Lue keskustelun säännöt.
Monikulttuurinen parisuhde, mitä mahdollisia ongelmia voi tulla?
28.04.2020 |
Kyllä olen tosi ihastunut, mutta mietin onko suhteella tulevaisuutta. Mies on saksalainen.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki ongelmia syntyy ihan samastakin kulttuurista tulevien kesken. Monesti vielä ne aluksi jopa suloisilta tuntuneet pienet hölmöt jutut muuttuvat myöhemmin ärsyttäviksi.
Monikulttuurisissa suhteissa ongelmia voi tulla esim.yhteisen sävelen löytämisestä siitä missä asutaan, puolison perhee ja suvun tapaamiseen voi liittyä hyvin suuria eroja ( esim. kun ystäväni meni tapaamaan eka kerran ranskalaisen miehensä perhettä, tapaamisessa olikim 20 lähintä sukulaista neljän päivän ajan, ja he tosiaan odottivat koko ajan yhteistä oloa. Toisaalta taas turkkilaisen miehen kanssa seurusteleva tuttuni on kertonut, että hänen puolisonsa mahdollisuuksien mukaan välttelee näitä sukukohtaamisia). Päänvaivaa voi aiheuttaa myös mihin uskontoon lapset liitetään, mihin kouluun laitetaan ( onko se yksityinen, kansainvälinen, paikallinen jne), erilaiset työkulttuurit voivat olla vieraita, monessa maassa on pitkiä päiviä ja vähän lomia. Puolison kanssa on asioita, joita toisen on mahdotonta tunnistaa, koska kulttuuritausta on eri. Esim.vaikka rippileiri, meidän ( kotimainen) nuorisomusiikki jne. Tämä nyt tietysti toisaalta on myös rikkaus. Voi tulla ongelmia esim.hyväksyttävistä lastenkasvatusmenetelmistä, nekin poikkeavat monissa maissa toisistaan. Mutta sitten taas, nämäkin asiat mitä edellä luettelin eivät titenkään kaikillle koidu eroksi vaan päästään kompromisseihin.
Minulla on jenkkimies. On yllättävää miten samanlainen nuoruus meillä on kummallakin ollut. Sama musiikki soi pääosin, samat tv ohjelmat, samat lelut ja pelit. Nuorisokulttuuri ei tunnusta valtioiden rajoja lainkaan, kannattaa muistaa. Toki meillä on isoja erojakin, suurimpana se, että hän on rikkaasta perheestä ja minä en, mutta näitä eroja olisi saman maan kansalaisillakin. Jenkkimalli tai suomalaismalli ei eroa lastenkasvatuksessa muuten kuin, että isät osallistuvat selvästi enemmän ja ovat perhekeskeisempiä.
Tottakai kansainvälinen musiikki on samaa. Mutta aika vähän oma mieheni on kuunnellut nuoruudessaa esim. Don huonoja, Apulantaa tai Tehosekoitinta. Tai osallistunut isoskoulutukseen. Tai käynyt juhannuskokolla tai viettänyt abiristeilyä Ruotsinlaivalla.
Vaikka toki onkin nuoruuttaan viettänyt monin yhtenevinkin tavoin.
Aivan kuin jollakin musiikkimaulla olisi parisuhteessa merkitystä. Ei ihme, että erotaan
mies52v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on eräästä Saksan naapurimaasta, kaikki hyvin ja ei kotona ollessa ongelmia.
Kuten jo mainittu, sukulaiset on asia erikseen ja siellä kyläillessä huomaa eroja. Ei mitään vakavaa toki ja onhan se ihan normaalia.
Saksalainen soittaa vain kerran.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kulttuureista. Joissakin kulttuureissa erimielisyydet ratkotaan teräaseilla.
Tässä oli puhe monikulttuurisesta, ei suomalaisesta parisuhteesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saksassa edelleen ajatus että mies on perheen pää. Varaudu palvelemaan miestä enemmän mitä suomalaisen kanssa joutuisit.
No mitä väliä? Jokaisen saksalainen on yksilö ja jos hakuaisi palvelusvaimon, niin varmaan jäisi Saksaan.
