Kaikki valmiiksi aikuisille lapsille?

Ehkä nuo vanhemmat ei muuten saisi noita lapsia pois nurkistaan. Makaisivat siellä loppuikänsä.

Millainen vuokranantaja uskaltaa ottaa vuokralaisen, joka ei sen vertaa kykene hoitamaan omia asioitaan, että itse hakisin asuntoa ja maksaisi vuoravakuuden?

Tuollaiselle pitäisi antaa kymmenien, jopa satojen tuhansien eurojen arvoinen asunto hallintaan?

On normaalia, että vanhemat haluava tukea ja avustaa lastaan. Mutta aika varakkaita ystäviä sinulla on, jos ostelevat lapsilleen asuntoja. Mutta kyllähän tuo avauksesi myös kuullosti sille, että paljon läheisesi joukossa saattanee olla, myös Curling-vanhempia. (=Nimitys, jota käytetään vanhemmista, jotka pyrkivät poistamaan esteet ja vaikeudet lastensa tieltä, palvelevat heitä, täyttävät kaikki toiveet ja haluavat suojella heitä pettymyksiltä). Vaan kuinka hyvin lapsesta kasvaa itsenäinen ja vastuullinen "aikuinen" jos kaiken turvaa ja toteuttaa vahempi?

Nuoruuteen kuuluu myös pettyminen ja harmitukset.. Itse alootin omillaan asumisen kuuden hengen solussa, eivätkä vanhempani ostaneet minulle omaa asunto saati maksaneet vuokraani. Kasvaakohan minusa tietämättäni sosialisti tai kommunisti kun näin jouduin tällaiseen tilanteeseen jouduin.

Tuskinpa vaan. Hieman kyllä toisinaan huolettaa eriarvoisuuden kasvaminen ja lisääntyminen. 

Mitäpä niiden rahakasojen päällä istumaan, perinnöksi ne menee kuitenkin lopulta. Siitä olen samaa mieltä, että omat asiat pitää oppia hoitamaan itse, mutta ei taloudellinen tuki välttämättä tarkoita epäitsenäisyyttä. Asunto voi olla ihan hyvä sijoitus ja samalla fiksu tapa tukea nuorta. Yhteiskuntakin säästää, kun ei tarvitse maksaa esim. Asumistukea opiskelijalle.

Kylla me ainakin autamme meidan lapsia niin paljon kuin haluavat. Koska voimme. Yhteiskunta vaatii niin paljon nykyaan ja elama on yhta taistelua omasta paikasta eri tilanteissa, etta onhan se mukavaa, jos kodin löytaminen ei olis yksi taistelutanner lisaa. 

Paikkakunnilla, joissa on vuokra-asunnoista pulaa, vanhemmat saattavat toimia lapsensa suosittelelijana ja takaajana.

Vuokranantaja saattaa olla haluton vuokraamaan asuntoa vaikkapa vuokraajalle, joka ei ole töissä tai opiskele. Vanhemmat sitten suostuvat tavallaan takaamaan vuokranmaksun, jos lapsi ei näitä kriteerejä täytä.

Vierailija kirjoitti:

On normaalia, että vanhemat haluava tukea ja avustaa lastaan. Mutta aika varakkaita ystäviä sinulla on, jos ostelevat lapsilleen asuntoja. Mutta kyllähän tuo avauksesi myös kuullosti sille, että paljon läheisesi joukossa saattanee olla, myös Curling-vanhempia. (=Nimitys, jota käytetään vanhemmista, jotka pyrkivät poistamaan esteet ja vaikeudet lastensa tieltä, palvelevat heitä, täyttävät kaikki toiveet ja haluavat suojella heitä pettymyksiltä). Vaan kuinka hyvin lapsesta kasvaa itsenäinen ja vastuullinen "aikuinen" jos kaiken turvaa ja toteuttaa vahempi?

Nuoruuteen kuuluu myös pettyminen ja harmitukset.. Itse alootin omillaan asumisen kuuden hengen solussa, eivätkä vanhempani ostaneet minulle omaa asunto saati maksaneet vuokraani. Kasvaakohan minusa tietämättäni sosialisti tai kommunisti kun näin jouduin tällaiseen tilanteeseen jouduin.

Tuskinpa vaan. Hieman kyllä toisinaan huolettaa eriarvoisuuden kasvaminen ja lisääntyminen. 

Tuo asunnon ostaminen oli vain yksi vaihtoehto... tosiaan se, mitä varakkaammat tekee. Vähemmän varakkaat sitten etsii vuokra-asuntoa lastensa puolesta.

