Kun ei muuta tekemistä, niin asianajaja vastaa sohvan nurkasta.... (rikos, perintö, avioliitto, lapset, velka lähinnä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yksinhuoltaja ja lapsen toisesta vanhemmasta ei ole kuulunut kuuteen viikkoon mitään vaikka on yritetty kysyä. Voinko olla viemättä lasta sinne jos hän haluaakin yllättäen nähdä lasta?

Voinko vedota lapsen turvallisuuteen kun epäilen sen taas juovan ja on myös sanonu että ei aio hoitaa lasta jos tulee kipeäksi tai viedä sitä lääkäriin jos tarvitsee lääkäriä vaan minun on oltava valmiudessa aina yksinhuoltajana eikä hän pidä lasta edes omana lapsena enään ja lapsi on vaan kylässä hänen luona.

Nyt päästiin taas asiaan eli juridiikkaan.

Onko teillä tapaamissopimus lastenvalvojalla tai oikeuden tuomio tapaamisista?

Voit olla luovuttamatta lasta, jos olet huolissasi lapsen turvallisuudesta. 

Jos edellä mainittu sopimus tai tuomio, sitä tulee muuttaa, jos isä ei noudata päätettyä tai sinulla perusteltu huoli. Tämä edellyttää usein oikeuskäsittelyä. 

Tietämättä tilannettasi, näkemättä asiakirjoja en voi muuta suositella kuin ottaa pikaisesti yhteyttä oikeusaputoimistoon tai asianajajaan, jotta tilanne saadaan kannaltasi korjattua.

Muistutan aina asiakkailleni, että vaikka tapaamissopimus/oikeuden päätös on, niin silti vanhemman vastuu lapsen turvallisuudesta on lähivanhemmalla. Päätöstä pitää vaan muuttaa, jos on perusteltu syy ja se voidaan osoittaa.

ap =Fatalji

On väärin jos lähivanhempi joutuu pelkäämään lapsen puolesta.

Miksi ei saada yhteishuoltajuutta purettua näissä tapauksissa?

Hitaasti tapahtuu tuo kun tahdotaan oikeutta lapselle.

Ihan kuin oikein pykälissä lukisi, rikollisen oikeus on kaikkein tärkein.

Yksinhuoltajuus kyllä on mutta tapaamisoikeus säilyy huoltajuusmuodosta riippumatta.

Mietin vaan että onkohan oikeus olla viemättä lasta vedoten lapsen turvallisuuteen jos toinen häviää kuin tuhka tuuleen välillä eikä vastaa kyselyihin.

Ennen tätä katoamista on myös sanonut ettei aio viedä lasta lääkäriin jos jotain sattuu eikä hoitamaan jos tulee kipeäksi eikä pidä lasta enään omana lapsenaan edes. Ei ole oikein lapsen etujen mukaista mielestäni.

Lapsella olisi olla turvalliset olosuhteen kummallakin vanhemmalla ja asiat olisi hoidettava niin että lapsi ei missään nimessä joutuisi kärsimään.

Lapsen myös tulisi itse tuntea olonsa turvalliseksi kummankin vanhemman luona ja etän luokse ei enään halua mennä ja tätä on toistellut edellisen tapaamisen jälkeen niin kotona kuin päiväkodissa. Syytä en tiedä miksi niin sanoo kun ei kerro. Lastensuojelua olen miettinyt mutta en ole varma mitä pitäisi tehdä

Hienoa kun vastailet täällä, älä välitä ikävistä viesteistä. Käyttääkö asianajajat paljon googlea, sitenkö ne pykälät tarkistetaan, ei tarvitsekaan muistaa kaikkia ulkoa? Olet hienossa ammatissa, arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt hyvät ihmiset ottako tosissaan tämän ääliön neuvoja. Hän on neuvonut monta asiaa aivan väärin, ei selvästikään tunne lakia ja oikeusjärjestelmää. Esim. testamenttien tekeminen monena kappaleena ja se ihme sekoilu kysymyksessä vuokra-asunnon remontoinnista osoittavat, että tämä tyyppi on suorastaan vaarallisen pihalla.

Tuleekohan sulle jotenki yllätyksenä että netissä ei kannata uskoa keneenkään sokeasti?

Saa sitä silti keskustella asioista.

