Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?

Tuhannen vuoden yksinäisyys. Tosi tylsä kirja.

Herm-oo-nini kirjoitti:

Enni Mustonen! Tavallaan vetävä tarinankertoja, mutta henkilöt toistavat itseään ja kieli on aika köyhää ja kökköä. Miehet ovat sikoja (mulla meni totaalisesti tunteisiin kun sillä Iivollakin oli lapsi siellä), rikkaiden perheiden naiset on joko ylimielisiä tai vähän saamattomia ja masennukseen taipuvaisia, ja köyhät naiset vahvoja selviytyjiä. Muutama vanhempi mies on kunnollinen. Samoin taipumus jatkaa sarjaa, vaikka tarina on jo loppunut. Esim nää viimeiset osat Syrjästäkatsojan tarinoita ei enää onnistunu herättään vanhoja julkkiksia eloon.

Ahmin Mustoseni ja Pukijan toivottavasti saan pian käsiini, mutta pakko olla samaa mieltä siltikin. Viimeisimmässä osassa piti googlettaa, kuka on nyt se historiallinen tunnettu henkilö jota syrjästä katsotaan. Ja Iivon lapsi tuntui todella veriseltä loukkaukselta, teki mieli heittää kirja jorpakkoon.

Mustosen lähemmäs nykyaikaa sijoittuvissa kirjoissa, en nyt tiedä onko ne miten hehkutettuja, on joka ikinen kerta sama juonikaava. Reipas aikaansaava nainen heitetään kohtalon oikusta maaseudulle, missä hän tapaa kohtalon murjoman naapurin maajussin (/hotellinpitäjän/talonmiehen jne.), joka on vaikeuksissa ja ylettömän tyly. Nainen käärii hihat ja ryhtyy laittamaan miehen taloutta ja rempallaan olevia asioita kuntoon puoliväkisin miehen kyräillessä vierestä. Lopulta nainen tajuaa rakastuneensa tähän äkäpussiin jonka kanssa tuskin on puhunut muusta kuin veroilmoituksesta ja jää maalle miehen kanssa raatamaan loputtomasti mutta onnellisesti.

Joka. Ikinen. Kerta.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmemmät ihmiset lukee dekkareita ja romanttisia kirjoja.

Sanon kuitenkin, että nämä ovat huomattavasti fiksumpia kuin tyhmät maalaisjuntit ukot, jotka eivä lue senkää vertaa.

Toki ehkä eivät ees osaa lukea.

Sä vaikutat niin fiksulta että kun joku menee ja ostaa sulle lahjaksi kirjan, sä hämmästyt: Kirja mulle? Mutta mullahan on jo yksi kirja!

Vierailija kirjoitti:

Herm-oo-nini kirjoitti:

Enni Mustonen! Tavallaan vetävä tarinankertoja, mutta henkilöt toistavat itseään ja kieli on aika köyhää ja kökköä. Miehet ovat sikoja (mulla meni totaalisesti tunteisiin kun sillä Iivollakin oli lapsi siellä), rikkaiden perheiden naiset on joko ylimielisiä tai vähän saamattomia ja masennukseen taipuvaisia, ja köyhät naiset vahvoja selviytyjiä. Muutama vanhempi mies on kunnollinen. Samoin taipumus jatkaa sarjaa, vaikka tarina on jo loppunut. Esim nää viimeiset osat Syrjästäkatsojan tarinoita ei enää onnistunu herättään vanhoja julkkiksia eloon.

Ahmin Mustoseni ja Pukijan toivottavasti saan pian käsiini, mutta pakko olla samaa mieltä siltikin. Viimeisimmässä osassa piti googlettaa, kuka on nyt se historiallinen tunnettu henkilö jota syrjästä katsotaan. Ja Iivon lapsi tuntui todella veriseltä loukkaukselta, teki mieli heittää kirja jorpakkoon.

