Aikuisen elämä, mistä sisältö?

Itse olen aina ajatellut jos ei ole haaveita tai unelmia niin elämä on aika turhaa, eikä tärkeintä edes ole se että toteutuuko ne vaan se matka kohti niitä haaveita ja unelmia.

Itselläni ollut ainakin hyvä elämä. Lapsena sai tehdä mitä lystää ja seikkailla ilman kännykkää ja valvontaa pitkin ja poikin. Harrastin ratsastusta, oman hevosen sain 17-vuotiaana. Opinnot ei mennyt ihan putkeen koska tuli biletettyä ja matkailtua missä sattuu. Nyt olen naimisissa ja yksi lapsi on. Kova on hinku maailmalle. Rahaa on ja vaikka ei olisikaan niin se ei ole ongelma. Hyvä mielikuvitus on kaiken aa ja oo.

Välillä olen ollut huvikseni työttömänä ja lorvaillut. Ruuat leipäjonosta ja kelan tuet säästöön. Suomi on lintukoto missä voi tehdä mitä lystää. Jotkut ei vaan sitä ole vielä huomanneet.

Elämä on tässä ja nyt.

Äkkilukemalta viittaisi työuupumukseen juuri tuo työhön liittyvä kyynistyminen ja merkityksen puute. Voitko vähän hellittää töissä ja keskittyä vapaa-ajalla ihan muuhun? Mihin vain mikä itsestäsi tuntuu mielekkäältä, ja jos mikään ei tunnu, kokeile eri asioita, kunnes löydät jotain merkityksellistä. Mistä on iloa sinulle? Ja mistä sinun tekemästäsi on myös iloa muille? Sanotaan, että kutsumuksesi on siellä, missä oma intohimosi kohtaa maailman tarpeen.

Tässä on jo listattu lukuisia asioita, jotka eri ihmisille voivat antaa merkitystä. Itse mainitsit mm. matkustelun. Ei siihen ihan mahdottomia budjetteja vaadita, reppureissulle vaan ja seikkailemaan. Niukista oloista tulevana tiedät kyllä keinot selvitä vähälläkin. Vai voisiko matkoilla kartuttaa myös ammatillista osaamista tai samalla jopa tienata kulujen kattamiseksi? Voiko alasi töitä tehdä ulkomailla?

Näin arjen puurtamisen keskellä unelma luksuslomista ja lonkan vetämisestä kuulostaa ihanalta, mutta veikkaanpa, että pitkään jatkuessaan se vasta merkityksettömältä tuntuisikin.

Ei ap mutta sama ongelma kirjoitti:

Moni on maininnut "uusien asioiden opettelun" hyvänä ajanvietteenä. Mutta mitä tekee taidoilla jotka ei kiinnosta, tai ylipäätään. En esim. halua käyttää rumia virkkauksia vaatteina, tai täyttää kotia itsemaalatuilla posliiniesineillä. Miksi opetella taito, tehdä pari kötöstystä, ja lopettaa siihen koska niille kötöstyksille ei ole mitään tarvetta? Mitä hyödyttää opetella kieltä jota ei aio ikinä käyttää (jos ei esim. ole kiinnostunut ko. maan kulttuurista, eikä aioa muuttaa sinne asumaan)? Miksi pakotaa itsensä opettelemaan kanootin veistoa, jos ei ole mitään kiinnostusta kanootteihin.

Eli neuvo "opettele jotain uutta" on ihan turha jos ei ole jo valmiiksi motivaatiota, koska uuden opettelu vaatii sen motivaation. En esim. itse vielä tänäkään päivänä muista sanojen taivutusten hienoja nimiä (illatiivi allatiivi jne, ei mitään hajua mitä ne on) koska mielestäni olivat ja ovat täysin turhia joten en niitä vain oppinut millään peruskoulussa.

Eli jos ongelmana on mielenkiinnon kohteiden puute, ei siihen voi antaa ohjeeksi "opettele mielenkiintoisia asioita".

Siis eihän kukaan tässä ole ehdottanut, että kenenkään pitäisi väkisin opetella uusia asioita jotka ei kiinnosta. Lähtöoletus oli aika selkeästi (ainakin ihmiselle jonka tarkoitus ei ole vain vängätä vänkäämisen ilosta) se, että opettelee sellaisia juttuja mitkä lähtökohtaisesti kiinnostaa. Jos ihmisellä ei ole mitään mielenkiinnonkohteita tai motivaatiota, niin ei sille kukaan muu voi sitten yhtään mitään.