Täällä niitä asioita, testamentteja ym pystytä kumminkaan tekemään vaan ne on tehtävä oikeassa elämässä oikeiden asianajajien kanssa.

Sä taidat olla vaan semmosia riidankylväjä ihmisiä jotka kylvää riitaa pitkin poikin ja kaikki tekee väärin vaikka ei itsekkään tiedä mitenkä asian pitäisi olla.

Tee kaikille palvelus ja ole hiljaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yksinhuoltaja ja lapsen toisesta vanhemmasta ei ole kuulunut kuuteen viikkoon mitään vaikka on yritetty kysyä. Voinko olla viemättä lasta sinne jos hän haluaakin yllättäen nähdä lasta?

Voinko vedota lapsen turvallisuuteen kun epäilen sen taas juovan ja on myös sanonu että ei aio hoitaa lasta jos tulee kipeäksi tai viedä sitä lääkäriin jos tarvitsee lääkäriä vaan minun on oltava valmiudessa aina yksinhuoltajana eikä hän pidä lasta edes omana lapsena enään ja lapsi on vaan kylässä hänen luona.

Nyt päästiin taas asiaan eli juridiikkaan.

Onko teillä tapaamissopimus lastenvalvojalla tai oikeuden tuomio tapaamisista?

Voit olla luovuttamatta lasta, jos olet huolissasi lapsen turvallisuudesta. 

Jos edellä mainittu sopimus tai tuomio, sitä tulee muuttaa, jos isä ei noudata päätettyä tai sinulla perusteltu huoli. Tämä edellyttää usein oikeuskäsittelyä. 

Tietämättä tilannettasi, näkemättä asiakirjoja en voi muuta suositella kuin ottaa pikaisesti yhteyttä oikeusaputoimistoon tai asianajajaan, jotta tilanne saadaan kannaltasi korjattua.

Muistutan aina asiakkailleni, että vaikka tapaamissopimus/oikeuden päätös on, niin silti vanhemman vastuu lapsen turvallisuudesta on lähivanhemmalla. Päätöstä pitää vaan muuttaa, jos on perusteltu syy ja se voidaan osoittaa.

ap =Fatalji

Oikeuden päätös. Milläkö tavalla sitä tapaamissopimusta sitten voi muuttaa?

Eikö tätä voi lastensuojelun kautta tehdä jos on huoli lapsen hyvinvoinnista?

Varsinkin jos toinen on sanonut ettei aio lapsesta huolehtia jos jotakin sattuu.

Töissä käyvänä ihmisenä käräjöinti maksaa harmittavan paljon

Valitettavasti ei voi muuttaa lastenvalvojan luona, jos ei isä siihen suostu. Se lastenvalvoja vahvistaa SOPIMUKSEN ja sopimus vaatii aina molempien allekirjoituksen.

Tämän vuoksi joudutaan usein hakemaan oikeuden päätöstä. Jos tulosi pienet, saatat saada oikeusapua (vaikka omavastuuosuudella) ja kannattaa myös ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön, sillä kotivakuutukseen kuuluu yleensä oikeusturva. Tarkista vakuutusyhtiöstä se asia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yksinhuoltaja ja lapsen toisesta vanhemmasta ei ole kuulunut kuuteen viikkoon mitään vaikka on yritetty kysyä. Voinko olla viemättä lasta sinne jos hän haluaakin yllättäen nähdä lasta?

Voinko vedota lapsen turvallisuuteen kun epäilen sen taas juovan ja on myös sanonu että ei aio hoitaa lasta jos tulee kipeäksi tai viedä sitä lääkäriin jos tarvitsee lääkäriä vaan minun on oltava valmiudessa aina yksinhuoltajana eikä hän pidä lasta edes omana lapsena enään ja lapsi on vaan kylässä hänen luona.

Nyt päästiin taas asiaan eli juridiikkaan.

Onko teillä tapaamissopimus lastenvalvojalla tai oikeuden tuomio tapaamisista?

Voit olla luovuttamatta lasta, jos olet huolissasi lapsen turvallisuudesta. 

Jos edellä mainittu sopimus tai tuomio, sitä tulee muuttaa, jos isä ei noudata päätettyä tai sinulla perusteltu huoli. Tämä edellyttää usein oikeuskäsittelyä. 

