En olisi koskaan uskonut miten epätervetullut 29-vuotias nainen voi pohjoiselle pikkupaikkakunnalle olla
Muutin pienelle paikkakunnalle suhteellisen pohjoiseen idyllisen elämän ja matkailualan töiden perässä. Tervetulleeksi en itseäni koe. En ole kokenut missään vaiheessa. Ihan järkyttävää kyräilyä ja juonittelua, pahempaa kuin missään olen kokenut. Täällä on vaan ihmisiin paljon vaikeampi tutustua. Varsinkin tässä iässä. Järkyttävin kokemus oli kun ennen korona-aikaa kävin paikallisessa baarissa ja siellä paikalliset naiset huutelivat minulle törkeyksiä.. Aikuiset naiset! Ruokakaupassakin saa olla katseiden alla. Ne vähät miehet ketä täällä olen tavannut vaikuttavat alkoholisoituneilta, gigoloilta tai ovat jo vaimonsa löytäneet tai mukuloita pyöräyttäneet. Niitä päin jos erehtyy vilkaisemaan niin saa heti vihaisia katseita... En ymmärrä ihmisten käytöstä.
Kommentit (425)
Käyttäjä30850 kirjoitti:
Mä kyllä allekirjoitan kaiken mitä täs ketjus haukutaan lappilaisia tuppukyliä.Sellaista summaa olekaan et minut saisi takaisin sinne.Saa melkeen kiksejä kateelisista sukulaisista.Parhaiten toimii suora puhe heihin(varo jos ovat kännissä voi henki lähtä)Vain joku oripää säkylä loimaa eura on vielä häiriintyneempää ettei niitä voi ihmisiks suurinta osaa kutsua.Tietämys muusta mailmasta pyöreä 0 ja siis kyllä epävarma, huono itsetuntoinen, kateellinen kotiseutu ylpeä maalainen RUMA JA SÄÄLITTÄVÄ näky.
Kaikkialla muualla olen tullut ihmisten kans hyvin toimeen mut lappalaiset ja varsinais suomen tuppukylät..
Olisi kiinnostava kuulla lisää! Olen noiden mainitsemiesi Varsinais-Suomen tuppukylien (Oripää, Säkylä, Loimaa, Eura) liepeiltä kotoisin. Harkitsin takaisin muuttamista, mutta kun siellä olen jonkin verran enemmän viime aikoina oleskellut, on mieli alkanut muuttua. Toisen asiat "tiedetään" niin hyvin, että jopa päin naamaa tullaan vänkäämään.
Meillä oli ajatus muuttaa Keski-Suomeen pikkukaupunkiin. Kävimme jo katselemassa paikkoja ja asuntoja.
Kulkuyhteydet hyvät ja asuntojen hinnat alhaisia.. ja sukulaisiakin lähistöllä.
Vietimme viime kesänä siellä vuokramökillä aikaa ja suunnittelimme muuttoa.
Kun kaupunkiin vähänkin tutustui, niin kävi selväksi, ettei sitä ahdasmielisyyttä ja juoruilua jaksa.
Niin pienet piirit ihmisillä, että ei osata yhtään ajatella muita..
Tietyt henkilöt ajelee kännissä raitilla, poliisi ei taida jaksaa paimentaa, kunhan ei mitään satu.
Juoruilu lähentelee kunnianloukkauksen rimoja. Torilla oli aina, joka tiesi mitä kaupungissa tapahtui, tai luuli tietävänsä.
Onneksi meitä varoitettiin, ja jäimme vähän kuulostelemaan viihtyisimmekö.
Nyt on suunnitelmat muuttuneet. Ainoa harmi oli jättää se omakotitalo, jonka olisimme halunneet. Kaunis paikka!
Vierailija kirjoitti:
Kunnon väki ei käy baarissa pohjoisessa
Kunnon väki ei käy baareissa ylipäätään.
Nuo näätien asettamat paikkakunnat ovat kyllä parhaita. Kiusattavat ovat loppuneet sieltä jo aikoja sitten ja heti kun saadaan uusi uhri kiima nousee uudelleen.
