Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1751)
Vierailija kirjoitti:
Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä. En vaan ymmärrä, mitä hupaisaa on pöljissä veljeksissä. Ehkä aika on ollut silloin erilainen, mutta tällaiselle 70-luvulla syntyneelle veljekset vaikuttavat lähinnä heikkolahjaisilta. Kieli on mielestäni rikasta, mutta se ei pelasta kirjaa, kun sisältö on mitä on.
Heikkolahjainen porukasta on selvästi Juhani.
Muut ovat vain ilman kuria kasvaneita metsäläisiä.
70- luvun maalaislapsena pidän hahmoja aika uskottavina.
Kummelin Puukon veljekset eivät paljoa liioitteke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
FIlmatisoinneista: Parjattu Turkan näkemys 7:stä Veljeksestä lienee realistisin.
Tosin Turkan sarja oli pilattu pitkitetyillä kohtauksilla ja hieman yliampumisella, se oli kuin jotain eläytymisharjoitusta alusta loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Ainiin ja Twilight oli kyllä uskomatonta kuraa, siitä on vaikea pistää pahemmaksi. Juoni täynnä epäloogisuuksia ja kirjallinen anti surkea.
Näistä ja esim Harry Potter -kirjoista pitää huomioida niiden arvo kohdeyleisölle. Ymmärrän, että keskustelu on niille kirjoille joista ei itse pidä, mutta hölmölläkin kirjalla voi olla valtava merkitys nuorelle joka pitää siitä. Eikä merkitys voisi suureta vaikka kirjallinen anti olisi laadukkaampaa aikuiselle lukijalle.
/off
Tuosta Hemingwayn tuotannosta tuli mieleen kun sitä teini-ikäisenä luin sen minkä luin. En kiellä arvoaan ja minä olin varmasti viimeinen sitä kritisoimaan, mutta muistan miten kirjojensa maailma masensi minut. Tuli aina sellainen täydellisen toivottomuuden tunne, apeus. Yritin lukea mutta en voinut.
Myöhemminkin olen jättänyt sellaiset kirjat ja leffatkin, jotka vievät kaiken toivon ja ahdistavat, masentavat. Myönnän että on varmasti paljon klassikoita ja vaikuttavia teoksia jotka olen hylännyt tämän varjolla, ja hylkään vieläkin. Mieluummin nautin hyvistä viihdyttävistä teoksista, vaikka sitten sillä parjatulla onnellisella lopulla kuin menetän toivoni ja elämänhaluni vaikka vain tilapäisesti. On täällä murhetta ja vastoinkäymistä muutenkin.
Kenelle kellot soivat- Ei niin puuduttavaa tekstiä vaan jaksanut lukea.
Sama vika Taru sormusten herrasta.
Paholainen pukeutuu Pradaan. Sivutolkulla lueteltu eri vaatemerkkejä ja kerronta huonompaa kuin 10-vuotiaalla lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjojen nimet joiden osana on esim. "peli" tai "laulu". Sisältö ehkä hyvää, mutta Morsiuslaulupeli, Kellopeliprinsessa, Taivaslaulu, Enkelipeli, Nälkäpeli, Tulen ja jään laulu, Laulu laululinnuista ja myrkkykäärmeistä ja 19818367 muuta samaan tapaan nimettyä kirjaa ei houkuttele lukemaan nimensä perusteella. Jotenkin epämääräistä.
Goret erityisjulmat dekkarit. Ne kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lucinda Rileyn seitsemän sisarta -sarjaa on kovasti hehkutettu. Eka kirja on niin kevyttä höttöä, etten taida jatkaa sarjan lukemista. Hahmot on yksipuolisia ja lokeroituja tyyliin "hän oli uskomattoman kaunis, maailman kaunein. Hänen sisarensa taas oli viisain koskaan syntynyt ihminen. Heidän äitinsä oli tunteellinen, eikä tippaakaan käytännöllinen". Kaikille annetaan yksi kuvaava tekijä, jota sitten taotaan joka himputin lauseessa.
