Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen elämä, mistä sisältö?
Lapsuus ja nuoruus oli odotusta. Koulu luokka luokalta, kirjoitukset, opinnot...eteenpäin katsomista, tulevaisuuteen valmistautumista.
Mutta entä nyt kun tuo on tehty? Olen ollut 10 vuotta työelämässä ja tämä on ihan skeidaa. Tässä nyt vaan käydään töissä ja maksetaan asuntolainaa sitten jäädään pois töistä ja ei ole rahaa tehdä mitään ja muutaman vuoden päästä kuollaan.
Mistä te teitte sen merkityksen ja sisällön elämälle? Lapset? Minä en halua. Riittääkö se uuden sukupolven taustapiruna (hoitajana, rahoittajana) pyöriminen, enää ei kaipaa mitään omaa? Harrastukset? Mä en kai ole löytänyt intohimoani, ei tanssitunnit ja lenkillä käynti niin kiehtovaa ole. Työ ja ura? Mä en tosiaan työstäni niin piittaa, se ei vaan tyydytä vaikka kyseessä vaikeapääsyinen vaativa akateeminen ala blaablaablaa. Jos ei olisi taloudellista pakkoa lopettaisin työn heti.
Tuntuu ettei tässä ole enää mitään odotettavaa. Harmaata arkea. Nyt vielä kun kaikki tapahtumat tauolla ja matkat kielletty. Monille taitaa riittää arki? Just joku että käy lenkillä ja kerää sieniä ja pesee ikkunat? Olenko poikkeava kun mulle ei riitä? Haluan jotain muuta mutta en tiedä mitä.
Kommentit (463)
Onpa tuttu tunne ja ajatukset. Työelämää takana yli 20 vuotta. Tällaistahan tämä keskivertoduunarin elämä on. Lapsia en minäkään ole halunnut. Rahallisesti elämä olisi helpompaa, jos olisi kumppani, mutta tässä iässä en sitä enää halua enkä etenkään rahan takia (on kokemus parisuhteessa elämisestä ja fakta on, että kahden palkan taloudessa elämä on taloudellisesti helpompaa. Itselläni jäisi peruskulujen jälkeen yli 600 euroa enemmän käteen kuukaudessa kuin nyt)
Itse olen saanut uutta kimmoketta opiskeluista. Vaikka etenenkin näin työelämässä ja palkka nousee, nämä eivät ole suurin syy motivaatioon. Tykkään haastaa itseäni ja nyt sitä haastetta on riittånyt.
Mieti mikä sinua innostaa ja mene sitä kohdin. Meillä jokaisella on omat innostuksen kohteet. Mikä on sinun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olisin hyvä rikas. Jos ei tarvitsisi käydä töissä niin matkustelisin, eläisin kunnon jetset-elämää. Etelänlomia, laskettelua, ratsastusta, Broadway-näytelmiä, patikointia Andeilla, purjehduskouluun Karibialle, rentoutumista Italian villalla, extreme-retki etelänavalle pingviinejä katsomaan..."
Hauskaa, että olen tässä viimeaikoina herännyt siihen, että esimerkiksi nuo lainauksessa luetellut, ehkä aika yleisetkin haaveet, eivät merkitse minulle enää yhtään mitään. Itseasiassa, vieroksun tuollaisia seikkoja todella paljon. Mielestäni ne vaikuttavat muiden asettamilta "hyvän elämän" tavoitteilta. Kun pääsee muiden asettamista tavoitteista irti, on vasta vapaa. Itselleni tärkeintä nykyään on puutarhanhoito. Suomessa on puhdas luonto ja hyvä kasvatella vaikka omia syötäviään. Kaupunkien ulkopuolella on taloja, tontteja ja metsää valittavaksi. Ostakaa itsellenne palanenen onnea, ja muuttakaa maalle! Nettikaista riittää sitten maaiman menon tarkkailuun.
Aioin juuri kirjoittaa samaa kuin tuossa edellä. Kaikki muu on turhaa, paitsi puutarhanhoito. Nautin kasvun ihmeestä ja kukan kauneudesta ja saan tuntea työn ilon.