Työ missä ei ole mitään mieltä eli ei ole edes oma firma, niin siinä ei ole mitään tavoittelemisen arvoista.

Palkka paskaakin paskempaa tasoa, urakkavaudilla ja koneen osana ei ole mitään elämää, sama toistuu kunnes YT:t osuu tuulettimeen ja sitten kaikki onkin jo ohitse ja monesti tapahtuu juuri silloin kun työelämässä vasta alkuun päästy.

Ihminen ei kestä montaa katastrofia kun mieli murtuu ja koetaan kaikki hyödyttömäksi, työelämä on juurikin sitä että ihminen musertuu siinä yksitoikkoisessa paskassa liveilmiöiden keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ap mutta sama ongelma kirjoitti:

Moni on maininnut "uusien asioiden opettelun" hyvänä ajanvietteenä. Mutta mitä tekee taidoilla jotka ei kiinnosta, tai ylipäätään. En esim. halua käyttää rumia virkkauksia vaatteina, tai täyttää kotia itsemaalatuilla posliiniesineillä. Miksi opetella taito, tehdä pari kötöstystä, ja lopettaa siihen koska niille kötöstyksille ei ole mitään tarvetta? Mitä hyödyttää opetella kieltä jota ei aio ikinä käyttää (jos ei esim. ole kiinnostunut ko. maan kulttuurista, eikä aioa muuttaa sinne asumaan)? Miksi pakotaa itsensä opettelemaan kanootin veistoa, jos ei ole mitään kiinnostusta kanootteihin.

Eli neuvo "opettele jotain uutta" on ihan turha jos ei ole jo valmiiksi motivaatiota, koska uuden opettelu vaatii sen motivaation. En esim. itse vielä tänäkään päivänä muista sanojen taivutusten hienoja nimiä (illatiivi allatiivi jne, ei mitään hajua mitä ne on) koska mielestäni olivat ja ovat täysin turhia joten en niitä vain oppinut millään peruskoulussa.

Eli jos ongelmana on mielenkiinnon kohteiden puute, ei siihen voi antaa ohjeeksi "opettele mielenkiintoisia asioita".

Siis eihän kukaan tässä ole ehdottanut, että kenenkään pitäisi väkisin opetella uusia asioita jotka ei kiinnosta. Lähtöoletus oli aika selkeästi (ainakin ihmiselle jonka tarkoitus ei ole vain vängätä vänkäämisen ilosta) se, että opettelee sellaisia juttuja mitkä lähtökohtaisesti kiinnostaa. Jos ihmisellä ei ole mitään mielenkiinnonkohteita tai motivaatiota, niin ei sille kukaan muu voi sitten yhtään mitään.

Alkuperäinen kirjoittaja varmaankin tarkoitti sitä, että tuo uuden opettelu jota käytännössä aina ehdotetaan on hieman huono neuvo sellaiselle jota ei kiinnosta opetella mitään uutta sen takia ettei tarvitse sellaista kun on tähänkin asti pärjännyt ilman. Vähän sama kun antaisi neuvoksi tupakoinnin lopettamisen henkilölle joka ei ole koskaan polttanut.

Sinulla ap on ihan selvä 3-kympin kriisi. Sellainen joka tulee, kun elämässä on saavuttanut mitä halusi ja se saavutettu elämä ei ehkä tunnukaan siltä, mitä tavoitteli. On sellainen olo, että mitäs nyt? Mun 3-kympin kriisi tuntui siltä, että oliko tämä tässä.

Eri ihmisille erilaiset asiat tekevät elämästä elämisen arvoisen, ne asiat pitää vain löytää itse. Jos keskiluokkainen elämä: omistusasunto ja työ ei tunnu omilta - niin muuta ne. Etsi asioita joista nautit ja joita haluat.

Omalla kohdalla kriisi johti siihen, että vähitellen ymmärsin, että elämä ei ole koskaan valmis, mulla on oikeasti ja aidosti aikaa tehdä asioita, joita nautin, oppia uutta, jopa opiskella.