Myöskin ahdistavalla tavalla kirjassa tuomitaan tunteiden näyttäminen. Heti alussa kun tapahtuu kuolema niin kaikki hahmot suhtautuu niin että ei saa itkeä ja pitää olla hirveän hillitty. Miten ne kaikki muka ois sellaisia?!
Hahmot on vaan niin kökköjä että on kauhean vaikea kiinnostua tarinasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Harry Potterit. Lapsille ollut pakko lukea, mutta on niin paksua jöötiä että pahaa tekee. Juonenkulku ja kieli on kuin yläasteikäisen aineesta.
V i t t u siitä naisesta tuli vielä miljärdööri tuollaista suoltamalla. Käsittämätöntä.
Luin ensimmäisen ja että se oli HUONO, ihan järkyttävän kliseistä kaikki ja teksti ihan könkköä.
Mä en jaksanut kiinnostua opettelemaan jotain uutta hirsnyrkki-örtypörtty jne hirviö saagaa joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
Koko tarinan oisi voinut kertoa 3 kirjassa.
Ja NIIN sukupuolisidonnainen ja vanhoillinen, tytöistä tulee noitia ja pojista velhoja.
Just just, missä on oikeat uudet ideat?
Tolkien teki jo kaiken paremmin.Miksi kaikkien kirjojen pitäisi olla sateenkaarielämän ylistyslaulua?
Itse tykkäsin Pottereista, vaikka eivät ne ihan niin loistavia ole kuin maineensa antaa ymmärtää. Viihdyttäviä kyllä.
Ei edes tartte olla sateenkaarijuhlaa, olisi edes tasa-arvoinen mies-nais alueella eikä toista samaa vanhaa pska, tosin englantilaiset ei ole mitenkään tasa-arvoisia, tosi sukupuolittuneita käytökseltään, roolit jaettu.
Jos vertaa Pottereita vaikka Viisikoihin, niin huomaa, että edistystä on tapahtunut todella paljon.
Pottereissa on myös varsin laaja kattaus niin mies- kuin myös naispuolisia hahmoja, mikä ei sekään ole itsestäänselvyys vielä tänäkään päivänä.
Minulla on omat ongelmani Pottereiden kanssa, mutta sukupuoliroolikysymyksissä ne ovat mielestäni kuitenkin varsin ok.
Mutta jos ei raivostuttaa jo ensimmäinen kirja niin en kyllä lähde kahlaamaan seuraavaa läpi että josko parantuisi.
Ja joku sanoikon että 2 ensimmäistä on täysin lastekirjoja, ja seuraavat onkin jo yli 11 vuotiaille sopivia lastenkirjoja.
Ongelmallista, minkä ikäinen niitä voi alkaa lukemaan jos kaksi ensimmäistä on kuraa vanhemmalle ja myöhemmät ei sovi esim 8 vuotiaalle.
Aikoinaan kun tuli 1 kirja/ vuosi lukijakunta kasvoi kirjan mukana.
En todellakaan ala lukemaan sarjas vaikka jotkut sitä hehkuttaa nostalgiassaan. Olin alle 20 v kun kirjasarja tuli.
Joitain leffoja olen yrittänyt katsoa, mutta juoni on ihan pöhköä ja ennalta-arvattavaa, on joku hirviö-monsteri-pahis joka lurkkii ja kuitenkin Harry pelastuu kuin ihmeellä perimänsä avulla, joka aktivoituu aina tarvittaessa. Plääh.
Puhumattakaan juuri niistä örmöli-sörmöli-nönnönnnöö nimihirviöistä, ankeuttajat hirsnyrkit jadajadajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja onko oikeasti joku jaksanut lukea Kalle Päätalon hitaasti etenevää Iijoki-sarjaa?
Olen lukenut sen kolme kertaa. Ja Koillismaa-sarjan ainakin 7 kertaa. Päätalon kieli on hykerryttävää.