Mäkin muutin omilleni soluun, kun aloitin opiskelut ja selvää oli, että sillä opintotuella +säästöillä on pärjättävä. Vanhemmat joskus laittoivat rahaa junalippuun, kun halusivat, että käyn heidän luonaan. Ja tosiaan siis ihmettelen tuota paapomista ja mietin, onko se jokin uusi normaali. ap

Vierailija kirjoitti:

Paikkakunnilla, joissa on vuokra-asunnoista pulaa, vanhemmat saattavat toimia lapsensa suosittelelijana ja takaajana.

Vuokranantaja saattaa olla haluton vuokraamaan asuntoa vaikkapa vuokraajalle, joka ei ole töissä tai opiskele. Vanhemmat sitten suostuvat tavallaan takaamaan vuokranmaksun, jos lapsi ei näitä kriteerejä täytä.

Niin. Useimpia vuokrananajia kiinnostaa vain ja ainoasaan kaksi asiaa se että vuokralainen maksaa soviun vuokran ajallaan sekä pitää vuokra-asunnon siinä kunnossa, että vuokranantajan varallisuus ei ainakaan vuokralaisen toimesta vähene. Eli suomeksi vuokralainen pitää asunnon omalta osaltaan  vähintään asiallisessa kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä niiden rahakasojen päällä istumaan, perinnöksi ne menee kuitenkin lopulta. Siitä olen samaa mieltä, että omat asiat pitää oppia hoitamaan itse, mutta ei taloudellinen tuki välttämättä tarkoita epäitsenäisyyttä. Asunto voi olla ihan hyvä sijoitus ja samalla fiksu tapa tukea nuorta. Yhteiskuntakin säästää, kun ei tarvitse maksaa esim. Asumistukea opiskelijalle.

Mäkin taas ajattelen, että tuo on jo liiallista tukemista, mikä syö lapsen itsenäisyyttä. Perinnöksi sitten saavat mitä saavat. 

Itse kun ajattelen nuoruuttani, niin koen hyväksi sen, että koin myös niukkuutta ja jouduin laskemaan rahojani. ap

Miksi EN auttaisi omaa lastani? Hän voi omat rahat säästää sitten isompaan asuntoon tmv.kun meillä on kummallekin lapselle asunnot valmiina (niissä on tosin nyt vuokralainen) pikkasen helpompi alku elämään kun palkasta jää enemmän säästöön ja muuhun. Ei muiden valinnat ole teiltä pois;)

No, jos minulla olisi niin paljon rahaa, että voisin ostaa lapselleni oman asunnon, niin varmasti ostaisin. Saisi toki maksaa siitä juoksevat kulut, kuten vastikkeen ja sähkön.

Muuten saa kyllä itse hoitaa asiansa ja neuvon ja autan tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä niiden rahakasojen päällä istumaan, perinnöksi ne menee kuitenkin lopulta. Siitä olen samaa mieltä, että omat asiat pitää oppia hoitamaan itse, mutta ei taloudellinen tuki välttämättä tarkoita epäitsenäisyyttä. Asunto voi olla ihan hyvä sijoitus ja samalla fiksu tapa tukea nuorta. Yhteiskuntakin säästää, kun ei tarvitse maksaa esim. Asumistukea opiskelijalle.

Mäkin taas ajattelen, että tuo on jo liiallista tukemista, mikä syö lapsen itsenäisyyttä. Perinnöksi sitten saavat mitä saavat. 

Itse kun ajattelen nuoruuttani, niin koen hyväksi sen, että koin myös niukkuutta ja jouduin laskemaan rahojani. ap

Ja nyt oot sitten taydellisen onnellinen, kun se elamassa on ollut tuo malli?

Koska se omaan ensimmäiseen asuntoon muuttaminen on jo muutenkin stressaava tilanne niin miksi aiheuttaa lisää stressiä aiheesta? Kun ei ole ennen asunut yksin niin ei osaa ottaa huomioon itsestäänselviäkin asioita. Vanhemmilla on sitä kokemusta. Esim. mitä kannattaa asunnosta haluta (pesukoneliitännät yms) ja millainen ympäristö (onko lapsipereheitä vai yksiöitä jne). Lisäksi vaikka kuinka asioista puhuisi etukäteen niin ne tulevat silti yllätyksenä. Ruuan hinnastakin voi puhua ummet ja lammet, mutta vasta kun käy itse siellä kaupassa tajuaa sen oikean hinnan.

Toisin sanoen vanhempien avulla saa paremman asunnon kuin jos joutuisi kaiken hoitamaan itse. Sitten seuraavan asunnon kohdalla tiedetään mitä halutaan ja osataankin jo katsella sellaisia asuntoja.

Vierailija kirjoitti:

Paikkakunnilla, joissa on vuokra-asunnoista pulaa, vanhemmat saattavat toimia lapsensa suosittelelijana ja takaajana.

