Lue keskustelun säännöt.
Monikulttuurinen parisuhde, mitä mahdollisia ongelmia voi tulla?
28.04.2020 |
Kyllä olen tosi ihastunut, mutta mietin onko suhteella tulevaisuutta. Mies on saksalainen.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Olin kihloissa saksalaisen miehen kanssa, joka oli täysi k*sipää, minkä uskon kyllä olevan ainakin osittain kulttuurista kiinni. Mies oli todella kilpailuhenkinen, itsekäs ja muista piittaamaton. Aina tuli ensisijaisesti oma etu ja oli valmis pettämään jopa kaverinsa, jos hyötyi siitä. Tämä ihan paikallisen koulujärjestelmän jne istuttama taipumus. Lisäksi oli isänsä määräiltävissä ja yritti miellyttää tätä kaikessa, joka myös mielestäni todella tyypillistä saksalaisille. Vaikka tiesin hänen olevan jostain asiasta täysin eri mieltä kuin isänsä niin yritti melkein pakkomuelteisti miellyttää tätä. Lisäksi kyseinen mies suhtautui äärimmäisen ylimielisesti suomalaisiin ja ajatteli olevansa jotenkin vähän ylempää tasoa, suuttuessaan haukkui suomalaisia junteiksi jne. Oli myös patologinen valehtelija. Siinä vaiheessa kun erottiin, jouduin laittamaan välit poikki kokonaan, estämään kaikkialta jne koska käytös oli todella ikävää.
Toivoisin että kysessä olisi vain yksittäistapaus, mutta parilla kaverilla saman tyyppisiä kokemuksia myös saksalaisista miehistä...
Tämä. Vain minä olen jotakin. Aivan kuin näillä kaikilla olisi kaksisuuntainen ja se tarttuu kaikkiin tuolla asuviin..
Natsisaksan perintöä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa tässä ketjussa mainittu juttu, jonka mä tunnistan, on tuo napanuora. Nämä mun tuntemat reilut parikymppiset todellakin on paljon epäitsenäisempiä kuin suomalaiset, vanhempien mielipiteitä kuunnellaan tosi paljon ja moni asuu vielä kotonaan. Luulen johtuvan jo esim. siitä, että opintotukea ei saa kuin köyhimmät, ja kun on vanhempien rahoista riippuvainen, on sitten muutenkin heistä enemmän riippuvainen.
Opiskelen tosiaan Pohjois-Saksassa suurkaupungissa ja pyörin liberaalien korkeakoulutettujen kanssa, joten en mitään tasa-arvoeroja tms. huomaa. Mun miehen äiti oli aikanaan puolipäiväinen kotiäiti, mut mies pitää itsestäänselvänä, et jaetaan aikanaan lastenhoidot tasan. Esim. hänen mielestä Suomen perhevapaauudistus on tosi hieno juttu.
Jotenkin surullista, että kun siteet omiin vanhempiin on terveellä pohjalla, eli pidetään yhtä ja kuunnellaan mitä enemmän elämää nähneillä vanhemmilla on neuvoja annettavanaan, sen suomidorkat näkevät jotenkin huonona asiana.
Oma puoliso on kulttuurista, missä pidetään tiiviisti yhteyttä muuhun perheeseen ja minusta on todella ihailtavaa nähdä, miten koko lähisuku rakastaa ja pitää huolta toisistaan. Itsekin olen erittäin lämpimän vastaanoton saanut heti alusta saakka.
Ei mikään ihme, että meillä on niin paljon mielenterveysongelmaisia naisia esimerkkinä, kun sitä "napanuoraa" ei yleensä ole lainkaan, vaan kotoa lähdetään reilusti alaikäisenä ja koitetaan sitten haparoida muiden kaltaisten kanssa jotenkuten läpi elämän.
Suomessa on paljon nadsiem jälkeläisiä. Joten sama se, sinussakin on varmaan samaa verta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa tässä ketjussa mainittu juttu, jonka mä tunnistan, on tuo napanuora. Nämä mun tuntemat reilut parikymppiset todellakin on paljon epäitsenäisempiä kuin suomalaiset, vanhempien mielipiteitä kuunnellaan tosi paljon ja moni asuu vielä kotonaan. Luulen johtuvan jo esim. siitä, että opintotukea ei saa kuin köyhimmät, ja kun on vanhempien rahoista riippuvainen, on sitten muutenkin heistä enemmän riippuvainen.