Tietämättä tilannettasi, näkemättä asiakirjoja en voi muuta suositella kuin ottaa pikaisesti yhteyttä oikeusaputoimistoon tai asianajajaan, jotta tilanne saadaan kannaltasi korjattua.

Muistutan aina asiakkailleni, että vaikka tapaamissopimus/oikeuden päätös on, niin silti vanhemman vastuu lapsen turvallisuudesta on lähivanhemmalla. Päätöstä pitää vaan muuttaa, jos on perusteltu syy ja se voidaan osoittaa.

ap =Fatalji

On väärin jos lähivanhempi joutuu pelkäämään lapsen puolesta.

Miksi ei saada yhteishuoltajuutta purettua näissä tapauksissa?

Hitaasti tapahtuu tuo kun tahdotaan oikeutta lapselle.

Ihan kuin oikein pykälissä lukisi, rikollisen oikeus on kaikkein tärkein.

Saadaan se yhteishuoltajuus muutettua yksinhuoltajuudeksi, mutta ilman molempien vanhempien suostumusta, se vaatii oikeuden päätöksen.

Tämän vuoksi oikeudenkäyntiä varten kannattaa pitää ns. päiväkirjaa, milloin vanhempi ei noudattanut tapaamisia/soitteli kännissä/ oli jotain, mitä voisi käyttää oikeudessa. Oikeus ei helpolla anna yksinhuoltajuutta, joten kannattaa kerätä aineistoa mahdollista tulevaa oikeutta varten.

Vaikka istuntoa ei tulisi, niin kannattaa valmistautua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Hienoa kun vastailet täällä, älä välitä ikävistä vieste)istä. Käyttääkö asianajajat paljon googlea, sitenkö ne pykälät tarkistetaan, ei tarvitsekaan muistaa kaikkia ulkoa? Olet hienossa ammatissa, arvostan.

Kiitos. Yritän ohittaa nuo p-skat kommentit. Kyse niissä ammattini epäilystä ja tiedän itse mikä olen ja sillä elättänyt itseni jo vuodesta 97.

Vastaus kysymykseesi:

ulkoa muistetaan se, miten asiat menee. Eli jos minulta kysytään jotain, en tarkista asiaa, koska niitä samoja asioita pyörittänyt jo 20 vuotta. Tarkan lakipykälän (tarkoitan säädösnumeroa) sen tarkistan aina varmuuden vuoksi. 

Esimerkiksi Perintökaaressa niin monta lukua ja niin monta §, että pitää tarkistaa, jos haastehakemusta oikeuteen tekemässä. 

ap

Mitä ongelmia voi seurata siitä, että ositusta ei avioeron yhteydessä tehty? Omaisuutta ei ollut erohetkellä mainittavasti, toiselle osapuolelle on eron jälkeen kertynyt paljonkin (erosta 10 vuotta). Yhteisiä lapsia on ja toisella uusi puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yksinhuoltaja ja lapsen toisesta vanhemmasta ei ole kuulunut kuuteen viikkoon mitään vaikka on yritetty kysyä. Voinko olla viemättä lasta sinne jos hän haluaakin yllättäen nähdä lasta?

Voinko vedota lapsen turvallisuuteen kun epäilen sen taas juovan ja on myös sanonu että ei aio hoitaa lasta jos tulee kipeäksi tai viedä sitä lääkäriin jos tarvitsee lääkäriä vaan minun on oltava valmiudessa aina yksinhuoltajana eikä hän pidä lasta edes omana lapsena enään ja lapsi on vaan kylässä hänen luona.

Nyt päästiin taas asiaan eli juridiikkaan.

Onko teillä tapaamissopimus lastenvalvojalla tai oikeuden tuomio tapaamisista?

Voit olla luovuttamatta lasta, jos olet huolissasi lapsen turvallisuudesta. 

Jos edellä mainittu sopimus tai tuomio, sitä tulee muuttaa, jos isä ei noudata päätettyä tai sinulla perusteltu huoli. Tämä edellyttää usein oikeuskäsittelyä. 

Tietämättä tilannettasi, näkemättä asiakirjoja en voi muuta suositella kuin ottaa pikaisesti yhteyttä oikeusaputoimistoon tai asianajajaan, jotta tilanne saadaan kannaltasi korjattua.