Ei kannata muuttaa pienelle paikkakunnalle, mökin voi ostaa ja samalla pysyttelee erossa paikallisesta kantaväestöstä, kun juoruämmät ja ukot laittavat kaiken oman paskan kaupunkilaisen syyksi.
Siellä on jotain niin kieroutunutta patoutumaa ja vihaa mitä ei voi tavis ymmärtää.
Toivottavasti nuo tuppukylät kuolevat pois kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Pohjanmaalainen uho ei sitten kuulu Lappiin
Se ei kuulu oikein mihinkään Pohjanmaan ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin pieneen kuntaan ylä-savoon ja täällä on aivan ihania ihmisiä. Tutustuvat mielellään, juttelevat ja aina ovat valmiina auttamaan jos joku tarvitsee apua.
Kyllähän pienellä kylällä jutut kulkee mutta ei se ole sellaista kyräilyä. Itse olin syksyllä viikon kuumeessa niin naapuri toi ruokaa ja itse tehdyn ruisleivän ja kysyi vielä pitäisikö hakea apteekista lääkettä. Olen ihan rakastunut savolaisiin ja savolaisuuteen. Kierous ja kauteus on kaukana siitä.
Ihana kuulla ❤️ Olen itse pikkuisesta Kauppilanmäen kylästä Vieremältä, ja juuri tuollaisia muistoja on paikkakunnasta. Toki ikäviä ihmisiä on joka paikassa, mutta onneksi he eivät aina onnistu koko kylän henkeä pilaamaan. Toivotan sinulle kaikkea hyvää uudella kotipaikkakunnallasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin pieneen kuntaan ylä-savoon ja täällä on aivan ihania ihmisiä. Tutustuvat mielellään, juttelevat ja aina ovat valmiina auttamaan jos joku tarvitsee apua.
Kyllähän pienellä kylällä jutut kulkee mutta ei se ole sellaista kyräilyä. Itse olin syksyllä viikon kuumeessa niin naapuri toi ruokaa ja itse tehdyn ruisleivän ja kysyi vielä pitäisikö hakea apteekista lääkettä. Olen ihan rakastunut savolaisiin ja savolaisuuteen. Kierous ja kauteus on kaukana siitä.Ei kuulosta tyypilliseltä savolaiselta. Perussavolainen on lipevä edessäsi, selän takana mustamaalaa sinut.. Eikä tuollainen lahjusten antaminen yleistä ole. Yleensä viedään tuhkatkin pesästä.
jep savossa ei ole harvinaistakaan kuulla : Ai sekinkö on yksin, sittenhän sitä voisi jotenkin käyttää hyväksi, ja ihan pokkana näin vielä...hirveää on.
No haista nyt huilu 😂
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti järkyttävää huomata näin saamelaisena, miten rasistisia te suomalaiset olette meitä kohtaan ja minkälainen asenne teillä on..pidätte meitä ilmeisesti väkivaltaisina ja riitaisina hulluina? Veikkaan että teillä ei ole mitään tosielämän tietoa saamelaisista tai tuskin tunnette yhtäkään saamelaista, mutta pyydän että älkää yleistäkö. Idiootteja on kaikissa väestöryhmissä, mutta minuun saamelaisena sattui todella paljon lukea näitä todella rasistisia kommentteja saamelaisista joiltain kirjoittajilta :(
Savolaisena samaistun kirjoitukseesi täysin. Ihmiset helposti yleistävät oman rajallisen kokemuksensa koskemaan kokonaista väestöryhmää. Tsemppiä ❤️
ap taitaa olla niitä jotka vaihtanee koulua 15 kertaa ja työpaikkaa 30 kertaa ku aina kiusataan . eli ei ikinä ,vaan kaikki on kiusaamista,jopa tervehtiminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon väki ei käy baarissa pohjoisessa
Kunnon väki ei käy baareissa ylipäätään.
