lapset kastetaan.
Toki myös koulutustaso vaikuttaa, mutta ei puolison korkea koulutus tarkoita automaattisesti sitä että puoliso olisi jotenkin "rennompi" ja välinpitämätön tai täysin irtisanoutunut kulttuurinsa perinteistä. Itse seurustelin aikaisemmin itävaltalaisen miehen kanssa, hänellä oli juurikin katolinen tausta ja kyllä se näkyi ja kuului vaikka mies olikin ns. yliopistosuvakkihipsteri vai miksi niitä täällä sanotaan. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki ongelmia syntyy ihan samastakin kulttuurista tulevien kesken. Monesti vielä ne aluksi jopa suloisilta tuntuneet pienet hölmöt jutut muuttuvat myöhemmin ärsyttäviksi.
Monikulttuurisissa suhteissa ongelmia voi tulla esim.yhteisen sävelen löytämisestä siitä missä asutaan, puolison perhee ja suvun tapaamiseen voi liittyä hyvin suuria eroja ( esim. kun ystäväni meni tapaamaan eka kerran ranskalaisen miehensä perhettä, tapaamisessa olikim 20 lähintä sukulaista neljän päivän ajan, ja he tosiaan odottivat koko ajan yhteistä oloa. Toisaalta taas turkkilaisen miehen kanssa seurusteleva tuttuni on kertonut, että hänen puolisonsa mahdollisuuksien mukaan välttelee näitä sukukohtaamisia). Päänvaivaa voi aiheuttaa myös mihin uskontoon lapset liitetään, mihin kouluun laitetaan ( onko se yksityinen, kansainvälinen, paikallinen jne), erilaiset työkulttuurit voivat olla vieraita, monessa maassa on pitkiä päiviä ja vähän lomia. Puolison kanssa on asioita, joita toisen on mahdotonta tunnistaa, koska kulttuuritausta on eri. Esim.vaikka rippileiri, meidän ( kotimainen) nuorisomusiikki jne. Tämä nyt tietysti toisaalta on myös rikkaus. Voi tulla ongelmia esim.hyväksyttävistä lastenkasvatusmenetelmistä, nekin poikkeavat monissa maissa toisistaan. Mutta sitten taas, nämäkin asiat mitä edellä luettelin eivät titenkään kaikillle koidu eroksi vaan päästään kompromisseihin.
Minulla on jenkkimies. On yllättävää miten samanlainen nuoruus meillä on kummallakin ollut. Sama musiikki soi pääosin, samat tv ohjelmat, samat lelut ja pelit. Nuorisokulttuuri ei tunnusta valtioiden rajoja lainkaan, kannattaa muistaa. Toki meillä on isoja erojakin, suurimpana se, että hän on rikkaasta perheestä ja minä en, mutta näitä eroja olisi saman maan kansalaisillakin. Jenkkimalli tai suomalaismalli ei eroa lastenkasvatuksessa muuten kuin, että isät osallistuvat selvästi enemmän ja ovat perhekeskeisempiä.
Tottakai kansainvälinen musiikki on samaa. Mutta aika vähän oma mieheni on kuunnellut nuoruudessaa esim. Don huonoja, Apulantaa tai Tehosekoitinta. Tai osallistunut isoskoulutukseen. Tai käynyt juhannuskokolla tai viettänyt abiristeilyä Ruotsinlaivalla.
Vaikka toki onkin nuoruuttaan viettänyt monin yhtenevinkin tavoin.
En minäkään ole tehnyt noista mitään vaikka suomalainen olenkin. Ja yleensä ne rippikoulut on sitten jotain vastaavia bar mitsvaheja tai muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki ongelmia syntyy ihan samastakin kulttuurista tulevien kesken. Monesti vielä ne aluksi jopa suloisilta tuntuneet pienet hölmöt jutut muuttuvat myöhemmin ärsyttäviksi.
Monikulttuurisissa suhteissa ongelmia voi tulla esim.yhteisen sävelen löytämisestä siitä missä asutaan, puolison perhee ja suvun tapaamiseen voi liittyä hyvin suuria eroja ( esim. kun ystäväni meni tapaamaan eka kerran ranskalaisen miehensä perhettä, tapaamisessa olikim 20 lähintä sukulaista neljän päivän ajan, ja he tosiaan odottivat koko ajan yhteistä oloa. Toisaalta taas turkkilaisen miehen kanssa seurusteleva tuttuni on kertonut, että hänen puolisonsa mahdollisuuksien mukaan välttelee näitä sukukohtaamisia). Päänvaivaa voi aiheuttaa myös mihin uskontoon lapset liitetään, mihin kouluun laitetaan ( onko se yksityinen, kansainvälinen, paikallinen jne), erilaiset työkulttuurit voivat olla vieraita, monessa maassa on pitkiä päiviä ja vähän lomia. Puolison kanssa on asioita, joita toisen on mahdotonta tunnistaa, koska kulttuuritausta on eri. Esim.vaikka rippileiri, meidän ( kotimainen) nuorisomusiikki jne. Tämä nyt tietysti toisaalta on myös rikkaus. Voi tulla ongelmia esim.hyväksyttävistä lastenkasvatusmenetelmistä, nekin poikkeavat monissa maissa toisistaan. Mutta sitten taas, nämäkin asiat mitä edellä luettelin eivät titenkään kaikillle koidu eroksi vaan päästään kompromisseihin.