Itse olen nyt ylittänyt 5-kympin rajan, perheessä on 3 lasta ja oma keskiluokkainen koti löytyy, mutta kultainennoutaja puuttuu. Opiskelen ja mulla on työpaikka, nautin myös työstäni. Se tarjoaa haasteita, opin uutta ja onnistumisen elämyksiä. Lisäksi palkkani on hyvä, se tarjoaa itselleni ja lapsilleni mahdollisuuden harrastaa ja matkustaa. Otan itsen mielummin laulutunnin kuin täytän kotini turhalla tavaralla. Lisäksi mulla on paljon ystäviä, joiden kanssa vietän mielelläni aikaa.

Mulle elämäntarkoitus on yksinkertaisessa olla onnellinen.

Mun on aika vaikea samaistua suhun ap, koska sun haaveet on jotain sellaista, mitä tavallinen ihminen harvoin tavoittaa.

Mutta muistan kyllä sen ajan, kun olin sinkku ja mietin, miten tylsää rutiinia mun elämäni on.

Jos työ ei tuo tyydytystä, ja sulla ei ole vastattavana kuin oma itsesi, niin pitääkö sun vaan lyödä reppu selkään ja lähteä kulkemaan, kun rajat aukeavat? Lopettaa oravanpyörä? Antaa tuulen kuljettaa vaikka maailman ympäri? Katsoa mitä vastaan tulee? Eihän siinä oravanpyörässä ole pakko juosta.

Mä onneksi löysin mieheni. Saan elämääni sisältöä perheestäni, ja harrastuksistani (koirat, puutarha, taulujen maalaaminen, ite-taide, valokuvaus), ja ystävistä. En näe että itselleni lisäraha kovin paljon lisää onnea toisi, ehkä jos voittaisin lotossa, niin voisin tehdä sen unelmoimani 150 neliön talvipuutarhan, jossa sitruunapuu ja kirsikat kukkivat keväällä ja istuisin maalaamassa. Työtä teen, koska tehdä pitää, mieluummin olisin perheen kanssa kaiket päivät ja istuisin kotona maalaamassa. Aion jäädä pois työelämästä 60-veenä.

Omaa tylsää elämäänsä pitää muuttaa ihan itse. Muuten se on hukkaan heitetty elämä.

Luonto.

Musiikki. Nauttien.

Filosofia. Runous. Musiikki taas. Taide. Kauneus.

Se, että tajuaa maailman. Katsoo tähtiin.

Se, että tajuaa omat pienet asiat. Että ne on isoja.

Että minä olen ihminen, olen yksi, olen yksi monista, meillä kaikilla on elämä,

minulla on elämä.

Toisilla on toisenlainen, toisilla ei ole kotia, toisilla ei ole mitä syödä kun on nälkä.

Toisilla on liikaa yhdelle, heidät pitää jo herättää siihen mitä he ovat ! sillä he eivät ole sen enempää eivätkä arvokkaampia kuin sinä ja minä. Miksi heillä on liikaa yhdelle !

Herätä tekemään ajatustyötä ja metatyötä näiden totuuksien laajemman tajuamisen eteen.

Ps. En ole energia-uskovainen enkä joogi enkä käy missään kokoontumisissa enkä usko netissä myytäviin ennustuksiin enkä myytäviin hyvinvointikursseihin. Jos joku oikeasti on selvillä kaikesta niin, että hän tarjoaa HYVÄÄ niin hän ei myy sitä monen sadan euron hintaan. Hän ymmärtää enemmän ja pärjää vähemmällä tai vaihtoehtoisesti

-ylimääräisellä- toteuttaa huonovointisuuden ja siihen linkittyvän köyhyyden vastaisia projekteja.

Raha on sitä millä saa hyödykkeitä.

Kaikki tarvitsevat Ruoan, Asuinpaikan, Kauniit puhtaat ja käytännölliset Arkivaatteet, Pyhävaatteet, Työvaatteet ja Vapaa-ajan harrastusvaatteet.

Luonnosta löytää marjoja ja kun niitä Arvostaa niin metsäretki on ihan erilainen.

Linnunlaulu. Vihreä sammal. Auringon kajo. Tuulen tuulahdus. Veden liplatus.

Näistä löytyy vastauksia.

Itsensä hyväksyminen niin, ettei tarvitse haluta olla kuin jotkut toiset. Että pääsee kuplista ulos. Että kuinka moni oma halu olikaan oikeasti oma tarve ja kuinka moni oli syntynyt siksi, että itse luuli, että ne olisi tärkeitä asioita ja että niiden avulla nykyään pärjää ja muuten ei.