Käypä, mutta hyvässä baarissa parilla drinkillä. Näitä löytyy kuitenkin vain kunnon kaupungeistä. Pikkupaikoissa on yleensä se yksi kippola, jonka eksoottisin sekoitus on kossubattery. Niissä paikoissa ei tosiaan viihdy kuin kanta-asiakkaat, joten sellainen mielikuva saatta syntyä, ettei kukaan normaali halua viettää hetkeäkään baareissa.
Yleensä nuo baareissa uutelijat on alkoholisteja tai muita syrjäytyneitä. Allekirjoitan kuitenkin sen että Lapin pikkupaikkakunnilla on usein se pieni porukka, joka on ns. paikkakunnan kermaa. Heilllä on yleensä perinteinen asema sukunsa puolesta mm. kunnallispolitiikassa, isommilla työpaikoilla ja jopa kouluissa. Tähän kermaan kuuluva ei ole välttämättä mikään yritysjohtaja, vaan esim opettaja, k-kauppias, päiväkodin johtaja, metsäkeskuksen työnjohtaja jne.
Tämä porukka pyörittää kunnnallispolitiikkaa, heillä on hyväveli-verkostoja ja he hyötyvät toinen toisistaan. Muutimme perheemme kanssa tällaiseen pohjoisen kylään kun pääsin kuudennelta luokalta ja muutimme pois kun olin lukion toisella. Jostain syystä koko perheemme oli liian erikoinen kyseiselle paikkakunnalle, vaikka oikeasti olimme tavallistakin tavallisempia. Aluksi luulimme sen johtuvan siitä kun isäni sai paikkakunnallta työn, jota moni paikkakuntalainenkin oli havitellut. Aika pian ymmärsimme että moni muukaan ei tullut tämän valtaa pitävän porukan kanssa toimeen. Esimerkiksi syrjäkylillä asuvat eivät heidän mielestään olleet mitään, eivät muualta kotoisin olevat eivätkä myöskään he, jotka olivat eri mieltä asioista heidän kanssaan.
Tämä näkyi ihan kaikessa. Kunnan päätöksenteossa, kesätyöpaikkojen saamisessa ja jopa koulussa. Todistukseni numerot laskivat huomattaavasti sinne muuttamisen jälkeen. Luulimme sen johtuvan siitä, että arvostelu oli tiukempaa, mutta pian huomasin että numerot jaettiin pärstäkertoimen mukaan tämän ns. paikakunnan eliitin lapsille. Esim. itse monta urheilulajina harrastavana sain liikunnasta seiskan tai kasin (ennen kymppi) ja näille eliitin lapsille jaettiin kympit, vaikka heillä ei edes juuri koskaan ollut liikuntavehkeitä mukana ja heidän hiihtolenkkinsä kiersi kilometerin pururadan sillä välinn kun me vähemmän suositut hiihdimme seitsemän kilometrin lenkin.
Tämän tietyn porukan lapset kiudasivat muita, myös itseäni. Ystävystyinkin pian muutaman syrjäkyliltä kotoisin olevan tytön kanssa. jotka hekin olivat tämän porukan kiusaamisen kohteena.
Paikkakunnalla oli myös muutamia aivan ihania perheitä. Heistä kukaan ei yllättäen kuulunut tähän eliittiin. He olivat erähenkisiä ulkoilmaihmisiä ja heidän sosiaaliset piirinsä olivat muualla tai he olivat ehkä jonkinlaisia introverttejä.
Kumma kyllä juuri kukaan näistä eliitin lapsista ei oikein pärjännyt jatko-opinnoissa ja moni heistä muuttikin asumaan takaisin kotipaikkakunnalle. . Vierailin ko. paikkakunnnalla pari kesää sitten Norjaan mennessä vanhan kaverini lapsuudenkodissa joka nyt toimii kesämökkinä. Sama meno tuntuu jatkuvan edelleen. Nyt valllassa on vain uusi sukupolvi. Näyttää siltä että ennakkoluuloisuus on aivan yhtä suurta kuin ennenkin. Muualta tulleita yrittäjiä kadehtitaan ja hyväveli-verkosto toimii. Edes kuntaan valitut viranhaltijat eivät näyt saavan rauhaa kun kuulin että jopa kunnanjohtajaa ollaan savustamassa pois.