Vierailija kirjoitti:
Tämmöinen elämän tarkoituksen pohtiminen on kyllä selkeä first world problem pahinta laatua. Jos elämässä on oikeita ongelmia niin ei tarvitse murehtia tämmöistä, kun energia menee selviämiseen. En silti tarkoita etteikö se olisi todellinen ongelma, mutta ehkä hyvä tiedostaa mistä se johtuu? Ihminen on luotu toimimaan ja olemaan aktiivinen (tai kehittynyt evoluution myötä), pelkkä 8h päivässä tietokoneen naputtelua, illalla tanssitunti ei tosiaan riitä elämälle sisällöksi. Rahakaan harvoin lopulta tuo onnea, se merkityksettömyyden tunne vaan voimistuu jos saa kaikkea mitä haluaa. Näkeehän sen, miten julkkiksilla ja raharikkailla on valtavasti huumeongelmia ym. vaikeuksia. Seuraavan sukupolven kasvattaminen on se itsestään selvä vaihtoehto hankkia merkitystä elämään, se ikään kuin kuuluu semmoiseen tavalliseen elämänkaareen. Mutta jos lapsia ei tee, merkitys pitää löytää työstä, harrastuksista, muista ihmissuhteista tai esimerkiksi vapaaehtoistyöstä. Vapaaehtoistyö on sikäli hyvä vaihtoehto, että kun näkee kurjuutta niin osaa ehkä arvostaa sitä omaa hyvää asemaa. Toisaalta jonkun asian tavoittelu ja sitä kohti pyrkiminen on sisältöä tuova asia, esimerkiksi joku harrastus jossa voi kehittyä aina paremmaksi, matkustushaaveet jne. Sit ku-elämä on toisaalta huono asia, mutta haaveilu tekee ihmiselle hyvää ja sen loppuminen tekee tyhjän olon.
"elämän tarkoituksen pohtiminen on kyllä selkeä first world problem"
Etpä voisi vääremmässä olla! Mitä älykkäämpi ihminen, sitä todennäköisemmin hän jossain,usein hyvinkin varhaisessa, elämänvaiheessa pohtii juuri tuota kysymystä.
Jopa jatkuvissa käytännön haasteissa ja ongelmissa sinnittelevät ihmiset pohtivat tätä; ehkä vielä enemmän!
Elämän tarkoitusta ovat pohtineet filosofit hyvinkin laajasti kautta historian.
Nyt sinä, mamma, menepä pesemään pyykkiä. Siinä sinun elämäsi tarkoitus.
Kyllä se aika ajoin tulee ajatuksiin, että mikä tämän kaiken tarkoitus on ja miten lyhyt elämä lopulta on. Silti olen onnellinen, minulla kolme eri-ikäistä lasta, jotka vievät suuren osan ajastani, puolisokin on ihan ok ja kovalla työllä olen saanut perheelleni myös kohtuullisen elintason. Vapaa-aikana ulkoilen paljon, liikun, maalaan, luen, katson hyviä sarjoja.. Ja toivon mukaan matkustelemaankin pääsee vielä joskus. Opiskelu voisi olla ap:lle virkistävä vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku pieni ja mielekäs puuhailu olisi hyvästä. Ihmiset ja niiden seura - no joskus kaipaa sitä huumoria ja tyhmiä juttuja, mutta yleensä muutkin ihmiset ovat aika tavallisia. Ei sellaisia jaksa kauhean pitkään kuunnella, kun asiat toistuvat kuin radion aamuohjelmissa. Todella harvassa ihmisessä on yhtään mitään aidosti uutta tai mielenkiintoista. Kaikilla ne samat oivallukset, samat kasvutarinat on kuullut niin monesta suusta. Tuo on sellainen mukava seurassa viihtyvä, joka haluaa saada muut viihtymään, samalla etsii itselleen yleisöä jotta itse viihtyy. Tuo toinen se perinteinen naisen malli, haluaa hyvän ja järjestyksessä olevan elämän. Ja niin edelleen. Ihmiset on aika vakiokamaa.
Olisi kiva jos voisi puhua täysin vapaasti asiasta kuin asiasta. Ilman että niitä henkilöidään tai liitetään mihinkään käytännölliseen. Itselle se sielunkumppanuudellinen yhteys olisi tärkeää. Enkä jaksa tai niin tarvitse niitä ihan kivoja ihmisiä. Tai että huumori ei olisi sitä että aina porukassa nauretaan jollekin jäsenelle tavalla tai toisella.