Sosiaalisuus ei ole sitä, että on paljon kavereita. Se on sitä, että ymmärtää syvemmin ja pitää huolta toisistakin eikä änkeä aina ensimmäiseksi kaiken päälle niiden muiden ensimmäisten kanssa jotka toisiaan peesaa.

Ja sellaisia on ihan liikaa ja he luulevat olevansa hyviä kavereita koska taktiikallaan yhdessä luomassaan porukassa näennäisesti menestyvät. Mutta he kävelevät toisten yli ja jättävät monia muita huomiotta eivätkä anna kaikkien osallistua siinä ylimielisyydessään.

Sillä pärjää hebgissä, mutta se henki on köyhä ja ruma vaikka naamioituu menestyjäksi.

Löydä siis kauneus ja oma henki.

Löydä omat pienet nautinnot äläkä pidä niitä pahoina jos ne eivät ketään vahingoita, mutta jos vahingoittavat vaikka välillisesti niin jätä ne ja nauti paremmin.

Älä peesaa kyynärpäätökkijiä.

Kunnioita luonnon antimia.

Unohda vaatimukset.

Mikä ahdistaa? Unohda ne vaatimukset, ne ovat siellä pohjalla, unohda ne, kokeile jo nyt, toimi toisin ja jätä ne vaatimukset tänään pois. Jätä ne piilovaatimuksetkin huomiotta.

Kysy, jos en tee niin, onko se jotain pahaa jollekin ja jos ei ole, niin älä tee, vaikka se ensin tuntuisi hävettävältä tai saamattomalta tai laiskuudelta.

Jos mahdollista, mene makaamaan sammaleelle alastomana ja palaa sitten kotiin yhtä kokemusta rikkaampana ja ehkä siitä alkaa kasvamaan jotain uutta ja hyvää.

Lue kirjoja.

Ei ap mutta sama ongelma kirjoitti:

Lähes kaikkien onnellisten viesteissä toistuu yksi asia - läheiset. Uskon että myös ne ns tavallisetkin asiat tuovat elämään huomattavasti erilailla sisältöä, kun on jo pohjalla se yhteenkuuluvuuden tunne ja onnelliset ihmissuhteet. Jos nuo puuttuvat, on paikattavaa niin paljon, ettei mikään harrastus tunnu siinä tyhjiössä miltään. Vertauskuvana, juomalasilla saa täytettyä uima-altaan josta puuttuu litra, mutta ei tyhjää allasta.

Niitä läheisiä, sukua ja ystäviä, vaan ei voi itselleen mistään pakottaa. Suvuttomuudelle ei voi tehdä yhtään mitään (ainakaan jos ei missään nimessä halua lapsia), ja aikuisena on hyvin hyvin hankalaa löytää edes kavereita, saati ystäviä. Itse olen yrittänyt koko elämäni, sen 40 vuotta, ja mulla on tasan yksi kaveri joka asuu 2000km päässä ja jota näen max kerran vuodessa. Ja ihan oikeasti - yrittänyt olen enemmän kuin inhimillisesti voidaan keneltäkään vaatia.

Siinä varmaan se suurin syy elämän tyhjyyteen, harmi vaan sitä on lähes mahdoton muuttaa muuksi.

Minulla ei ole yhtäkään ystävää tai läheistä, eikä tule. Olen täysi erakko. Ihmiset eivät ole koskaan tuoneet elämääni mitään muuta kuin stressiä ja ongelmia. Minulle on täysin käsittämätöntä miten muut ihmiset voi olla elämän sisältö, paitsi jos elää muiden ihmisten kautta. 

En tunne koskaan että elämästäni puuttuisi sisältö. Elämäni on täysin sellaista kuin olen sen itse halunnut olevan. Kaikki aikaini on omaani ja teen sillä ihan mitä haluan. Olen köyhä joten ei voi tulla sanomaan että hyvä se on jos on rahaa heitellä ympärilleen. Rahakaan ei tuo elämään sisältöä. Ihminen joka tuntee sisältä itsensä tyhjäksi tulee tuntemaan itsensä sisältä tyhjäksi ihan sama kuinka paljon sillä on rahaa tai ihmisiä elämässään. 