Opiskelen tosiaan Pohjois-Saksassa suurkaupungissa ja pyörin liberaalien korkeakoulutettujen kanssa, joten en mitään tasa-arvoeroja tms. huomaa. Mun miehen äiti oli aikanaan puolipäiväinen kotiäiti, mut mies pitää itsestäänselvänä, et jaetaan aikanaan lastenhoidot tasan. Esim. hänen mielestä Suomen perhevapaauudistus on tosi hieno juttu.
Jotenkin surullista, että kun siteet omiin vanhempiin on terveellä pohjalla, eli pidetään yhtä ja kuunnellaan mitä enemmän elämää nähneillä vanhemmilla on neuvoja annettavanaan, sen suomidorkat näkevät jotenkin huonona asiana.
Oma puoliso on kulttuurista, missä pidetään tiiviisti yhteyttä muuhun perheeseen ja minusta on todella ihailtavaa nähdä, miten koko lähisuku rakastaa ja pitää huolta toisistaan. Itsekin olen erittäin lämpimän vastaanoton saanut heti alusta saakka.
Ei mikään ihme, että meillä on niin paljon mielenterveysongelmaisia naisia esimerkkinä, kun sitä "napanuoraa" ei yleensä ole lainkaan, vaan kotoa lähdetään reilusti alaikäisenä ja koitetaan sitten haparoida muiden kaltaisten kanssa jotenkuten läpi elämän.
Niin eihän toki ole mitään vaihtoehtoja "muutetaan kotoa 15-vuotiaana, ei keskustella vanhempien kanssa mistään eikä pidetä yhteyttä" ja "asutaan kolmekymppiseksi vanhemmilla, äiti pyykkää ja kokkaa, vanhemmat tekevät kaikki aikuisen lapsen päätökset" välillä.
No, mulla oli "mies"Balkanilta, asui siis siellä. Tuntui, että suhde perustui lähinnä pinnallisiin asioihin kuten esim. ulkonäköön. Ei osannut kohdata naista ihmisenä. Oli sellainen tunne, että nainen on miestä varten. En silti halua yleistää, olisi varmaan tuollakin ollut hyviä ja mukavia miehiä, mutta tämä minun ei ollut sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu aika paljon saksalaisesta. Onko kyseessä CDU:ta äänestävä baijerilaisesta pikkukylästä kotoisin oleva insinöörimies vai berliiniläinen vaihtoehtopiiressä pyörivä sosiologi? Edellisellä saattaa olla hyvinkin vanhakantaiset näkemykset esimerkiksi sukupuolirooleista ja siitä, mikä on ns. normaalia ja paras tapa tehdä asioita, kun taas jälkimmäinen on luultavasti hyvinkin moderni ajatuksissaa. Kuten tuolla jo mainittiinkin, kulttuurin lisäksi koulutuksella tai perhetaustalla on hyvin suuri merkitys siihen, miten ihminen käyttäytyy.
Ihan OT:na ilman provoa: Pidätkö itseäsi ennakkoluuloisena vai ennakkoluulottomana.
No onpa taas oikein helvetinmoinen kulttuurien eroavaisuus. Miten tästä selvitä, kääääk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lähipiirissä montakin monikulttuurista avioliittoa. Saksalaista, brittiä, amerikkalaista, argentiinalaista.
Yhteinen ongelma on suomalaisen naisen itsenäisyys. Muunmaalaisilla miehillä on konservatiivisemmat asenteet kuin suomalaisilla miehillä. Selkeämmät sulupuoliroolit.
Ja tuo argentiinalainen mies kauhistelee yli kaiken sitä, ettei isovanhemmat ja koko muu suku ole yhtä perhettä.
USA:ssa asunut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki ongelmia syntyy ihan samastakin kulttuurista tulevien kesken. Monesti vielä ne aluksi jopa suloisilta tuntuneet pienet hölmöt jutut muuttuvat myöhemmin ärsyttäviksi.
