Yksinäisyyttä, ahdistusta, opintojen katkeamista, köyhyyttä – jopa nälkää. Nykyisen kaltaista poikkeustilannetta ei ole koettu koskaan aikaisemmin

Kaikki aikaisemmat sukupolvet alkaen sota-ajoista ovat eläneet paljon huonommissa olosuhteissa kuin me sodan jälkeisten sukupolvien edustajat. Niistäkin on selvitty. Tyhmää väittää, ettei koskaan tällaista olisi koettu aikaisemmin. Ainoastaan pullamössösukupolvet eivät ole nähneet ja kokeneet tällaista. Toimittajalta on tainnut myös unohtua Espanjantauti...

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ennen eristetty sukulaisia toisistaan, tai että ystäviä ei saa nähdä. Kaikki turvaverkot ovat pois. Sota aikanakin sai tavata muita ihmisiä. Tai nälkävuosina. Yksinäisyys tappaa.

Rahattomuus = eristys

Ei köyhä tarvitse kieltoa sille, että ei voi matkustaa sukulaistensa luokse. Hän ei pääse, koska ei ole rahaa. Ei mennä lapsuudenystävän häihin, eikä sedän kuolinvuotelle. Tuskin pääsee oman vanhemman hautajaisiin jos sossu ei maksa. Haudalla ei pääse ainakaan käymään, mutta kyllähän se hauta siellä yksinäänkin pysyy.

Jännä, että yksinäisyys tappaa vain korona-aikana kun yksinäisiä ja syrjäytyneitä on maa täynnä ihan normaaliaikanakin. Silloin sanotaan vain että pitää kestää, mitäs olette niin outoja :D

Sen opintolainan saa osittain tai kokonaan anteeksi jos elämä ei mene niinkuin piti. Itse sain 14000euroa korkoineen anteeksi ja luottotiedot pysyivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VMP

Juu, on rankempaa kuin kylmä pakkastalvi 1940 jolloin miehet olivat rintamalla riittämättömillä varusteilla ja aseistuksella.

Joo joo mutta vihollinen oli tarkkaan määritelty ja yritti tulla väkisin maahan, nyt oma hallinto yrittää tartuttaa kaikkiin näkymätöntä vihollista, tappavaa koronavirusta avaamalla koulut ja levittämällä virusta lasten mukana koteihin.

Henkisesti paljon rankempaa taistella omiaan kuin ulkomaalaisia vastaan.

Ne oli aikuisia, nyt on kyse lapsista 🥺 Kyllä munkin lapset kärsii, vaikkei ole nälkää tai perheväkivaltaa.[/

Jatkosodassa myös lapsia lähetettiin rintamalle. Nuorimmat 12-vuotiaita poikia.

Nyt kyllä muistat väärin. Lapset ja nuoret kävi koulua ihan normaalisti ja päiväkodit auki 90-luvulla.

Eikä kaikki voinee huonosti, vaan pieni osa väestöstä esim. minuun 90-luvun lama ei vaikuttanut lainkaan, päinvastoin sain hyviä työtehtäviä.

Ja mitattiin millä mittarilla tahansa, tämä hetki on monin verroin vaikeampaa kuin 90-luvun lama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoilusta nauttivat mammat ja opet eivät suostu näkemään, että tässä eristäytyneisyydessä olisi jotain riskejä. Oma teinini puuskahti eilen itku kurkussa, että haluaa normaalien aikojen palaavan. Hän ei kärsi nälästä, eikä kännisistä vanhemmista, mutta etäopiskelu uuvuttaa ja kavereita on ikävä.

Ei se korona sillä poistu, että "haluaa normaalien aikojen palaavan" tai avaamalla koulut. Teini varmaan on myös itku kurkussa sitten, kun makaa sairaalassa koronassa lisähappeen kytkettynä.

Koska näinhän tulee satavarmasti tapahtumaan, että hän päätyy sairaalaan saamaan lisähappea. Jepjep...

Nykyään toimittajat raportoivat omia tunteitaan ja fiiliksiään faktoina. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki aikaisemmat sukupolvet alkaen sota-ajoista ovat eläneet paljon huonommissa olosuhteissa kuin me sodan jälkeisten sukupolvien edustajat. Niistäkin on selvitty. Tyhmää väittää, ettei koskaan tällaista olisi koettu aikaisemmin. Ainoastaan pullamössösukupolvet eivät ole nähneet ja kokeneet tällaista. Toimittajalta on tainnut myös unohtua Espanjantauti...