Yksi sana kiitollisuus. Kyllä montaakin asiaa pitää itsestäänselvänä ennen kuin ne menettää. Minusta elämässäsi on montakin asiaa mistä olla kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle tuottaa sisältöä elämään omat harrastukset ja kiinnostuksen kohteet.
Harrastan tankotanssia ja haluan olla siinä parempi, kropassa taphtuvat muutokset myös innostaa jatkamaan ja toivat uuden kiinnostuksen oman kehon muokkaamiseen liikunnalla ja terveellisillä elämäntavoilla. Ihon hoitoonkin saa upotettua aikaa ja siitä saa paljon kun huomaa eroa entiseen lisäksi onhan se kiva illall ennen nukkumaan menoa nautiskella pienestä spa hetkestä.
Liikunassa myös tavoitteet ja niiden seuraaminen on tehnyt asiasta paljon mielenkiintoisempaa ja palkitsevaa.
Yritän löytää jotain millä voisin tämän kiinnostukseen saada tuottamaan että voisin edes vähentää päivätyöni määrää. Jokainen päivä on mulle täynnä mahdollisuuksia parantaa itseäni ja tavoitella unelmiani. Olen 29-vuotias, ei lapsia ei puolisoa eikä kumpaankaan ole kiinnostusta. Unelmia ja asioita mitä haluan kokea ennnen kuin tästä maailmasta lähden on vaikka kuinka paljon. Tuntuu että joka nurkan takana odottaa uusia asioita mitä en aiemmin edes uneksinut saavuttavani. Iltaisin ei malttaisi mennä nukkumaan kun päivät tuntuu liian lyhyiltä eikä ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi ja aamulla haluaa herätä aikaisin että ehtii tehdä kaiken mitä suunnitelee.
Fanitan myös intohimoisesti ilman häpeää erästä korealaista poikabändiä. Mitä se on keltään pois jos haluan katsoa kauniita miehiä samalla kun treenaan ja saan siitä iloa elämään. Sitä kautta olen saanut paljon kavereita joiden kanssa voidaan sitten yhdessä fanittaa ja järjestää (tällä hetkellä online) eventtejä liittyen bändiin. Varsinkin kaikki tällainen järjestäminen yms valuu automaattisesti meille hieman vanhemmille faneille (suurin osa on 15-19 vuotiaita).
Lemmikit tuo myös ison osan ja niihin liittyvät piirit luo sosiaalista elämää.
Pyrin vain tekemään kaikkea mikä tuo iloa ja nautintoa elämään mahdollisimman paljon. Tietenkin laiminlyömättä mitään velvollisuuksia, ne on se perusta jonka päälle kaikki muu rakennetaan. Jos ne on pielessä niin ei pysty rakentamaan mitään pysyvää.
SateenVarjo kirjoitti:
Itselle tuottaa sisältöä elämään omat harrastukset ja kiinnostuksen kohteet.
Harrastan tankotanssia ja haluan olla siinä parempi, kropassa taphtuvat muutokset myös innostaa jatkamaan ja toivat uuden kiinnostuksen oman kehon muokkaamiseen liikunnalla ja terveellisillä elämäntavoilla. Ihon hoitoonkin saa upotettua aikaa ja siitä saa paljon kun huomaa eroa entiseen lisäksi onhan se kiva illall ennen nukkumaan menoa nautiskella pienestä spa hetkestä.
Liikunassa myös tavoitteet ja niiden seuraaminen on tehnyt asiasta paljon mielenkiintoisempaa ja palkitsevaa.
Yritän löytää jotain millä voisin tämän kiinnostukseen saada tuottamaan että voisin edes vähentää päivätyöni määrää. Jokainen päivä on mulle täynnä mahdollisuuksia parantaa itseäni ja tavoitella unelmiani. Olen 29-vuotias, ei lapsia ei puolisoa eikä kumpaankaan ole kiinnostusta. Unelmia ja asioita mitä haluan kokea ennnen kuin tästä maailmasta lähden on vaikka kuinka paljon. Tuntuu että joka nurkan takana odottaa uusia asioita mitä en aiemmin edes uneksinut saavuttavani. Iltaisin ei malttaisi mennä nukkumaan kun päivät tuntuu liian lyhyiltä eikä ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi ja aamulla haluaa herätä aikaisin että ehtii tehdä kaiken mitä suunnitelee.