Monikulttuurisissa suhteissa ongelmia voi tulla esim.yhteisen sävelen löytämisestä siitä missä asutaan, puolison perhee ja suvun tapaamiseen voi liittyä hyvin suuria eroja ( esim. kun ystäväni meni tapaamaan eka kerran ranskalaisen miehensä perhettä, tapaamisessa olikim 20 lähintä sukulaista neljän päivän ajan, ja he tosiaan odottivat koko ajan yhteistä oloa. Toisaalta taas turkkilaisen miehen kanssa seurusteleva tuttuni on kertonut, että hänen puolisonsa mahdollisuuksien mukaan välttelee näitä sukukohtaamisia). Päänvaivaa voi aiheuttaa myös mihin uskontoon lapset liitetään, mihin kouluun laitetaan ( onko se yksityinen, kansainvälinen, paikallinen jne), erilaiset työkulttuurit voivat olla vieraita, monessa maassa on pitkiä päiviä ja vähän lomia. Puolison kanssa on asioita, joita toisen on mahdotonta tunnistaa, koska kulttuuritausta on eri. Esim.vaikka rippileiri, meidän ( kotimainen) nuorisomusiikki jne. Tämä nyt tietysti toisaalta on myös rikkaus. Voi tulla ongelmia esim.hyväksyttävistä lastenkasvatusmenetelmistä, nekin poikkeavat monissa maissa toisistaan. Mutta sitten taas, nämäkin asiat mitä edellä luettelin eivät titenkään kaikillle koidu eroksi vaan päästään kompromisseihin.
Minulla on jenkkimies. On yllättävää miten samanlainen nuoruus meillä on kummallakin ollut. Sama musiikki soi pääosin, samat tv ohjelmat, samat lelut ja pelit. Nuorisokulttuuri ei tunnusta valtioiden rajoja lainkaan, kannattaa muistaa. Toki meillä on isoja erojakin, suurimpana se, että hän on rikkaasta perheestä ja minä en, mutta näitä eroja olisi saman maan kansalaisillakin. Jenkkimalli tai suomalaismalli ei eroa lastenkasvatuksessa muuten kuin, että isät osallistuvat selvästi enemmän ja ovat perhekeskeisempiä.
Tarkoitatko, että amerikkalaisisät osallistuvat selvästi enemmän? Itselläni olisi päinvastainen käsitys (vaikka en siellä avioitunutkaan) Tai ainakin niin, että pohjoismaalaiset isät osallistuvat perheen arkeen vähintään yhtä paljon ja että tasa-arvo on suurinta maissa kuten Suomi ja muut pohjoismaat.
Suomalainen tasa-arvo on sitä, että äitikin voi tehdä miesten työt, mutta isiltä ei saa vaatia. Jenkkimiehelle tasa-arvoa on hoitaa vauvaa 50/50, kokata perheen ruuat ja ostella tyttöjen mekot. Aikakin miehelleni, hänen sukulaisilleen ja ystävilleen. Amerikkalainen isä on leikkikentän laidalla yhtä usein kuin äiti ja kuskaa harrastuksiin yhtä lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas taas suominaisten lempiaihe. Ihan sama miten lihava ruma köyhä tai huonokäytöksinen mies on kunhan se ei vaan ole suomalainen. Nähty on miljoona kertaa.
Kielellinen hankaluus. Monessa monikulttuurisessa suhteessa jompikumpi tai ei kumpikaan puhu omaa äidinkieltään, vaan yhteisenä kielenä on vajavainen englanti. Väärinymmärryksiltä ei voi välttyä. Miten keskustella esim. syvällisemmistä asioista, tunteista jne. kunkuelitaito on ohut eikä sanoja ole. Kun sitten tulee lapsia, niin melkein aina tulee erimielisyyksiä siitä, mitä kieltä lapselle puhutaan. Mistä johtuneekin, että suomalainen nainen jää aina alakynteen ja lapselle puhutaan sitä hataraa englantia ja miehen äidinkieltä? Miehen suvun kanssa lapsen pitää oppia kommunikoimaan, mutta mitä niistä junteista suomalaisista. Surullista, mutta totta tuttavapiirissänikin. Ja jos sitten vielä eletään maassa, joka ei ole kummankaan vanhemmankotimaa, niin siinä sitä on kielisoppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas taas suominaisten lempiaihe. Ihan sama miten lihava ruma köyhä tai huonokäytöksinen mies on kunhan se ei vaan ole suomalainen. Nähty on miljoona kertaa.
Ei millään pahalla, mutta aikamoisia supernarttuja ne miehetkin katselee kotonaan sen jälkeen kun sellainen on tuotu kovalla rahalla Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
No, mulla oli "mies"Balkanilta, asui siis siellä. Tuntui, että suhde perustui lähinnä pinnallisiin asioihin kuten esim. ulkonäköön. Ei osannut kohdata naista ihmisenä. Oli sellainen tunne, että nainen on miestä varten. En silti halua yleistää, olisi varmaan tuollakin ollut hyviä ja mukavia miehiä, mutta tämä minun ei ollut sellainen.
Mulla on pari balkania käväissyt makkarin puolella. Naisen nautinto tuntui molemmille olevan toissijainen asia. Oma napa meni aina edelle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri on kulttuurillisessa ääripäässä muutamassa asiassa.