Minä olen syntynyt 50-luvulla, enkä koskaan ole kokenut tälläistä, vaikka olen syntynyt köyhään perheeseen ja elänyt näin "vaikeaa" aikaa, jossa yksilön vapautta on rajoitettu, tapaamisia jne. ja tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, noin kuukaudessa parissa, eikä tähän ollut aikaa valmistautua etukäteen.

Ja se, että joku on joskus elänyt vielä köyhimmin, ei poista tämän päivän tuskaa ja ahdinkoa, vaan jokainen katsoo ja kokee asiat oman aikansa näkökulmasta.

Tämän päivän lapsilla ja nuorilla ei ole mitään valmiuksia tähän yllättävään kriisiin, koska ovat syntyneet oman aikansa lapsena, eikä 90-luvulla.

Ja näitä kahta ei voi verrata millään tavalla toisiinsa, koska laskusuhdanteisiin voi valmistua etukäteen ja ne tulevat pikkuhiljaa.

Eikä suinkaan 90-luvulla tai aikaisemmat lamat suinkaan koskenut kaikkeja, joillakin pyyhki huonosti, mutta suuremmalla osalla meni hyvin, mutta tämä koronakriisi koskee jokaista, oli sitten minkä maalainen tahansa ja heijastukset näkyvät kaikkialla maailmassa rajuna.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä muistat väärin. Lapset ja nuoret kävi koulua ihan normaalisti ja päiväkodit auki 90-luvulla.

Eikä kaikki voinee huonosti, vaan pieni osa väestöstä esim. minuun 90-luvun lama ei vaikuttanut lainkaan, päinvastoin sain hyviä työtehtäviä.

Ja mitattiin millä mittarilla tahansa, tämä hetki on monin verroin vaikeampaa kuin 90-luvun lama.

Ihan tavallisten perheiden talot pakkohuutokaupattiin ja asuntolainojen korot oli 15%. Nyt on harva se päivä juttu lehdessä, että miten pärjäät jos sun nollakorko nousee kolmeen? Ei mitään samaa todellakaan. Sosiaalisia ongelmia tuli silloin ja tulee varmasti nytkin, mutta jos maailma romahtaa kun pitää pysyä kotona suoratoistopalvelujen ääressä verattuna siihen että monelta lähti koti ja mitään netflixejä ollut olemassakaan niin onpa kamalaa. Kiva että sulla pyyhki hyvin 90-luvulla, itse valmistuin työttömäksi ja yrittäjävanhempani teki itsemurhan. Pankki lunasti firman velkojen vakuutena olleen omakotitalon kolmasosalla sen aiemmasta arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa, jos Stephen Hawking olisi aikanaan ollut samanlainen crybaby kuin te saatuaan ALS diagnoosin.

Väitän, että Stephen Hawkingkin saattoi elämänsä aikana tirauttaa kyyneleen tai pari sairautensa tai sen välillisesti aiheuttamien haasteiden takia. On ihan terveellinen tunnereaktio olla surullinen ja turhautunut ja huolissaan tällaisina aikoina! Kunhan vaan koko elämä ei lamaudu sen takia. Ja jos ei pysty porskuttamaan eteenpäin vaikeuksista huolimatta, se ei ole itkupilliyttä, se on mielenterveydellinen ongelma johon toimii paljon paremmin asiantunteva hoito kuin syyllistäminen.

Oikeastaan minusta tämä korona-aika tuo vaan esiin ne ongelmat paremmin ja niihin ehkä herätään paremmin. Totuus on silti, että moni elää tuon kuvauksen kaltaista elämää ihan muutenkin tavallisena aikana. Silloin ketään ei paljon kiinnostakaan, että mitä kuuluu ja miten menee ja ei saisi valittaa mistään. Nyt sitten se kaikki onkin sallittua. Pitäisi ehkä alkaa korjata niitä asioita ja aiemmin, ettei sitten yhtäkkiä tulisi sellaista romahdusta monissa jutuissa. Omankin elämän osalta voi sanoa, että kestetty on pitkään jo melko ikävää elämää ja siinä mielessä ei se olo tästä paljon ole muuttunut poikkeustilankaan aikana. Joidenkin elämä kun on sitä poikkeustilaa muutenkin.