Fanitan myös intohimoisesti ilman häpeää erästä korealaista poikabändiä. Mitä se on keltään pois jos haluan katsoa kauniita miehiä samalla kun treenaan ja saan siitä iloa elämään. Sitä kautta olen saanut paljon kavereita joiden kanssa voidaan sitten yhdessä fanittaa ja järjestää (tällä hetkellä online) eventtejä liittyen bändiin. Varsinkin kaikki tällainen järjestäminen yms valuu automaattisesti meille hieman vanhemmille faneille (suurin osa on 15-19 vuotiaita).
Lemmikit tuo myös ison osan ja niihin liittyvät piirit luo sosiaalista elämää.
Pyrin vain tekemään kaikkea mikä tuo iloa ja nautintoa elämään mahdollisimman paljon. Tietenkin laiminlyömättä mitään velvollisuuksia, ne on se perusta jonka päälle kaikki muu rakennetaan. Jos ne on pielessä niin ei pysty rakentamaan mitään pysyvää.
Oletko sä miettinyt miksi tuo kaikki on sulle tärkeää? Oletko miettinyt miten voisit kaikkea tuota vähentää, ja silti olla onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta elämässä: lapsen kasvamisen seuraaminen. Kuinka hän oppii ja oivaltaa. Mitkä asiat harmittaa ja mitkä tuottaa iloa. MLL sanoin onni löytyy arjesta.
En suosittele aloittajalle lasten hankintaa. Ensin tuo kyynisyys pois.
Vierailija kirjoitti:
Seksi ja päihteet on parasta sisältöä elämään.
Ehkä kieli poskessa kirjoitettu, mutta samaa mieltä. Itsellä kylläkin lapsia, muttei ne minulle mitään sisältöä tuo. Joillekin tuo. Meitä on erilaisia ihmisiä. Lapset tuo ikuisen murheen. Hukutan pahan oloni viinaan aina kun saan lapset hoitoon. Silloin voi hetken olla mukavaa. On koitettu kaikkea. Juuri tuota sienestystä, marjastusta, kalastusta, moottoriurheilua, salilla käyntiä, lenkkeilyä, masennuslääkitystä, ja laihdutusta. Kaikki prsestä. Teen noita edelleen, mutta iloa niistä en saa. Seksi, ja päihteet on ainoat, mistä saan. Surullista omastakin mielestä. Parempi ehkä jatkaa sitten vaan niitä, kunnes kuolema korjaa. Onneksi molempia on saatavilla reilusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Etelänlomia, laskettelua, ratsastusta, Broadway-näytelmiä, patikointia Andeilla, purjehduskouluun Karibialle, rentoutumista Italian villalla, extreme-retki etelänavalle pingviinejä katsomaan..."
Olen lapseton 40v sinkku. Vaativassa asiantuntijatyössä niin kuin ap. Teen kaikkea ylläolevaa, mitä ap on maininnut, mutta en tietenkään koko ajan. Suomessa on vielä todella hyvät lomaedut niin voi häipyä viikoiksikin.
Oma hevonen on ja kilpailen, joten siihen menee sen verran paljon rahaa että isompia lomia on varaa pitää vain muutaman vuoden välein. Käyn kuitenkin vuosittain jossain halvemmalla lomalla, viime kesänä ihan Suomessa ja kivaa oli. Ei ole vielä käynyt elämä tylsäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se harmaa ja tasainen normaali hiljainen rauhallinen arki on parasta elämässä. Nuoruuden sekoilut, biletykset, riehumiset ja kokeilut takanapäin. Mitä muuta aikuinen ihminen voisi oikeasti elämässään kaivata?
Tämä jaksaa aina ihmetyttää. Miksi jotkut luulevat, että kaikkien nuoruus on sekoilua, biletystä, riehumista ja kokeilua? Kun ei se ole. Joillekin se on vastuuta muista. Joillakin ei rahaa, tai kavereita. Osaa ei edes kiinosta sekoilla tai bilettää.