Mistä tällaisia saksalaisia saa? Olin naimisissa saksalaisen naisen kanssa ja se oli jälkeenpäin ajateltuna kauheaa. Baijerista ja katolilainen kasvatus. Kaikesta piti juosta kadun toisella puolella asuvalle isälle valittamaan ja kertomaan. Tärkeintä oli se oma perhe siellä kadun toisella puolella, jonka kanssa ex-vaimo asui kolmekymppiseksi. Itse olin muuttanut kotoa jo 21-vuotiaana armeijan jälkeen. Siellä asuttiin kaikki samalla kadulla ja kaikki asiat tehtiin kuten appiukko sanoi. Siinä ei aviomies ollut mitään. Sunnuntaisin istuttiin hymy perseessä kahvilla ja lauantaisin siivottiin koko katu yhdessä. Naapuri olisi voinut vaikka ajatella, että siellähän on hiekkaa kadulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään ongelmia KAIKKI muista kulttuureista tulleet miehet kunnioittavat naista, feministisiä ja sukupuolineutraaleja arvoja päinvastoin kuin suomijuntit.
No en nyt alkaisi huolestua kulttuurieroista saksalaisen kanssa ennen kuin suhde on alkanutkaan... Kuvittelin, että ap:n miesehdokas on jostain oikeasti vieraasta kulttuurista (Maasai tms.)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en nyt alkaisi huolestua kulttuurieroista saksalaisen kanssa ennen kuin suhde on alkanutkaan... Kuvittelin, että ap:n miesehdokas on jostain oikeasti vieraasta kulttuurista (Maasai tms.)!
No on siinäkin sen verran eroa, että saksalainen mies tosiaan olettaa naisen olevan enemmän kodinhengetär. Riippuu tietty mistäpäin Saksaa jne. mutta joku katolilainen perhe pitää aika tiukasti kiinni arvoistaan. Sunnuntaisin parempaa päälle ja juodaan kahvia appivanhempien & puolison isovanhempien kanssa.
Oma mieheni on hyvin suomalaistunut mutta samaa ei voi sanoa hänen tuttavistaan. Saan kuunnella jatkuvasti valitusta siitä, miten mieheni ei seuraa kotimaansa kulttuurin tapoja. Olen monesti kysynyt, että mitä minä voin sille asialle? Mieheni tiesi minun kanssa alkaessaan mihin ryhtyy ja kulttuurien erot on käsitelty suhteen alussa hyvin perusteellisesti ja mies on itse tarkastellut kriittisesti omaa kotimaataan ja sen kulttuuria ja sen seurauksena halunnut sanoutua irti monesta asiasta. Suorastaan naurettavaa, että jotkut kuvittelevat minun alkavan paimentaa miestäni noudattamaan sääntöjä, joita en itse ikinä noudattaisi.
Välillä tuntuu, että mieheni on helpottunut, koska nykyään hänellä on itsensä lisäksi joku muukin, joka asettuu näitä henkilöitä vastaan ja kertoo, mikä kuuluu suomalaiseen kulttuuriin ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä eka ongelma on, että missä asutaan. Jomman kumman läheiset jäävät kaukaisemmiksi.
Jos hankitaan lapsia, missä maassa laitetaan kouluun ja minkäkieliseen kouluun.
Mitä kieltä puhutaan. Raskasta puhua molemmille vierasta kieltä loppuelämä, toisaalta myös toiselle vieras kieli on epätasa-arvoinen.
Ota välittömästi yhteys Roman Schatziin.
Hän tietää.
Hän on erittäin fiksu, sanavalmis saksalaissuomettunut mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen monikulttuurisessa avioliitossa ja haastavinta riitatilanteissa on joskus se, että tulee väärinymmärryksiä, kun ei pysty omalla tunnekielellä selittämään asiaansa. Mutta riidoista oppii ja sitten tietää, mikä toisesta tuntuu pahalta vaikka omasta mielestä ei olisi suuri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki ongelmia syntyy ihan samastakin kulttuurista tulevien kesken. Monesti vielä ne aluksi jopa suloisilta tuntuneet pienet hölmöt jutut muuttuvat myöhemmin ärsyttäviksi.
Monikulttuurisissa suhteissa ongelmia voi tulla esim.yhteisen sävelen löytämisestä siitä missä asutaan, puolison perhee ja suvun tapaamiseen voi liittyä hyvin suuria eroja ( esim. kun ystäväni meni tapaamaan eka kerran ranskalaisen miehensä perhettä, tapaamisessa olikim 20 lähintä sukulaista neljän päivän ajan, ja he tosiaan odottivat koko ajan yhteistä oloa. Toisaalta taas turkkilaisen miehen kanssa seurusteleva tuttuni on kertonut, että hänen puolisonsa mahdollisuuksien mukaan välttelee näitä sukukohtaamisia). Päänvaivaa voi aiheuttaa myös mihin uskontoon lapset liitetään, mihin kouluun laitetaan ( onko se yksityinen, kansainvälinen, paikallinen jne), erilaiset työkulttuurit voivat olla vieraita, monessa maassa on pitkiä päiviä ja vähän lomia. Puolison kanssa on asioita, joita toisen on mahdotonta tunnistaa, koska kulttuuritausta on eri. Esim.vaikka rippileiri, meidän ( kotimainen) nuorisomusiikki jne. Tämä nyt tietysti toisaalta on myös rikkaus. Voi tulla ongelmia esim.hyväksyttävistä lastenkasvatusmenetelmistä, nekin poikkeavat monissa maissa toisistaan. Mutta sitten taas, nämäkin asiat mitä edellä luettelin eivät titenkään kaikillle koidu eroksi vaan päästään kompromisseihin.