En yleistäisi tällaista käytöstä kaikkiin, vaan joukosta löytyy ihaniakin ihmisiä. Yleensä tämä pieni porukka on vaan se näkyvin ja vaikutusvaltaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paikalliset naiset ei tykkää että niiden reviirille tullaan. Ymmärrettävää.
Eipä ne ukotkaan tykkää tunkeutujista. Nää tuntuu elävän jossain alkukantaisessa kyläyhteisössä :D
Kummalle ollaan armollisempia : junantuomalle 29-vuotiaalle naiselle vai samanikäiselle miehelle? Luulen että samanikäiselle miehelle.
ei
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nuo baareissa uutelijat on alkoholisteja tai muita syrjäytyneitä. Allekirjoitan kuitenkin sen että Lapin pikkupaikkakunnilla on usein se pieni porukka, joka on ns. paikkakunnan kermaa. Heilllä on yleensä perinteinen asema sukunsa puolesta mm. kunnallispolitiikassa, isommilla työpaikoilla ja jopa kouluissa. Tähän kermaan kuuluva ei ole välttämättä mikään yritysjohtaja, vaan esim opettaja, k-kauppias, päiväkodin johtaja, metsäkeskuksen työnjohtaja jne.
Tämä porukka pyörittää kunnnallispolitiikkaa, heillä on hyväveli-verkostoja ja he hyötyvät toinen toisistaan. Muutimme perheemme kanssa tällaiseen pohjoisen kylään kun pääsin kuudennelta luokalta ja muutimme pois kun olin lukion toisella. Jostain syystä koko perheemme oli liian erikoinen kyseiselle paikkakunnalle, vaikka oikeasti olimme tavallistakin tavallisempia. Aluksi luulimme sen johtuvan siitä kun isäni sai paikkakunnallta työn, jota moni paikkakuntalainenkin oli havitellut. Aika pian ymmärsimme että moni muukaan ei tullut tämän valtaa pitävän porukan kanssa toimeen. Esimerkiksi syrjäkylillä asuvat eivät heidän mielestään olleet mitään, eivät muualta kotoisin olevat eivätkä myöskään he, jotka olivat eri mieltä asioista heidän kanssaan.
Tämä näkyi ihan kaikessa. Kunnan päätöksenteossa, kesätyöpaikkojen saamisessa ja jopa koulussa. Todistukseni numerot laskivat huomattaavasti sinne muuttamisen jälkeen. Luulimme sen johtuvan siitä, että arvostelu oli tiukempaa, mutta pian huomasin että numerot jaettiin pärstäkertoimen mukaan tämän ns. paikakunnan eliitin lapsille. Esim. itse monta urheilulajina harrastavana sain liikunnasta seiskan tai kasin (ennen kymppi) ja näille eliitin lapsille jaettiin kympit, vaikka heillä ei edes juuri koskaan ollut liikuntavehkeitä mukana ja heidän hiihtolenkkinsä kiersi kilometerin pururadan sillä välinn kun me vähemmän suositut hiihdimme seitsemän kilometrin lenkin.
Tämän tietyn porukan lapset kiudasivat muita, myös itseäni. Ystävystyinkin pian muutaman syrjäkyliltä kotoisin olevan tytön kanssa. jotka hekin olivat tämän porukan kiusaamisen kohteena.
Paikkakunnalla oli myös muutamia aivan ihania perheitä. Heistä kukaan ei yllättäen kuulunut tähän eliittiin. He olivat erähenkisiä ulkoilmaihmisiä ja heidän sosiaaliset piirinsä olivat muualla tai he olivat ehkä jonkinlaisia introverttejä.
Kumma kyllä juuri kukaan näistä eliitin lapsista ei oikein pärjännyt jatko-opinnoissa ja moni heistä muuttikin asumaan takaisin kotipaikkakunnalle. . Vierailin ko. paikkakunnnalla pari kesää sitten Norjaan mennessä vanhan kaverini lapsuudenkodissa joka nyt toimii kesämökkinä. Sama meno tuntuu jatkuvan edelleen. Nyt valllassa on vain uusi sukupolvi. Näyttää siltä että ennakkoluuloisuus on aivan yhtä suurta kuin ennenkin. Muualta tulleita yrittäjiä kadehtitaan ja hyväveli-verkosto toimii. Edes kuntaan valitut viranhaltijat eivät näyt saavan rauhaa kun kuulin että jopa kunnanjohtajaa ollaan savustamassa pois.