Minulla on jenkkimies. On yllättävää miten samanlainen nuoruus meillä on kummallakin ollut. Sama musiikki soi pääosin, samat tv ohjelmat, samat lelut ja pelit. Nuorisokulttuuri ei tunnusta valtioiden rajoja lainkaan, kannattaa muistaa. Toki meillä on isoja erojakin, suurimpana se, että hän on rikkaasta perheestä ja minä en, mutta näitä eroja olisi saman maan kansalaisillakin. Jenkkimalli tai suomalaismalli ei eroa lastenkasvatuksessa muuten kuin, että isät osallistuvat selvästi enemmän ja ovat perhekeskeisempiä.
Tottakai kansainvälinen musiikki on samaa. Mutta aika vähän oma mieheni on kuunnellut nuoruudessaa esim. Don huonoja, Apulantaa tai Tehosekoitinta. Tai osallistunut isoskoulutukseen. Tai käynyt juhannuskokolla tai viettänyt abiristeilyä Ruotsinlaivalla.
Vaikka toki onkin nuoruuttaan viettänyt monin yhtenevinkin tavoin.
En minäkään ole tehnyt noista mitään vaikka suomalainen olenkin. Ja yleensä ne rippikoulut on sitten jotain vastaavia bar mitsvaheja tai muita.
Okei.
Tämä aihe kuitenkin nousee meillä ulkosuomalaisten fb-ryhmissäkin usein keskusteluihim, joten useille se ei mikään vieras ole. Ja toki sielläkin on aina joukossa ihmisiä, joille mitkään suomalaiset traditioit eivät ikinä ole olleet millää tavalla merkittäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu aika paljon saksalaisesta. Onko kyseessä CDU:ta äänestävä baijerilaisesta pikkukylästä kotoisin oleva insinöörimies vai berliiniläinen vaihtoehtopiiressä pyörivä sosiologi? Edellisellä saattaa olla hyvinkin vanhakantaiset näkemykset esimerkiksi sukupuolirooleista ja siitä, mikä on ns. normaalia ja paras tapa tehdä asioita, kun taas jälkimmäinen on luultavasti hyvinkin moderni ajatuksissaa. Kuten tuolla jo mainittiinkin, kulttuurin lisäksi koulutuksella tai perhetaustalla on hyvin suuri merkitys siihen, miten ihminen käyttäytyy.
Mun poikaystävät on olleet Tsekistä, Belgiasta ja Australiasta. Kenenkään kanssa ei tullut ylitsepääsemättömiä kulttuuriongelmia, suhteet kaatuivat ihan vain erilaisiin elämäntilanteisiin. Kaikki olivat hyviä ihmisiä ja väärinymmärryksille tms. lopulta naurettiin yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki ongelmia syntyy ihan samastakin kulttuurista tulevien kesken. Monesti vielä ne aluksi jopa suloisilta tuntuneet pienet hölmöt jutut muuttuvat myöhemmin ärsyttäviksi.
Monikulttuurisissa suhteissa ongelmia voi tulla esim.yhteisen sävelen löytämisestä siitä missä asutaan, puolison perhee ja suvun tapaamiseen voi liittyä hyvin suuria eroja ( esim. kun ystäväni meni tapaamaan eka kerran ranskalaisen miehensä perhettä, tapaamisessa olikim 20 lähintä sukulaista neljän päivän ajan, ja he tosiaan odottivat koko ajan yhteistä oloa. Toisaalta taas turkkilaisen miehen kanssa seurusteleva tuttuni on kertonut, että hänen puolisonsa mahdollisuuksien mukaan välttelee näitä sukukohtaamisia). Päänvaivaa voi aiheuttaa myös mihin uskontoon lapset liitetään, mihin kouluun laitetaan ( onko se yksityinen, kansainvälinen, paikallinen jne), erilaiset työkulttuurit voivat olla vieraita, monessa maassa on pitkiä päiviä ja vähän lomia. Puolison kanssa on asioita, joita toisen on mahdotonta tunnistaa, koska kulttuuritausta on eri. Esim.vaikka rippileiri, meidän ( kotimainen) nuorisomusiikki jne. Tämä nyt tietysti toisaalta on myös rikkaus. Voi tulla ongelmia esim.hyväksyttävistä lastenkasvatusmenetelmistä, nekin poikkeavat monissa maissa toisistaan. Mutta sitten taas, nämäkin asiat mitä edellä luettelin eivät titenkään kaikillle koidu eroksi vaan päästään kompromisseihin.