Minulla on jenkkimies. On yllättävää miten samanlainen nuoruus meillä on kummallakin ollut. Sama musiikki soi pääosin, samat tv ohjelmat, samat lelut ja pelit. Nuorisokulttuuri ei tunnusta valtioiden rajoja lainkaan, kannattaa muistaa. Toki meillä on isoja erojakin, suurimpana se, että hän on rikkaasta perheestä ja minä en, mutta näitä eroja olisi saman maan kansalaisillakin. Jenkkimalli tai suomalaismalli ei eroa lastenkasvatuksessa muuten kuin, että isät osallistuvat selvästi enemmän ja ovat perhekeskeisempiä.
Tottakai kansainvälinen musiikki on samaa. Mutta aika vähän oma mieheni on kuunnellut nuoruudessaa esim. Don huonoja, Apulantaa tai Tehosekoitinta. Tai osallistunut isoskoulutukseen. Tai käynyt juhannuskokolla tai viettänyt abiristeilyä Ruotsinlaivalla.
Vaikka toki onkin nuoruuttaan viettänyt monin yhtenevinkin tavoin.
Aivan kuin jollakin musiikkimaulla olisi parisuhteessa merkitystä. Ei ihme, että erotaan
mies52v
Luetun ymmärtämisellä voi kyllä olla. Varsinkin siinä kuinka lukee toista. Jos se on tämänkaltaista kuin viiskakkosella niin uskoisin ongelmia syntyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki ongelmia syntyy ihan samastakin kulttuurista tulevien kesken. Monesti vielä ne aluksi jopa suloisilta tuntuneet pienet hölmöt jutut muuttuvat myöhemmin ärsyttäviksi.
Monikulttuurisissa suhteissa ongelmia voi tulla esim.yhteisen sävelen löytämisestä siitä missä asutaan, puolison perhee ja suvun tapaamiseen voi liittyä hyvin suuria eroja ( esim. kun ystäväni meni tapaamaan eka kerran ranskalaisen miehensä perhettä, tapaamisessa olikim 20 lähintä sukulaista neljän päivän ajan, ja he tosiaan odottivat koko ajan yhteistä oloa. Toisaalta taas turkkilaisen miehen kanssa seurusteleva tuttuni on kertonut, että hänen puolisonsa mahdollisuuksien mukaan välttelee näitä sukukohtaamisia). Päänvaivaa voi aiheuttaa myös mihin uskontoon lapset liitetään, mihin kouluun laitetaan ( onko se yksityinen, kansainvälinen, paikallinen jne), erilaiset työkulttuurit voivat olla vieraita, monessa maassa on pitkiä päiviä ja vähän lomia. Puolison kanssa on asioita, joita toisen on mahdotonta tunnistaa, koska kulttuuritausta on eri. Esim.vaikka rippileiri, meidän ( kotimainen) nuorisomusiikki jne. Tämä nyt tietysti toisaalta on myös rikkaus. Voi tulla ongelmia esim.hyväksyttävistä lastenkasvatusmenetelmistä, nekin poikkeavat monissa maissa toisistaan. Mutta sitten taas, nämäkin asiat mitä edellä luettelin eivät titenkään kaikillle koidu eroksi vaan päästään kompromisseihin.
Minulla on jenkkimies. On yllättävää miten samanlainen nuoruus meillä on kummallakin ollut. Sama musiikki soi pääosin, samat tv ohjelmat, samat lelut ja pelit. Nuorisokulttuuri ei tunnusta valtioiden rajoja lainkaan, kannattaa muistaa. Toki meillä on isoja erojakin, suurimpana se, että hän on rikkaasta perheestä ja minä en, mutta näitä eroja olisi saman maan kansalaisillakin. Jenkkimalli tai suomalaismalli ei eroa lastenkasvatuksessa muuten kuin, että isät osallistuvat selvästi enemmän ja ovat perhekeskeisempiä.
Tottakai kansainvälinen musiikki on samaa. Mutta aika vähän oma mieheni on kuunnellut nuoruudessaa esim. Don huonoja, Apulantaa tai Tehosekoitinta. Tai osallistunut isoskoulutukseen. Tai käynyt juhannuskokolla tai viettänyt abiristeilyä Ruotsinlaivalla.