Sisäinen tyhjyys johtuu siitä että ihmisiltä puuttuu se tärkein suhde, suhde omaan itseen. Sinun elämääsi voi elää tasan yksi ihminen, sinä. Itselleni tärkeintä on ollut oppia täyttämään omat tarpeet itse sen sijaan että yrittää saada jotain muilta ihmisiltä. Toinen tärkeä asia on kuunnella tunteitaan antamatta niille päätösvaltaa. Kolmas on oppia ymmärtämään mitä oikeasti haluaa. Yhteenkään noihin ei vastaus voi olla "muut ihmiset". Yksinäisyydestä saa helposti itselleen tekosyyn jolla voi perustella miksi mikään ei ole mitään. Henkisen työn tekemiseen ei tässä maailmassa kannusteta, mutta jos on sen verran tietoinen itsestään että tajuaa tuntevansa olonsa tyhjäksi ja elämän sisällyksettömäksi, henkisen työn tekeminen voi muuttaa koko elämän toiseksi. Se on myös pelottavaa sillä yhtään ei voi tietää mitä löytää. Silti se kannattaa. En ikinä menisi takaisin siihen mitä olin 10 vuotta sitten. Elämässäni ei ehkä ulkoisesti ole ihan kaikkea mitä haluaisin, mutta en ole koskaan masentunut tai tylsistynyt. Minulla on aina kivaa itseni kanssa.

Asennevamma,on ainakin sulla paha.Ei kukaan voi toisen elämää,elää se on tehtävä ihan itse.Mahdollisuuksia on monia,ei äitikään voi kaikkea sulle valmiiksi eteesi kantaa.Vaihda nariseva tyylisi ,ihan uuteen.kokeile vaikka leirimatkailua,tutustu ihmisiin ja nauti tulevasta intiaanikesästä.

Vierailija kirjoitti:

Etsi Jumalaa.

Ja keskity myös nauttimaan elämän pienistä iloista (kahvikuppi, lämmin kesäpäivä, hiljaisuus, jne)

Jumalaa etsiessäsi muista:

kaiki ne ihmiset jotka joutuvat h e l v e t t i i n

kukaan EI JOUDU jos jumalaa ei ole:)

Ei ap mutta sama ongelma kirjoitti:

Lähes kaikkien onnellisten viesteissä toistuu yksi asia - läheiset. Uskon että myös ne ns tavallisetkin asiat tuovat elämään huomattavasti erilailla sisältöä, kun on jo pohjalla se yhteenkuuluvuuden tunne ja onnelliset ihmissuhteet. Jos nuo puuttuvat, on paikattavaa niin paljon, ettei mikään harrastus tunnu siinä tyhjiössä miltään. Vertauskuvana, juomalasilla saa täytettyä uima-altaan josta puuttuu litra, mutta ei tyhjää allasta.

Niitä läheisiä, sukua ja ystäviä, vaan ei voi itselleen mistään pakottaa. Suvuttomuudelle ei voi tehdä yhtään mitään (ainakaan jos ei missään nimessä halua lapsia), ja aikuisena on hyvin hyvin hankalaa löytää edes kavereita, saati ystäviä. Itse olen yrittänyt koko elämäni, sen 40 vuotta, ja mulla on tasan yksi kaveri joka asuu 2000km päässä ja jota näen max kerran vuodessa. Ja ihan oikeasti - yrittänyt olen enemmän kuin inhimillisesti voidaan keneltäkään vaatia.

Siinä varmaan se suurin syy elämän tyhjyyteen, harmi vaan sitä on lähes mahdoton muuttaa muuksi.

Mikä vika sinussa on kun et saa ystäviä?

Oletko tylsää seuraa?

Oletko ruma?

Haisetko juustolle?

Aion nyt ehdottaa out in the  box -tyyppistä ratkaisua. Lähde ayahuasca-tripille . Syvä psykedeelinen kokemus voisi olla se, joka herättäisi sinut taas tähän hetkeen, saisi ehkä oivaltamaan asioita itsestäsi ja maailmasta. Älä tuomitse tätä ideaa heti kylmiltään. Suomessa meidät on kasvatettu pelkäämään hysteerisesti kaikkea, johon voi liittää sanan ”huume”. Ayahuascaa ja muita psykedeelejä on kuitenkin käytetty vuosituhansia ihmisten henkisen kasvun ja itseymmärryksen edistäjinä, ne ovat oikein käytettynä lääkkeitä, eivät huumeita. Aiheesta löytyy paljon tietoa netistä, ja Youtube on pullollaan ihan tavallisten ihmisten kokemustarinoita noilta tripeiltä. Kehotan tutustumaan aiheeseen avoimin mielin

Hanki COVID-19:sta

Lähde kaupungille NYT ilman housuja

Juo käynyttä simaa...