*rehellisyys
*small talkin puute, etäisyys
*naisten hyvä asema
*suhtautuminen ruokaan, ruokakulttuurittomuus
* vaatimattomuus, ulkonäkö ei keskeistä
Mitä tarkoitat etäisyydellä ja suhtautumisella ruokaan?
Mieheni kotimaassa ruoka on tulista ja lihapitoista, joten Suomessa käydessämme on ihmetellyt pitkiä maito- ja jogurttihyllyjä. Miehen kotimassa ja nykyisessä yhteisessä kotimaassa ulkonäköön panostetaan ja hoikkuutta sekä terveellisiä elintapoja ihaillaan. Olen aina panostanut ulkänööni pukeutumalla naisellisesti ja meikkaamalla luonnollisesti. Mies kohtelee hyvin, auttaa, kantaa kauppakassit, avaa ovet ja maksaa aina jos käymme ulkona syömässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri on kulttuurillisessa ääripäässä muutamassa asiassa.
*rehellisyys
*small talkin puute, etäisyys
*naisten hyvä asema
*suhtautuminen ruokaan, ruokakulttuurittomuus
* vaatimattomuus, ulkonäkö ei keskeistä
Mitä tarkoitat etäisyydellä ja suhtautumisella ruokaan?
Mieheni kotimaassa ruoka on tulista ja lihapitoista, joten Suomessa käydessämme on ihmetellyt pitkiä maito- ja jogurttihyllyjä. Miehen kotimassa ja nykyisessä yhteisessä kotimaassa ulkonäköön panostetaan ja hoikkuutta sekä terveellisiä elintapoja ihaillaan. Olen aina panostanut ulkänööni pukeutumalla naisellisesti ja meikkaamalla luonnollisesti. Mies kohtelee hyvin, auttaa, kantaa kauppakassit, avaa ovet ja maksaa aina jos käymme ulkona syömässä.
In your dreams...
Suomalainen tasa-arvo on sitä, että äitikin voi tehdä miesten työt, mutta isiltä ei saa vaatia. Jenkkimiehelle tasa-arvoa on hoitaa vauvaa 50/50, kokata perheen ruuat ja ostella tyttöjen mekot. Aikakin miehelleni, hänen sukulaisilleen ja ystävilleen. Amerikkalainen isä on leikkikentän laidalla yhtä usein kuin äiti ja kuskaa harrastuksiin yhtä lailla.
Tämä. Jenkkimiehelle ei ole erikseen miesten ja naisten töitä, vaan ihan samalla lailla mies voi kokkailla ja luututa lattioita. Suomalaiset miehet eivät ole itse asiassa lainkaan tasa-arvon kannattajia, vaan mielellään erottelevat edelleenkin hyvin vahvasti naisten ja miesten työt ja edellyttävät naisilta paljon passaamista. Toki päälle tulee vaatimus osallistua kuluihin vähintään 50/50. Jenkkimies pitää kunnia-asianaan perheensä elättämistä
.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri on kulttuurillisessa ääripäässä muutamassa asiassa.
*rehellisyys
*small talkin puute, etäisyys
*naisten hyvä asema
*suhtautuminen ruokaan, ruokakulttuurittomuus
* vaatimattomuus, ulkonäkö ei keskeistä
Sekä lasten kasvatus tai sen kurin puute. Esim. saksalainen lukio on tiukka, opettajat pitävät kuria ja olettavat hyvää käytöstä lapsilta ja Suomessa ymmärretään ja ymmärretään. Voi tulla saksalaiselle miehelle järkytyksenä, minkälainen suomalainen koulu on.
Asumme tällä hetkellä Espanjassa, mutta vietämme paljon myös aikaa lomatalollamme Italiassa. Mieheni on siis puoleksi italialainen ja puoliksi espanjalainen. Avioiduin aikanaan porvarisperheen ainoan pojan kanssa. Koko suku otti minut hienosti vastaan mieheni sisarta ( sinkku) lukuunottamatta. Nykyään minulla on hänenkin kanssaan ihan asialliset välit.
Kaula katkeaa. Se on iso ongelma.
Saksa on vähän niinkuin Suomi. Olen itse asunut Saksassa vuosia ja on todella helppo suomalaisena tänne muuttaa ja asua. Itse otin miehen Luxemburgista, joten ihan saksalaiseen ei ole verrata ;) mielestäni kuitenkin ihmisiä ne saksalaisetkin ovat ja tuskin mitään kamalaa kulttuurientörmäystä on tiedossa.