Muistutan aina asiakkailleni, että vaikka tapaamissopimus/oikeuden päätös on, niin silti vanhemman vastuu lapsen turvallisuudesta on lähivanhemmalla. Päätöstä pitää vaan muuttaa, jos on perusteltu syy ja se voidaan osoittaa.

ap =Fatalji

On väärin jos lähivanhempi joutuu pelkäämään lapsen puolesta.

Miksi ei saada yhteishuoltajuutta purettua näissä tapauksissa?

Hitaasti tapahtuu tuo kun tahdotaan oikeutta lapselle.

Ihan kuin oikein pykälissä lukisi, rikollisen oikeus on kaikkein tärkein.

Yksinhuoltajuus kyllä on mutta tapaamisoikeus säilyy huoltajuusmuodosta riippumatta.

Mietin vaan että onkohan oikeus olla viemättä lasta vedoten lapsen turvallisuuteen jos toinen häviää kuin tuhka tuuleen välillä eikä vastaa kyselyihin.

Ennen tätä katoamista on myös sanonut ettei aio viedä lasta lääkäriin jos jotain sattuu eikä hoitamaan jos tulee kipeäksi eikä pidä lasta enään omana lapsenaan edes. Ei ole oikein lapsen etujen mukaista mielestäni.

Lapsella olisi olla turvalliset olosuhteen kummallakin vanhemmalla ja asiat olisi hoidettava niin että lapsi ei missään nimessä joutuisi kärsimään.

Lapsen myös tulisi itse tuntea olonsa turvalliseksi kummankin vanhemman luona ja etän luokse ei enään halua mennä ja tätä on toistellut edellisen tapaamisen jälkeen niin kotona kuin päiväkodissa. Syytä en tiedä miksi niin sanoo kun ei kerro. Lastensuojelua olen miettinyt mutta en ole varma mitä pitäisi tehdä

Vastasin viestissä 156. 

Vanhemman vastuu lapsen turvallisuudesta menee tapaamisoikeuden edelle. Jos pitää muuttaa tapaamisoikeutta, viime kädessä oikeus. Yleensä oikeus, sillä toinen vanhempi ei suostu allekirjoittamaan sopimusta.

Pari viikkoa sitten olin oikeudessa lasten tapaamisista. Kyseessä tammikuussa annetun väliaikaismääräyksen muuttamisesta. Eli jo kahdessa kuukaudessa osoittautui, että isä oli lapsen turvallisuuden kannalta vaarallinen. Saimme valvotut tapaamiset. 

Lopullisesti asia ratkaistaan kun sos. työntekijät tekevät olosuhdeselvityksen eli loppuvuodesta. Nyt äiti saa hengittää ja lapsi näkee vain valvotusti isäänsä. Tähän oli perustellut syyt, jotka pystyin osoittamaan oikeudessa.

Aina voi muuttaa päätöksiä, mutta pitää pystyä se osoittamaan oikeudessa. Oma halu ei riitä.

ap

Kaverini on velkaa minulle lähes 1000 euroa eikä noudata sopimiamme lyhennyksiä. Ei ole useaan kuukauteen maksanut mitään (on kyllä kerjäämiseen ansiosta maksanut jo osan). Velkakirjaa ei ole, mutta todisteena tietysti tekstarit ja tilinsiirrot. Miten velka on järkevin periä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ongelmia voi seurata siitä, että ositusta ei avioeron yhteydessä tehty? Omaisuutta ei ollut erohetkellä mainittavasti, toiselle osapuolelle on eron jälkeen kertynyt paljonkin (erosta 10 vuotta). Yhteisiä lapsia on ja toisella uusi puoliso.

Ositusperuste on tapauksessanne avioerohakemuksen oikeuden vireilletulopäivä. Se määrittää ositettavan omaisuuden. Jos toinen vireilletulon jälkeen hankkinut/perinyt omaisuutta sillä ei merkitystä. 

Perunkirjoituksissa ja myös vanhoissa avioeroissa joudun usein pyytämään leskeltä/ex-puolisolta kirjallisen allekirjoituksen, että ositus tehtiin, vaikka ei kirjallista ositussopimusta ole. Näin olen aina saanut. 