Vaikka toki onkin nuoruuttaan viettänyt monin yhtenevinkin tavoin.
En minäkään ole tehnyt noista mitään vaikka suomalainen olenkin. Ja yleensä ne rippikoulut on sitten jotain vastaavia bar mitsvaheja tai muita.
Okei.
Tämä aihe kuitenkin nousee meillä ulkosuomalaisten fb-ryhmissäkin usein keskusteluihim, joten useille se ei mikään vieras ole. Ja toki sielläkin on aina joukossa ihmisiä, joille mitkään suomalaiset traditioit eivät ikinä ole olleet millää tavalla merkittäviä.
Mäkin olen ihan umpisuomalainen, enkä ole tehnyt mitään noista mainitsemistasi asioista. Risteilyllä toki käynyt mutta en koulukaverien kanssa. Rippikouluun en osallistunut, kokkoja ei meilläpäin poltettu ja noi bändit on kamalia :P.
Mutta toki kaikilla on omat nuoruuden juttunsa, tai muuten se oma tausta joka vaikuttaa myös nykyhetkeen. Se vain tosiaan on mahdollista että tämä tausta on samankaltaisempi kahdella erimaalaisella kuin kahdella suomalaisella.
Joo, toki nuo olivat vain muutama esimerkki, kuten varmaan moni tajusikin, sillä olisi aika mahdotonta selitellä tähän suomalaiseta populaarikulttuuria kovin yksityiskohtaisesti.
Oma kokemukseni saksalaisista miehistä ovat että napanuora ei todellakaan ole monella katkennut edes päälle kolmikymppisenä. Olen seurustellut kahden eri saksalaisen miehen kanssa ja molempien elämässä mami oli aikamoisen suuressa merkityksessä. Niin että jos jaksat jäädä kakkoseksi anopille aina ja iäti niin mikä ettei.
Vielä plussat ja miinukset
+ Hyviä kokkaamaan usein
+ Hyvännäköisiä ja hyvin varusteltuja ;)
+ Sivistyneitä
- Napanuora
- Välillä aika ylimielisiä ja Saksa-keskeisiä
- Monet ovat äärettömän tylsiä / tosikkomaisia
Mun ex-kihlattu oli saksalainen ja halusi kotirouvan jonka elämän sisälto oli kirche, kuche, kinder....Niin kuin hänen äitinsäkin oli aina ollut. Sinänsä huvittavaa että tapasimme yliopistossa ja minä olin aina kovin urakeskeinen, enkä edes halunnut lapsia.
Ei sopinut mulle joten purin kihlauksen.
Nykyään olen naimisissa Australialaisen kanssa ja meillä on tosi samanlainen elämänkatsomus ja arvomaailma (ja niitä lapsiakin sittemmin halusin ), asuinmaan valinnasta ollaan käyty muutama tiukka keskustelu ja nyt on meneillään jo kolmas asuinmaa. Mutta onnellisesti ollaan oltu yhdessä jo 20 vuotta eikä ikinä ole ollut mitään kulttuurieroista johtuvia ongelmia, enkä voisi kuvitella itselleni sopivampaa puolisoa.
Olen ollut kymmenen vuotta naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa. Kaikista suurin ongelma on ollut se, minne asetumme asumaan. Olemme asuneet kummankin kotimaassa, mutta lasten myötä asetuimme Suomeen. Mies ei ole täysin sopeutunut. Ei pidä kylmästä ja pimeästä talvesta, eikä kotikulttuurista (emme vietä iltoja etelä-eurooppalaiseen tyyliin ystävien kanssa kahviloissa). Minä taas en kestä kuumia ja kuivia kesiä miehen kotimaassa. Lasten kasvatus on aiheuttanut jonkin verran ristiriitoja, mutta tuo asuinpaikka on suurin tekijä.
Osaako joku kertoa itävaltalaisista miehistä? Olettaisin, että melko samanlaisia kuin saksalaiset...? Vai ovatko noin yleisesti ottaen konservatiivisempia kuin saksalaiset?
Voihan helsinkiläinen ja nurmeslainenkin olla ihan täysin erilaisia. Yleensä länsimaiset samaan uskontokuntaan kuuluvat tai uskontoon kuulumattomat ovat kulttuuriltaan aika samanlaisia.
Saksalaisessa kulttuurissa lasten kasvatus ym. on vapaampaa. Ei ole niin paljon sääntöjä ja lasten perään katsomista. Elämä ei pyöri lasten ehdoin, lapsi oppii perheen tavat eikä toisin päin.