Ei kaikkien nuoruus olekaan tuota. Luulen kuitenkin, että niillä joilla on, on myös rauhallisempi fiilis siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen, kun mitään ei ole jäänyt elämättä. Toisaalta biletys voi jäädä myös niin sanotusti päälle, eikä osaa koskaan aikuistua. Kuka tietää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SateenVarjo kirjoitti:
Fanitan myös intohimoisesti ilman häpeää erästä korealaista poikabändiä. Mitä se on keltään pois jos haluan katsoa kauniita miehiä samalla kun treenaan ja saan siitä iloa elämään. Sitä kautta olen saanut paljon kavereita joiden kanssa voidaan sitten yhdessä fanittaa ja järjestää (tällä hetkellä online) eventtejä liittyen bändiin. Varsinkin kaikki tällainen järjestäminen yms valuu automaattisesti meille hieman vanhemmille faneille (suurin osa on 15-19 vuotiaita).
Epäoleellista itse aloituksen kannalta, mutta mielenkiinnosta:) BTS?
irtiotto ulkomaille vaikkapa vuodeksi kuulostais sun jutulle. saisit oppia uuden ympäristön, ihmiset, tavat, kielen. siinä riittäis haastetta ja arkisetkin asiat olis eksoottisia.
Vierailija kirjoitti:
"Etelänlomia, laskettelua, ratsastusta, Broadway-näytelmiä, patikointia Andeilla, purjehduskouluun Karibialle, rentoutumista Italian villalla, extreme-retki etelänavalle pingviinejä katsomaan..."
Olen lapseton 40v sinkku. Vaativassa asiantuntijatyössä niin kuin ap. Teen kaikkea ylläolevaa, mitä ap on maininnut, mutta en tietenkään koko ajan. Suomessa on vielä todella hyvät lomaedut niin voi häipyä viikoiksikin.
Oma hevonen on ja kilpailen, joten siihen menee sen verran paljon rahaa että isompia lomia on varaa pitää vain muutaman vuoden välein. Käyn kuitenkin vuosittain jossain halvemmalla lomalla, viime kesänä ihan Suomessa ja kivaa oli. Ei ole vielä käynyt elämä tylsäksi.
Helppo se on, kun koulukiusaaminen ei ole pilannut psyykettä. Ei uskalla tehdä mitään, jotta työllistyisi paremmin ja olisi varaa elää.
Toivon kuolemaa päivittäin.
-äiti kolmelle-
Nyt elämme hyvin erikoista aikaa ja nopeasti muuttuvaa laidasta laitaan!Elämää ei ole tarkoitettu elettäväksi ilman Jumalaa!Rauhan Minä annan teille en anna niinkuin maailma antaa (rauhattomus)
Ilman Jumalaa ihminen ei voi löytää tarkoitusta elämälle#
Minulle on koko aikuiselämäni sisältö tullut lapsistani ja perheessämme, nyt kun on lapsenlapsia olo on entistä onnellisempi.
Nuoruus ja opiskeluaika oli ihanaa, en minä odottanut, minä elin, kuten teen nytkin.
Ap tatvitsisi kunnon kyydit melamieheltä.
Tämä kuulostaa typerältä, mutta elin myös "sitten kun" elämää. Tiesin aina, että haluan perheen ja kaikki tekemiseni ammatin valinnasta lähtien on tähdännyt siihen. Nyt meillä on 1 lapsi ja tuntuu, että haluan joka päivä katsoa miten hän kasvaa, ja tutustua siihen ihmiseen, mikä hänestä tulee ja tukea häntä. Äitini teki itsemurhan kun olin pieni, ja kun mulla ei ollut äitiä, halusin aina olla äiti jollekin. Tai vähintäänkin turvallinen aikuinen. Myös muiden lasten kanssa ajan viettäminen on aina tuonut minulle paljon iloa, ja vapaaehtoistyö. Tunnen eläväni, kun saan kokea tekeväni jotain toisen hyväksi. Ehkä tuo itsemurha on tehnyt, että kun en pystynyt auttamanaan äitiä, niin sitten haluan auttaa kaikkia muita.