Mustosen lähemmäs nykyaikaa sijoittuvissa kirjoissa, en nyt tiedä onko ne miten hehkutettuja, on joka ikinen kerta sama juonikaava. Reipas aikaansaava nainen heitetään kohtalon oikusta maaseudulle, missä hän tapaa kohtalon murjoman naapurin maajussin (/hotellinpitäjän/talonmiehen jne.), joka on vaikeuksissa ja ylettömän tyly. Nainen käärii hihat ja ryhtyy laittamaan miehen taloutta ja rempallaan olevia asioita kuntoon puoliväkisin miehen kyräillessä vierestä. Lopulta nainen tajuaa rakastuneensa tähän äkäpussiin jonka kanssa tuskin on puhunut muusta kuin veroilmoituksesta ja jää maalle miehen kanssa raatamaan loputtomasti mutta onnellisesti.

Joka. Ikinen. Kerta.

Paras referaatti Mustosen kirjoista, kiitos! :) Varsinkin tästä aikaisemmasta tuotannosta. Sitä miestä paapotaan alusta asti kun sen kurja exä on sen jättänyt (miksihän) ja suunnilleen työnnetään lusikalla puuroa suuhun ja siivotaan ja pyykätään ja se on äksy ja äreä. Mutta on niissä muuten aika mukavaa ja leppoisaa maaseutukuvausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herm-oo-nini kirjoitti:

Enni Mustonen! Tavallaan vetävä tarinankertoja, mutta henkilöt toistavat itseään ja kieli on aika köyhää ja kökköä. Miehet ovat sikoja (mulla meni totaalisesti tunteisiin kun sillä Iivollakin oli lapsi siellä), rikkaiden perheiden naiset on joko ylimielisiä tai vähän saamattomia ja masennukseen taipuvaisia, ja köyhät naiset vahvoja selviytyjiä. Muutama vanhempi mies on kunnollinen. Samoin taipumus jatkaa sarjaa, vaikka tarina on jo loppunut. Esim nää viimeiset osat Syrjästäkatsojan tarinoita ei enää onnistunu herättään vanhoja julkkiksia eloon.

Ahmin Mustoseni ja Pukijan toivottavasti saan pian käsiini, mutta pakko olla samaa mieltä siltikin. Viimeisimmässä osassa piti googlettaa, kuka on nyt se historiallinen tunnettu henkilö jota syrjästä katsotaan. Ja Iivon lapsi tuntui todella veriseltä loukkaukselta, teki mieli heittää kirja jorpakkoon.

Mustosen lähemmäs nykyaikaa sijoittuvissa kirjoissa, en nyt tiedä onko ne miten hehkutettuja, on joka ikinen kerta sama juonikaava. Reipas aikaansaava nainen heitetään kohtalon oikusta maaseudulle, missä hän tapaa kohtalon murjoman naapurin maajussin (/hotellinpitäjän/talonmiehen jne.), joka on vaikeuksissa ja ylettömän tyly. Nainen käärii hihat ja ryhtyy laittamaan miehen taloutta ja rempallaan olevia asioita kuntoon puoliväkisin miehen kyräillessä vierestä. Lopulta nainen tajuaa rakastuneensa tähän äkäpussiin jonka kanssa tuskin on puhunut muusta kuin veroilmoituksesta ja jää maalle miehen kanssa raatamaan loputtomasti mutta onnellisesti.

Joka. Ikinen. Kerta.

Paras referaatti Mustosen kirjoista, kiitos! :) Varsinkin tästä aikaisemmasta tuotannosta. Sitä miestä paapotaan alusta asti kun sen kurja exä on sen jättänyt (miksihän) ja suunnilleen työnnetään lusikalla puuroa suuhun ja siivotaan ja pyykätään ja se on äksy ja äreä. Mutta on niissä muuten aika mukavaa ja leppoisaa maaseutukuvausta.