Minulla on jenkkimies. On yllättävää miten samanlainen nuoruus meillä on kummallakin ollut. Sama musiikki soi pääosin, samat tv ohjelmat, samat lelut ja pelit. Nuorisokulttuuri ei tunnusta valtioiden rajoja lainkaan, kannattaa muistaa. Toki meillä on isoja erojakin, suurimpana se, että hän on rikkaasta perheestä ja minä en, mutta näitä eroja olisi saman maan kansalaisillakin. Jenkkimalli tai suomalaismalli ei eroa lastenkasvatuksessa muuten kuin, että isät osallistuvat selvästi enemmän ja ovat perhekeskeisempiä.
Tottakai kansainvälinen musiikki on samaa. Mutta aika vähän oma mieheni on kuunnellut nuoruudessaa esim. Don huonoja, Apulantaa tai Tehosekoitinta. Tai osallistunut isoskoulutukseen. Tai käynyt juhannuskokolla tai viettänyt abiristeilyä Ruotsinlaivalla.
Vaikka toki onkin nuoruuttaan viettänyt monin yhtenevinkin tavoin.
En minäkään ole tehnyt noista mitään vaikka suomalainen olenkin. Ja yleensä ne rippikoulut on sitten jotain vastaavia bar mitsvaheja tai muita.
Okei.
Tämä aihe kuitenkin nousee meillä ulkosuomalaisten fb-ryhmissäkin usein keskusteluihim, joten useille se ei mikään vieras ole. Ja toki sielläkin on aina joukossa ihmisiä, joille mitkään suomalaiset traditioit eivät ikinä ole olleet millää tavalla merkittäviä.
Mäkin olen ihan umpisuomalainen, enkä ole tehnyt mitään noista mainitsemistasi asioista. Risteilyllä toki käynyt mutta en koulukaverien kanssa. Rippikouluun en osallistunut, kokkoja ei meilläpäin poltettu ja noi bändit on kamalia :P.
Mutta toki kaikilla on omat nuoruuden juttunsa, tai muuten se oma tausta joka vaikuttaa myös nykyhetkeen. Se vain tosiaan on mahdollista että tämä tausta on samankaltaisempi kahdella erimaalaisella kuin kahdella suomalaisella.
Saksassa edelleen ajatus että mies on perheen pää. Varaudu palvelemaan miestä enemmän mitä suomalaisen kanssa joutuisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ymmärrä saunakulttuuria.
Niin, saksalaiset käy aina alasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki ongelmia syntyy ihan samastakin kulttuurista tulevien kesken. Monesti vielä ne aluksi jopa suloisilta tuntuneet pienet hölmöt jutut muuttuvat myöhemmin ärsyttäviksi.
Monikulttuurisissa suhteissa ongelmia voi tulla esim.yhteisen sävelen löytämisestä siitä missä asutaan, puolison perhee ja suvun tapaamiseen voi liittyä hyvin suuria eroja ( esim. kun ystäväni meni tapaamaan eka kerran ranskalaisen miehensä perhettä, tapaamisessa olikim 20 lähintä sukulaista neljän päivän ajan, ja he tosiaan odottivat koko ajan yhteistä oloa. Toisaalta taas turkkilaisen miehen kanssa seurusteleva tuttuni on kertonut, että hänen puolisonsa mahdollisuuksien mukaan välttelee näitä sukukohtaamisia). Päänvaivaa voi aiheuttaa myös mihin uskontoon lapset liitetään, mihin kouluun laitetaan ( onko se yksityinen, kansainvälinen, paikallinen jne), erilaiset työkulttuurit voivat olla vieraita, monessa maassa on pitkiä päiviä ja vähän lomia. Puolison kanssa on asioita, joita toisen on mahdotonta tunnistaa, koska kulttuuritausta on eri. Esim.vaikka rippileiri, meidän ( kotimainen) nuorisomusiikki jne. Tämä nyt tietysti toisaalta on myös rikkaus. Voi tulla ongelmia esim.hyväksyttävistä lastenkasvatusmenetelmistä, nekin poikkeavat monissa maissa toisistaan. Mutta sitten taas, nämäkin asiat mitä edellä luettelin eivät titenkään kaikillle koidu eroksi vaan päästään kompromisseihin.