En yleistäisi tällaista käytöstä kaikkiin, vaan joukosta löytyy ihaniakin ihmisiä. Yleensä tämä pieni porukka on vaan se näkyvin ja vaikutusvaltaisin.
Erityöin hyvin havainnoitu ja tosi kirjoitus, kiitokset. Nousee mieleen elävästi muistoja omalta lukiosjalrani. Sittemmin muuton pois enkä takaisin mene.
Olen pohjoisen pienestä kaupungista kotoisin. Meitä oli kymmenen lasta ja kaikki muutettiin pois heti, kun lukio oli käyty. Sitä käyttämistä ja juoruamista ei kestä, jos ei ole pakko.
Lapissa on sanonta : kateus vie kalatkin vedessä.
yritätkö ehkä varoittaa sisäänpäin lämpiävyydestä..
pääkaupunki seudulla taka-aasiallinen perässä seuraileva naisparturi on niin käärmessään ja sairaanloinen kun ei poikalasten tarjonta itsensä ohessakestä kun entinen miesasiaks kauppakeskuksessa istahtaa kahvilaan ja juttelee jonkun toisennnaisennkanssa, runeberginkadulla aasikko huutaa miehen perässä "se.. toinen nainen nusii jotain toista, hei" ..
Nämä naikkoset sitten tappelevat keskenään eikä kummallakaan viestintä taidot eroa pisiistä. Eritääin kauheaa kun entinen miesasiakas poikkeaa maakunnassa,taka-aasikko huutaa että nyt on loppu sen kanssa..päästä sirittää sellaisella todella pahasti.
Toinen ääliö on joku mistälie teretulemast maahan tunkenut naapurin häiriköijä. leensä on mustakipeitä kateellisuuksia jotka yrittävät tunkea kapuloita muidenn asioihin;ollaan oltu pienenäniiin köhiä jossain että se näky y "vielä muserrut" häirintöjen muodossa.
Ei ne kaikki paikat todellisia takapajuloita ole,siellä voi olla mäntyjä ja käpyjä rannalla.
Mutta kaiken a ja o on viestintä; yleensä miekkonen mulkoilee mikäli naikkosensa leensä puhuu jonkun toisen miehen kanssa.
rauhalliseen paikkaan kyhättiin mökkiä joskus ja viihdtytiin kun ei ollut liikaa väkeä kyylimässä ja asioihin tunkemassa.
sama pätee pääkaupunkiseudulla koska suuri osa on muualta tullutta.
nykysin kannattaa korkeintaan hankkia vuokramökkiä eri vuosina eri suunnalta jos mieli tekee. tai sitten ei hankkia mökkiä ollenkaan.
Aika sama kuvio mitä italialaiselokuvassa Malèna.
En ole lukenut koko ketjua, mutta oma kokemukseni tässä: Olin asunut nuoresta opiskelijasta lähtien Keski-Suomessa eräässä kaupungissa. Olen aina ollut värikäs pukeutuja, mutta en ollut huomannutkaan kuinka hyvin olin sopeutunut kaupunkiin ja kuinka hyvin siellä suvaittiin kaikenlaisia ihmisiä, ennen kuin muutin Helsinkiin. Jestas sitä tuijotuksen määrää. Alussa tuli usein tunne, että onko vaatteilleni roiskunut jotain tai onko minulla likaa naamassa. Mutta sitten huomasin sen olevan paikan tapa. Huvittavin tapaus oli mies, joka tuijotti minua niin, että törmäsi puistonpenkin päätyyn ja rojahti penkille mahalleen. Vähän vaikutti nololta ylös kömpiessään. Vieläkin tuijotetaan suu auki, mutta vuosien mittaan olen jo itse tottunut.