Hengityskone laittaa sitten asiat järjestukseen:)

Aikuiselle sinkkunaiselle työura ei välttämättä pysty tarjoamaan samanlaista tyydytystä kuin mies.

Vierailija kirjoitti:

Aion nyt ehdottaa out in the  box -tyyppistä ratkaisua. Lähde ayahuasca-tripille . Syvä psykedeelinen kokemus voisi olla se, joka herättäisi sinut taas tähän hetkeen, saisi ehkä oivaltamaan asioita itsestäsi ja maailmasta. Älä tuomitse tätä ideaa heti kylmiltään. Suomessa meidät on kasvatettu pelkäämään hysteerisesti kaikkea, johon voi liittää sanan ”huume”. Ayahuascaa ja muita psykedeelejä on kuitenkin käytetty vuosituhansia ihmisten henkisen kasvun ja itseymmärryksen edistäjinä, ne ovat oikein käytettynä lääkkeitä, eivät huumeita. Aiheesta löytyy paljon tietoa netistä, ja Youtube on pullollaan ihan tavallisten ihmisten kokemustarinoita noilta tripeiltä. Kehotan tutustumaan aiheeseen avoimin mielin

Jotkut meistä tajuavat asioita ihan ilmankin huascaa.

Itse esimerkiksi olen pienestä pitäen jo oppinut olemaan kiitollinen elämästä ja pienistäkin asioista, pitämään köyhien ja pienten puolta. Olen oppinut nauttimaan luonnosta ja arvostamaan eläimiä, luontoa ja ihmisiä.

Noissa psykedeeleissä on se juttu, että vaikutusta ei voi etukäteen tietää.

Olen huomannut monien käyttäjien muuttuvan käytön jälkeen. He ovat "kaiken tajunneita" mielestään. Heillä on vain se yksi oma ajatus asioista. He muuttuvat itseriittoisiksi, ylimielisiksi. He elävät Kokemuksista. Eivät totuudesta tai lähimmäisenrakkaudesta. He paasaavaat omaa Kokemustaan. He unohtavat, että ihmisen elämässä on myös huolia ja murheita joita ei voi eikä tarvitse sivuuttaa. Surukin on arvokas asia, sitä voi elää rauhassa. Myötäeläminen onnistuu vain rauhallisella olemisella. Muiden kokemus kun voi olla erilainen.

Ikuista hymyä ei täällä naamalle saa.

Se on pelottava ajatuskin, sillä se sysää puolet elämästä syrjään. Hymy on välinpitämätön.

Kehotan mieluummin tekemään jotain luonnon hyväksi. Ihmisten hyväksi.

Läheisille. Tuntemattomille. Puhdas hyvä mieli molemmille.

Hanki kirjekaveri !

Kuulostaa että pidät muiden ihmisten auttamista ja heidän kanssaan elämistä rasitteena. Se on ok, mutta useimmille sosiaaliset suhteet on se mistä elämään tulee voimaa ja merkitystä. Ne on haastavia, ennakoimattomia ja kehittävät ihmisenä vaiheesta toiseen. Jos elää vain itsekseen niin alkaa miettiä vain omia halujaan ja rahojaan ja tulevaisuuttaan, että miten tyydytän itseni vielä paremmin. Loputon tie.

Mut jos olet itsenäistä tyyppiä niin vaihtoehtoja on huikeasti kunhan rajat avautuu. Maailmassa on lukematon määrä erilaisia elinympäristöjä, yhteisöjä, elintapoja, kulttuureja ja aina voit innovoida omaa kulttuuria, keksintöjä, kehittää kroppaa ja mieltä. Ihan vaan jättämällä nykyisen taakseen ilman mahdollisuutta palata aiheuttaa sen että joudut sopeutumaan uuteen paikkaan ja elämään. Siinä ei ehdi miettiä mitä elämältä haluaa, siinä vaan elää, kärsii ja nauttii, vuorotellen.

Ongelma on siis liikaa aikaa ajatella itseään, liian vakaa elämä ja siitä kehittyvä loputon tyytymättömyys.

Ehdotan että lahjoita materiaasi niille joita kukaan ei auta. Joilla sairauksia mitkä ei oikeuta tukiin vielä tänäkään vuonna nykysuomessa. Älä lahjoita mihinkään keräykseen tai muuta yhtä tylsää. Ryhdy anonyymiksi sankariksi joillekin epäonnisille yksilöille. Katso miltä se tuntuu.