Minulla on jenkkimies. On yllättävää miten samanlainen nuoruus meillä on kummallakin ollut. Sama musiikki soi pääosin, samat tv ohjelmat, samat lelut ja pelit. Nuorisokulttuuri ei tunnusta valtioiden rajoja lainkaan, kannattaa muistaa. Toki meillä on isoja erojakin, suurimpana se, että hän on rikkaasta perheestä ja minä en, mutta näitä eroja olisi saman maan kansalaisillakin. Jenkkimalli tai suomalaismalli ei eroa lastenkasvatuksessa muuten kuin, että isät osallistuvat selvästi enemmän ja ovat perhekeskeisempiä.
Tottakai kansainvälinen musiikki on samaa. Mutta aika vähän oma mieheni on kuunnellut nuoruudessaa esim. Don huonoja, Apulantaa tai Tehosekoitinta. Tai osallistunut isoskoulutukseen. Tai käynyt juhannuskokolla tai viettänyt abiristeilyä Ruotsinlaivalla.
Vaikka toki onkin nuoruuttaan viettänyt monin yhtenevinkin tavoin.
En minäkään ole tehnyt noista mitään vaikka suomalainen olenkin. Ja yleensä ne rippikoulut on sitten jotain vastaavia bar mitsvaheja tai muita.
Okei.
Tämä aihe kuitenkin nousee meillä ulkosuomalaisten fb-ryhmissäkin usein keskusteluihim, joten useille se ei mikään vieras ole. Ja toki sielläkin on aina joukossa ihmisiä, joille mitkään suomalaiset traditioit eivät ikinä ole olleet millää tavalla merkittäviä.
Parisuhteen kannalta se onko joskus ollut risteilyllä tai kokolla ei ole mitenkään merkittävää. Nyt kun on omia lapsia on tullut jonkin verran vertailuja omista lapsuuksistamme. Lelut ovat olleet yllättävän samoja, lautapelit jne. Varallisuus on selvästi ollut suurempi erottava tekijä kuin kulttuuritausta, itse en esim. olisi voinut unelmoidakaan miekkailuharrastuksesta tai laskettelusta. Lastenkasvatus ja esim. juurikin naisen asema, äitiys, miehn asema, isyys, eivät ole eronneet mitenkään. Meillä molemmilla kotona valta on ollut äidillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös Saksassa ole vielä kotiäitikulttuuri voimissaan. Lapsille pitää tehdä eväät kouluun.
Tätä olin tulossa sanomaan. On hyvin tavanomaista, että varsinkin keski- ja yläluokkaiset naiset eivät käy töissä. Toki naisten työllisyys on jatkuvasti kasvamassa, mutta saksalaisessa kulttuurissa kotiäitiyttä arvostetaan eri puolilla Saksaa eri tavalla. Voipi siis olla niin, ettei lähisuku katso edes hyvällä itsenäistä ja itsepäistä suomalaisnaista, joka laittaa lapset hoitoon ja mene itse töihin.
Olen hollantilaisen kanssa ja eipä ole kulttuurieroihin liittyviä ongelmia. Toki mieheni on todella sopeutuvainen ja on asunut parissa muussakin maassa Suomen ja Alankomaiden lisäksi.
Asumme Suomessa, tietenkin Alankomaissa tilanne olisi hieman toinen.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitin asiattomaksi. Menkää muualle suhteinenne.
Silloin kun sinua fiksummat keskustelevat aiheesta, johon sinulla ei ole mitään järkevää sanottavaa, ilmoitat ketjun asiattomaksi, jotta siitä ei kukaan muukaan pystyisi puhumaan. Sinäkö päätät, mistä saa puhua ja mistä ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös Saksassa ole vielä kotiäitikulttuuri voimissaan. Lapsille pitää tehdä eväät kouluun.
Tätä olin tulossa sanomaan. On hyvin tavanomaista, että varsinkin keski- ja yläluokkaiset naiset eivät käy töissä. Toki naisten työllisyys on jatkuvasti kasvamassa, mutta saksalaisessa kulttuurissa kotiäitiyttä arvostetaan eri puolilla Saksaa eri tavalla. Voipi siis olla niin, ettei lähisuku katso edes hyvällä itsenäistä ja itsepäistä suomalaisnaista, joka laittaa lapset hoitoon ja mene itse töihin.
Miksi tämä on olennaista? Vai sanoiko ap, että asuu Saksassa?
Vierailija kirjoitti:
Saksalainen mies? Oivoi... Jääkaapissa on aina haisevaa hapankaalia ja mies tykkää kuunnella David Hasselhoffia.
...hengatessaan nudistirannalla
Vierailija kirjoitti:
Saksassa edelleen ajatus että mies on perheen pää. Varaudu palvelemaan miestä enemmän mitä suomalaisen kanssa joutuisit.
No mitä väliä? Jokaisen saksalainen on yksilö ja jos hakuaisi palvelusvaimon, niin varmaan jäisi Saksaan.
Ei ongelmia kun tehdään kuten mies käskee ja jatkuviin menemisiin puutu ja ihan välillä ihan häivytään muualle josta tilivelvollinen.