Vuokranantaja saattaa olla haluton vuokraamaan asuntoa vaikkapa vuokraajalle, joka ei ole töissä tai opiskele. Vanhemmat sitten suostuvat tavallaan takaamaan vuokranmaksun, jos lapsi ei näitä kriteerejä täytä.

No jos ei ole töissä, ei opiskele ja vanhempi hoitaa vielä asunnon vuokraamisenkin, niin kyllä se vanhemman rooli minusta vain vahvistaa sitä vaikutelmaa, ettei tuolle kannata vuokrata.  ap

Minä muutin omilleni aikanani siten, että vanhempani maksoivat takuuvuokran ja kalustivat asuntoa. Sain myös pitkään taloudellista tukea kotoa ja käydessäni mukaan laitettiin ruokakassi. Olen varakkaampi kuin vanhempani, joten oma lapseni tulee saamaan asunnon, johon muuttaa ja vastaavasti taloudellista tukea. 

Asuntoa en osta, mutta muuten olen avustanut paljon. Nyt esikoinen armeijassa ja niin kauan ostan ja maksan kuin armeijan jälkeen opinnot kiinnostaa. Nyt armeija-aikanakin olen maksanut autokulut ja antanut ruokarahaa. Vuokra-asunnon on itse hankkinut ja tavaroihin olen antanut rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Koska se omaan ensimmäiseen asuntoon muuttaminen on jo muutenkin stressaava tilanne niin miksi aiheuttaa lisää stressiä aiheesta? Kun ei ole ennen asunut yksin niin ei osaa ottaa huomioon itsestäänselviäkin asioita. Vanhemmilla on sitä kokemusta. Esim. mitä kannattaa asunnosta haluta (pesukoneliitännät yms) ja millainen ympäristö (onko lapsipereheitä vai yksiöitä jne). Lisäksi vaikka kuinka asioista puhuisi etukäteen niin ne tulevat silti yllätyksenä. Ruuan hinnastakin voi puhua ummet ja lammet, mutta vasta kun käy itse siellä kaupassa tajuaa sen oikean hinnan.

Toisin sanoen vanhempien avulla saa paremman asunnon kuin jos joutuisi kaiken hoitamaan itse. Sitten seuraavan asunnon kohdalla tiedetään mitä halutaan ja osataankin jo katsella sellaisia asuntoja.

No hyvänen aika.Nuohan on asioita juuri, joista puhutaan, mutta ei tehdä lapsen puolesta. Juuri tuota ihmettelen, että miten aikuisista lapsista on saatu noin avuttomia!ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paikkakunnilla, joissa on vuokra-asunnoista pulaa, vanhemmat saattavat toimia lapsensa suosittelelijana ja takaajana.

Vuokranantaja saattaa olla haluton vuokraamaan asuntoa vaikkapa vuokraajalle, joka ei ole töissä tai opiskele. Vanhemmat sitten suostuvat tavallaan takaamaan vuokranmaksun, jos lapsi ei näitä kriteerejä täytä.

No jos ei ole töissä, ei opiskele ja vanhempi hoitaa vielä asunnon vuokraamisenkin, niin kyllä se vanhemman rooli minusta vain vahvistaa sitä vaikutelmaa, ettei tuolle kannata vuokrata.  ap

Lähtökohta on, että jos ei ole töissä tai opiskele, hänelle ei vuokrata. Kyllähän ne parhaat asunnot tapaavat sittenkin mennä työssäkäyville.

Mutta Suomi on pitkä maa, ja useimmilla paikkakunnilla vuokra-asunnoista on ennemminkin ylitarjontaa.

Kateus on syöpä.

En tehnyt puolesta, autoin. Ja maksoin takuuvuokran. Tiesitkö, että vanhemmilla on myös ihan lakiin kirjattu velvollisuus kykyjensä mukaan avustaa myös täysi-ikäistä lastaan koulutuskustannuksissa? Opiskelupaikkakunnan vuokra esim. on koulutuskustannus. Eli jos massia on, sä et voi sen päällä vaan istua koska täysi-ikäinen, vaan jos lapsi tarvii avustusta, olet velvoitettu sitä antamaan. Jos taas olet persaukinen, on se eri asia. 

Mä en ole edes kovin hyvissä varoissa, mutta mulle nyt on itsestään selvää että oman lapsen avustaminen ei päättynyt maagisesti siihen päivään kun hän täytti 18. Totta kai hän valmistuttuaan ja toivottavasti työllistyessään alkaa elättämään itseään, mutta senkin jälkeen hän voi äidiltään apua pyytää ja äiti auttaa jos pystyy.