Jep. ja sitten niissä on sexiä! heh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Sekava, ristiriitainen, ei punaista lankaa, jos lähtee lukemaan avoimin mielin. Pitää olla jo etukäteen päätetty mitä siitä hakee. Muuten ei saa oikein kiinni.
Raamattuhan ei periaatteessa ole kirja vaan tekstikokoelma, jonka kirjoittamiseen on osallistunut paljon eri ihmisiä eri aikakausilta. Raamatun vanhempien ja uusimpien tekstien välissä on noin tuhat vuotta. Eli ei sitä voi verrata teokseen, jonka on kirjoittanut yksi ja sama ihminen alusta loppuun itse.
2000-luvun Raamattu olisi kiinnostava! Jos olisi joku tarpeeksi tasokas ja hyvä joukko kirjoittamaan se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kingin "Tohtori Uni", mikä idea oli vuosikymmenten jälkeen tehdä Hohdolle jatko-osa enkä minä olisi ainakaan halunnut tietää, että pikku-Dannystä tuli juoppo, vaan olisin suonut asian jäävän jokaisen oman mielikuvituksen varaan. Ja sitten vielä tämä hohtavia lapsia jahtaava vampyyrijengi, joilla on tyystin älyttömät nimet tyyliin " Bart Kiinalainen"...
Vierailija kirjoitti:
Taru sormusten herrasta. Yrittänyt monesti lukea kun sitä on niin hehkutettu. Uni tullut parinkymmenen sivun jälkeen. Oli kuin puhelinluetteloa lukisi.
Samaa mieltä.
Älytön, liian pitkä höpinä.
Elokuviakin olen yrittänyt katsoa ja nukahtanut autuaasti alta puolen tunnin.
Hyvä unilääke siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Donna Tartin Jumalat juhlivat öisin lienee jonkinlainen klassikko. Sain luettua, mutta voi herranen aika.
Kirja oli kömpelösti rakennettu, päähenkilö ja puolet keskushenkilöistä täysin turhia idiootteja, osa tapahtumista (mm rakastumiset) täysin perustelemattomia, överiksi vedettiin silloin kun ei olisi kannattanut (Bunnyn ääliömäisyys) ja puolitiehen jätettiin silloin kun ei olisi kannattanut (lähestulkoon kaikki muu).SPOILERI!
Kirjan pelasti lähinnä se, että Henry oli mahtava hahmo ja hänen itsemurhansa lopussa loistelias. Mitään muuta hyvää teoksessa ei ollut.Just viime viikolla luin toista kertaa ja oli edelleen yks i parhaista lukukokemuksistani!
Jännä miten eri lailla voi kokea kirjan. Mulle parasta oli Tarttin todella vivahteikas tapa käyttää englannin kieltä ja vielä sekoittaa mukaan kreikkaa ja latinaakin. Myös se miten tunnelma muuttui niin dramaattisesti loppua kohden. Enkä tajua sun kommenttia rakastumisista, ei siinä nyt montaa rakastumista ollut ja miten ne pitäisi olla jotenkin perusteltuja? Ai Henry ja Camilla joiden välillä mä ainakin aistin jotain jo alussa?Mun mielestä huonoin kirja ikinä on Häräntappoase joka oli ysillä pakko lukea, selkeästi opetussuunnitelmassa vaan että teinixit saatais innostumaan lukemisesta kun hei se ei oo kirjakielellä kirjoitettu!
Itse luin ikävä kyllä suomeksi, mutta yksi pettymyksen aiheeni nimenomaan oli se, ettei siihen kreikan kieleen ja kielen luomaan maailmaan sitten sukellettukaan, kuten olin vähän odottanut.
Camillan hahmo jätettiin aivan paperikuvaksi, eikä kertojan rakkaus häneen tuntunut tippaakaan uskottavalta, koska kertoja ei vaikuttanut hänestä lainkaan kiinnostuneelta. Myöskään Henryn ja Camillan rakkaus ei tuonut kirjaan niin minkäänlaista lisäarvoa.