Hitto soikoon, mä oon lukenut yhden Enni Mustosen kirjan lapsena, näköjään se on ensimmäinen Mannisen Mustonen-nimellä kirjoittama Maitotyttö, ja sen juoni oli juuri tuo :D

Mua jollain tapaa ärsyttää nämä korrektit ja hyveelliset lastenkirjat joissa koetetaan jonkun heikon juonen avulla opettaa lapsille miten kuuluu suhtautua erilaisiin tilanteisiin ja ihmisiin. Ymmärrän pointin kyllä mutta silti riepoo. Kaikki on niin hygieenistä ja oikeaoppista ja lällyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmemmät ihmiset lukee dekkareita ja romanttisia kirjoja.

Sanon kuitenkin, että nämä ovat huomattavasti fiksumpia kuin tyhmät maalaisjuntit ukot, jotka eivä lue senkää vertaa.

Toki ehkä eivät ees osaa lukea.

Tässä hengentuotteessa oli kyllä niin monta kliseetä, että pakko puuttua pahimpiin. Sama ihminenhän voi lukea vaikka ydinfysiikan väitöskirjoja ja journaaleja työnsä puolesta ja sitten rentoutua dekkareiden ja romanttisten kirjojen äärellä. Ja olla vielä kaiken lisäksi maalaisjuntti ukkokin.

Ei lukeminen tee kenestäkään fiksua tai lukemattomuus tyhmää. Ennakkoluuloihin takertuminen tekee.

Ja fiksuuden mittareita on paljon muitakin kuin lukeneisuus.

Niin ja eikö pelkkä "klassikoiden" lukeminen oo vähän mielikuvituksetonta... Löytäköön kukin omat klassikkonsa

No ei mun mielestä ole. Kun luen klassikoita, mietin myös lukiessa sitä, miksi juuri tästä kirjasta on tullut klassikko. Kyllähän sille syynsä on, esim. se, että se kertoo jostain asiasta uudella tavalla, kuvaa aikaansa poikkeuksellisen hyvin jne. Tietysti jos historia ei kiinnosta, tämä ei välttämättä ole kovin suuri arvo. Mua kiinnostaa (oikeastaan enemmän kuin nykyisyys, heh) ja siksi mulle on tärkeää oppia ymmärtämään eri aikakausia, niiden ajattelutapoja ja niissä tapahtuneita murroksia.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmemmät ihmiset lukee dekkareita ja romanttisia kirjoja.

Sanon kuitenkin, että nämä ovat huomattavasti fiksumpia kuin tyhmät maalaisjuntit ukot, jotka eivä lue senkää vertaa.

Toki ehkä eivät ees osaa lukea.

Lukemista voidaan edelleen paheksua turhana ajanhukkana ja laiskotteluna.

Minun mummonikaan(s. 1902) ei hyväksynyt muita kirjoja kuin koulukirjat.

Valtion budjetti 2020

Joko Fifty Shades of Gray on mainittu? Tosi kökösti kirjoitettu.. Tai huono suomennos.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki Harry Potterit. Lapsille ollut pakko lukea, mutta on niin paksua jöötiä että pahaa tekee. Juonenkulku ja kieli on kuin yläasteikäisen aineesta.

V i t t u siitä naisesta tuli vielä miljärdööri tuollaista suoltamalla. Käsittämätöntä.

Kai tajuat että alkuperäisteos ei ole suomenkielinen. Eli käytännössä arvostelet nyt käännöksen laatua.

Vierailija kirjoitti:

Tuhannen vuoden yksinäisyys. Tosi tylsä kirja.

Tarkoitat kai Sadan vuoden yksinäisyys?

Harry Potterit.

Lukeminen on tylsää. Mutta kun lapsi sai koululta Bookbeat-tunnarit, olen myös itse testannut sitä ja se on kätevää. 1 suomalainen merkkiteos tuli "luetuksi" 3 arkipäivässä. Voi kuunnella lenkkeillessä, kotitöitä tehdessä. Normisti työpäivän jälkeen ei tule luettua mutta nämä äänikirjat on käteviä.

True Blood-trilogia. Päähenkilö  Sookie on niin hiton ärsyttävä ja epärealistinen ! Isoilla tisseillä ja ampiaisvyötäröllä varustettu, (muka) niin ihanan  höntti naivi tarjoilijatyttö josta komeat vampyyrit tappelee. Mikä ihmeen nimi edes on Sookie? Jos veli on Jason, miksei sisko voinut olla vaikka Sara...