Jos leskikin /ex-puoliso kuollut, se vaan täytyy päätellä asiakirjoista. Eli perusteen jälkeen kertyneestä omaisuudesta ei hyödy, ellei se ole ositettavan omaisuuden arvon nousua/laskua.

ap

Poliisi ei ehtinyt tutkia erästä videota joka tehty väärillä tiedoilla minusta ja kunniaaloukaten (ei ns pornovideo kuitenkaan). Voinko nostattaa siviilijutun?  Koskas tuommoinen video vanhenee?

Kaverin velka kirjoitti:

Kaverini on velkaa minulle lähes 1000 euroa eikä noudata sopimiamme lyhennyksiä. Ei ole useaan kuukauteen maksanut mitään (on kyllä kerjäämiseen ansiosta maksanut jo osan). Velkakirjaa ei ole, mutta todisteena tietysti tekstarit ja tilinsiirrot. Miten velka on järkevin periä.

Velkomuskanne oikeuteen. Tuomion saatuasi se ulosottoon. Muuta juridista keinoa ei ole.

Voit antaa perintätoimistoon. Tekevät tuon sinun puolesta. Tuomio kuitenkin vaaditaan.

ap

Isä ei antanut perintöä kun äiti kuoli, koska sanoi, että rahojen arvo nousee jossain osakkeissa joten saatte kun hänest aika jättää suuremman summan. Päätettiin siis niin yhdessä.

Nyt isä meni uusiin naimisiin eikä enää pidä meihin lapsiin yhteyttä, sekä sillä uudella naisella on tyyliin 15 lasta omasta takaa. (Isäni 80v ja nainen 60v)

Mites tuo perintöasia nyt sitten? Miten se jakautuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ongelmia voi seurata siitä, että ositusta ei avioeron yhteydessä tehty? Omaisuutta ei ollut erohetkellä mainittavasti, toiselle osapuolelle on eron jälkeen kertynyt paljonkin (erosta 10 vuotta). Yhteisiä lapsia on ja toisella uusi puoliso.

Ositusperuste on tapauksessanne avioerohakemuksen oikeuden vireilletulopäivä. Se määrittää ositettavan omaisuuden. Jos toinen vireilletulon jälkeen hankkinut/perinyt omaisuutta sillä ei merkitystä. 

Perunkirjoituksissa ja myös vanhoissa avioeroissa joudun usein pyytämään leskeltä/ex-puolisolta kirjallisen allekirjoituksen, että ositus tehtiin, vaikka ei kirjallista ositussopimusta ole. Näin olen aina saanut. 

Jos leskikin /ex-puoliso kuollut, se vaan täytyy päätellä asiakirjoista. Eli perusteen jälkeen kertyneestä omaisuudesta ei hyödy, ellei se ole ositettavan omaisuuden arvon nousua/laskua.

ap

Kiitos kun vastasit! Olen itse tuo vaurastunut, huolestuttaa joutuvatko lapset hankalaan tilanteeseen jos kuolen ennen ex-puolisoa ja hän yrittää hyötyä omaisuudestani. Hän ei ole suostunut tekemään ositusta. Mutta ilmeisesti ei ole vaaraa että hän pääsisi jättämääni perintöön käsiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ongelmia voi seurata siitä, että ositusta ei avioeron yhteydessä tehty? Omaisuutta ei ollut erohetkellä mainittavasti, toiselle osapuolelle on eron jälkeen kertynyt paljonkin (erosta 10 vuotta). Yhteisiä lapsia on ja toisella uusi puoliso.

Ositusperuste on tapauksessanne avioerohakemuksen oikeuden vireilletulopäivä. Se määrittää ositettavan omaisuuden. Jos toinen vireilletulon jälkeen hankkinut/perinyt omaisuutta sillä ei merkitystä. 

Perunkirjoituksissa ja myös vanhoissa avioeroissa joudun usein pyytämään leskeltä/ex-puolisolta kirjallisen allekirjoituksen, että ositus tehtiin, vaikka ei kirjallista ositussopimusta ole. Näin olen aina saanut. 