Oli kirjassa hyvää tunnelmointia ja muutamia hienoja hetkiä, joissa suomennoskin toimi, mutta tuntuu että kirjoittajan taidot loppuivat kesken ja kokonaisuus jäi amatöörimäiseksi.
Itse taas tykkään Häräntappoaseesta, varmaan siksi että tunnistan sen maaseutuahdistuksen niin hyvin. Ja mielestäni Allu on uskomattoman hauska. Muista Härkösen teoksista en ole tykännyt yhtään.
Franz Kafkan koko tuotannon tekotaiteellisuus.
Kirjat ovat täynnä symboliikkaa, joka kyllä aukeaa minulle, mutta negatiivisella tavalla, vaikka osaan suhteuttaa lukemani hänen aikaansa.
Olen lukenut lähes kaikki Kafkan teokset (?) siksi, että minulla olisi ollut "syvällistä" puhuttavaa ensimmäisen poikaystäväni kanssa vuonna kuokka ja kirves.
Tuntematon sotilas. Miksi sitä pidetään jotenkin isänmaallisena teoksena? Lukekaapa Väinö Linnaa ajatuksella, varsinkin sensuroimatonta Sotaromaania. Linna ei peittele halveksuntaansa Suomen valtiota ja sen armeijaa kohtaan, vaan suoraan syyttää niitä sodan aloittamisesta, syyllistää toimista hyökkäysvaiheessa ja sen jälkeen, ja ilkkuu Kannaksen läpijuoksua lopussa.
Aika velikulta.
Köö kirjoitti:
Sofi Oksasen Puhdistus, aiheesta olisi saanut hyvänkin kirjan kirjoitettua, mutta Oksanen ohittaa kiinnostavat kohdat lyhyellä mitäänsanomattomalla lauseella. Sen jälkeen kirjoittaa kymmenen sivua putkeen siitä, mitä kärpänen tekee huoneessa.
Mä tajusin tän kärpäshomman vasta loistavan teatteriesityksen jälkeen!
Mielestäni sillä rakennettiin sitä tunnelmaa mikä tulee, kun olet kahlittuna, vapaaehtoiseen ikuiseen vankilaan, itseesi.
Kun toinen henkilö vie paikkasi auringossa (rakastamasi miehen) ja olet itse kuin se saakelin kärpänen.
Ja lisäksi, ennen vanhaan kun oli eläimiä ja jätösläjiä lähellä, niin ei ollut vaikea arvata missä se kärpänen oli mahdollisesti ollut juuri ennen kuin se lennähti kahvikuppisi reunalle.
Dan Brownin Da Vinci koodi. Olin ihan järkyttynyt sen huonoudesta, kun luin sen sitten, kun sitä niin kehuttiin. Että muka ihan Raamattu kirjoitettu uudelleen ja kuinka nyt maailma järkkyy, kun tämä kirja todistaa kaiken ja muuttaa maailman. Ihan järkevinä pitämäni ihmisetkin siitä kohisivat ja sitä kehuivat.
Siis niin täyttä fuulaa kuin olla voi, teksti kuin alakoululaisen tekemää ja kaikin tavoin älytön. Kuin joku James Bond -tarina. Ja tosiaan se teksti, joko kirjailija itse täysin osaamaton tai sitten vika suomentajassa, niin kömpelöä tekstiä harvoin joutuu lukemaan.
Niin että muuttuiko se maailma? Sen julkaisustahan on jo kohta 20 vuotta.
Muita ko. kirjailijan tekemiä teoksia en ole vaivautunut edes avaamaan. Totta kai hän alkoi heti suoltaa uutta kirjaa markkinoille, kun oli saanut niin suuren kohun aikaan, onhan sitä kuumaa rautaa taottava.
Sitä kirjaa voi lukea monella tasolla.
Minulle Seitsemän veljestä, Rautatie ja Putkinotko kertovat miten esivanhempani ovat eläneet ja minkälainen maailmankuva heillä on ollut. Jos olisin saanut toisenlaiset kortit olisin voinut itse elää sitä aikaa.