Sarjasta taas tykkäsin kovin, luultavasti siksi ettei Anna Paquin ole Sookiena liian kaunis.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmemmät ihmiset lukee dekkareita ja romanttisia kirjoja.

Sanon kuitenkin, että nämä ovat huomattavasti fiksumpia kuin tyhmät maalaisjuntit ukot, jotka eivä lue senkää vertaa.

Toki ehkä eivät ees osaa lukea.

Lukemista voidaan edelleen paheksua turhana ajanhukkana ja laiskotteluna.

Minun mummonikaan(s. 1902) ei hyväksynyt muita kirjoja kuin koulukirjat.

50-luvulla syntynyt isäni, sama juttu.

Johanna Sinisalo, "Ennen päivänlaskua ei voi". Tämä oli pakko lukea koulussa. Köppäistä kieltä, aivan järkyttävän kömpelösti väsäilty vaihtoehtoistodellisuus, homoseksuaalisuutta käsiteltiin lähinnä huomion kerjäämisen tasolla, mukamuodikasta mainostoimistotouhuilua ja pitihän sinne ahtaa mukaan myös joka tasolla ylivedetty ällö setämiespainajainen. 

Koko kirja oikein huutaa että "katsokaa kuin ennakkoluuloton ja ajan hermolla mä oon". Miten helvetissä tämäkin jonkun Finlandian sai?

Paulo Coelhot: Objektiivisesti aivan täyttä huttua ja mukasyvällistä lässytystä, jolla saadaa tyhmiltä rahat pois. Vertauskuvat ovat niin ontuvia ja järjettömiä, ettei tietä pitäiskö itkeä vai nauraa. Sain Alkemistin parikymmentä vuotta sitten yo-lahjaksi, olin jo silloin aivan järkyttynyt, että tuollaista huttua voi olla olemassakaan.

Dan Brownin kirjat. Huonoa kieltä (olen lukenut alkuperäiskielellä), kökkö dialogi, ontuvat henkilöhahmot, epäloogisuuksia, kertakaikkiaan vaivaannuttavaa luettavaa.

Tuntematon sotilas - pelkkää keksittyä shaibaa sodasta ja täynnä epärealistisia hahmoja.

Täällä pohjantähden alla - kommunistipropagandaa ja valhetta

Kalevala - tylsää satuilua

Seitsemän veljestä - seitsemän vähämielisen pöljän sekoilua

Päätalon koko tuotanto - tekotaiteellista paskaa

Vierailija kirjoitti:

Tuntematon sotilas - pelkkää keksittyä shaibaa sodasta ja täynnä epärealistisia hahmoja.

Täällä pohjantähden alla - kommunistipropagandaa ja valhetta

Kalevala - tylsää satuilua

Seitsemän veljestä - seitsemän vähämielisen pöljän sekoilua

Päätalon koko tuotanto - tekotaiteellista paskaa

Et ole ilmeisesti lukenut yhtään näistä kirjoista.

Tuntemattomassa ja Pohjantähdessä on jonkin verran mainitsemiasi asioita, Pohjantähdessä enemmän puolueellista näkökulmaa, mutta mainitse yksi täysin realistinen sotaromaani. Hyvin kirjoitettuja molemmat.

Kalevalaa en ole lukenut, mutta sehän onkin Lönnrotin kokoama kansalliseepos, ei sen tarkoitus ole realistinen kuvaus ollutkaan. Ovatko Odysseus ja Niebelungin laulu muuta kuin satua.

Seitsemän veljestä on mielestäni hyvä kirja henkisestä kasvusta yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi.

Päätalo on kaikkea muuta kuin tekotaiteellista, niin kansanomaista tekstiä ja tosin värittynyttä ja pikkutarkkaa periaatteessa tavallisten asioiden kuvaamista kuin olla ja voi.