Jos leskikin /ex-puoliso kuollut, se vaan täytyy päätellä asiakirjoista. Eli perusteen jälkeen kertyneestä omaisuudesta ei hyödy, ellei se ole ositettavan omaisuuden arvon nousua/laskua.

ap

Kannattaisi kuitenkin tehdä osituksesta paperi, niin pääsee paljon helpommalla siinä vaiheessa, kun toinen kuolee. Ei tarvita välttämättä lakimiestä, vaan riittää ihan yksinkertainen paperi, jossa toteatte, että olette omaisuutenne jakaneet eikä kummallakaan ole siihen huomauttamista. En tiedä, tarvitaanko todistajien allekirjoitukset omienne lisäksi.

Ei ap

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on verotuksellisesti edullisempi lahja vai ennakkoperintö. Antaisin nyt kummallekkin aikuiselle lapselleni 30000 e.

Ei eroa toisistaan, sillä jos nyt annat ns. ennakkoperintöä, se käsitellään lahjana. Eli elinaikana lahja on ennakkoperintöä verotuksellisesti.

Voit lahjakirjaan kirjoittaa, että tämä on ennakkoperintöä, jolloin kuolemasi jälkeen se vähennetään perillisen osuudesta.

Jos annat molemmille lapsille saman summan, niin kumpikaan ei voi kuolemasi jälkeen väittää, että toinen on jo saanut ennakkoperintöä. 

Verotuksellisesti kyseessä on lahja. Ei vaikuta veroon. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi, tietääkseni asianajajat eivät saa jakaa lakineuvoa nimettömänä randomeilla palstoilla. Tämähän on ihan perus lakimiesten tietoa.

Kyllä ihmetyttääkin, että joku "oikea" asianajaja vastailisi kansan kysymyksiin sohvan nurkalta. Ilmaiseksi. Myös on eettisesti kummalllista, että "AA" kertoo mitä juttuja hänellä on ollut ja on meneillään. Vaikka hän ei nimiä onneksi kerrokaan (!!) eikä muita tietoja niin ajattelen , että asianajajilla, juristeilla on vaitiolovelvollisuus. Samalla tavalla kuin lääketieteen puolella on lääkäreillä, hoitajilla , kaikilla alalla työskentelevillä. Asiakkaista ei esim. vauva.fi palstalla puhuttaisi, kirjoitettaisi yhtään mitään.

siis elinaikana ennakkoperintö on lahja. Kirjoitin tuossa toisin päin.

ap

Onko laillista, että vuokranantaja on itse kirjoilla vuokralaisensa asunnossa ja hakee postinsa asunnon postilaatikosta, vaikka asuu jossain muualla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ongelmia voi seurata siitä, että ositusta ei avioeron yhteydessä tehty? Omaisuutta ei ollut erohetkellä mainittavasti, toiselle osapuolelle on eron jälkeen kertynyt paljonkin (erosta 10 vuotta). Yhteisiä lapsia on ja toisella uusi puoliso.

Ositusperuste on tapauksessanne avioerohakemuksen oikeuden vireilletulopäivä. Se määrittää ositettavan omaisuuden. Jos toinen vireilletulon jälkeen hankkinut/perinyt omaisuutta sillä ei merkitystä. 

Perunkirjoituksissa ja myös vanhoissa avioeroissa joudun usein pyytämään leskeltä/ex-puolisolta kirjallisen allekirjoituksen, että ositus tehtiin, vaikka ei kirjallista ositussopimusta ole. Näin olen aina saanut. 

Jos leskikin /ex-puoliso kuollut, se vaan täytyy päätellä asiakirjoista. Eli perusteen jälkeen kertyneestä omaisuudesta ei hyödy, ellei se ole ositettavan omaisuuden arvon nousua/laskua.

ap

Kiitos kun vastasit! Olen itse tuo vaurastunut, huolestuttaa joutuvatko lapset hankalaan tilanteeseen jos kuolen ennen ex-puolisoa ja hän yrittää hyötyä omaisuudestani. Hän ei ole suostunut tekemään ositusta. Mutta ilmeisesti ei ole vaaraa että hän pääsisi jättämääni perintöön käsiksi?

Varmista nyt ainakin, että sinulla on tarkat dokumentit siitä, että omaisuutesi on karttunut eron jälkeen. Ne voivat olla hyvinkin tarpeen, jos ositusta ei ole tehty ja ex heittäytyy hankalaksi.

Ei ap